Print this page

Elämän synty oppikirjoissa

13.10.2007

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

Loiko Jumala Elämän? Kysy proteiinilta

Tässä artikkelissa käymme läpi erinäisiä oppilaitosten tuoreimman opetussuunnitelman mukaisia biologian oppikirjoja ja niiden esittämiä väitteitä ja teorioita elämän syntyyn. Kommenttimme pohjautuvat aina kyseessä olevien oppikirjojen esittämiin väittämiin.

ELÄMÄN SYNTY JA KEMIALLINEN EVOLUUTIO

Sarjamme ensimmäinen osa käsittelee kysymystä elämän synnystä maapallolla. Käsittelemme aihetta WSOY:n ”Elämä ja evoluutio” & ”Lukion Biologia: Elämä” -oppikirjojen esittämien kommenttien pohjalta.

Aloitetaan asian käsittely kokoamalla ensin pohja, johon varsinainen artikkelimme sitten vastaa. Elämä ja evoluutio -oppikirjan sivulla 82 - 83 on Helsingin yliopiston geologian laitoksen evoluutiopaleontologian professorin Mikael Forteliuksen haastattelu. Kyseisessä haastattelussa Mikael Fortelius esittää mm. seuraavan kaltaisen lausunnon:

”Esimerkiksi Itä-Suomen kallioperässä on Pohjois-Karjalan alueella näkyvillä monessa paikassa noin 2500 miljoonan vuoden takainen kahden aikakauden välinen raja. Se on aikajakso, jolloin hapen määrä alkoi lisääntyä ilmakehässä fotosynteesin tuloksena. Suomi on parhaita alueita maailmassa, jos haluaa tutkia tätä mullistavaa tapahtumaa historiassa eli siirtymistä hapettomasta ilmakehästä happea sisältävään.” [korostus lisätty]

Elämä ja evoluutio -kirjan sivulla 85 teksti esittää seuraavaa:

”Alkumaapallolla vallinneet olot poikkesivat hyvin paljon nykyisistä. Tärkein ero oli, että maapallon alkuilmakehässä ei ollut happea lainkaan. Sen sijaan siinä oletetaan olleen sellaisia kaasuja kuten ammoniakkia, hiilidioksidia, hiilimonoksidia, metaania, typpeä ja vesihöyryä[...]Tutkijoiden mukaan elämän synty on vaatinut hapettomat olosuhteet. Vapaana esiintyvä happi pystyy tehokkaasti hajottamaan muita, varsinkin eloperäisia yhdisteitä.” [Korostukset alkuperäisessä tekstissä]

Elämä ja evoluutio -kirjan teksti jatkaa:

”Meillä ei ole varmaa tietoa siitä, miten elämä on maapallolla syntynyt. Suoria todisteita elämän synnystä ei tällä hetkellä ole[....] Biologisen nykykäsityksen mukaan ensimmäiset elämänmuodot saivat alkunsa maapallon valtamerissä runsaat 3500 miljoonaa vuotta sitten. Auringon jatkuva ultraviolettisäteily ja jatkuva salamointi saivat aikaan, että alkuilmakehän kaasut kuten metaani, hiilidioksidi ja ammoniakki reagoivat keskenään. Niitä liittyi sattumanvaraisesti yhteen, mistä oli seurauksena, että niistä muodostui uusia, entistä suurempia ja monimutkaisia yhdisteitä....”[korostukset lisätty]

Lukion Biologia: Elämä (s.54) esittää:

”..kemiallisen evoluution vaikutuksesta syntyi yksinkertaisia aminohappoja.. sekä nukleotideja.”

myöhemmin samalla sivuilla teksti jatkuu:

”Ensimmäiset informaatiota sisältävät molekyylit olivat luultavasti RNA:ta.”

Molemmissa kirjoissa viitataan myös laboratoriokokeisiin, joissa on jäljitelty alkumaapallon olosuhteita, ja esitetään, että näissä kokeissa on onnistuttu luomaan elottomista aineista monimutkaisempia molekyylejä. Kirjassa Lukion Biologia: Elämä on myös kuvalla varustettu kuvaus Miller-Ureyn kokeesta, jossa jälleen esitetään, että

”Millerin ja Ureyn laitteella jäljiteltiin maapallon alkuaikojen oloja ja kemiallista evoluutiota.”

Nyt kun olemme asettaneet perustan artikkelillemme, voimme lähteä käsittelemään oppikirjan esittämiä näkemyksiä tarkemmin.

ALKUMAAPALLON ILMAKEHÄ

Kuinka oppikirjan haastattelema evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius ja muut tutkijat, joihin kirjat viittaavat, voisivat tietää minkälainen alkumaapallon ilmakehä oli? Onko kyseisen näkemyksen tueksi mitään fyysisiä todisteita, vai perustuuko kyseinen näkemys lähinnä ennalta hyväksytylle näkemykselle mikrobista-ihmiseksi-evoluution todenmukaisuudesta? Käsittelemämme oppikirja esitti:

”tutkijoiden mukaan elämän synty on vaatinut hapettomat olosuhteet.”

Viimeaikaiset fyysiset todisteet kuitenkin kyseenalaistavat perinteisen käsityksen koskien maapallon ilmakehän happipitoisuutta maapallon alkuvaiheessa.1 Tämän lisäksi "alkuilmakehän" koostumus on muiltakin osin tiedeyhteisössä kiistelyn kohteena. Mikäli "alkuilmakehä" sisälsi happea, täytyy evolutionistien keksiä jokin toinen mekanismi, joka suojaisi kemialliset yhdisteet hapelta, jotta heidän näkemyksensä kemiallisesta evoluutiosta ei romahtaisi heti alkutekijöissään, sillä kyseinen happi olisi toiminut ”myrkkynä” vaadittavien yhdisteiden muodostumiselle:

Happi on myrkyllinen kaasu, joka oksidoi orgaanisia ja epäorgaanisia aineksia planeetan pinnalla; se on kuolettava organismeille, jotka eivät ole kehittäneet suojakeinoa sitä vastaan.2

Kuten jo aikaisemmin mainitsimme niin useat fyysisiin todistusaineistoihin pohjautuvat tutkimukset tukevat kuitenkin näkemystä, jonka mukaan maapallon ilmakehässä on aina ollut happea:

Ei ole mitään tieteellistä todistetta, että maapallolla olisi koskaan ollut evolutionistien edellyttämää hapetonta ilmakehää. Maapallon vanhimmat kivet sisältävät todisteita happirikkaassa ilmakehässä muodostumisesta.3
Viimeaikaisimpien julkaisujen trendi on ollut näkemys alkuilmakehän paljon suuremmasta happirikkaudesta kuin mitä kukaan olisi osannut odottaa.4

Mutta vaikka myöntyisimme kiistanalaiseen näkemykseen, jonka mukaan alkumaapallon ilmakehä ei sisältänyt happea, eivät ongelmat loppuisi tähän. Kyseinen tilanne johtaisi toiseen kuolettavaan ongelmaan. Koska otsoni muodostuu hapesta, ei sitäkään olisi ollut olemassa, ja auringon ultraviolettisäteily pääsisi näin maanpinnalle ilman sen kummempia ongelmia, olisi kyseinen säteily tuhonnut biologiset molekyylit.

Koulun oppikirjojen esittämän näkemyksen kannalta on ongelmallista, että oli ilmakehässä happea tai ei, elämä ei pääsisi alkuun. Tunnettu tutkija Michael Denton kirjoitti tästä ongelmasta kirjassaan Evolution: A theory in Crisis (joka löytyy myös monista Suomen kirjastoista) seuraavasti:

Tavallaan meillä on käsissämme ”tupla ja kuitti” -tilanne. Mikäli meillä on happea niin meillä ei ole orgaanisia ainesosia, mutta mikäli meillä ei ole happea niin siinäkään tapauksessa meillä ei ole niitä [orgaanisia ainesosia].5

Koska elämä ei olisi voinut muodostua maalla, käsittelemämme oppikirja esittää mm., että elämä sai alkunsa meressä. Ongelmana tässä näkemyksessä on se, että vesi olisi tuhonnut mahdollisesti muodostuneet orgaaniset yhdisteet hydrolyysinä tunnetun prosessin kautta. Myös useat tiedemiehet ovat tunnustaneet kyseisen ongelman:

Polypeptidien hajottamisen lisäksi hydrolyysi olisi tuhonnut aminohappoja.6
Yleisesti ottaen kyseisten polymeerien puoliintumisajat ovat kosketuksissa veden kanssa suuruusluokaltaan päiviä ja kuukausia – ajanjaksoja, jotka ovat geologisesti merkityksettömiä.7
Lisäksi vesi pyrkii hajottamaan aminohappojen ketjuja palasiksi. Mikäli mitään proteiineja olisi muodostunut merissä 3,5 miljardia vuotta sitten, ne olisivat hajonneet nopeasti.8
 

Totuus on, että ei ole mitään tunnettua tieteellistä mekanismia, jonka kautta elämä olisi voinut kehittyä maapallolla kemiallisesti.

 

Totuus on, että ei ole mitään tunnettua tieteellistä mekanismia, jonka kautta elämä olisi voinut kehittyä maapallolla kemiallisesti. Oiva osoitus tästä on se, että maailmalla on useita tahoja, jotka tarjoavat mittavia palkkioita henkilöille tai organisaatioille, jotka kykenisivät osoittamaan, kuinka elämä on saanut alkunsa epäorgaanisista ainesosista. Kukaan ei ole kuitenkaan kyennyt lunastamaan näitä palkkioita.

Yhteenvetona tästä osiosta voidaan sanoa, että käsitys alkumaapallon hapettomasta ilmakehästä perustui enemmän tutkijoiden tarpeeseen sovittaa alkumaapallon olosuhteet heidän ennalta omaksumaansa maailmankuvaan, jossa mikrobista-ihmiseksi-evoluution nähdään olevan fakta, kuin varsinaiseen fyysiseen todistusaineistoon. Kyse on siis olettamuksesta. Näkemys elämän syntymisestä elottomista ainesosista ilman ulkopuolisen Älykkyyden ja Luojan asiaan puuttumista on yhtälailla seikka, joka täytyy hyväksyä puhtaasti uskon varassa eikä suinkaan vakuuttavien todisteiden seurauksena.

MILLER-UREYN KOE

Jatketaan ajatusleikkiä oppikirjan tekstin pohjalta. Oppikirjassa mainitaan, että laboratoriokokeissa on jäljitelty samankaltaisia olosuhteita, jotka vallitsivat alkumaapallolla, ja että tällöin elottomista aineista on saatu aikaan monimutkaisempia molekyylejä. Mitä todennäköisimmin tässä viitattiin tunnettuun Miller-Ureyn kokeeseen, joten käsittelemme sitä seuraavassa.

Maapallon "alkuilmakehän" koostumuksesta on useita eriäviä näkemyksiä ja teorioita. Kaikki esitetyt koostumukset perustuvat kuitenkin enemmän tai vähemmän olettamuksiin. Kuten edellä jo esitimme, tietyt geologiset todisteet viittaavat siihen, että alkumaapallon ilmakehä olisi ollut happirikas. On huomioitava, että Millerin kokeen lähtökohdat perustuivat yhteen monista olettamuksista koskien "alkuilmakehän" koostumusta. On myös mielenkiintoista huomata, että WSOY:n yläasteen oppikirja esittää faktana, että "alkuilmakehä" ei sisältänyt happea, mutta mainitsee myös, että sen esitetty muu koostumus perustuu olettamukseen:

"...siinä oletetaan olleen sellaisia kaasuja kuten..."

WSOY:n lukion oppikirjassa mainitaan vain suoralta kädeltä mistä kaasuista kyseinen "kaasukehä" koostui, ilman viittausta siihen, että kyseessä on todellakin olettamus. WSOY:n yläasteen oppikirjassa mainitaan yhtenä aineena metaani, jota ei taas mainita lukion oppikirjassa. Joten saman laitoksen julkaisemien oppikirjojen välillä on jo havaittavia eroja. Kumpikaan oppikirja ei kuitenkaan erikseen mainitse, että on myös esitetty todisteita, jotka viittaavat erilaiseen happea sisältäneeseen "alkuilmakehään."

Millerin kokeen lähtökohdat perustuivat siis jo alkujaan olettamukseen eikä kiistattomaan faktatietoon -- koe perustui juuri sille näkemykselle, että ilmakehä olisi ollut hapeton. Tämän lisäksi Miller-Ureyn kokeen tuloksista jätetään monesti mainitsematta seikkoja, jotka eivät olisi elämän synnyn kannalta edullisia. Jo tässä vaiheessa on syytä painottaa, että Millerin kokeen varsinaisena tarkoituksena ei ollut luoda elämää elottomista ainesosista vaan osoittaa, kuinka elämän edellyttämiä monimutkaisempia ainesosia olisi voinut muodostua sattumanvaraisesti luoduissa olosuhteissa.

Eräs perustavaa laatua oleva kysymys, jonka voimme Millerin kokeesta esittää, on että kuinka suuri osuus Millerin kokeen prosesseista oli todellisuudessa sattumanvaraisia ja kuinka moni älykkään toimijan ohjaamia? Tällä hetkellähän alkuperätieteessä ei hyväksytä minkäänlaista näkemystä, jonka mukaan ulkopuolisella toimijalla/älykkyydellä olisi ollut mitään tekemistä elämän synnyn ja kehityksen kanssa. Täten kaiken nähdään olleen tulosta sattumien summasta, joka vain äärettömän onnekkaasti sattui ”luomaan” juuri meidät.

Kokeellaan Miller pyrki osoittamaan, kuinka elämän rakennuspalikat (aminohapot) olisivat voineet muodostua edellä mainittujen sattumanvaraisten luonnonprosessien tuloksena. On syytä korostaa, että läpi koko kokeen Miller hyödynsi vuosikausien kokemustaan ja asiantuntemustaan kemiasta. Haalittuaan yhteen haluamansa kaasut  Millerin täytyi lisätä järjestelmäänsä ”ansa”, joka eristäisi kokeessa muodostuneet biokemikaalit (aminohapot) luomastaan ympäristöstä koska tuo samainen ympäristö olisi tuhonnut muodostuneet aminohapot. Mitään tämän kaltaista ”ansaa”, joka olisi eristänyt biokemikaalit alkumaapallon olosuhteissa, ei tietenkään tunneta. Lisäksi Miller simuloi kokeella hypoteettista salamointia. Koe ei myöskään ottanut huomioon sitä seikkaa, että luonnossa vetyä tihkuu ilmakehästä avaruuteen, Millerin kokeessa vedylle ei "suotu" tällaista mahdollisuutta.

Koska ensimmäisellä yrityksellä ei muodostunut aminohappoja modifoi Miller koettaan ja koitti uudestaan. Täten on ilmeistä, että Miller hyödynsi älykästä suunnittelua ja tarkoitushakuista prosessien ohjausta läpi koko kokeen.

Millerin koe

Millerin koe

Mutta ei siinä vielä kaikki, itse aminohappojen tuottaminen ei suinkaan ole vaikein osuus. Paljon suurempi ongelma on saada aikaiseksi oikeantyyppisiä ja oikein järjestäytyneitä aminohapppoja. Eri tyyppisiä aminohappoja on yli 2000, mutta ainoastaan 20 niistä hyödynnetään elämässä. Millerin koe ei tuottanut kaikkia elämän edellyttämiä aminohappoja. Lisäksi atomit, joista aminohapot koostuvat, ovat järjestäytyneet kahteen perusmuotoon, vasen- ja oikeakätisiin. Molemmilla tyypeillä on sama perusrakenne eli ”neljä sormea ja peukalo”, mutta silti ne ovat erilaiset. Tässä on kyse jo mainitsemastamme ”kätisyydestä”: toiset ovat vasen- ja toiset oikeakätisiä eli aminohappojen muodot ovat toistensa peilikuvia. Asiasta tekee mielenkiintoisen se tosiasia, että kaikki elävissä olennoissa proteiineja muodostavat aminohapot ovat 100 % vain vasenkätisiä aminohappoja. Proteiinien ei ole koskaan havaittu muodostuneen mistään muista kuin vasenkätisistä aminohapoista. Tähän seikkaan liittyen on kemian professori Jonathan Sarfati maininnut:

Monet elämän molekyyleistä tulevat kahdessa muodossa, ”oikeakätisinä” ja ”vasenkätisinä.” Elämä edellyttää polymeereja, joiden rakennuspalikat ovat kaikki ”samankätisiä” (homokiraalisuus) – proteiineissa on ainoastaan ”vasenkätisiä” aminohappoja [...]. Mutta tavallinen ohjaamaton kemia, kuten hypoteettinen oletettu alkuliemi, muodostaisi yhtäläisen määrän vasen- ja oikeakätisiä molekyylejä, nimeltään rasemaatit.9
Aminohappojen kätisyydet

Aminohappojen kätisyydet

 

...kokeen tuloksena syntynyt seos oikea- ja vasenkätisiä aminohappoja on elämän kannalta vahingollinen seos.

 

Useista oppikirjoista saa sen käsityksen, että Miller ja muut kokeita suorittaneet tiedemiehet olisivat onnistuneet tuottamaan elämän edellyttämiä aminohappoja. Kuitenkin oppikirjoissa jätetään lähes poikkeuksetta mainitsematta, että kokeen tuloksena syntynyt seos oikea- ja vasenkätisiä aminohappoja on elämän kannalta vahingollinen seos. Luonnollisessa tilanteessa oikea- ja vasenkätiset aminohapot pyrkivät sitoutumaan keskenään. Biologit ovat edelleen hämmentyneitä siitä, miksi biologiset proteiinit hyödyntävät vain väsenkätisiä aminohappoja.

Syy tähän valintaan [käyttää ainoastaan vasenkätisiä aminohappoja] on jälleen kerran mysteeri, ja jatkuvan kiistelyn aihe.10

Biologi Jonathan Wells on kirjoittanut aiheeseen liittyen:

Joten me pysymme suunnattoman tietämättömänä siitä kuinka elämä sai alkunsa. Silti Miller-Urey koetta käytetään edelleen evoluution ikonina, koska mitään parempaakaan ei ole ilmaantunut. Sen sijaan, että meille kerrottaisiin totuus, meille syötetään harhaanjohtava mielikuva siitä, että tiedemiehet ovat empiirisesti osoittaneet elämän synnyn ensimmäisen askeleen.11

On harmillista huomata, kuinka oppikirjoissa tunnutaan jätettävän systemaattisesti mainitsematta seikkoja, jotka voisivat oppilaiden mielissä kyseenalaistaa mikrobista-ihmiseksi-evoluution puolesta esitettyjen todisteiden pätevyyden. Tämä oppikirjojen hyvin pitkälle valikoitu tapa esittää asioita ei valitettavasti anna opiskelijoille mahdollisuutta tehdä asioista totuudenmukaisia johtopäätöksiä.

Millerin koe ja kaikki sitä seuranneet kokeet ovat epäonnistuneet tuottamaan edes yhtä biologista proteiinia puhtaasti luonnonprosessien tuloksena. Tästä huolimatta alkuperätieteessä vallitsee tilanne, joka kieltää luomisen ja Luojan mahdollisuuden huomioon ottamisen elämän synnyn selittäjänä. Ohessa lainaus evoluutiobiologi Richard Lewontinilta, joka valaisee nykyisin vallitsevaa tilannetta:

”Me asetumme tieteen puolelle huolimatta joidenkin sen ideoiden avoimista älyttömyyksistä, huolimatta sen kykenemättömyydestä täyttää monet sen liioitelluista terveyden ja elämän lupauksista ja huolimatta tieteellisen yhteisön toleranssista hyväksyä perustelemattomia just-niin-tarinoita. Näin siksi, että meillä on aikaisempi sitoumus, sitoumus materialismiin. Ei ole kyse siitä, että tieteen metodit ja instituutiot jotenkin painostaisivat meitä hyväksymään materialistinen selitys ihmeelliselle maailmallemme; päinvastoin, me olemme materialistisen a priori -uskollisuutemme velvoittamia. Meidän tulee luoda tutkimuksen ja konseptien koneisto, joka tuottaa materialistisia tuloksia huolimatta siitä, kuinka järjenvastaisia tai kuinka arvoituksellisia ne ovat asiaan perehtymättömälle. Lisäksi kyseinen materialismi on ehdoton, sillä me emme voi sallia Jumalaista jalkaa oven väliin.” [painotukset lisätty]12

[Materialismi eli aineellinen todellisuuskäsitys on käsitys, jonka mukaan kaikki elollinen koostuu elottomasta tai todellisuus koostuu aineesta ja energiasta. Eli mitään varsinaista hengellistä, sielullista osa-aluetta ei itsessään ole olemassa vaan kaikki on selitettävissä materian/aineen vuorovaikutuksella.]

[A priori: ennen tutkimista, jo ennalta. Esim. jokin näkemys voidaan hylätä a priori, eli ennen asian tutkimista/jo ennalta.]

Toisinsanoen kristittyjen luomiseen uskovien opiskelijoiden ei tulisi tuntea, että heidän uskonsa Jumalan suorittamaan yliluonnolliseen maailmankaikkeuden ja elämän luomiseen olisi jollain tapaa ”kaukaa haettua” suhteessa ”tieteen” esittämiin ajatusmalleihin. Koska tällä hetkellä tieteessä mahdollisuus yliluonnollisesta luomisesta suljetaan jo ennalta pois, on ratkaisuksi näkemällemme elämälle ja universumille keksittävä sitten muunlaisia selityksiä, tuntuisivat ne sitten Richard Lewontin sanoja lainataksemme kuinka ”järjenvastaisilta” ja epätodennäköisiltä tahansa.

RNA JA INFORMAATION ONGELMA

Emme käsittele RNA:n kysymystä tässä artikkelissa kovinkaan syvällisesti. Huomautamme kuitenkin, että useat arvostetut tiedemiehet ja instituutiot huomauttavat, että esitetyt olettamukset RNA:sta osana kemiallista evoluutiota ja elämän syntymää ovat vielä huomattavasti epätodennäkoisempiä kuin proteiinien muodostuminen sattuman tuloksena. Tästä syystä mm. Eugene V. Koonin, Kansallisen Terveysinstituutin (USA) biologi, on myöntänyt, että koska RNA:han viittaavat elämän syntyyn liittyvät hypoteesit ovat niin äärimmäisen epätodennäköisiä, eikä mitään uskottavaa mekanismia tämän tapahtumiseksi ole pystytty esittämään, löytyy ratkaisu ongelmaan ”multiuniversumeista”. Eli koska todennäköisyydet, että esitetyt ilmiöt olisivat voineet tapahtua tässä universumissa ovat niin äärettöman pienet, niin ongelma poistuisi mikäli universumeita olisikin mittaamaton määrä. Tällöin olisi todennäköistä, että jossain näistä loputtomasta määrästä universumeita sattuma johtaisi ”halutun” kaltaiseen lopputulokseen.13 Ongelmana vain on, että tälle ”multiuniversumi” näkemykselle ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä vaan kyse on jälleen yhdestä yrityksestä selittää elämän synty ilman Luojaa. Tämän kaltainen selitys täytyy hyväksyä täysin uskon varassa.

Lisätietoja RNA:n ongelmista suhteessa elämän syntyyn voit lukea täältä englanniksi. http://www.creationontheweb.com/content/view/4148/

Myöskään oppikirjojen luoma mielikuva mikrobista-ihmiseksi evoluution kiistattomasta hyväksymisestä tiedeyhteisössä ei suinkaan pidä paikkaansa. Oheisessa linkissä sadat korkeasti koulutetut tiedemiehet ja tutkijat tekevät selvän pesäeron Darwinismiin.

Dissent from Darwinism

Kyseisen listan lisäksi alla on linkki AIG:n julkaisemaan listaan kreationisti-tiedemiehistä.

Kreationistitiedemiehiä

Yksi merkittävä ongelma elämän spontaanin syntymisen kannalta on myös informaatio. Mistä elämän edellyttämä informaatio on lähtöisin? Informaatio ei ole materian ominaisuus. Materia itsessään ilman informaatiota ei pysty tuottamaan elämää. Kuuluisa Louis Pasteur sekä Rudolf Virchow määrittelivät aikoinaan, että elämää syntyy vain elämästä. Kaikki tuntemamme tieteellinen todistusaineisto tukee edelleen 100% tätä käsitystä.

Otetaan esimerkiksi proteiinit. Ne ovat hämmästyttävän monikäyttöisiä ja suorittavat useita biologisia toimintoja, mutta ne eivät kykene kokoamaan itseään ilman DNA:n apua. DNA:n funktiona on varastoida informaatiota ja siirtää sitä RNA:lle, kun taas RNA:n funktio on lukea, dekoodata ja käyttää DNA:lta saatua informaatiota proteiinien valmistukseen.

Jokainen teoria tai hypoteesi, joka pyrkii selittämään miten elämä olisi voinut kehittyä elottomista kemikaaleista monimutkaiseksi informaatiorikkaaksi soluksi, joutuu selittämään informaation alkulähteen ja sen kuinka kyseinen informaatio tuli koodatuksi genomiin. Yksikään evolutionistinen selitys ei ole kyennyt vastaamaan tähän kysymykseen. Fysiikan professori Dr. Werner Gitt ja Dr. Lee Spetner ovat molemmat samaa mieltä siitä, että informaatio ei voi muodostua luonnonprosessien tuloksena:

Ei ole mitään tunnettua luonnonlakia, prosessia, eikä tapahtumien sarjaa, joka voisi aiheuttaa informaation ilmentymisen materiassa itsestään.14

DNA on koodina niin kompakti, että yhden neliötuuman kokoinen DNA-piiri kykenisi koodaamaan yli 7 miljardin Raamatun verran informaatiota. Geneettisen koodin tiheys ja monimutkaisuus on miljoonia kertoja parempi kuin mikään ihmisen nykyisistä menetelmistä tai aikaansaannoksista. On vain luontevaa, että tämän järjestelmän taustalla ja suunnittelijana olisi toiminut Raamatun kaikkivoipa Jumala.

Informaation luonteesta ja suhteesta materiaan on todettu myös seuraavasti:

DNA on informaatiokoodi [...]. Musertava johtopäätös on se, että informaatio ei nouse eikä se kykene nousemaan spontaanisti mekaanisten prosessien tuloksena. Älykkyys on välttämätöntä minkä tahansa informaatiota sisältävän koodin muodostumisessa, mukaanlukien geneettisen koodin, riippumatta siitä kuinka paljon aikaa on käytettävissä.15

MILJARDEJA VUOSIA...

Yksi evolutionistien usein esittämä väite on, että riittävän pitkällä ajanjaksolla hyvin epätodennäköisetkin tapahtumat tulevat todennäköiseksi. Mm. Nobel voittaja George Wald on esittänyt tämän suuntaisia näkemyksiä:

Kuinka tahansa epätodennäköisenä me pidämmekään tätä tapahtumaa [evoluutiota], tai mitä tahansa sen sisältämää askelta, niin riittävällä ajanjaksolla, se tulee melko todennäköisesti tapahtumaan ainakin kerran [...]. Aika on kertomuksen sankari [...]. Mittavan ajanjakson avulla, mahdottomasta tulee mahdollista, mahdollisesta tulee todennäköistä, todennäköisestä tulee käytännössä varmaa. Henkilön täytyy vain odottaa; aika itsessään suorittaa ihmeitä.16

Puhuttaessa esim proteiineista ei kyseinen selitys suo suurtakaan lohtua. Tarkastellaanpa, millä todennäköisyydellä vain sata vasenkätistä aminohappoa sisältävä proteiini voisi muodostua (keskiverto proteiini käsittää ainakin 300 aminohappoa, joista kaikki vasenkätisiä). Vain sadan vasenkätisen aminohapon muodostuminen olisi todennäköisyydeltään yhteneväinen sen kanssa, että saisimme kolikkoa heittämällä sata klaavaa peräkkäin. Todennäköisyyslaskelmien pohjalta meidän tulisi heittää kolikkoa 1030 kertaa, jotta tämä tapahtuisi. Kyseessä on siis niin häkellyttävän pieni todennäköisyys, että edes koko evolutionistien esittämä ikä universumille ei riittäisi tämän tapahtumiseen sattuman tuloksena.

Todennäköisyyslakien pohjalta on määritelty, että mikäli jonkin tapahtuman todennäköisyys on alle 10-50, niin silloin kyseistä tapahtumaa ei tule koskaan tapahtumaankaan. (Kyseinen luku vastaa 1 jaettuna 1050:llä).17

Tiedemiehet ovat laskeneet, millä todennäköisyydellä luonnonprosessit voisivat johtaa keskivertoproteiinin muodostumiseen.Walter Bradley Ph. D. ja Charles Thaxton Ph. D. laskivat, että todennäköisyys aminohappojen muodostumisesta keskivertoproteiiniksi olisi 4 x 10-191

Kyseessä on luku, joka on ”valovuosien” päässä aikaisemmin mainitsemastamme todennäköisyyslaskelmien ”mahdottomasta” luvusta eli 1:1050:sta, ja on huomioitavaa, että proteiinista on vielä suunnattoman pitkä matka elävään monimutkaiseen soluun. Sir Fred Hoyle Ph. D ja Chandra Wickramasinghe, soveltavan matematiikan ja astronomian professori, laskivat, että todennäköisyys solun muodostumiselle luonnonprosessien tuloksena on 1 x 10-40000

Tässä on kyse jo äärimmäisen pienestä todennäköisyydestä, vertaa sitä vaikka oletettuun atomien määrään universumissa joka on 1080. Tästä syystä ehdotukset useista universumeista, ihmisten toimimisesta universumin luojina ja muut mitä kummallisemmat scifiä muistuttavat ajatusmallit ovat saaneet kasvavissa määrin sijaa myös tiedelehdissä. Näyttää siltä, että useat tiedelehdet, TV-ohjelmat yms. ovat avoimia kaikille selityksille koskien elämän syntyä kunhan ne eivät mainitse sanallakaan mahdollisuutta erityisestä luomisesta.

PERSOONALLISEN JUMALAN LUOMUS

Raamattu on kuvaus siitä kuinka Jumala loi kaiken näkemämme elämän sekä maailmankaikkeuden, jota mekin asutamme. Raamatun mukaan olemassaolosi ei ole tulosta sattumasta eikä sinun elämäsi ole pitkällä tähtäimellä tarkoitukseton ja merkityksetön pilkku universumin pitkässä romaanissa. Raamattu kertoo selkeästi, kuinka jokainen meistä on Jumalalle niin rakas, että Hän antoi ainoan Poikansa kuolla meidän puolestamme jotta yksikään, joka uskoo Häneen (Jeesukseen) ja ottaa Hänet vastaan elämässään, ei tulisi käännytetyksi pois Jumalan tulevasta valtakunnasta. Valinta on sinun. Tutkiskele sydämessäsi näetkö todella, että ruumiisi, ajatuksesi ja persoonasi ovat tulosta vain sarjasta sattumia vai jostain paljon suuremmasta -- persoonallisen ja sinua rakastavan Jumalan henkilökohtaisesta kosketuksesta.

Lähteet ja viitteet:
  1. Rosing, M.T. and Frei, R., U-rich Archaean sea-floor sediments from Greenland—indications of >3700 Ma oxygenic photosynthesis, Earth and Planetary Science Letters 217:237–244, 2004. kts myös: http://origin.foxnews.com/story/0,2933,210137,00.html?sPage=fnc.science/naturalscience
  2. Ward, P., and Brownlee, D., Rare Earth, p. 245, 2000.
  3. Thaxton, C., Bradley, W., and Olsen, R., The Mystery of Lfe’s Origin: Reassessing Current Theories, p. 66, 1984.
  4. Clemmey, H., and Badham, N., Oxygen in the atmosphere: an evaluation of the geological evidence, Geology 10:141, 1982.
  5. Denton, M., Evolution: A Theory in Crisis, p. 261, 1985.
  6. Encyclopedia of Science and Technology, Vol. 1, pp. 411-412, 1982.
  7. Dose, K., The Origin of Life and Evolutionary Biochemistry, p. 69, 1974.
  8. Morris, R., The Big Questions, p. 167, 2002.
  9. Sarfati, J., In Six Days, p. 82, 2000.
  10. Shapiro, R., Origins, p. 86, 1986.
  11. Wells, J., Icons of Evolution, p. 24, 2000.
  12. Richard Lewontin, Billions and billions of demons, The New York Review, p. 31, 9 January 1997
  13. (Eugene V. Koonin, "The cosmological model of eternal inflation and the transition from chance to biological evolution in the history of life," Biology Direct Vol. 2:15 (May 31, 2007).)
  14. Gitt, W., In the Beginning Was Information, p. 107, 1997.
  15. Lester, L., and Bohlin, R., The Natural Limits to Biological Change, p. 157, 1989.
  16. Wald, G., The origin of life, Scientific American 191:45, August 1954.
  17. Borel, E., Probabilities and Life, p. 28, 1962
Muita lähteitä: Answers in Genesis, Creation Ministries International ja Discovery Institute www- sivustot.

Katso myös