14.03.2009

Koulun biologiaa osa 3 evoluution todisteita – jalostus.

WSOY:n biologian oppikirja ”Elämä” esittää sivulla 27 esimerkkejä parhaillaan tapahtuvasta ”evoluutiosta”. Esimerkkejä on kolme.

1. Jalostus ja valintakokeet
2. Teollisuusmelanismi
3. Taudinauheuttajien ja tuhoeläinten nopea evoluutio

Tässä osiossa käsittelemme ensimmäistä ”todistetta”, eli jalostusta.

Heti alkuun on syytä muistuttaa, että evolutionistit käyttävät sanaa ”evoluutio” usein epäjohdonmukaisesti. Yhtenä hetkenä sanalla tarkoitetaan mitä tahansa muutosta eliön perimässä ja seuraavana hetkenä samalla termillä saatetaan viitata siihen kuinka ihminen on kehittynyt jostain apinankaltaisesta eliöstä käsin. On turhauttavaa käydä keskustelua jossa toinen osapuoli käyttää termiä jonka merkitys vaihtelee aina tarpeen mukaan.

Oppikirja esittää, että ”jalostus on ihmisen tietoisesti ohjaamaa evoluutiota.” Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kuten yllä olevassa lainauksessa mainitaan on jalostus ”ihmisen tietoisesti ohjaamaa” toimintaa -- jalostuksella pyritään siis tietoisesti asetettuun päämäärään. Mikrobista-ihmiseksi-evoluution esitetään kuitenkin olleen täysin päämäärätön ja ohjaamaton prosessi! Jalostuksessa on siis kyse älykkään suunnittelijan/tekijän ohjaamasta muutoksesta.

Oppikirja jatkaa, ”ihminen on kehittänyt eri koirarodut jalostamalla eli valitsemalla joka sukupolvesta haluamansa tyyppiset yksilöt tuottamaan jälkeläisiä.” Yllä oleva lainaus paljastaa selkeästi mistä on kysymys, ”valitsemalla joka sukupolvesta haluamansa tyyppiset”, toisin sanoen mikäli henkilö on halunnut jalostaa pitkäkarvaisia koiria, hän on valikoinut koirista aina pitkäkarvaisimmat lisääntymään keskenään useiden sukupolvien ajan.

Ei siis ole muodostunut mitään uutta ja alkuperäistä toiminnallista informaatiota, vaan jalostuksen tuloksena tietyt jo olemassa olleet geneettiset piirteet ovat muuttuneet dominoiviksi. Itse asiassa havainnot tukevat näkemystä jonka mukaan -- suhteessa alkuperäiseen emo-populaatioon -- jalostus johtaa pääsääntöisesti geneettisen informaation rappeutumiseen ja perimän köyhtymiseen. Mikrobista – ihmiseksi evoluutio edellyttäisi juuri päinvastaista prosessia. Pitkälinjaisen jalostuksen tuloksena tietyt koirarodut ovat esimerkiksi voineet menettää kyvyn pitkän turkin kasvattamiseen.

Dr Don Batten on maininnut seuraavasti:

”Sekä luonnonvalinnassa, että jalostuksessa tapahtuu informaation menetystä. Kasvien jalostajat pyrkivät käyttämään villejä kasvityyppejä jalostuksessaan, koska pitkälle jalostetut lajikkeemme ovat geneettiseltä informaatiosisällöltään köyhempiä kuin niiden villit vastikkeet. Olen itse vuosien ajan ollut mukana jalostamassa sellaisia kasveja kuten litsejä, kirimoijia ja guavoita, joten olin hyvin tietoinen tästä seikasta.”¹

Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) arvelee, että n. 75% maanviljelyskasvien aikanaan sisältämästä monimuotoisuudesta on menetetty tällä vuosisadalla – johtuen suurelta osin nk. maatiaislajikkeiden korvaamisesta uusilla muunnelmilla. Viranomaiset ovat aloittaneet toimet vastatakseen tähän ongelmaan.

19.6.2006 aloitettiin Norjassa rakentaa ”tuomiopäivän” siemenpankkia. Tämä siemenpankki sijaitsee vain 1120km:n päässä pohjoisnavasta. Viiden eri pohjoismaan pääministerit olivat läsnä. Kyseinen siemenpankki on rakennettu kestämään jopa atomipommin räjähdys. Projektin tarkoituksena on varastoida eri lajikkeiden siemeniä. Mikä on sitten syynä tällaiseen projektiin? Norjan pääministeri Jens Stoltenberg sanoi, että ”se tulee omalta osaltaan turvaamaan meidän ruokatuotantomme”.²

Kun maanviljelijät alkoivat käyttämään kasvijalostajien tuottamia lajikkeita he hylkäsivät vanhat perinteiset lajikkeet ja tietyissä tapauksissa näitä hylättyjä lajikkeita löytyy enää erinäisistä siemenpankeista. Kyseiset hylätyt lajikkeet sisälsivät geenejä joita nykyisistä hyvin pitkälle jalostetuista lajikkeista ei enää löydy.

Tuskin kukaan on eri mieltä siitä, että geneettisen monimuotoisuuden väheneminen on huono asia. Sillä tämä monimuotoisuushan sisältää mahdollisesti tulevaisuuden olosuhteissa tärkeää geneettistä informaatiota mm. uusien lajikkeiden jalostamiseksi – esim tiettyä tautia / tuholaista vastaan. Tällaisista tapauksista on myös käytännön esimerkkejä.^{3, 4}

Palataanpa oppikirjan esimerkkiin koirista. Yllä mainittujen ongelmien lisäksi on vielä syytä mainita, että useat ihmisen suorittamien jalostustoimien tuloksina syntyneistä roduista kärsivät monista perinnöllisistä mutaatioiden aiheuttamista oireista / komplikaatioista.^5,6 Jalostus on siis omalta osaltaan johtanut tilanteeseen jossa syntyneet yksilöt ovat huomattavasti heikompikuntoisia kuin niiden ”villit” esi-isät. On todennäköistä, että useat koirarodut eivät selviytyisi kuukauttakaan luonnossa ilman ihmisen apua.

Kaikesta jalostuksesta ja lajityypin sisältämien variaatioiden suurista eroista huolimatta empiiriset havainnot tukevat näkemystä jonka mukaan koiraeläimet pysyvät myös jatkossa koiraeläiminä!⁷ Dr George Gabor Miklos onkin todennut, että vaikka seuraisimme luonnossa esiintyvien variaatioiden muodostumista nykyhetkestä maailmanloppuun, niin esimerkiksi karhut pysyisivät karhuina.⁸

Yhteenvetona voidaankin siis todeta.

1. Jalostuksessa valikoidaan ja sekoitetaan uudelleen jo olemassa olevaa informaatiota. 
2. Havaintojen mukaan jalostus johtaa pääsääntöisesti perimän köyhtymiseen ja rappeutumiseen. Ei ole olemassa empiiristä näyttöä siitä, että jalostuksen kautta olisi syntynyt uutta alkuperäistä toiminnallista geneettistä informaatiota – joka olisi edellytys mikrobista– ihmiseksi-evoluution tapahtumiselle.
3. Ihmisen jalostustoiminnan kautta on syntynyt rotuja jotka kärsivät useista vakavista perinnöllisistä ongelmista.

Kreationistien malli

Kreationisteina törmäämme usein ajatukseen jonka mukaan kreationistit väittäisivät, että kaikki lajit ovat pysyviä - ns. ”staattisia”. Eli lajit eivät muutu ja ovat nykypäivänä samanlaisia kuin Raamatun esittämän luomisen aikana. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Aivan kuten koirien kohdalla olemme nähneet voi lajityypin sisällä tapahtua merkittävääkin muuntelua. Kreationistit eivät kiellä lajityypin sisäisen muuntelun tapahtumista. Mutta toisin kuin evolutionistit, me esitämme, että tällä muuntelulla on rajansa. Se ei voi ylittää lajityypin rajoja. Koirasta ei siis tule valasta vaikka odottaisimme maaimanloppuun asti. Kaikki organismeilla suoritetut empiiriset kokeet tukevat kreationistien näkemystä jonka mukaan muuntelulla on selkeät rajat.

Raamattuun uskovien kreationistien malli rakentuu Raamatun ilmoituksen pohjalle, jonka mukaan Jumala loi alussa eri tyyppisiä organismeja, jotka lisääntyvät tyyppinsä mukaan. Suomenkielinen Raamattu käyttää sanaa ”laji”, mutta tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää, että Raamatun lajikäsitys ei vastaa nykypäivän lajikäsitystä.⁹ Englanninkielisessä Raamatussa käytetäänkin tässä kohdin sanan ”species” (laji) sijasta sanaa ”kind” (tyyppinen/kaltainen). Toisin sanoen, nykyisessä lajikäsityksessä susi ja koira lasketaan eri lajien edustajiksi. Kun taas Raamatun antamien kriteerien pohjalta susi ja koira laskettaisiin samaksi lajiksi. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että mikäli kahden eri lajin (susi & koira) edustajat kykenevät tuottamaan jälkeläisiä on Raamatun mukaan kyse samasta lajista.

Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava, että mikäli kaksi nykyisen lajikäsityksen mukaista yksilöä tai populaatiota eivät kykene luonnossa saamaan jälkeläisiä keskenään ei tämä automaattisesti tarkoita sitä, että kyseessä ei voisi olla saman luodun lajityypin jälkeläinen/edustaja. Ajattellaanpa vaikka pientä perhoskoiraa ja suurta Tanskan Dogia. Näiden jokseenkin eri kokoluokkaa olevien koirien pariutuminen luonnossa olisi vähintäänkin epätodennäköistä jo fyysisten ominaisuuksien johdosta. Samoin sairaudet, mutaatiot ja maantieteelliset seikat voivat johtaa tilanteeseen jossa saman luodun lajityypin edustajat eivät enää kykene lisääntymään keskenään. Kyseiset eliöt ovat kuitenkin edelleen saman lajityypin edustajia.

Palataanpa taas oppikirjankin käyttämään esimerkkiin koirista. Kreationisteina mallimme pohjaa näkemykselle jonka mukaan Jumala loi alkuperäisille lajityypeille rikkaan perimän joka mahdollisti useiden variaatioiden syntymisen saman lajityypin sisällä, aivan kuten on tapahtunut susi-koira -tapauksessa. Tunnemme nykyisellään jo yli 400 eri koirarotua joista monet eroavat merkittävästi toisistaan ulkonäkönsä ja kokonsa puolesta. Nykytiedon mukaan näiden kaikkien koirien esi-isänä on kuitenkin alkujaan toiminut susipopulaatio.¹⁰

Kyseinen susipopulaatio on siis sisältänyt tarvittavan informaation kaikkien nykyisten koirarotujen muodostumisen mahdollistamiseksi! Ei siis ole muodostunut mitään alkuperäistä uutta informaatiota, vaan kyse on jo olemassa olevan informaation sekoittumisesta eri kombinaatioihin luonnonvalinnan tai jalostuksen seurauksena, sekä mutaatioiden aiheuttamista kopiointivirheistä.

Tässä kohdassa on syytä mainita, että mutaatiot voivat johtaa tiettyjen perusominaisuuksien ilmenemiseen. Suoritettujen empiiristen kokeiden pohjalta voidaan kuitenkin sanoa, että mutaatiot eivät kykene tuottamaan uutta alkuperäistä toiminnallista geneettistä informaatiota. Mutaatiot kohdistuvat aina jo olemassa olevaan informaatioon, kyseessä kun on kopiointivirhe. Koskaan ei ole havaittu, että mutaatioiden tuloksena voisi syntyä mitään uusia toiminnallisia rakenteita joiden edellyttämää geneettistä informaatiota ei olisi jo ennalta ollut olemassa.

Esimerkkinä mutaatioiden aiheuttamista ominaisuuksista voidaan mainita mm. tiettyjen koirarotujen ”rytyssä” olevat kuonot, jotka johtavat tietyillä lajeilla vaikeuksiin hengittämisessä. Toinen esimerkki todennäköisestä mutaation aiheuttamasta ominaisuudesta on ihmisellä esiintyvä kaljuuntuminen. Kuten yllä mainituista esimerkeistä voimme todeta, eivät mutaatiot kuitenkaan johda uusien toiminnallisten rakenteiden syntymiseen vaan ainoastaan muutoksiin jo olemassa olevissa rakenteissa. Pääsääntöisesti mutaatioiden vaikutus organismin elinkelpoisuuteen on neutraali tai negatiivinen. Joissakin tapauksissa suhteessa vallitseviin olosuhteisiin mutaatioiden vaikutus voi organismin näkökannasta olla positiivinen. Mutta näissäkin tapauksissa on ollut kyse informaation/ominaisuuden menetyksestä joka on vallitsevissa olosuhteissa kääntynyt eduksi.

Mutaatioiden tiimoilta on tehty paljon empiirisiä kokeita joissa mm. bakteereita on altistettu erilaisille mutaatioita aiheuttaville olosuhteille. Tällaisia kokeita on suoritettu mm. ~20000 bakteereiden sukupolvelle. Tämä vastaa ihmisellä noin 400 000 vuotta. Kokeiden tuloksena on kuitenkin havaittu, että bakteerit pysyvät bakteereina. Tämän lisäksi vastaavia kokeita on suoritettu myös kärpäsillä, joiden tulokset puhuvat puolestaan: kärpäset pysyivät kärpäsinä, tosin ne kärsivät kuitenkin useista mutaatioiden aiheuttamista ongelmista jotka olisivat tehneet niiden selviytymisestä luonnossa käytännössä erittäin epätodennäköistä.¹¹

Empiiristen kokeiden pohjalta on siis ilmeistä, että mutaatiot voivat aiheuttaa muutoksia ainoastaan hyvin rajoitetusti tai mikäli muutos on mittava, johtaa se organismin menehtymiseen. Kokeiden tuloksena ei kuitenkaan ole syntynyt mitään lajityypin ylittäviä toiminnallisia rakenteita. Tulemme käsittelemään muutaatioita evoluution mekanismina tarkemmin sarjamme tulevissa osissa.

Täydellisyydestä vajavaisuuteen

Yksi kreationistien mallin tärkeimmistä yksityiskohdista jää usein vaille huomiota. Kyseessä on ihmisen syntiinlankeemuksen vaikutus koko luomakuntaan. Jumala loi virheettömän luomakunnan, jossa ei ollut kuolemaa (1 Moos 1:1-31). Ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala kuitenkin kirosi luomakunnan ja tätä kautta kuolema ja koko luomakunnan yleinen rappeutuminen tulivat osaksi maailmankaikkeutta (1 Moos 3, Room 5:12, Room 8:20-22, 1 Kor 15:21-22,26).

Jumalan kirouksen kautta koko luomakunta alistettiin katoavaisuuden alle. Tämän seurauksena mutaatiot, sairaudet, kuolema, luonnonmullistukset jne. tulivat osaksi luomakuntaa. Kyse ei siis ollut luodusta järjestyksestä/ominaisuudesta vaan ihmisen synnin seurauksena alkaneesta prosessista.

Nopeaa muuntelua lajityypin sisällä

WSOY:n oppikirja ”Elämä” toteaa sivulla 27: ”... eliöpopulaatiot voivat muuttua perusteellisesti jo muutamassa kymmenessä vuodessa.” Tämä on myös yksi kreationistien keskeisimmistä argumenteista! Kuten yllä mainittu susi-koira -esimerkki on osoittanut voi yksi lajityyppi sisältää geneettisen potentiaalin useiden suurestikin eroavien variaatioiden tuottamiseen. Luotujen lajityyppien sisältämä rikas perimä yhdistettynä nopeaan variaatioiden syntyyn lajityypin sisällä on olennainen osa kreationistien mallia koskien Nooan tulvaa ja sitä seurannutta eliöiden levittäytymistä maapallolle. Toisin kuin skeptikot yleisesti väittävät, Nooan ei tarvinnut ottaa arkkiin kaikkien luotujen lajityyppien edustajia -- tämä käy selkeästi ilmi jo Raamattua lukemalla. Lisäksi kuten aikaisemmin mainitsimme on yksi luotu lajityyppi voinut toimia alkuperänä usealle nykypäivän termistön mukaiselle lajille. Kun otamme huomioon erotuksen Raamatun lajikäsityksen ja nykyisen lajikäsityksen välillä ja sen, että yksi luodun lajityypin edustaja on voinut toimia esi-isänä useille nykypäivän lajeille, menettää skeptikoiden esittämä argumentti Nooan arkin liian pienestä koosta kaikkien lajien pelastamiseksi voimansa. 

Yhteenveto:

1. Luotu lajityyppi on voinut toimia alkuperänä useille nykymääritelmän mukaisille lajeille.
2. Eliöissä esiintyvät mutaatiot, sairaudet jne. tulivat osaksi luomakuntaa ihmisen syntiinlankeemuksen tähden.
3. Eri eliö variaatioiden nopea ilmeneminen osoittaa, että nykypäivän eliöiden monimuotoisuuden ilmeneminen Nooan arkin sisältämistä luoduista lajityypeistä käsin on perusteltavissa oleva näkemys.