Russell Grigg

Vuonna 1822 Mary Anne Mantell löysi auringonvalossa kimaltelevan kiven kävellessään maalaistietä pitkin Sussexissa, Isossa-Britanniassa. Hänen fossiileita keräilevä miehensä, Dr Gideon Mantell, huomasi, että kiven sisässä oli samankaltainen hammas kuin nykymatelijoilla, mutta tämä hammas oli paljon suurempi. Dr Mantell päätteli, että hammas kuului jollekin sukupuuttoon kuolleelle jättimäiselle kasvinsyöjämatelijalle, jolla oli ollut samankaltaiset hampaat kuin iguaanilla. Vuonna 1825 hän antoi tälle matelijalle nimen Iguanodontti (iguaanin hammas). Nimen  ”dinosaurus” eli ”hirmulisko” (kreikan sanoista deinos = hirveä + sauros = lisko) keksi vuonna 1841 kuuluisa brittiläinen paleontologi ja Britannian luonnonhistorian museon (British Natural History Museum) ensimmäinen johtaja Sir Richard Owen.

Kehitysoppiin uskovien mielestä dinosaurukset ovat kehittyneet, kun taas luomiseen uskovien mielestä ne ovat niitä ”metsäeläimiä”, jotka Jumala loi muiden maalla elävien eläinten ohella luomisviikon kuudentena päivänä (1. Moos. 1:24-31).¹ Ketkä ovat oikeassa?

Kehitysopin kannattajien oletukset

Jos kehitysoppi on totta, meidän pitäisi olettaa, että:

1. Olisi olemassa fossiilitodisteita, jotka viittaisivat kaikkien dinosaurusten yhteiseen kantaisään.
2. Olisi fossiilitodisteita välimuodoista, joissa näkyisi monia erilaisten ominaispiirteiden kehitysvaiheita. Näitä ominaispiirteitä ovat esimerkiksi panssarillisten dinosaurusten laatat ja piikit(stegosaurukset), sarvellisten dinosaurusten 1-7 sarvea (ceratopsiat), ankannokkaisten dinosaurusten nokat (hadrosaurit), luupää-dinosaurusten paksut kallot (pachycephalosaurukset), lentävien matelijoiden siivet  (pterosaurukset), monenlaisten meressä elävien matelijoiden tunnusomaiset piirteet ja niin edelleen.

Itse asiassa kaikki fossiiliaineiston dinosaurukset ovat täydellisesti muodostuneita.² Niissä ei ole jälkeäkään kantaisistä, eikä ole olemassa yhtään ainutta sellaista dinosauruksen fossiilia, jota voitaisiin kutsua tunnettujen dinosaurustyyppien välimuodoksi.

Luomisen kannattajien oletukset

Toisaalta, jos luominen on totta ja dinosaurukset luotiin luomisviikon kuudentena päivänä, meidän pitäisi olettaa, että:

1. Dinosaurusten fossiilit ilmestyisivät yhtäkkisesti fossiiliaineistoon, toisin sanoen ilman kantaisiä ja välimuotoja. Itse asiassa juuri näin asia onkin.
2. Jos Jumala loi dinosaurukset luomisviikon kuudentena päivänä, tästä seuraa, että kaksi yksilöä jokaisesta, vielä vedenpaisumuksen aikana eläneestä luodusta lajista olisi mennyt Nooan arkkiin. Olisivatko niin suuret eläimet mahtuneet mukaan?

Nooan arkissa

Ensinnäkin, kaikki dinosaurukset eivät olleet suuria; monet olivat verrattain pieniä. Esimerkiksi Compsognathus oli noin kanan kokoinen, ja pienimmän koskaan löydetyn dinosauruksen, Mussauruksen, kallo oli vaivaiset 32 millimetriä pitkä³ – suurin piirtein tavallisen paperiliittimen pituinen. Toiseksi dinosaurukset, kuten nykyajankin matelijat, munivat munia, joissa oli nahkamainen kuori (verrattuna kovakuorisiin linnun muniin); tämän päivän matelijat jatkavat kasvuaan kuoriutumisen jälkeen suurimman osan elämäänsä.

Suurin dinosauruksen muna on löytynyt Ranskasta; se on 30 senttimetrin pituinen ja on näytteillä Reddingin yliopistossa, Englannissa. Muut samasta paikasta löytyneet munat ovat 25 senttimetrin pituisia eli noin jalkapallon kokoisia; jättimäinen, nelijalkainen kasvinsyöjä, sauropod, on muninut nämä munat. Syy munien suhteellisen pieneen kokoon on se, että mitä suurempi muna on, sen paksumpi kuoren täytyy olla. Jos kuori olisi ollut liian paksu, sen läpi ei olisi kulkenut tarpeeksi ilmaa sisällä olevalle vauvadinosaurukselle, eikä vauvadinosaurus olisi onnistunut pääsemään ulos munasta.

Joten, jos vauvadinosaurukset ovat jalkapallon kokoisia, on järkeenkäypää olettaa Jumalan ohjanneen suurempien lajien lapsi-kokoluokan dinosauruksia arkkiin, tai kenties teini-ikäisiä yksilöitä; Hänen ei ollut välttämätöntä ohjata sinne isoisäkokoluokan dinosauruksia!

3. Kolmas asia, jonka voi järkevästi olettaa, on se, että jos Jumala loi dinosaurukset luomisviikon kuudentena päivänä, monien kansojen kansanperinteissä olisi kertomuksia dinosauruksista. Olisivathan vedenpaisumuksesta selviytyneet ihmiset eläneet niiden kanssa samanaikaisesti dinosaurusten sukupuuttoon kuolemiseen asti. Näissä kertomuksissa ei tietenkään käytettäisi termiä ”dinosaurus”, koska, kuten olemme jo todenneet, tämä termi keksittiin vasta vuonna 1841. Olettaisimme kertomuksissa käytettävän sellaisia termejä kuten ”hirviö” tai ”lohikäärme”.

Lohikäärmetarinat

Tällaisia kertomuksia on itse asiassa paljon kaikkialla maailmassa. Yksi vanhimmista kertomuksista kertoo Gilgameshista, muinaisen Babylonialaisen eepoksen sankarista, joka tappoi setrimetsässä valtavan matelijamaisen olennon nimeltä Khumbaba.⁴ Varhaisissa brittikertomuksissa on ensimmäisiä eurooppalaisia kuvauksia matelijahirviöstä. Eräs noista hirviöistä tappoi ja nieli Walesin kuningas Morviduksen noin 336 jKr. Toinen hallitsija, kuningas Peredur, onnistui kuitenkin surmaamaan hirviönsä Walesissa, paikassa nimeltä Llyn Llion.^5,6

Historiallinen, anglosaksinen Beowulf-runo kertoo kuinka Beowulf (noin 498-583 jKr.), Skandinaviasta, tappoi hirviön nimeltä Grendel sekä sen oletetun emon ja useita meressä eläviä matelijoita.⁷ Beowulf menetti henkensä 88 vuoden iässä tappaessaan lentävää matelijaa. Saksilainen kuvaus tästä olennosta sopii jättimäiseen Pteranodoniin – se oli ”viidentoista metrin pituinen (tai mahdollisesti siipiväliltään)”.⁸ Grendel-hirviötä, jonka Beowulf tappoi monta vuotta aikaisemmin, kuvattiin seuraavasti: Se oli ilmeisesti nuorukainen (se tunnettiin vain 12 vuoden ajalta), se seisoi ihmismäisesti (toisin sanoen, se oli kaksijalkainen) ja sillä oli kaksi pientä eturaajaa, joita saksilaiset kutsuvat nimellä eorms (engl. arms eli kädet). Niistä toisen Beowulf repäisi irti. Grendel oli muthbona – sellainen, joka tappaa suullaan tai leukaperillään – ja sen iho kesti miekanlyöntejä.⁹

Muissa hyvin tunnetuissa, keskiaikaisista sankareista ja lohikäärmeistä kertovissa kertomuksissa seikkailevat muun muassa muinainen teutoni Siegfried (mahdollisesti sama henkilö kuin muinaisnorjalainen Sigurd, joka surmasi Fafner-nimisen hirviön),¹⁰ Tristan (tai Tristram), Britannian kuningas Arthur ja Sir Lancelot¹¹ sekä kenties kaikkein kuuluisin näistä kaikista, Yrjänä, josta tuli Englannin suojeluspyhimys. (Elokuva ja video The Great Dinosaur Mystery¹² kertoo seikkaperäisesti monista muistakin tällaisista kertomuksista.)

Lisäksi monet sotajoukot ovat käyttäneet lohikäärmetunnusta. Myöhempien itäisen Rooman keisarien johdolla purppuranpunaisesta lohikäärmetunnuksesta tuli juhlallinen standardi, jota kutsuttiin nimellä drakonteion.¹³ Ennen Englannin normannivalloitusta vuonna 1066 lohikäärme oli tärkein kuninkaallisten sotatunnusten joukossa. Tämän oli saanut aikaan Uther Pendragon, joka oli kuningas Arthurin isä. Muita lohikäärmetunnusta käyttäviä kuninkaita olivat Rikhard I vuoden 1191 ristiretkellä ja Henry III sotiessaan walesilaisia vastaan vuonna 1245.¹³

Kiinassa lohikäärme on kansallissymboli kuninkaallisen perheen tunnuksessa. Lohikäärme koristi myös kiinalaista lippua siihen asti, kunnes Kiinan kansallinen tasavalta perustettiin vuonna 1911.

Vaikkakin monia näitä lohikäärmekertomuksia ja piirustuksia on epäilemättä vuosien varrella kaunisteltu, on niiden maailmanlaajuinen olemassaolo kuitenkin tosiasia. Monet yhtäläisyydet surmattujen olentojen ja tunnettujen dinosaurusfossiilien välillä osoittavat selvästi taustalla olevaan todellisuuteen. Nykyään lohikäärmeistä kertovissa lastenkirjoissa on poikkeuksetta piirustuksia satuolennoista, mutta tästä aiheesta tutkimusta tehneen Paul Taylorin¹⁴ mukaan monissa (kenties suurimmassa osassa) historiallisissa lohikäärmekertomuksissa ei ole tätä mielikuvituksellista ainesta mukana; yleensäkin mitä vanhempia kertomukset ovat, sitä todenmukaisempia ne ovat, kun taas uudemmat tarinat ovat enemmän mielikuvituksellisia. Yksi selitys tähän voisi olla se, että kun todisteet dinosaurusten muodossa kuolivat sukupuuttoon, juttujen kertojat tekivät tarinoistaan uskomattomampia ja yhdistivät useiden lohikäärmeiden piirteitä yhteen lohikäärmeeseen.

4. Neljänneksi voimme loogisesti olettaa, että jos Jumala loi dinosaurukset luomisviikon kuudentena päivänä, niistä olisi maininta muualla Raamatussa.

Dinosaurukset Raamatussa

Kaksi tällaista eläintä on itse asiassa kuvattuna Jobin kirjassa. Ensimmäinen on jättimäinen kasvinsyöjä, joka saattaa olla joko Diplodocus tai Brachiosaurus: ”Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas… se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun… nikamat niinkuin raudasta taotut… se juo tyhjäksi virran [viimeisin käännetty suoraan engl. Raamatusta = ’he drinketh up a river’]” (Job 40:10-19). Toinen tuntuu olleen jonkinlainen suuri tultasyöksevä eläin. Aivan kuten pienellä pommittajakuoriaisella on räjähdyksiä aikaansaava mekanismi, suurella merilohikäärmeelläkin on voinut olla räjähdyksiä aikaansaava mekanismi. Tämä mekanismi on tehnyt siitä todellisen, tultasyöksevän lohikäärmeen: ”Voitko onkia koukulla Leviatanin… sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki…” (Job 40:20 – 41:25).

On myös mielenkiintoista, että englanninkielisessä kuningas Jaakon Raamatunkäännöksessä (King James version) on termiä ”dragon(s)” eli ”lohikäärme(et)” käytetty yli 20 kertaa Vanhan Testamentin puolella: kerran kielikuvana viitaten faaraoon, Egyptin kuninkaaseen, lohikäärmeenä [suom. Raamatussa ”krokodiili”] (Hes. 29:3) ja muilla kerroilla viitaten eläimiin, esimerkiksi: ”…sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä” (Ps. 91:13) sekä: ”Ja minä teen Jerusalemin kiviroukkioksi, aavikkosutten [engl. Raamatussa lohikäärmeiden] asunnoksi…” (Jer. 9:11).

Tällä asialla on erityinen merkitys, kun käsitämme, että kuningas Jaakon käännös on julkaistu Herran vuonna 1611; toisin sanoen Raamatun kääntäjät käyttivät alle neljä vuosisataa sitten mielellään termiä ”dragon” eli ”lohikäärme” varmana siitä, että sen käyttäminen olisi lukijoille merkityksellistä, eikä tarunomaista.

Johtopäätös

Kaikkien luomismalliin pohjautuvien dinosauruksia koskevien oletusten on nähty toteutuneen, kun taas yksikään evoluutiomalliin pohjautunut oletus ei ole toteutunut. Sen vuoksi on järkevää tehdä se johtopäätös, että elleivät kehitysopin kannattajat olisi lukkiutuneet miljoonien vuosien hahmotelmiinsa, ei olisi ongelmallista ajatella dinosaurusten ja ihmisten eläneen yhtä aikaa maapallolla. Näin on ollut Aadamin ajoista lähtien siihen asti, kunnes dinosaurukset kuolivat vähitellen sukupuuttoon, aivan kuten monet muutkin eliöt.

RUSSELL M. GRIGG, Filosofian maisteri,
oli teollisuuskemisti ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähetystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.

Copyright © Creation Ministries International. http://www.Creation.com
Used with permission. Käytetty luvalla.