Artikkelit

Artikkelit (203)

Artikkelit-osiosta löydät mm. käännettyjä artikkeleita kuten esimerkiksi Evoluution kumoaminen -artikkelisarja, joka on käännetty kirjasta Refuting Evolution 2.

Koulun biologiaa -sarjassa käydään läpi erinäisiä oppilaitosten tuoreimman opetussuunnitelman mukaisia biologian oppikirjoja ja niiden esittämiä väitteitä ja teorioita liittyen yleiseen evoluutioteoriaan. Kommenttimme pohjautuvat aina kyseessä olevien oppikirjojen esittämiin väittämiin.

Children categories

Evoluution kumoaminen

Evoluution kumoaminen (7)

Usko luomiseen on ”tyhmyyttä.” Luominen on ”uskonnollinen näkökanta, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.” Sanomalehdet ja radioaallot ovat päivittäin täynnä tämän kaltaisia kiihtyneitä otsikoita. Uusien argumenttien ja tieteellisten ”todisteiden” pato, joka ”todistaa” evoluution, voi Jumalan sanaan uskovista vaikuttaa musertavalta. Heitä pilkataan hulluiksi uskonnollisiksi kiihkoilijoiksi, jotka edelleen asuvat keskiajalla ja uskovat Raamatun ”satuja” luomisesta. Siksi onkin tärkeämpää kuin koskaan, että uskovaiset ovat ”valmiita” puolustamaan uskoaan (1 Pie. 3:15).

Tämä artikkelisarja (joka on suomennos kirjasta Refuting Evolution 2) kokoaa yhteen voimakkaimmat argumentit, joita kristityt luultavasti kuulevat tämän päivän johtavilta evoluutiotiedemiehiltä. Nämä argumentit ovat lähtöisin kahdelta median mahtitekijältä – PBS-TV:ltä ja Scientific American julkaisulta – jotka ovat ottaneet tehtäväkseen evoluutiota edistävän ristiretken, julistaen sanomaansa maailman laajoille markkinoille. PBS summasi nykyaikaiset evoluutiota tukevat argumentit ylellisessä kahdeksan tunnin sarjassaan ”Evolution”, jota televisioidaan edelleen ja jota esitetään kouluissa läpi Amerikan. Kyseinen sarja on esitetty myös Australiassa. Scientific American koosti yhteen omat parhaat argumenttinsa taistelunhaluisessa etukannen lööpissään ”15 vastausta kreationistien älyttömyyksiin”.

View items...

Kaikissa eliöissä on hämmästyttäviä koneita ja niiden ”rakennusohjeita”. Ohjeet on kirjoitettu DNA:n eli kuuluisan deoksiribonukleiinihapon kemiallisten ”kirjainten” eli nukleotidimolekyylien jonoon, samaan tapaan kuin kirjan sivuilla oleva tieto on tallennettu kirjainten jonoon.

Nämä ohjeet kopioidaan myös seuraavalle sukupolvelle. Et saanut äitisi silmiä ja isäsi korvia, vaan niiden rakennusohjeet kopioitiin DNA-nauhaasi (katso erillistekstiä artikkelin viimeisellä sivulla).

DNA:n mittasuhteet aiheuttavat monia ongelmia, jotka on ratkaistava ennen kuin yksinkertaisinkaan eliö voisi toimia. Kaksoiskierre on vain noin 2,5 nanometriä eli 2,5 millimetrin miljoonasosaa leveä – niin ohut, että sitä ei voi nähdä parhaimmallakaan valomikroskoopilla. Kierteen täyteen kierrokseen mahtuu noin 10,5 kirjainta. DNA-molekyyli on kuitenkin valtavan pitkä. Kromosomi 1 on ihmisen kromosomeista pisin ja siinä on 220 miljoonaa kirjainta. Täyteen mittaansa oikaistuna sen pituus olisi 8,5 senttimetriä. Jos yhden ihmissolun kaikki DNA pantaisiin jonoon, se olisi kahden metrin mittainen! Nämä valtavan pitkät, ohuet ja tahmeat juosteet on pakattava mikroskooppisen pieneen soluun ja huolehdittava siitä, että ne eivät muutu kierteiden ja solmujen sekasotkuksi. Tähän kaikkeen solu tarvitsee monimutkaisia koneita. Näiden koneiden hämmästyttävä monimutkaisuus kertoo Luojan nerokkuudesta.

ANTIBIOOTTIEN keksiminen oli eräs lääketieteen tärkeimmistä edistysaskelista. Se on parantanut merkittävästi ihmiskunnan terveyttä. Ihmisiä tappaneet bakteeritulehdukset, kuten tuberkuloosi ja haavojen tulehdukset, on nyt mahdollista hoitaa, ja tämä on pelastanut miljoonia ihmishenkiä.

Antibioottien tultua käyttöön 1930-luvulla, vuosittaiset kuolemantapaukset esimerkiksi USA:ssa vähenivät käyttöä seuranneiden noin 15 vuoden aikana 220 kuolemalla sataatuhatta ihmistä kohti. Kaikki muut lääketieteelliset teknologiat vähensivät seuraavien 45 vuoden aikana vuosittaisia kuolemia yhteensä vain noin 20 kuolemalla sataatuhatta ihmistä kohti.1

Vastustuskyky antibiooteille uhkaa kuitenkin tätä suotuisaa kehitystä. Monille tai kaikille antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamat tulehdukset lisääntyvät maailmanlaajuisesti. Lisäksi yhä harvemmat lääkeyritykset kehittävät uusia antibiootteja. Vuonna 1990 antibiootteja kehittäviä lääkeyrityksiä oli vielä 18, mutta vuonna 2011 alalla toimi enää neljä yritystä.2 Tämä johtuu siitä, että vastustuskyky uudelle antibiootille tulee nopeasti esiin sen markkinoille tulon jälkeen, ja uusien antibioottien kehittäminen on hyvin kallista. Kun vuonna 2015 ilmoitettiin uuden antibioottien ryhmän keksimisestä, tämä tapahtui ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1987.3

Koulujen ja yliopistojen biologian oppikirjat väittävät yleensä, että vastustuskyky antibiooteille olisi esimerkki ”toimivasta evoluutiosta” ja tämä todistaisi, että mikrobit voisivat muuttua mikrobiologeiksi miljardien vuosien kuluessa. Ilmiön taustalla olevien biokemiallisten mekanismien tutkiminen osoittaa kuitenkin, että vastustuskyvyn ilmaantuminen ei tue väitetyn kaltaisia suuren mittaluokan evoluutiomuutoksia. Havaitut muutokset tukevat luomisopin mukaista näkemystä eliömaailmasta, missä tapahtuvat luonnolliset muutokset ovat rajallisia, eivätkä voi johtaa eliöiden muuttumiseen yhdestä luodusta lajityypistä toiseksi.

The Guardian julkaisi äskettäin uutisen otsikolla ”Tutkijat loivat vahingossa mutanttientsyymin, joka syö muovipulloja”.1 Mistä on kyse? Ovatko tutkijat todistaneet laboratoriossa mikrobista mikrobiologiksi -evoluution tapahtumisen? Ei. Tästä ei ole kyse. Uutinen perustuu PNAS-julkaisun artikkeliin, jonka otsikko suomeksi käännettynä on ”Muovia hajottavan aromaattisen polyesteraasin karakterisointi ja suunnittelu” (korostus lisätty).2

Lähemmässä tarkastelussa sinänsä mielenkiintoinen tutkimus ei tarjoa varsinaisesti uutta materiaalia luominen-evoluutio -väittelyyn vaan vahvistaa jo aiemmin opittua. Kyseisen entsyymin keinotekoinen parantaminen kertoo tutkijoiden tekemästä älykkäästä suunnittelusta, ei evoluutiosta.

Kehitysoppiin uskovat paleontologit käyttävät ”johtofossiileja” määrittelemään sedimentoituneen kiviaineskerrostuman ja siinä olevien fossiilien iän.

Oletetaan, että fossiileille ja kiviainekselle voidaan tarkasti määritellä ”ikä” suoraan erilaisilla tieteellisillä menetelmillä. Ovatpa kivien sisältämien kemikaalien mittaukset kuitenkin kuinka tarkkoja tahansa, ei ole mitenkään mahdollista kalibroida iän mittaustekniikkaa oletetuille esihistoriallisille tapahtumille. Huolimatta paleontologien yrityksistä selittää näitä tieteellisiä mittaustuloksia heidän kiviaineksille määrittelemiään ”ikiä” rajoittavat tosiasiassa niistä löytyvien fossiilien ajoitukset.

Jos esimerkiksi dinosaurusten fossiileja löydetään kiviaineskerrostumasta, kivien oletetaan olevan vähintään 65 miljoonaa vuotta vanhoja. Jos siis radiometrisen iänmäärityksen tulokset osoittavat iäksi 40 miljoonaa vuotta, sen tulkitaan edustavan kiven iän sijasta myöhempää geologista prosessia, kuten häiriötä, uudelleenmuodostusta tai saastumista. Fossiilit vievät aina voiton objektiiviseksi oletetusta radiometrisestä iänmäärityksestä!

Toinen oletus sisältää kaksi toisiaan täydentävää osaa. Ensiksi oletetaan, että määrätyn olion fossiilien esiintymis­alueen ylä- ja alapuoliset maakerrokset (”jälkeen ja ennen”) eivät sisällä tätä fossiilia, koska kyseinen olio ei ollut olemassa tuohon aikaan. Evolutionistit sanoisivat, että se joko ei ollut vielä kehittynyt tai se oli jo kuollut sukupuuttoon. Toiseksi ja kääntäen, jos tietty fossiili on usein löydetty tietyn ”ikäisistä” kiviaineksista, voimme sanoa, että olento on ilmaisufossiili tuon ajan kiviaineksille – ”johtofossiili”. Toisin sanoen tuon eläimen fossiilin sisältävien kiviainesten täytyy olla johtofossiilin ”ikäisiä”, ja niin täytyy olla jokaisen muunkin siihen liittyvän fossiilin.

Mutta voimmeko olla varmoja siitä, että jos olio ei esiinny tietyn ikäalueen kiviainesten fossiiliaineistossa, se ei elänyt silloin? Ei, emme voi.

Aiemmassa vuoden 2009 vastauksessamme hyväksyimme fuusion ihmisen kromosomeissa. Sen jälkeen asiasta on tullut paljon uutta tutkimustietoa, ja julkaisemme tässä päivitetyn vastauksen.
Kysymys:
Ihmisen kromosomistossa tulee värjäystekniikalla näkyviin fuusio. Edustajanne on vastaus-osiossa samaa mieltä siitä, että fuusiosta on selkeät jäljet nähtävissä mutta lukion biologian analyysissa asia selitetään toisin. Voitteko selventää asiaa.
Kysymys:
Michael Behe, joka selittää vakuuttavasti molekyyli-tasolla näkyvää suunnittelua, uskoo kuitenkin ihmisen ja simpanssin yhteiseen esi-isään. Todisteeksi tästä hän tarjoaa useita identtisiä muutoksia ihmisen ja simpanssin ns pseudogeeneissä. Miten nämä identtisyydet ovat selitettävissä, jos yhteistä esi-isää ei ole?

Dinosaurusten luut ovat kahdenkymmenen vuoden aikana paljastaneet yhä enemmän sisältöään tutkijoille, jotka eivät odottaneet löytävänsä DNA:ta tai radiohiiltä ”miljoonia vuosia” dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen jälkeen.

Useat dinosaurusfossiilit sisältävät oikeaa luuta – ne eivät ole siis vielä täysin mineralisoituneita eli kivettyneitä. Se, mitä noiden luiden sisältä on löytynyt, on ollut valtava yllätys monille. 1990-luvun alusta lähtien sarja löytöjä on paljastanut luita, joissa on verisoluja, hemoglobiinia, hauraita proteiineja, pehmytkudosta, kuten joustavia nivelsiteitä ja verisuonia, sekä – erityishuomiona – DNA:ta ja radiohiiltä.

Tämä on äärimmäisen haastavaa evoluutioon uskoville. Kuinka tällaiset luut voisivat mitenkään olla 65 miljoonaa vuotta vanhoja? Verisolujen löytämisessä mukana ollut tutkija Dr Mary Schweitzer sanoi: ”Jos otat verinäytteen ja laitat sen hyllylle, viikon jälkeen sinulla ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa. Miksi sitten dinosauruksissa olisi mitään jäljellä?”1

Kolibrikukan (Strelitzia spp.) trooppisen linnun päätä muistuttavat kukinnot ja niiden kirkkaat värit herättävät ihastusta. Loistava oranssi väri on kukintojakin voimakkaampi pörröisten siementen ulkopinnalla, missä väri säilyy vuosikymmeniä,1 toisin kuin useimmat muut kasvipigmentit, jotka hajoavat nopeasti solujen kuoltua.

Tästä kestävästä ja voimakkaasta väristä innostuneet tutkijat ryhtyivät selvittämään, mistä pigmentistä on kysymys. He käyttivät kahta tehokasta huippuluokan laboratoriomenetelmää (korkean suorituskyvyn nestekromatografiaa ja ydinmagneettista resonanssia) kolibrikukan väripigmentin kemiallisen rakenteen analysoimiseen, mutta oranssin pigmentin kemia ei vastannut minkään tunnetun kasvipigmentin kemiallisia ominaisuuksia.

BioLogos on järjestö, joka on perustettu edistämään teististä evoluutiota. Sen vakituinen kolumnisti Ted Davis yrittää järjestön nettisivuilla olevassa tuoreessa kirjoituksessaan kiertää Jeesuksen opetuksen maapallon iästä siinä kuitenkaan onnistumatta.1 Hän kiistää CMI:n toistuvasti käyttämän argumentin, jonka mukaan Jeesus ja monet Uuden testamentin kirjoittajat toivat selkeästi julki uskonsa nuoreen maapalloon (katso [englanniksi] Jesus on the age of the Earth [julkaistu suomeksi Luominen 13:25-28] ja ‘From the beginning of creation’—what did Jesus mean?).

Jeesus esimerkiksi sanoi, että Aadam ja Eeva olivat olemassa ”jo luomakunnan alusta” (Mark.10:6 KR33/38). Vanhaan maapalloon liittyvät aikanäkemykset eivät mitenkään sovi Jeesuksen opetukseen, sillä niiden mukaan ihmiset ilmaantuivat luomakuntaan vasta vuosimiljardeja alun jälkeen (katso kaaviota).

Populaatiogenetiikan ydin perustuu Fisherin luonnonvalinnan perusteoreemaan (fundamental theorem of natural selection, Fisher´s Theorem), jonka hän esitti The Genetical Theory of Evolution-nimisessä julkaisussaan vuonna 1930. Sen mukaan tietyn populaation, jonka sisällä esiintyy geneettistä muuntelua (eli Mendelin alleeleja), keskimääräinen kelpoisuus kasvaa. Eikä ainoastaan kelpoisuus, vaan myös kelpoisuuden tahti kasvaa sitä nopeammin, mitä suurempaa populaation muuntelu on (eli mitä enemmän siinä on erilaisia alleeleja). Ja näin asianlaita onkin. Palaan tähän pikapuoliin.

Vuoteen 1935 mennessä Fisher oli mielestään todistanut teoreemansa matemaattisesti ja loi sen perustalle tilastotieteellisen mallin, jonka mukaan kelpoisuuden kasvu on yhtä suuri kuin mitä on populaation geneettinen muuntelu, varianssi (erilaisten alleelien määrä). Ja mutaatiot – totta kai, nyt kun ne oli löydetty – oli nimetty geneettisen muuntelun lähteeksi. Mutta: Fisher ei sisällyttänytkään mutaatioita matemaattisiin yhtälöihinsä! Hän ainoastaan oletti – tai piti itsestään selvänä, että jatkuva uusien mutaatioiden virta joka tapauksessa synnyttää uutta varianssia, joka kasvattaa kelpoisuutta tasaisesti! Tämä oli täysin perusteeton ja väärä oletus. – Mutta siitä tuli modernin synteesin perusta.

Sivu 1 / 15