Eli haluaisin pyytää teiltä jonkinlaista selvitystä niistä tutkimuksista, joita sekulaarimedia nostaa esille tuon tuostakin. Vähän väliä jossakin uutisoidaan tutkimuksesta, joka "osoittaa, että uskonnolliset/konservatiiviset/kristityt ovat vähemmän älykkäitä, kuin ateistit". Viimeisin tällainen tutkimus taidettiin mainita iltasanomien nettisivuilla.

Tietenkin itsekin maallikkona voin esittää joitakin argumentteja näitä väitteitä vastaan. On kuitenkin toinen asia olisivatko ne päteviä. Toivoisin lisää ymmärrystä sellaiselta henkilöltä, joka tietää koulutuksensa ja eritysiosaamisensa puolesta paremmin, mistä puhuu, ja joka on ehkä perehtymyt joihinkin näistä tutkimuksista.

Eli vielä lyhyesti:
Mitä tulisi ajatella tutkimuksista, "jotka väittävät", että konservatiiviset kristityt ovat liberaaleja ateisteja vähemmän älykkäitä?
Mitä näiden tutkimusten takana on?

Kiitos vastauksestanne etukäteen!

Vastaus:

30.08.2013

Kiitos kysymyksestäsi.

Melkolailla äskettäin tosiaan uutisoitiin, että uskovilla on keskimäärin alempi älykkyysosamäärä kuin ateisteilla.¹ Kun tätä käytetään argumenttina ateismin puolesta, on argumentin arvioimiseksi selvitettävä:

1. Jos ateismi (tai mikä tahansa muu näkemys) korreloi korkean älykkyyden kanssa, antaako tämä syytä uskoa, että kyseinen näkemys on totta?
2. Korreloiko ateismi korkean älykkyyden kanssa?

Äkkiseltään vaikuttaa siltä, että ensimmäiseen kysymykseen pitäisi vastata myöntävästi, sillä älykkäät ihmiset ovat luultavasti parempia arvioimaan totuuskysymysten perusteluja analyyttisesti kuin yksinkertaisemmat ihmiset. Viimeaikaiset uutiset taas puolustavat myönteistä vastausta jälkimmäiseen kysymykseen.

Ensimmäinen kohta on kuitenkin pintapuolisesta vakuuttavuudestaan huolimatta hyvin ongelmallinen:

1. Älykkäät ihmiset osaavat pettää itseään älykkäästi. He voivat johdonmukaisina hyväksyä virheistään seuraavia järjenvastaisia johtopäätöksiä, pitäen tätä osoituksena älyllisestä rohkeudestaan, kun taas muut pitäisivät näitä johtopäätöksiä reductio ad absurdum² -todisteina näkemystä vastaan.
   
   Nykyisin akateemisesti sivistynyt ihminen elää myös niin keinotekoisessa maailmassa, että hän voi pitää kiinni joistakin täysin todellisuuden vastaisista uskomuksista ja kehitellä niiden tueksi älykkäitä perusteluja. Tästä on kirjoittanut esimerkiksi Texasin yliopiston hallintotieteen ja filosofian professori Jay Budziszewski.³
    
2. Kiinnostavaa ei ole yleisesti se, mitä mieltä älykkäät ihmiset ovat asiasta, vaan paljon kiinnostavampaa on, mitä mieltä asiasta ovat ihmiset, jotka tutkivat näitä perusteluja ammatikseen. Kun halutaan tietää maanjäristyksiin liittyvistä asioista, kysytään niitä seismologeilta, eikä esimerkiksi geneetikoilta.

Kanadalaisista ja yhdysvaltalaisista ammattifilosofeista 15 % ilmoittaa olevansa teistejä, tai kallellaan teismiin. Sen sijaan Jumalan olemassaoloa työkseen tutkivilla – eli uskonnonfilosofiaan suuntautuneilla filosofeilla – vastaava osuus on 70%. Vaikka monet uskonnonfilosofiaan erikoistuvista voivat olla jo valmiiksi teistejä, ja minkään näkemyksen suosio ei suoranaisesti vaikuta sen totuusarvoon, on tämä silti huomattavan suuri osuus.⁴

Ateistinen uskonnonfilosofi Quentin Smith on myös todennut, että "suurimmalla osalla naturalistifilosofeista on oikeuttamaton uskomus naturalismin totuudesta ja oikeuttamaton uskomus, että teismi (tai supranaturalismi) on virheellinen.” Smithin mukaan heidän naturalisminsa ei nojaa enempään kuin huonolle tiedolle perustuvaan teismin vastustamiseen, joka jättää huomiotta teistisen filosofian nykyisen edistyneen tason.⁵ Smith jatkaa:

Jos jokainen uskonnonfilosofiaan erikoistumaton naturalisti (joita on yli 99% naturalisteista) lukittaisiin huoneeseen uskonnonfilosofiaan erikoistuneiden teistien kanssa, ja jos syntyviä väittelyitä tuomaroisi uskonnonfilosofiaan erikoistunut naturalisti, naturalistituomari voisi korkeintaan toivoa tuloksen olevan, että ”uskon järkevyydestä ei voida päätellä mitään varmaa”, vaikka oletan todennäköisimmän lopputuloksen olevan, että naturalisti, joka haluaa olla vilpitön ja objektiivinen tuomari, päättelisi, että teisteillä oli yliote jokaisessa argumenttissa ja väittelyssä.

Nykyisen naturalistin tyypillisestä asenteesta johtuen... suurin osa naturalistisista filosofeista (1960-luvun lopulta lähtien) on pitäytynyt oikeuttamattomassa naturalismi-uskomuksessaan. Teististen filosofien kehittämät argumentit ovat kumonneet heidän oikeutuksensa ja nykyisin naturalistifilosofit suurimmalta osaltaan ovat tietämättömiä naturalismin oikeutuksesta. Heidän uskomuksensa naturalismista voi olla tosi, mutta heillä ei ole tietoa naturalismin totuudesta, sillä heillä ei ole kumoamatonta oikeutusta uskolleen. Jos naturalismi on totta, heidän uskonsa naturalismiin on vahingossa totta.⁶

Tutkimusta kohtaan voidaan osoittaa myös hyvin perinteistä kritiikkiä. Vaikka ateisteilla olisi keskimäärin kuinka suuri älykkyysosamäärä tahansa, se ei tarkoita, että heidän ateisminsa johtuisi korkeammasta älykkyydestä. Tutkimuksen tekijät tutkivat myös tutkimuksia hyvin kapea-alaisesti, minkä he itsekin myönsivät. He keskittyivät pääosin yhdysvaltalaisiin protestantteihin. Yhdysvallat on jo maana hyvin kaukana maailman keskiarvosta: se on länsimainen, teollistunut, rikas, demokraattinen ja väestöstä suuri osa on korkeasti koulutettua.

Merkittävintä kuitenkin on itse kysymys, jonka tutkijat valitsivat tutkimuksensa kohteeksi. Kysymyksen rajaukseen vaikuttaa tutkijoiden näkemys uskonnosta. ”Sekulaarit tutkijat löytävät todennäköisimmin sen, missä he jo valmiiksi epäilevät olevan suhde heidän arvojensa ja korkean älykkyyden välillä”, huomautti ateistisosiologi Frank Furerdi. Hän kyseenalaisti kyseisen projektin arvon, jossa ”yhteiskunnallinen tiedetutkimus muuttuu puolustustutkimukseksi.”⁷

Furerdin toteamus kertoo, etteivät älykkäät ihmiset hylkääkään uskontoa sen takia, että se olisi väärin, vaan koska heidän sosiaalinen ympäristönsä johtaa heidät uskomaan, että se on väärin. Kun yhteiskunta toistaa, että ”älykkäät ihmiset hylkäävät uskonnon”, tulee uskonnosta aihe, jota ei enää pidetä tutkimuksen arvoisena. 

Tutkimuksen tulokset uskonnon ja älykkyyden suhteesta näyttävätkin sopivan vain tiettyyn kulttuurilliseen kontekstiin.⁸ Korrelaatio onkin ilmeisesti pikemminkin älykkyyden ja massasta poikkeavan ajattelun kuin älykkyyden ja ateismin välillä. Uskonnollisissa maissa, kuten Espanjassa ateismi viehättää kouluttautuneimpia, kun taas maallistuneissa maissa, kuten Alankomaissa, ateismi viehättää vähemmän kouluttautuneita.^9,10

Ketkä todella elävät älykkäämmin?

Älykkyysosamäärä ei kerro oikeastaan mitään elämästä ja elämän mielekkyydestä. Mikäli katsotaan elämänlaadusta kertovia mittareita, näemme ketkä todellisuudessa elävät älykkäämmin.

Viimeisten vuosikymmenten aikana tutkimukset ovat osoittaneet, että uskonnolliset uskomukset ovat merkittävissä määrin fyysisesti ja psykologisesti hyödyllisiä.

Kalifornian yliopistossa vuonna 2004 tehdyn tutkimuksen mukaan uskonnollisiin tapahtumiin osallistuneilla yliopisto-opiskelijoilla oli todennäköisemmin parempi terveys. Vuonna 2006 Texasin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan mitä useammin käy kirkossa, sitä pidempään elää. Samana vuonna Duke Universityssä tehdyn tutkimuksen mukaan uskovilla on ei-uskovia vahvempi immuunijärjestelmä. Kirkossakävijöillä oli myös kirkossa käymättömiä matalampi verenpaine.

Vuonna 2009 Harvardin yliopiston psykologiryhmä huomasi, että sairaalaan lonkkamurtuman takia joutuneilla uskovilla oli vähemmän masennusta, he viettivät lyhyemmän ajan sairaalassa ja pystyivät nilkuttamaan pidemmälle sairaalasta lähdön jälkeen verrattuna heidän ei-uskoviin samalla tavoin loukkaantuneisiin kanssakärsijöihinsä.

Viimeisten vuosien aikana tutkijat ovat myös havainneet, että uskovat paranevat rintasyövästä, sepelvaltimotaudista, mielenterveyden häiriöistä, aidsista ja reumasta ei-uskovia paremmin. Uskovat saavat parempia tuloksia jopa koeputkihedelmöityksistä. Tutkimukset osoittaavat myös, että uskovat ovat onnellisempia, heidän itsemurhariskinsä on pienempi, ja he selviytyvät stressaavista tilanteista huomattavasti ei-uskovia paremmin. Uskovilla on myös enemmän lapsia. Kun tähän lisätään se, että uskovien ihmisten todennäköisyys polttaa tupakkaa, juoda alkoholia tai käyttää huumeita on ei-uskovia pienempi, ovat hyödyt selvemmin nähtävissä. Uskovat ihmiset ovat myös mukavampia¹¹ ja he antavat ateisteja enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen.^12,13