Luominen artikkeliarkisto

12.07.2007

Kirjoittanut: Jonathan Sarfati, Ph.D. & Michael Matthews
Alkuperäinen teksti: http://creation.com/refuting-evolution-2-chapter-1-argument-creationism-is-religion-not-science

Evolutionistit sanovat: ”Kreationismi on uskonnollinen järjestelmä, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa”.

Kahden tunnin PBS/NOVAn ”Evolution” -sarjan avausjakso tekee selväksi tämän propaganda-yrityksen sävyn. Se herjaa raamatullista uskoa todellisen tieteen viholliseksi, joka pitkään kahlitsi tieteellistä tutkimusta. Suuri osa tästä ensimmäisestä jaksosta on dramatisointia Charles Darwinin (1809-1882) elämästä. Jakso alkaa Darwinin kuuluisalla matkalla HMS Beaglella. Darwin esittelee itsensä ja kapteeni Robert FitzRoy:n (1805-1865) murtavalla espanjalla etelä-afrikkalaisille kyläläisille. Kyläläiset johdattavat sitten Darwinin ja FitzRoyn sukupuuttoon kuolleen maalaiskiaisen kallolle ja seuraa keskustelu:

Darwin: Ihmettelen miksi näitä olentoja ei enää ole.
FitzRoy: Ehkäpä arkki oli liian pieni, jotta ne olisivat päässeet sisään ja ne kuolivat tulvassa.
D: [nauraa]
F: Mikä siinä naurattaa?
D: Ei mikään, ei mikään.
F: Herjaatko sinä minua vai Raamattua?
D: En kumpaakaan.
F: Minkä sortin kirkonmies sinusta tulee, Mr. Darwin?
D: Kamala, kamala.

Sitten näytelmä siirtyy kohtaukseen Beaglella, jossa kapteeni FitzRoy lukee 1.Mooseksen Kirjaa ja Darwin on kannen alla pyöritellen silmiään.

Siinäpä se – väitetty kamppailu tieteen ja ”fundamentalistisen” uskonnon välillä. Tietenkin ”fundamentalismin” edustaja kapteeni FitzRoy on pistetty lausumaan typerä olkiukko-väittämä. Missään ei viitata siihen, että evoluutiolle voisi olla olemassa mitään tieteellistä vastaväitettä.

Mutta FitzRoyn väittämä on epäraamatullinen – Raamattu selkeästi esittää, että kaksi jokaista maalla liikkuvaa luodun raamatullisen lajin edustajaa [Englanniksi ”Kind” ei ”Species”] oli arkissa ja että arkissa oli runsaasti tilaa kaikille vaadituille eläimille.¹

Mutta sitten – ei sillä, että meidän tulisi olla yllättyneitä – PBS:n näytelmä astuu pitkälti yli taiteellisen vapauden ja itseasiassa vääristelee historiaa. Darwinin kristillisyyden vastaisuus ei ollut vielä täysin kehittynyt Beaglen matkan aikana, ja kyseisen matkan aikana hän jopa osallistui kirkonmenoihin, kun taas FitzRoy ei luultavasti matkan aikoihin uskonut globaaliin tulvaan. FitzRoy oli itse antanut Darwinille tervetuliaislahjana pitkiä ajanjaksoja kannattavan Charles Lyell:in (1979-1875) kirjan Principles in Geology [Geologian periaatteet], joka toimi suurena inspiraationa Darwinin evolutionistisille ideoille, kuten tulemme myöhemmin tässä kirjassa osoittamaan.

"MODERNIN TIETEEN” TAUSTALLA VAIKUTTAVA FILOSOFINEN OLETUS – NATURALISMI

Media ei häpeile herjatessaan ”kreationismi-tiedettä”. Scientific Americanin päätoimittaja John Rennie menee suoraan asiaan. ”15 vastausta kreationistien älyttömyyksiin” -artikkelissa hän väittää:

”Kreationismi-tiede” on ristiriitainen käsite. Modernin tieteen keskeinen oppi on metodologinen naturalismi – se pyrkii selittämään universumin puhtaasti havaittujen tai testattavien naturalististen mekanismien kautta.” [SA 84]

Nyt ymmärrämme pääasian. Kyse ei olekaan tieteellisistä faktoista vaan itseään palvelevista materialistisista ”pelin säännöistä”, joiden pohjalta evolutionistinen instituutio tulkitsee tosiasioita. Ihmisille tulisi olla valaisevaa ymmärtää, mikä todellisuudessa saa Rennien ja hänen kaltaisensa liikkeelle: materialistinen ja naturalistinen tarkoitusperä, joka sulkee Jumalan ulkopuolelle. Tämä ei ole kokeellisista menetelmistä johdettu oppi, vaan filosofinen oletus tieteen ulkopuolelta.

Rennie kuvaa käsitystään ”modernista tieteestä” esimerkillä fysiikasta:

”Fysiikka kuvaa atomin ydintä erityisin käsitteistöin, jotka hallitsevat materiaa ja energiaa. Se testaa kyseisiä näkemyksiä kokeellisesti. Fyysikot lisäävät uusia partikkeleja, kuten kvarkkeja, todentaakseen teorioitaan ainoastaan silloin, kun data osoittaa, että edeltävät näkemykset eivät voi tyydyttävästi selittää havaittua tapahtumaa. Uusilla partikkeleilla ei ole mielivaltaisia ominaisuuksia. Lisäksi niiden määritelmät ovat tiukkaan rajatut, koska uusien partikkelien tulee sopia olemassa olevaan fysiikan kehykseen.” [SA 84-85]

Mitä tekemistä tällä on evoluution kanssa? Kreationistit ovat samaa mieltä siitä, että partikkelit eivät käyttäytyisi mielivaltaisesti, koska niiden Luoja on järjestyksen Jumala. Mutta ateistilla ei ole ateismin perustana olevasta uskonnollisesta näkemyksestä käsin, eli siitä, että ”Jumalaa ei ole”, filosofista oikeutusta järjestelmällisen universumin uskomukselleen.

PETOLLISIA HYÖKKÄYKSIÄ KREATIONISMI ”TIEDETTÄ” VASTAAN

Evolutionisteilla on tapana kasata kaikki materialistisen ”tieteen” vastustajat saman kategorian alle, kutsuvat he sitten sitä ”tieteelliseksi kreatinismiksi” tai ”älykkään suunnitelman” ideaksi, sivuuttaen näin eri ryhmittymien väliset syvälliset erot. Sen tuloksena he tekevät joitakin vieraita väittämiä, jotka eivät yksinkertaisesti koske Raamattuun uskovia kristittyjä. Esimerkiksi Scientific American hyökkää ”tieteellistä kreationismia” vastaan, koska he väittävät sen edustavan jotain hämärää älykkyyttä, joka on tieteellisen tutkimuksen saavuttamattomissa ja tarjoaa näin harvoja vastauksia tieteellisille kysymyksille:

”Älykkään suunnittelijan teoreetikot vetoavat hämäriin olevaisiin, joilla on sopivasti mitä tahansa rajoittamattomia kykyjä, joita tarvitaan käsillä olevan mysteerin ratkaisemiseksi. Sen sijaan, että ne laajentaisivat tieteellistä tutkimusta, kyseisen kaltaiset vastaukset lopettavat ne. (Kuinka kukaan todistaa kaikkivoivien älykkyyksien olemattomuuden?)

Älykkään suunnittelijan idea tarjoaa harvoja vastauksia. Esimerkiksi milloin ja miten älykäs suunnittelija puuttui elämän historiaan? Luomalla ensimmäisen DNA:n? Ensimmäisen solun? Ensimmäisen ihmisen? Oliko jokainen laji suunniteltu vai vain muutamat ensimmäisistä? Älykkään suunnittelijan teorian tukijat kieltäytyvät alinomaan käsittelemästä näitä seikkoja. He eivät edes näe vaivaa sovittaakseen yhteensopimattomia ideoitaan älykkäästä suunnittelijasta.” [SA 85]

Todellisuudessa modernin ”tieteellisen kreationismin” perustajat ja johtajat perustavat näkemyksensä Raamattuun uskoen sen olevan ihmiskunnalle annettu Jumalan inspiroima kuvaus historiasta. On väärin sekoittaa tämä ryhmittymä toiseen, myöhäisempiin ”älykkään suunnittelijan” edustajiin, jotka haluavat välttyä kaikilta viittauksilta raamatulliseen auktoriteettiin. Kristityt eivät edusta mitä tahansa ”suunnittelijaa”, joka voisi olla arvaamaton tai sitten ei. Sen sijaan he nimeävät Suunnittelijan uskolliseksi kolmiyhteiseksi Raamatun Jumalaksi.

Me perustamme tieteemme raamatullisen historian kehykseen, joka sisältää runsaasti informaatiota siitä, miten ja milloin Suunnittelija suoritti erityiset suunnitelmalliset tekonsa. Eli luomisviikolla jotakuinkin 6000 vuotta sitten Hän loi erityyppisiä olentoja. Vähän tämän jälkeen Adam lankesi syntiin ja toi kuoleman ja mutaatiot maailmaan. Noin 1500 vuotta myöhemmin Jumala tuomitsi maailman globaalilla tulvalla, joka aiheutti suurimman osan maailman fossiileista. Mutta kaksi jokaisentyyppistä maalla liikkuvaa selkärankaista (seitsemän muutamista ”puhtaista” ja lintuja) pelastettiin suureen arkkiin. Laskeuduttuaan arkilla Araratin vuoristoon tulvan mentyä ohi arkin eläimet vaelsivat ja monimuotoistuivat sopeutuen erilaisiin ympäristöihin. Mukaanlukien jonkin verran lajiutumista. Ihmiskunta ei kuunnellut Jumalan käskyä täyttää maa, vaan hajautui vasta, kun Jumala sekoitti kielet Babelissa noin 100 vuotta myöhemmin. Tämä selittää sen, miksi ihmisten fossiilit ovat korkeammalla kuin muut nisäkkäät tulvan jälkeisissä fossiilikerrostumissa.

Evolutionistit hyökkäävät usein älykkään suunnittelijan tukijoita vastaan täysin hyväksyttävin loogisin argumentein (joita evolutionistit itsekin käyttävät). Esimerkiksi Scientific American tuomitsee älykkään suunnittelun tukijat, koska

”he pyrkivät argumentoimaan poissulkemisilla eli he vähättelevät evolutionistisia selityksiä kaukaa haetuiksi tai epätäydellisiksi ja vihjaavat, että ainostaan suunnitelmapohjaiset vaihtoehdot jäävät jäljelle”. [SA 85]

Tämä ei ole väärin. Se on yksinkertaista logiikkaa, jota kutsutaan poissuljetun keskiön laiksi.² Evolutionistit Darwinista tähän päivään ovat käyttäneet samaa taktiikkaa: ”Jumala ei olisi tehnyt sitä noin, joten evoluution täytyy selittää se.”

On huomioitavaa, että Darwin käytti usein ennemminkin näennäis-teologisia argumentteja suunnitelmallisuutta vastaan kuin suoria argumentteja evoluution puolesta. Mutta tämän kaltainen argumentointi edellyttää ”kahden mallin lähestymistapaa” eli että luominen ja evoluutio ovat ainoat vaihtoehdot. Silloin todiste luomista vastaan on todiste evoluution puolesta. Ironista kyllä, monet evolutionistit nostavat mekkalan, jos kreationistit hyödyntävät tätä samaa logiikkaa päätelläkseen, että todiste evoluutiota vastaan on todiste luomisen puolesta!

Scientific American jatkaa väittämällä:

”Loogisesti tämä on harhaanjohtavaa: vaikka yksi naturalistinen selitys on viallinen, se ei tarkoita, että kaikki olisivat.” [SA 85]

Tämä hyökkäys ylenkatsoo sen itsestään selvän tosiasian, että ”älykkään suunnittelijan” argumentit perustuvat analogiaan, yleiseen tieteelliseen käytäntöön siitä, mitä kykenemme havaitsemaan älykkäiden ja älyttömien syiden tuottamana. Tässä lähestymistavassa ei ole mitään väärää tai ”harhaanjohtavaa”. Artikkeli jatkuu toisella harhaanjohtavalla vastalauseella:

”Lisäksi se ei tee yhdestä älykkään suunnittelijan teoriasta järkevämpää kuin toisesta. Kuuntelijat jäätetään periaatteessa täyttämään aukot itse ja jotkut varmasti tekevätkin niin korvaamalla tieteelliset näkemykset uskonnollisilla näkemyksillään.” [SA 85]

Tässä Scientific American syyttää vastustajiaan sellaisen tekemisestä, mitä evolutionistit harjoittavat jatkuvasti. Toimittaja John Rennie:llä ei ole mitään sitä vastaan, että hän korvaa (ja sekoittaa) tieteelliset näkemykset omilla ateistis-uskonnollisilla näkemyksillään, mutta hänen mielestään on vastenmielistä, kun muiden ihmisten uskonnolliset näkemykset tuodaan mukaan keskusteluun.

”ALKUPERÄTIETEEN” SEKOITTAMINEN ”OPERATIIVISEEN TIETEESEEN”; TIETEEN AITO ALKUPERÄ

Scientific American toistaa myös usein kuullun väitteen, että evoluutio ja ”metodinen naturalismi” ovat modernin tieteen edistysaskelien perusta:

”Kerta toisensa jälkeen tiede on osoittanut, että metodinen naturalismi voi poistaa tietämättömyyden löytämällä yhä tarkempia ja informatiivisempia vastauksia kerran käsittämättömiltä vaikuttaneisiin mysteereihin: valon luonne, sairauksien syyt, kuinka aivot toimivat. Kehitysoppi suorittaa samaa arvoitukselle, kuinka elävä maailma muodostui.” [SA 85]

Tässä epäonnistutaan huomioimaan ero normaalin (operatiivisen) tieteen ja alkuperä- tai historiallisen tieteen välillä.³ Normaali (operatiivinen) tiede käsittelee ainoastaan toistettavia, nykyhetkessä havaittavia prosesseja, kun taas alkuperätiede auttaa meitä tekemään sofistikoituneita oletuksia menneisyyden tapahtumista.

Operatiivinen tiede on todellakin ollut erittäin menestyksekäs maaiman järjellistämisessä ja on johtanut useisiin elämänlaadun parannuksiin kuten sairauksien parantamiseen sekä ihmisen lähettämiseen kuuhun. On tärkeää huomata, että monet historioitsijat useista eri uskonnollisista lähtökohdista, kristityistä ateisteihin, osoittavat, että operatiivisen tieteen löytäjät/perustajat olivat uskonsa, jonka mukaan universumin luoja oli rationaalinen Luoja, motivoimia. Järjestelmällinen universumi on täysin järkeenkäyvä ainoastaan silloin, mikäli sen taustalla on järjestelmällinen Luoja. Mikäli ateismi ja polyteismi olisivat totta, silloin näiden uskomusten pohjalta ei olisi mitään tapaa päätellä, että universumi olisi (tai että sen tulisi olla) järjestelmällinen.

1. Mooseksen Kirja 1:28 antaa meille luvan tutkia luomakuntaa toisin kuin esimerkiksi sielunkeskeisyysoppi tai panteismi, jotka opettavat, että luomakunta itsessään on jumalallinen. Ja koska Jumala on kaikkivoiva, Hän oli vapaa luomaan haluamallaan tavalla. Näin ollen ainut tapa selvittää, kuinka Hänen luomakuntansa toimii asioissa, joista Raamattu vaikenee, on tutkia sitä eikä luottaa ihmisten tuottamiin filosofioihin, kuten antiikin kreikkalaiset tekivät.

Nämä tieteenalojen perustajatiedemiehet, kuten nykyaikaiset kreationistit, pitivät ”luonnon lakeja” kuvauksina siitä, kuinka Jumala ylläpitää luomakuntaansa stabiililla ja toistettavalla tavalla (Kol. 1:15-17), kun taas ihmeet ovat Jumalan tapa ylläpitää luomakuntaansa erityisellä tavalla, poikkeuksellisissa tilanteissa. Koska luominen päättyi kuudennen päivän lopussa (1 Moos. 2:1-3), Raamattuun uskovat kreationistit odottaisivat Jumalan työskennelleen tämän jälkeen lähinnä ”luonnonlakien” kautta poislukien ne tapaukset, joissa Hän on Raamatussa ilmoittanut käyttäneensä ihmettä. Ja koska ”luonnonlait” ovat kuvaavia, ne eivät voi määritellä sitä, mitä ei voi tapahtua, joten ne eivät voi poissulkea ihmeitä. Tieteelliset lait eivät aiheuta tai estä mitään sen enempää kuin karttaan piiretty viiva määrittelisi rantaviivan muodon.

Koska luominen päättyi kuudennen päivän lopussa, huolimatta Scientific Americanin pelotteluista, Raamattuun uskovat kreationistit pyrkisivät löytämään luonnonlait jokaiseen operatiivisen tieteen osa-alueeseen, eivätkä pyrkisisi sisällyttämään ihmettä jokaisen nykyhetkessä toistuvan luonnontapahtuman selitykseen. Tämä voidaan osoittaa kirjeellä, jonka kirjoitin kysyjälle, joka uskoi, että atomit täytyi pitää koossa ihmeen voimin:

”Luonnonlait” auttavat meitä tekemään myös ennusteita tulevista tapahtumista. Atomin tapauksessa selityksenä elektronien pysymiselle elektroniradoillaan on atomin ytimen positiivinen varaus ja suuri massa. Tämä antaa meille mahdollisuuden tehdä ennustuksia siitä, kuinka voimakkaasti atomi sitoo tiettyä elektronia tehden näin mahdolliseksi esimerkiksi kemian tieteenä. Vaikka tämä onkin esimerkki Kolossalaiskirjeen 1:17:sta, niin yksinkertaisesti ”Jumala ylläpitää elektronia” -lauseen sanominen ei auta meitä ennustuksien tekemisessä.”

Työskennellessäni yliopiston opinto-ohjaajana ennen CMI:lle siirtymistä merkkasin kokeen vastauksen vääräksi, jos kysymykseen koskien infrapuna-spektraalilinjojen taajuutta oli vastauksena: ”Jumala teki sen niin” sen sijaan, että olisi keskusteltu atomien massoista ja voimajatkumoista.

Eli Scientific American on väärässä vihjaillessaan, että kreationistit olisivat missään määrin jäävejä suorittamaan todellista operatiivista tieteellistä tutkimusta, koski se sitten teoriaa tai käytäntöä.

Vastakohtaisesti evoluutio on spekulointia havaitsemattomasta ja toistettavissa olrmattomasta menneisyydestä. Täten on kyse alkuperätieteestä. Paremminkin havainnoimisen sijasta alkuperätiede hyödyntää kausaliteetin periaatetta (kaikella, jolla on alku, on myös syy⁴) ja analogiaa (esim. me havaitsemme, että monimutkaisen ohjelmoidun informaation luomiseen vaaditaan älykkyyttä, joten voimme kohtuudella olettaa, että näin on ollut myös menneisyydessä). Ja koska elämällä ei ollut mitään materialistista älykästä suunnittelijaa, on perusteltua vedota materiaalittomaan elämän luojaan. Kreationistit vetoavat ihmeiden tekoon ainoastaan alkuperätieteessä, eikä tämä, kuten osoitettua, tarkoita sitä, että he vetoaisivat siihen operatiivisessa tieteessä.

Ero operatiivisen ja alkuperä tieteen välillä on tärkeä, yleisten hassujen väittämien läpi- näkemiseksi, kuten:

”...evoluutio on yhtä todistettu kuin käsitys aurinkokunnasta, Copernicuksen, Galileon, Keplerin ja Newtonin kautta.”

Toisaalta me kykenemme havaitsemaan planeettojen liikkeen, mutta kukaan ei ole koskaan havainnut informaatiota lisäävää muutosta yhden kaltaisesta organismista toiseksi.

Lisäselvityksenä: tietokoneen toimintaa ohjaavat lait eivät ole niitä, jotka lähtökohtaisesti valmistivat tietokoneen. Iso osa kreationismin vastaisesta propagandasta on kuin sanoisimme, että mikäli tunnustamme, että tietokoneella oli älykäs suunnittelija, niin silloin emme voi analysoida tietokoneen toimintaa luonnon lakien ja puolijohteiden läpi kulkevien elektronien kautta. Sen sijaan saatamme ajatella, että sisällä on pieniä älykkäitä olioita työntämässä elektroneita. Samalla tapaa usko siihen, että geneettinen koodi oli alunpitäen suunniteltua, ei estä meitä uskomasta, että se toimisi täysin kemian lakien mukaisesti sisältäen DNA:n, RNA:n, proteiinit yms. Toisaalta se tosiasia, että koodauskoneisto toimii toistettavien kemian lakien mukaisesti, ei todista, että kemian lait olisivat riittävät rakentamaan sen kaltaisen järjestelmän alkuliemestä. Jopa PBS:n tuottajat myönsivät, että naturalistinen elämän synty oli suuri ongelma evoluutiolle.

Yksityiskohtaisemmin on huomioitavaa, että kreationistit ovat tehneet useat tieteen suurista edistysaskeleista, jotka Scientific American ja muut kehitysopilliset lehdet mainitsevat mielellään! Isaac Newton keksi valon spektrin ollen osallisena myös laskennan keksimisessä sekä liikkeen ja painovoiman lakien määritelmien keksimisessä. James Clerk Maxwell keksi elektromagnetismin lait, jotka johtivat elektromagneettisen säteilyn ennustamiseen. Louis Pasteur muodosti taudinaiheuttajien bakteeriteorian ja todisti vääräksi spontaanin elämänsynnyn. Joseph Lister oli antiseptisen kirurgian edelläkävijä. Raymond Damadian oli magneettisen resonanssikuvauksen (MRI) pioneeri, joka on elintärkeä työkalu aivotutkimuksessa / -diagnisoinnissa.

Todisteista huolimatta Scientific American väittää:

”Kreationismi, millä tahansa nimellä, ei lisää mitään älyllisesti arvokasta työn suorittamiseen vaadittavaan panokseen.” [SA 85]

Tämä John Rennien sokea väitös osoittaa selkeää välinpitämättömyyttä, koskien kreationistien työpanoksia yleisesti tieteen merkittävillä osa-alueilla ja ennenkaikkea oman lehtensä osalta.

ESIMERKKEJÄ EVOLUUTIOTA AJAVISTA NATURALISTISISTA OLETTAMUKSISTA

Tiedemiehillä on tasapuolisen ja järkkymättömän rehellisyyden maine koskien faktojen käsittelyä, mutta ei vaadi suurtakaan asioiden kaivelua, että löytää esimerkkejä siitä, kuinka voimakkaasti materialistinen ajatusmalli voi hämärtää tiedemiehen arvostelukykyä. Esimerkiksi yksi suurimmista Darwiniin vaikuttaneista tekijöistä oli kirja, joka hänellä oli Beaglen matkalle, Charles Lyellin Principles of Geology [Geologian Periaatteet]. Kirja edusti näkemystä hitaista ja asteittaisista geologisista prosesseista miljoonien vuosien sisällä sekä kielsi Nooan tulvan. Nykyaikaiset evolutionistit myöntävät, että Lyell oli Raamatun vastaisine filosofisine oletuksineen puolueellinen ja epätieteellinen, kun taas hänen aikakautensa ”katastrofiteoretikot” (, jotka uskoivat joko yhteen tai useampaan tulvakatastrofiin,) olivat tieteen metodien tiukkoja seuraajia. Stephen Jay Gould (1941-2002), itsekin johtavia evolutionisteja, kirjoitti:

”Charles Lyell oli ammatiltaan lakimies, ja hänen kirjansa on yksi nerokkaimmista asian kannattajien kirjoittamista tiivistelmistä... Lyell luotti palaseen keinottelua vakiinnuttaakseen uniformitaristisen näkemyksensa ainoaksi todelliseksi geologiaksi. Ensiksi hän asetti tuhottavaksi olkiukon. Itse asiassa, katastrofiteoreetikot olivat ajattelumalliltaan huomattavasti empiirisempiä kuin Lyell. Geologiset kerrostumat näyttävät edellyttävän katastrofeja: kivet ovat murtuneita ja vääntyneitä sekä kokonaiset faunat ovat pyyhkiytyneet pois. Kiertääkseen tämän nimenomaisen aineiston Lyell pakotti todistusaineiston sopimaan mielikuvitukseensa. Hän väitti, että geologiset kerrostumat ovat erittäin puutteellisia ja meidän täytyisi lisätä sen väleihin asioita, jotka kykenemme kohtuudella päättelemään, mutta emme näkemään.” ⁶

Yksi häpeällinen esimerkki Lyellin asenteellisuudesta oli hänen päätöksensä olla välittämättä silminnäkijähavainnoista koskien Niagaran putousten eroosion nopeutta ja sen sijaan, julkaista eriävä luku, joka sopi hänen tarkoituksiinsa^.7

Lyell kuitenkin vakuutti Darwinin, joka lopulta yhdisti hitaat ja asteittaiset geologiset prosessit hitaisiin ja asteittaisiin biologisiin prosesseihin. Esimerkiksi hän sanoi, että vuoret olivat seurausta tuhansista pienistä nousuista. PBS:n ensimmäinen jakso kuvaa Darwinia sanomassa: ”Aika, käsittämättömät määrät aikaa, ovat avain”. Jaksossa Darwin väittää, että kuten pienet muutokset suurien aikakausien sisällä voivat kasvattaa vuoria, niin miksi pienet muutokset eivät voisi kasautua aikojen kuluessa eläimissä muodostaen uusia rakenteita?

Ei ainoastaan Darwin vaan myös monet senhetkiset kirkonmiehet olivat taipuneet Lyellin ideoihin. Vallitseva näkemys oli, että Jumala loi organismit niiden nykyisille sijainneilleen. Argumentissaan kreationismia vastaan ja evoluution puolesta Darwin ihmetteli, miksi Jumala loisi hivenen erilaisia peippoja melkein identtisille saarille.

Tässä tapauksessa Darwin ajatteli aivan oikein, että saaren eläimet olivat periytyneet mantereen eläimistä. Mutta raamattuliset kreationistit uskoisivat myös niiden siirtyneen globaalin tulvan ja sitä seuranneen muuttoliikkeen kautta Araratilta mantereiden kautta saarille. Darwinin argumentti toimi siis ainoastaan kompromissinoitunutta kreationistinäkemystä eikä raamatullista näkemystä vastaan. (Nykypäivän ”progressiiviset kreationistit” kannattavat periaatteessa samaa näkemystä kuin Darwinin vastustajat 150 vuotta sitten, joten he yrittävät taistella taistelua, joka hävittiin jo 150 vuotta sitten. Sitä ei olisi hävitty, mikäli kristityt eivät olisi tehneet kompromissia maan iän ja globaalin tulvan osalta.) Darwinin pyrkimys selittää variaatiot peippojen välillä kuvaa lähtökohtaista sitä seikkaa väittelyssä evoluution ja kreationismin välillä: että faktat eivät puhu puolestaan, vaan ne ovat aina tietyn kehyksen/ajatusmallin pohjalta tehtyjä tulkintoja. Kreationistit eivät kiellä yhtäkään evolutionistin tekemää havaintoa, mutta huomaavat, että ne ovat melkein aina järkeenkäyvämpiä raamatullisen kehyksen pohjalta kuin kompromissinoitunut käsitys. Tästä syystä ei pitäisi olla yllättävää, että useat väitetyistä evoluution ”todisteista” todellisuudessa kääntyvätkin tukemaan raamatullista mallia.

SCOPE:N OIKEUDENKÄYNTI JA SPUTNIK

Evolutionistit viittaavat säännöllisesti kahteen tunnelatautuneeseen tapaukseen 20. vuosisadalla, jotka muka vahvistavat luomisen ja tieteen sekoittamisen vaarallisuuden – kuuluisa Scopen oikeudenkäynti (1925) ja Sputnikin laukaisu (1959). PBS 7 puhuu Scopen oikeudenkäynnistä ja mainitsee, että William Jennings Bryan oli voittoisa ja että oikeudenkäynnillä oli ”jäätävä vaikutus” poistaen evoluutio tieteen opinto-ohjelmasta useissa osavaltioissa. Yllättävää kyllä, sarjaksi joka sisältää miljoonien dollarien edestä väärää tietoa, se ei esittänyt näytelmää ja elokuvaa Inherit the Wind tosiasiallisena kuvauksena oikeudenkäynnistä. Hyvä niin, sillä se sisältää karkeita vääristelyjä, jotka on dokumentoitu artikkelissa ”Inherit the Wind – Historiallinen analyysi.”⁸ Sitten PBS 7 näytti Sputnikin ja väitti, että Amerikan viranomaiset olivat niin huolissaan siitä, että neuvostoliittolaiset ehtisivät avaruuteen ensin, että he päättivät tehdä tieteen opetuksesta prioriteetin. Jollakin tapaa evoluutio salakuljetettiin mukaan. Kuitenkaan tiede, joka mahdollisti avaruusaluksen matkan kuuhun, ei ole mitenkään verrattavissa evoluutioon. Rakettitiede sisältää toistettavia kokeita havaittavissa olevassa nykyhetkessä; evoluutio on vain tarina, joka selittää menneitä havaitsemattomia tapahtumia ilman Jumalan suoraa vaikutusta. On erityisen ironista, että Apollo-ohjelman johtaja Wernher von Braun oli kreationisti!

On myös historian häpeämätöntä vääristelyä väittää, että Scopen oikeudenkäynti olisi alustanut tien Sputnikin tapaukselle. Tämän väitetyn Scopen ja Sputnikin välisen tieteellisen aallonpohjan aikana Amerikan koulut tuottivat enemmän Nobel -voittajia kuin muu maailma yhteensä. Tämä oli erityisen ilmeistä biologian alueella (fysiologia ja lääketiede) – alalla, joka ei muka voi tulla toimeen ilman kehitysoppia. Neuvostoliitto ehti avaruuteen ennen USA:ta ainoastaan siksi, että totaliristinen hallitus teki siitä pääprioriteetin. Vaikka USA:lla olikin hyvä avaruusohjelma, sillä oli myös muita menoprioriteetteja, kuten sodan repimän maailman jälleenrakennuksen avustaminen. Kun USA keskittyi avaruusohjelmaan, se ohitti nopeasti Neuvostoliiton, ja oli ensimmäinen maa, joka sai miehensä kuuhun 1969. Mikäli se olisi tarvinnut kehitysopissa koulutettuja tiedemiehiä, kuuhun laskeutuminen ei olisi tapahtunut ennen kuin seuraava sukupolvi olisi valmistunut yleisestä koulujärjestelmästä.⁹

PBS ja tiedejulkaisut eivät ole ainoita, jotka pyrkivät yhdistämään ”tieteen” ja evoluution. Yksi kovaäänisimmistä kreationismin vastaisista organisaatioista on suurellisesti nimetty National Center for Science Education [Kansallinen tieteen opetuksen keskus]. Tämä on humanisti-perusteinen organisaatio ja sen johtava tiedottaja Eugenie Scott toimi myös konsulttina PBSn sarjassa. On merkittävää, että ainut ”tieteenopetus”, mistä NCSE tuntuu olevan kiinnostunut, on evoluutio – ei kemia, fysiikka, tähtitiede, tai edes kokeellinen biologia (tai rakettitiede).¹⁰

KREATIONISMI YLEISESSÄ KOULULAITOKSESSA

Nykypäivänä tieteen ja uskonnon välisellä keskustelulla on käytännön seuraamuksia, jotka ovat jälleen levinneet myös yleisiin oppilaitoksiin. Evolutionistit ovat kauhuissaan, että evoluutioon kohdistuva kritiikki (, jonka he yhdistävät raamatullisen luomisen opetukseen – kun se heille sopii!) saattaisi tulla hyväksytyksi kouluissa, ja he tekevät kaikkensa tämän estämiseksi. [Suom. Huom. Kyseinen teksti käsittelee pääasiallisesti USA:ta mutta mm. Helsingin Yliopisto kielsi ID/Älykäs Suunnittelija -luennon pitämisen tiloissaan.]

(On tärkeää huomioida, että vaikka olisikin mukavaa antaa opettajille vapaus esittää vaihtoehtoja evoluutiolle, niin Creation Ministeries International ja muut johtavat kreationistiorganisaatiot eivät ole lobanneet pakollista luomiskäsityksen opetusta kouluihin, toisin kuin yleisesti väitetään. Ensinnäkin, yksi ajatusmalli on, että lapsien lähettäminen yleisiin kouluihin on kuin Mooses lähettäisi israelilaiset lapset Kanaanin kouluihin. Mutta pääasiallisesti, tahtoisivatko kristityt ateistisen opettajan opettavan luomisnäkemystä pakotettuna ja sallisivatko he tämän tarkoituksellisesti vääristellä sitä?)

PBS 7 käsitteli laajasti Jeffersonin lukiota Lafayette:ssa Indianassa. Oppilas-adressi esitti, että tieteen opinto-ohjelmaan tulisi sisällyttää luomismalli. Yksi opettaja myönsi, että allekirjoittaneiden joukossa oli ”erinomaisia oppilaita” ja jopa joitakin opettajia. Tämä tietysti osoittaa, että henkilö voi olla huippuoppilas ilman, että hän nielee evoluutiokertomusta.

Useat opettajat kuitenkin väittivät, että anomus oli vaarallinen (eli se että he kuuntelisivat oppilaita ja heidän vanhempiaan [joiden mielestä molempia näkemyksiä tulisi opettaa]). Yksi opettajista, Clare McKinney, sanoi olevansa kristitty, mutta väitti, että tiede ei voi sisällyttää Jumalaa. Näin hän todisti nielaisseensa väittämän, että tiede ja Jumala eivät kohtaa. Silti tämä väite voi olla totta vain, mikäli Raamatulla ja todellisella maailmalla ei ole keskenään mitään tekemistä tai mikäli Jumala ja syy ovat molemminpuolisesti toisensa pois sulkevia.

Toinen koulun opettaja sanoi, että tiede on vertaistarkistettua, testattavissa olevaa ja toistettavaa. Kuitenkin hän epäonnistui selittämään, kuinka väite, kuten ”matelija muuttui linnuksi 150 miljoonaa vuotta sitten”, on testattavissa tai toistettavissa! Vaikka evolutionistit mielellään tuomitsevatkin kreationismin epätieteellisenä, heillä on kova paikka keksiä ”tieteen määritelmä”, joka sisältäisi evoluution ja sulkisi kreationismin ulkopuolelle, ellei se sitten ole räikeästi omaa etuaan ajava. Joskus nämä määritelmät ovat itsensäkumoavia; esim. jotkut evolutionistit, mukaan lukien Gould, ovat väittäneet, että Luominen ei ole tieteellistä, koska se ei ole testattavissa. Sitten he ovat selittäneet, kuinka kyseinen väite [luominen] on väitetysti testattu ja osoitettu virheelliseksi.

Ylitarkastaja Ed Eilerin johtama koululautakunta hylkäsi Jeffersonin lukion adressin väittäen, että kreationismi ei ole osa tiedettä. Yllättävää kyllä opettaja Clare Mckinney päivitteli sitä, kuinka biologiaa olisi mahdotonta opettaa, mikäli evoluutio-opetusta sensuroitaisiin, vaikka adressin kirjoittaneet eivät olleet pyytäneetkään tällaista. Ironista kyllä, he tahtoivat opinto-ohjelman opettavan evoluutiosta enemmän kuin mitä järjestelmä haluaa oppilaiden oppivan! Lopputulos sen sijaan oli, että mikä tahansa evoluutiokritiikki sensuroidaan.

On useita tapauksia, joissa opettajat kohtaavat ankaraa syrjintää yksinkertaisesti siksi, että he haluavat esittää luokilleen tieteellistä näyttöä evoluutiota vastaan. Yksi kemian opettaja erotettiin yksinkertaisesti siitä syystä, että [entinen] Answers in Genesiksen puhuja, Geoff Stevens, piti tämän luokalle puheenvuoron kemiallisesta evoluutiosta. Aihe oli varmastikin sovelias kemian luokalle. Mr. Stevens esitti puhtaasti tieteellisen tapauksen, että elottomat kemikaalit eivät voineet muodostaa elävää solua luonnollisten prosessien kautta (kts. Luku 9). Hän ei maininnut sanallakaan uskontoa tai Jumalaa. Silti Eiler lähetti virallisen moitekirjeen luokan opettajalle Dan Clarkille syyttäen häntä virheellisesti ”uskonnon” esittelemisestä luokalleen. Todellinen ongelma oli, että hartaat evolutionistit kieltäytyivät suvaitsemasta mitään haasteita materialliselle uskonnolleen.¹¹

Logiikalla ja todellisuudessa testattuna se evolutionistien väite, että ”kreationismi on uskonto, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa”, on tekopyhä. Sekä kreationistit että evolutionistit hyväksyvät samat tieteen faktat – he vain tulkitsevat ne erilaisten kehysten pohjalta. Yksi tulkinta pohjautuu ateistiseen materialismiin ja toinen Jumalan täydelliseen paljastettuun sanaan.

Copyright © Creation Ministries International. http://www.creation.com
Used with permission. Käytetty luvalla.