Print this page

Todisteita maapallon nuoresta iästä

07.08.2007

Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan maailmankaikkeus on iältään vähintään 10 miljardia vuotta ja maapallokin 4.5 miljardia vuotta vanha. On kuitenkin myös seikkoja, jotka näyttävät viittaavan siihen, etteivät nämä arviot pidäkään paikkaansa. Tri Russell Humphreys esittää useita seikkoja, jotka ovat ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa.

Tämän lisäksi tutkimme artikkelissa myös RATE projektin implikaatioita maapallon ikään hivenen laajemmassa mittakaavassa. Keskeistä asiassa on, että näiden faktojen pohjalta lasketut suurimmat mahdolliset ajat ovat aina paljon pienempiä kuin evoluutioteorian mukaiset ajat kun taas Raamatullinen aika (maapallo alle 10000 vuotta vanha) sopii aina maksimiajoitusten sisään.

14 Humphreysin artikkelissa mainittua esimerkkiä eivät ole ainoita, jotka puhuvat nuoren maan puolesta; nämä on valittu siksi, että ne ovat selkeitä ja yleisesti tunnettuja. Tämän lisäksi olemme käsitelleet RATE projektin osuutta hieman syvällisemmin kuin alkuperäisessä Humphreysin artikkelissa.

1. GALAKSIEN KIERTONOPEUDET LIIAN SUURIA

Linnunrata-galaksimme tähdet kiertävät keskuksensa ympäri erilaisilla nopeuksilla, sisimpien kiertäessä ulompia nopeammin. Keskimääräinen kiertonopeus on niin suuri, että jos galaksimme olisi enemmän kuin muutama sata miljoonaa vuotta vanha, sen pitäisi olla muodoltaan kiekkomainen eikä nykyisen kaltainen kierteisgalaksi. Linnunradan oletetaan kuitenkin olevan vähintään 10 miljardia vuotta vanha. Tämä 'winding-up' -ongelma on tunnettu jo noin 50 vuotta ja sen selittämiseksi on laadittu useita teorioita, jotka on hylätty yksi toisensa jälkeen. Viimeisinkin teoria sisältää käsitteellisiä ongelmia ja mielivaltaisia päätelmiä, jotka uudempi tutkimus on kyseenalaistanut. Sama ongelma koskee monia muitakin galakseja.

2. LIIAN VÄHÄN SUPERNOVA-JÄÄNTEITÄ

Tähtitieteellisten havaintojen mukaan Linnunradan kaltaisessa galaksissa tapahtuu yksi supernova-räjähdys noin 25 vuodessa. Räjähdyksessä syntyneet kaasu- ja pölyjäänteet leviävät nopeasti, mutta ovat kuitenkin nähtävissä (yleisen käsityksen mukaan) yli miljoona vuotta. Ongelma on siinä, että näitä jäänteitä on havaittu ainoastaan noin 200:sta supernovasta, mihin määrään olisi tarvittu vain noin 7000 vuotta.

3. KOMEETAT HAJOAVAT LIIAN NOPEASTI

Teorioiden mukaan komeetat ovat syntyneet samanaikaisesti aurinkokunnan kanssa, eli noin 5 miljardia vuotta sitten. Kiertoratansa toisessa ääripisteessä ne tulevat hyvin lähelle Aurinkoa ja menettävät joka kerta niin suuren osan materiastaan ('pyrstö'), että voisivat säilyä korkeintaan 100 000 vuotta. Monille komeetoille on mittauksissa saatu iäksi vähemmän kuin 10 000 vuotta. Tätä ristiriitaa on yritetty selittää mm. olettamalla, että komeetat ovat peräisin jostain Pluton kiertoradan tuolla puolen olevasta 'Oortin pilvestä' (josta ei kuitenkaan ole objektiivisia havaintoja) tai että jotkin tähtien ja planeettojen väliset gravitationaaliset vuorovaikutukset voisivat tuottaa niitä. On myös puhuttu Pluton takaisesta ns. Kuiperin vyöhykkeestä oletettuna komeettalähteenä. Tällä alueella tiedetään olevan joitakin asteroidien kokoisia jääpitoisia möhkäleitä, mutta ne eivät ratkaise ongelmaa, sillä tämä Kuiperin vyöhyke olisi hyvin pian tyhjentynyt komeetoista, ellei se saisi täydennystä oletetusta Oortin pilvestä.

4. MERENPOHJAN KERROSTUMAT LIIAN OHUITA

Vesi ja tuulet kuljettavat vuosittain noin 20 miljardia tonnia pölyä ja sekalaista maa- ainesta mantereilta mereen, missä ne vähitellen muotoutuvat löyhästä mudasta kiinteäksi kivimäiseksi kerrostumaksi. Näiden sedimenttien keskimääräinen syvyys koko merialueella on alle 400 metriä. Ainoa seikka, mikä olennaisesti voisi häiritä tätä kerrostumista, on mannerlaattojen liike. Hitaasti liikkuessaan laatat kuljettavat jonkin verran sedimenttiä mukanaan. Tieteellisessä kirjallisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan sedimenttiä voisi tämän prosessin myötä poistua noin miljardi tonnia vuodessa. Loput 19 miljardia tonnia tonnia olisivat sitten aikojen myötä vuosittain kertyneet meren pohjaan. Tällä nopeudella nykyisten kerrostumien muodostumiseen olisi kulunut vähemmän kuin 12 miljoonaa vuotta. Jos kerrostumista olisi tapahtunut oletetut 3 miljardia vuotta, meren pohjassa pitäisi olla massiivisia, kymmenien kilometrien vahvuisia sedimenttikerrostumia. Niitä ei kuitenkaan ole. Sen sijaan kerrostumien vahvuudet sopivat hyvin yhteen n. 5000 vuotta sitten tapahtuneen vedenpaisumuksen kanssa.

Vesi ja tuulet kuljettavat maa-aineksia mereen paljon nopeammin kuin mitä mannerlaattojen liike ehtii sitä poistamaan.

5. MERIVEDEN SUOLAPITOISUUS ON LIIAN ALHAINEN

Joet ja muut lähteet kuljettavat meriin vuosittain yli 450 tonnia natriumia, joka, kuten tunnettua, on ruokasuolan toinen komponentti. Vaikka merisuolaa kerätään suuria määriä, sen seurauksena poistuu vain 27% vuosittaisesta kertymästä. Ellei merivedessä aluksi ollut lainkaan suolaa, nykyisen suolapitoisuuden kertymiseen olisi riittänyt vähemmän kuin 42 miljoonaa vuotta, mikä on oleellisesti vähemmän kuin yleisen käsityksen mukaiset 3 miljardia vuotta. Tätä ristiriitaa on yritetty selittää olettamalla suolan kertymisen olleen ennen vähäisempää tai sen hävikin jostain syystä suurempaa. Parhaimmillaankin laskelmat ovat kuitenkin antaneet suolapitoisuuden maksimaaliseksi kertymäajaksi vain 62 miljoonaa vuotta. Monet laskelmat ovat antaneet vielä huomattavasti pienempiä arvoja.

6. MAAN MAGNEETTIKENTTÄ HEIKKENEE LIIAN NOPEASTI

Monet tutkijat ovat panneet merkille, että maapallon magneettikenttä ("dipoli" ja "ei-dipoli") on heikkenemässä. Kentän voimakkuuden puoliintumisajaksi on saatu 1465 (± 165) vuotta. Siinä on todettu myös olleen ajoittaista vaihtelua. Koska maapallon iän uskotaan olevan lähes 5 miljardia vuotta, on joistakin merkeistä päätelty, että magneettikentän napaisuus olisi vaihtunut useaankin kertaan. Ei kuitenkaan tiedetä, mikä tämän ilmiön saisi aikaan, joskin tiettyjä hypoteeseja siitä on esitetty.On myös olemassa selkeä kreationistinen teoria, mikä selittää ehkä paremmin magneettikenttään liittyvät ominaisuudet, kuten sen synnyn, äkilliset muutokset tiettyinä aikoina ja niiden jälkeisen tasaisen voimakkuuden vähenemisen. Teoria perustuu paleomagnetismiin, historialliseen ja nykyiseen tutkimustietoon ja varsinkin äkillisiä muutoksia koskeviin todisteisiin. Sen keskeinen tulos on, että magneettikentän  kokonaisenergia on aina heikentynyt vähintäänkin nykyisellä nopeudellaan. Tällä perusteella sen ikä olisi korkeintaan 20 000 vuotta.

7. MONET KERROSTUMAT TAIPUNEET LIIAN VOIMAKKAASTI

Monilla vuoristoalueilla voi nähdä kilometrienkin vahvuisia, hyvin voimakkaasti taipuneita kalliokerrostumia. Perinteisen geologisen aikataulun mukaan nämä kalliot ovat syntyneet syvyyksien kovassa paineessa satojen miljoonien vuosien kuluessa ja vähitellen saaneet nykyisen muotonsa. Tämän käsityksen kanssa ristiriidassa on se, että taipumakohdat eivät useinkaan ole lainkaan murtuneet, niin kuin olettaisi tapahtuvan kovassa kalliossa. Tämä viittaa selvästi siihen, että taipumisen on täytynyt tapahtua ennen kallioiden kovettumista eli enintään muutama tuhat vuotta niiden muodostumisen jälkeen.

8. BIOLOGINEN MATERIAALI HEIKKENEEN LIIAN NOPEASTI

Luonnon radioaktiivisuus, mutaatiot ja muut rappeuttavat tekijät huonontavat DNA:ta ja muuta biologista materiaalia nopeasti. Äskettäiset mitokondrionaaliseen DNA:han kohdistuneet mittaukset ovat saaneet tutkijat korjaamaan 'mitokondrionaalisen Eevan' eli nykyihmisen laskennallisen esiäidin ikää teoreettisesta 200 000 vuodesta alimmillaan jopa 6 000 vuoteen. DNA-asiantuntijat katsovat, ettei DNA:ta ole voinut esiintyä luonnossa 10 000 vuotta kauemmin. Se seikka, että DNA:n osasia on löytynyt mm. neanderthalilaisten luista, meripihkaan säilöytyneistä hyönteisistä, dinosaurusten fossiileista ja 250 miljoonan vuoden ikäisiksi oletetuista bakteereista, viittaa siihen, etteivät ne olekaan niin vanhoja kuin on uskottu. Tutkijoita ovat hämmentäneet myös dinosauruksen jäännöksistä löytyneet verisolut ja pehmeiden kudosten jäänteet. Kaikesta päätellen perinteiset arviot niiden iästä ovat pahasti pielessä.

9. HALOKUVIOT KUTISTAVAT "AIKAKAUDET" VUOSIKSI

Radioaktiivinen säteily muodostaa kallioiden mineraalikiteisiin ns. halorenkaita. Ne ovat ikään kuin fossiilisia todisteita radioaktiivisesta hajoamisesta. Polonium- halorenkaat osoittavat mm. , että Colorado-laatan Jura-, Trias- ja Eoseenikauden kerrostumat ovat syntyneet vain muutamien kuukausien välein, ei satojen miljoonien vuosien kuluessa, kuten on oletettu.

10. MINERAALEISSA LIIKAA HELIUMIA (RATE)

Kallion sisällä syntyy helium-atomeja uraanin ja toriumin hajotessa. Syntynyt helium "tallentuu" mm. zirkonium-kiteisiin. Kevyenä jalokaasuna helium pakenee vaivatta kivistä. Journal of Geophysical Research -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti kuitenkin, ettei tämän prosessin syvissä ja kuumissa esikambrisissa kerrostumissa tuottamalla heliumilla ole ollut riittävästi aikaa poistua kallioista. Tästä huolimatta, radioaktiivista hajoamista mittaavat testit olivat ajoittaneet näytteet 1.5 miljardin vuoden ikäisiksi. Mittaamalla uraniumin ja "säteilevän lyijyn" määrää näissä zirkonium-kiteissä, voitiin saatujen arvojen pohjalta laskea, että mikäli näiden aineiden hajoamistahti on ollut vakio niin aikaa on täytynyt kulua noin 1.5 miljardia vuotta jotta kyseisen kaltaisiin mitattuihin arvoihin on päädytty. (Tämä on yhdenmukainen tulos zirkonien alkuperänä toimineen graniitin geologisen "ajoituksen" kanssa.)

Kuitenkin, zirkonit sisälsivät vielä merkittävän määrän heliumia tuon  "1.5 miljardin vuotta jatkuneen" hajoamisen jälkeen. Tämä tulos saattaa olla yllätys pitkiin ajanjaksoihin uskoville, johtuen siitä kuinka helposti heliumin (jolla on pienet, kevyet ja reagoimattomat atomit) kaltaisen aineen odottaisi pakenevan kristallirakenteen sisältä. Tältä pohjalta ei odottaisi heliumia juurikaan enää löytyvän.

Minkäänlaisten johtopäätösten tekeminen edellä mainituista seikoista on luonnollisesti riippuvainen varsinaisista mittauksista joilla voidaan selvittää millä nopeudella heliumi itseasiassa pakenee zirkoneista. Niinpä otetut näytteet lähetettiin maailmanluokan eksperteille. Suoritetuissa mittauksissa saadut tulokset osoittivat, että heliumi todellakin tihkui nopeasti ulos näytteistä laajan lämpötila skaalan sisällä. Itseasiassa kokeissa ilmeni, että  zirkonit sisälsivät vielä niin runsaasti heliumia, että saatujen tulosten pohjalta kristallien iäksi määriteltiin 5680 +/-2000 vuotta. Toisin sanoen, vain muutamassa tuhannessa vuodessa on tapahtunut "1.5 miljardin vuoden" edestä (nykypäivän arvojen mukaan) radioaktiivista hajoamista. Tämä tulos viittaa siihen, että radioaktiivisessa hajoamisnopeudessa on ollut yksi tai useampia kiihtyneen

hajoamisen jaksoja vain muutama tuhat vuotta sitten, millä puolestaan on vaikutusta nykyisiin mittaustuloksiin.. Mittausten pohjalta näytteille saatu 5680 +/-2000 vuoden ikä istuu hyvin Raamatun kuvaukseen maapallon iästä.

11. SYVISSÄ KERROSTUMISSA LIIAN PALJON HIILI-14-ISOTOOPPIA

Hiili-14 atomin puoliintumisaika on vain 5 730 vuotta, mistä johtuen sitä ei pitäisi olla enää yhtään jäljellä hiilipitoisessa näytteessä, jonka ikä on yli 250 000 vuotta. on osoittautunut mahdottomaksi löytää jääkautta edeltäneistä kerrostumista yhtään sellaista hiilen lähdettä, josta ei olisi löytynyt merkittäviä määriä hiili-14 isotooppia. Tämä siitä huolimatta, että niiden oletetaan olevan miljoonien tai miljardien vuosien ikäisiä. Tämä on ollut yleisesti tiedossa jo 1980 -luvulta lähtien ja kyseiselle ilmiölle on yritetty löytää selityksiä, jotka mitätöisivät sen. Asia on kuitenkin vahvistettu tarkoissa tutkimuksissa, joissa kaikki kontaminaation (saastumisen) mahdollisuudet on suljettu pois. Tämä viittaa vahvasti siihen, ettei Maan ikä ole miljardeja vaan ainoastaan tuhansia vuosia.

Hiili-14 isotooppia on löydetty mm. timanteista joiden muodostumisen evolutionistit olettavat vievän yli miljardi vuotta. Kokeessa laboratoriolle toimitettujen timanttien maksimi iäksi Hiili- 14 menetelmällä saatiin noin 58000 vuotta.

12. EI TARPEEKSI KIVIKAUTISIA LUURANKOJA

Yleisen evolutionistisen käsityksen mukaan nykyihminen oli ollut olemassa jo vähintään 185 000 vuotta ennen kuin alkoi viljellä maata. Tuona aikana väestön on arveltu pysyneen karkeasti ottaen vakiona jossain 1 ja 10 miljoonan välillä. Arvio on tietysti 'hatusta vedetty', mutta jos näin olisi, ihmiset olisivat tuon ajan kuluessa haudanneet vähintään 8 miljardia vainajaa ja heidän mukanaan myös mahdollisia kultti- ja käyttöesineitä. Luulisi siis löytyvän melkoinen määrä heidän fossiloituneita luitaan ja erilaisia esineitään. Kuitenkin vain muutama tuhat luurankoa on löydetty. Ns. kivikausi näyttää siis olevan huomattavasti lyhyempi kuin on kuviteltu, joillakin alueilla ehkä vain muutama sata vuotta.

13. MAANVILJELYN ALKUAJANKOHTA LIIAN MYÖHÄINEN

Evolutiivisesta näkökulmasta ihmisen tavallisesti kuvaillaan olleen metsästäjä ja keräilijä noin 185 000 vuoden ajan ennen kuin hän keksi maanviljelyn n. 10 000 vuotta sitten. Viime aikaiset arkeologiset todisteet osoittavat kuitenkin kivikauden ihmisen olleen yhtä älykäs kuin me nykyään olemme. Tuntuu mahdottomalta ajatella, ettei yksikään noista oletetuista kahdeksasta miljardista ihmisestä olisi 185 000 vuoden aikana keksinyt, että kasveja voi kasvattaa siemenistä. Paljon uskottavampi ajatus on, että ihminen eli ilman maanviljelyä vain hyvin lyhyen ajan vedenpaisumuksen jälkeen (johtuen tuolloisista olosuhteista).

14. HISTORIA LIIAN LYHYT

Kirjoitettu historia kattaa vain 4000 - 5000 vuotta. Silti esihistoriallinen ihminen rakensi megaliittisia monumentteja, teki taidokkaita luolamaalauksia ja piti kirjaa kuun vaiheista. Miksi hän olisi odottanut lähes 200 000 vuotta ennenkuin alkoi soveltaa samoja taitoja historiansa muistiinmerkitsemiseen? Raamatullinen aikataulu on tässäkin paljon todennäköisempi.

Katso myös