Vuori vuodessa

Jonathan O’Brien

Vuonna 1943 eräs meksikolainen maanviljelijä oli työskentelemässä vaimonsa ja poikansa kanssa pellolla, kun hän ällistyneenä näki maan yllättäen halkeavan edessään. Seuraavaksi kolmikkoa vavisutti ukkosmainen jylinä, joka sai puut heilumaan. Halkeamaa ympäröinyt maaperä pullistui kaksi metriä ylöspäin, rako repeytyi ammolleen ja tuhkaa alkoi syöksyä ulos. Alkoi hirvittävä ulvova tai viheltävä ääni, joka voimistui voimistumistaan, ja pian ilma oli sakeana tummaa ”savua” ja kitkerää, mädiltä kananmunilta haisevaa höyryä (rikkivetyä H₂S). Oli kuin maailmanloppu olisi alkanut.

Viljelijän omin sanoin: ”Pelästyin kovin. [ – – ] En löytänyt mistään vaimoani, poikaani enkä eläimiäni. Viimein tulin järkiini ja muistin pyhän ihmeiden Herran. Huusin: ’Siunattu ihmeiden Herra, Sinä toit minut tähän maailmaan – pelasta nyt minut!’ [ – – ] Katsoin repeämään, josta nousi savua, ja ensimmäistä kertaa pelkoni katosi. [ – – ] Nousin tammani satulaan ja laukkasin Parícutiniin [kylään], josta löysin vaimoni ja poikani sekä ystäväni odottamassa minua. He pelkäsivät, että olin kuollut eivätkä he enää näkisi minua.”¹

Parícutin-vuori, Meksiko

Stefan Cruysberghs <www.scip.be&gt, käytetty luvalla

Vuoren synty

Maanviljelijän nimi oli Dionisio Pulido. Yhdessä vaimonsa Paulan kanssa hän oli juuri todistanut aivan uuden tulivuoren syntyä. Parícutin-vuori sai nimensä hänen kylänsä mukaan. Dionision täpärästi pelastuttua pellosta alkoi pahaenteisesti muutaman tunnin kuluessa kohota tumma kartio ”kuonaa”². Viikossa se oli kasvanut sata metriä korkeaksi. Hieman myöhemmin vuoresta alkoi virrata laavaa ja kuukaudessa siitä oli tullut maamerkki, jonka saattoi nähdä kaukaa. Vuori jatkoi vielä kasvamistaan, minkä seurauksena Parícutinin ja San Juan Parangaricutiron kylät tuhoutuivat.

Kukaan ei suoraan kuollut laavavirtoihin tai kuumaan tuhkaan, mutta pyroklastisten tuhkapilvien synnyttämään salamointiin menehtyi kolme ihmistä. Tuhannet tuotantoeläimet saivat surmansa. Uuden laajan tulivuoren vaikutus oli niin suuri, että ihmisten ja eläinten oli lähikylistä ja maatiloilta muutettava pysyvästi muualle.

Nykyaikana on sattunut useita ennestään olemassa olleiden mutta joskus nukkuneiden tulivuorten purkauksia. Kuitenkin Dionision vuori on erityisen merkittävä, koska sen synnyllä oli silminnäkijöitä. Ensimmäistä kertaa tutkijat pystyivät myös seuraamaan tulivuoren koko elinkaarta. Parícutin saavutti 336 metrin korkeuden ensimmäisenä vuotenaan ja purkautumisen loputtua vuonna 1952 se oli kohonnut 424 metriin tasangon ylle. (Vuoren lakikorkeus merenpinnasta on 2800 m). Nykyään sitä pidetään sammuneena.³ Se, mikä alkoi pienestä maanpinnan halkeamasta aivan hämmästyneen maanviljelijän silmien edessä, on nyt merkittävä maantieteellinen tunnusmerkki. Sitä kutsutaan yhdeksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä, joka houkuttaa luokseen turisteja ja kiipeilijöitä kaukaakin.

Miljoonia vuosia ei tarvita

Ihminen ei ole ollut todistamassa useimpien maailman geologisten piirteiden muovaantumista.⁴ Uniformitarianistiset tutkijat ovat pitkien ajanjaksojen filosofiansa perusteella päätelleet, mitä menneisyydessä tapahtui. He väittävät, että useimpien geologisten piirteiden muotoutuminen vaati tuhansia tai miljoonia vuosia. Me kuitenkin tiedämme todellisen silminnäkijän todistuksesta, että Parícutin-vuoren muodostumiseen kului vain yhdeksän vuotta sen synnystä sammumiseen valtaosan kohoamisesta tapahduttua ensimmäisenä vuonna. Paljon suurempien voimien jyllätessä maankuoressa - kuten tapahtui sinä hirvittävänä vuonna maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen aikaan - suurimmatkin nykyiset pinnanmuodot olisivat muodostuneet kuukausien, viikkojen tai jopa päivien aikana.

JONATHAN O’BRIEN, taiteiden kandidaatti, luonnontieteiden kandidaattiJonathan on työskennellyt geologisen tutkimuksen ja musiikin opetuksen parissa. Hän työskentelee osa-aikaisesti Creation Ministries Internationalin palveluksessa (Australiassa).