Print this page

On olemassa kosmologiaa - ja sitten on oikeaa tiedettä

John G. Hartnett

(Tyypin 2) Astrofyysikot, eivät voi olla vuorovaikutuksessa maailmankaikkeuden kanssa. Vuosimiljardit ovat olennainen osa heidän tulkintojansa, kun Luoja on jo ennalta suljettu pois.

Fysiikan alalla, jolla itsekin työskentelen, on kahdentyyppisiä tiedemiehiä. Fyysikkoja, jotka tekevät kokeita laboratorioissa ja astrofyysikkoja (tai kosmologeja), jotka käyttävät maailmankaikkeutta ”laboratorionaan”. Molemmat rakentavat matemaattisia malleja kuvatakseen havaintojaan. Molemmat testaavat, sopivatko havainnot heidän malleihinsa.

Laboratoriokokeita tekevä (tyyppi 1) voi kuitenkin säädellä kokeitaan tavalla, joka on mahdotonta astrofyysikolle. Laboratoriossa voi esimerkiksi lähettää valosignaalin ja mitata vasteen järjestelmässä, eli nähdä, mitä tapahtuu. Astrofyysikot (tyyppi 2) eivät voi olla samalla tavalla vuorovaikutuksessa maailmankaikkeudesta tekemiensä havaintojen kanssa.

Historiallinen tiede astronomiassa

Aurinkokuntaa tutkimaan on lähetetty useita luotaimia. Esimerkiksi NASA:n Deep Impact -luotain1 ampui 370-kiloisen kupariammuksen komeettaan2 ja mittasi siitä irronneen aineen spektrin3. Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Rosetta-avaruusluotaimesta lähetettiin myös Philae-robottilaskeutuja komeetan4 pinnalle ja se teki ensimmäistä kertaa suoria mittauksia komeetan pintarakenteesta. Tällaiset mittaukset ovat verrattavissa niihin, joita kokeellisen tieteen tekijät suorittavat laboratorioissaan. ESA:n internet -sivustolla oleva Rosettan tutkimussuunnitelma paljastaa kuitenkin, millainen (kumman tyyppinen) tiede on kyseessä (korostus lisätty):

Euroopan avaruusjärjestön (ESA) avaruusalus, Rosetta, lähetti robottilaskeutujan komeetta 67P/ Churyumov-Gerasimenkolle.

ESA–C. Carreau/ATG-medialaboratorio

Rosettan ensisijainen tavoite on auttaa ymmärtämään Aurinkokunnan alkua ja evoluutiota. Komeetan rakenne heijastaa Aurinkoa edeltäneen tähtisumun rakennetta, josta Aurinkokunnan planeetat ja Aurinko syntyivät yli 4,6 miljardia vuotta sitten. Näin Rosettan ja sen laskeutujayksikön tekemä syventävä analyysi komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenkosta antaa olennaista tietoa siitä, miten Aurinkokunta muodostui.5

Nämä olivat tutkijoiden peruslähtökohdat. Tutkimussuunnitelma paljastaa, että Rosetta-ohjelman toteuttaneet tiedemiehet, uskovat, että Aurinkokunta kehittyi tähtisumusta yli 4,6 miljardia vuotta sitten. Tämä on heidän peruslähtökohtansa, mutta sitä ei voi toistaa laboratoriossa. Komeetan pinnan näytteet eivät voi vahvistaa tätä oletusta, mutta tutkijat uskovat, että komeetan rakennusaineista tehdyt mittaukset auttavat heitä ymmärtämään Aurinkokunnan alkuperää heidän alkuperäisen oletuksensa mukaisesti.

Menneistä tapahtumista ei voi tehdä suoria havaintoja, vaikka tutkittavaa rakennusainetta saataisiin kuinka paljon tahansa. Aina on oletettava jotakin. Esiin saadun komeetan rakennusaineen merkitys on aina tulkinnanvaraista. Astrofysiikan tapauksessa voisi ajatella, että tutkija havainnoi menneisyyttä, koska kaukaa maailmankaikkeudesta kaukoputkeen tulevan valon oletetaan matkanneen miljoonien tai miljardien vuosien ajan. Tässäkin tietämyksemme on rajallista.

Maallistuneet tähtitieteilijät (astrofyysikot) tekevät uniformitarianistisia oletuksia, kun he tulkitsevat teleskooppeihinsa valona tulevaa aineistoa.

© iStockphoto.com | AbElena

Uniformitarianistiset oletukset

Maallistunut tähtitieteilijä uskoo uniformitarianismin mukaisesti, että hänen maapallolla olevaan kaukoputkeensa tuleva valo on lähtenyt kohteestaan tasaisella 300 000 kilometrin sekuntinopeudella vuosimiljardeja sitten ja mitään suhteellisuusteorian mukaista ajan venymistä ei ole tapahtunut (ilmiö, jossa kellot kulkevat eri nopeutta maailmankaikkeuden eri kolkissa).6 Vasta tehtyään tämän oletuksen hän voi tehdä lisäoletuksen, mutta ei voi varmuudella tietää, että hänen havaitsemansa valo on peräisin menneeltä ajalta miljoonia tai miljardeja vuosia sitten. Voiko tätä oletusta testata? Se on mahdotonta! Tämä astrofysiikan/kosmologian alue ei ole suoraan todistettavissa millään kokeellisen tieteen menetelmällä.

Tämä ongelma on kiistaton ja koskee kaikkia Aurinkokunnan ulkopuolisia havaintoja. Emme voi käydä siellä tekemässä mittauksia. Galaksien ja maailmankaikkeuden muiden säteily- ja valonlähteiden koko ja etäisyys sekä niiden oletetut iät ovat niin valtavia, että kaikki mitattu on kuin yhden valokuvan ottamista – se kuvaa vain yksittäistä hetkeä.

Tähtitieteilijät vain havainnoivat eivätkä he voi vuorovaikuttaa kokeisiin kuten laboratoriossa kokeita tekevä fyysikko voi tehdä. Samalle havainnolle tehtävien useiden erilaisten tulkintojen mahdollisuus vaikeuttaa entisestään astrofyysikkojen ja kosmologien työtä. Heidän tieteensä on kovin vajavaista, koska he eivät voi olla vuorovaikutuksessa tutkimuskohteidensa kanssa (jotka saattavat käsittää koko maailmankaikkeuden). James Gunn, yksi Sloan-kartoituksen perustajista totesikin:

”Kosmologia voi vaikuttaa tieteeltä, mutta se ei ole tiedettä. ‒ ‒ Eräs tieteen perusperiaatteista on toistettavien kokeiden tekeminen, mitä ei kosmologiassa voi tehdä.”7

Johtopäätös

Astrofysiikan ja kosmologian perusolettamukset ovat filosofisia. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Tutkimusta ei voi tehdä ilman lähtökohtaa, jolle malli rakennetaan. Yksilön maailmankatsomus rakentuu joukosta todistamattomia filosofisia olettamuksia, joita kutsutaan ennakkokäsityksiksi tai aksioomiksi. Jokaisella on maailmankatsomus. Se perustuu siihen, mitä ympäröivästä maailmasta ja sen alusta uskotaan.

Eroan muista siinä, että maailmankatsomukseni perustuu raamatulliseen totuuteen, jonka mukaan Jumala, Luoja, loi maailmankaikkeuden noin 6 000 vuotta sitten. Se ei ollut sattuman, kuvitteellisen tai oletetun tyhjiössä tapahtuneen kvanttiheilahtelun tai minkäänlaisen alkuräjähdyksen tulosta. Maailmankaikkeus on suunniteltu ja sen päämäärän Jumala kertoo meille Raamatussa.

Vallitseva kosmologinen käsitys maailmankaikkeudesta ja sen synnystä perustuu ateistiseen maailmankuvaan. Siinä ei ole tilaa Luojalle, ja se perustuu yksinomaan siihen, mitä ihminen voi itse havainnoida. Siksi on ollut pakko turvautua monenlaisiin korjauskertoimiin8, jotta malli sopisi maailmankaikkeudesta tehtyihin mittaustuloksiin.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. NASA julistaa Deep Impact -komeetanmetsästystehtävän loppuneen, spaceflight101.com, syyskuu 2013.
  2. Komeetta Tempel 1.
  3. Mitä on spektroskopia? solarsystem.nasa.gov, vierailtu helmikuussa 2015.
  4. Komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenko.
  5. Rosettasta usein kysytyt kysymykset, esa.int, luettu helmikuussa 2015.
  6. Liikkeen ja painovoiman vaikutukset aikaan ovat mitattavia ja testattavia tieteellisiä ilmiöitä.
  7. Cho, A., A singular conundrum: How odd is our universe? Science 317:1848–1850, 2007.
  8. Hartnett, J.G., Onko pimeä aine tuntematon jumala? Luominen 18:42–44; Alkuperäisjulkaisu Creation 37(2):22–24. Hartnett, J.G., Big bang -uskomukset: Murrettu! Luominen 20:48–51; Alkuperäisjulkaisu: Creation 37(3):48–51.

JOHN HARTNETT, filosofian tohtori (fysiikka)
Professori Hartnett työskentelee Adelaiden yliopistossa (Institute for Photonics & Advanced Sensing, and the School of Physical Sciences), jossa hän tutkii ja kehittää ultravakaita kelloja. Hän on julkaissut yli 100 tutkimusta vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä. Tässä esitetyt näkemykset ovat yksin kirjoittajan, eivät yliopiston.

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com

Katso myös