Kiinan alkuperäinen "tuntematon" jumala

Muinainen kuvamerkkikirjoitus osoittaa Raamattuun!

Ethel Nelson

Kiinassa Pekingissä sijaitsevaa 450 vuotta vanhaa Taivaan temppeliä verhoaa arvoitus. Miksi keisarit uhrasivat sonnin suurella valkoisella marmorisella Taivaan alttarilla jokavuotisessa seremoniassa, niin kutsutussa ”rajauhrissa”, joka oli vuoden tärkein ja värikkäin juhla? Tämä rituaali päättyi vuonna 1911, kun viimeinen keisari syöstiin vallasta. Uhriseremonia ei kuitenkaan alkanut vasta 450 vuotta sitten, vaan sen juuret ulottuvat 4 000 vuoden taakse. Yksi varhaisimmista merkinnöistä rajauhrijuhlasta löytyy Kungfutsen kokoamasta Shu Jingistä (Historian kirjasta). Siinä kerrotaan keisari Shunista (hallitsi vuosina 2256–2205 eKr. ensimmäisen kirjatun dynastian alkaessa), joka ”uhrasi ShangDille”.1

Kiinan kuuluisan terrakottaisen ”henkiarmeijan” aavemaisen todentuntuiset kasvot tuijottavat yli 2200 vuoden historian lävitse. 7000 luonnollista kokoa olevaa patsasta ja sadat hevosten ja vaunujen kopiot muodostavat osan valtavasta hautarakennelmasta, joka levittäytyy kahden neliökilometrin alueelle. ”Armeija” on sijoitettu taistelumuodostelmaan, ikuisesti seisomaan vartioimassa Kiinan Qin-keisarin (n. 221–206 eKr.) jäännöksiä ”kuolemanjälkeisessä elämässä”. Kiinan varhaisilla keisareilla oli useiden muiden muinaisaikojen kulttuurien tavoin selvä tieto korkeimmasta Luoja-Jumalasta. Tähän alkoi ajan mittaan kuitenkin hiipiä vääristymiä ja virheitä, kunnes tieto ainoasta todellisesta Jumalasta suurelta osin menetettiin.

Wikimedia / Maros

Kuka on ShangDi? Nimen kirjaimellinen merkitys on ”Taivaallinen hallitsija”. Tarkastelemalla Ming-dynastian säädöksiin (v. 1368 jKr.) kirjattuja rajauhrirituaalissa lausuttuja tekstejä, voi alkaa ymmärtää, millaista kunnioitusta muinaiset kiinalaiset osoittivat ShangDille. Rituaaliin osallistuva keisari mietiskeli aluksi Taivaan temppelin keisarillisessa holvissa samalla, kun juhla-asuun sonnustautuneet laulajat resitoivat muusikkojen säestyksellä:

”Sinua, oi, salaperäisesti toimiva Luoja, minä kunnioitan ajatuksin. _ _ Suurin seremonioin minä kunnioitan Sinua. Minä, palvelijasi, olen vain ruoko tai paju, sydämeni on vain kuin muurahaisen sydän. Kuitenkin olen saanut vastaanottaa Sinun suosiollisen päätöksesi, kun olet nimittänyt minut keisarikunnan hallintoon. Vaalin syvästi tunnetta tietämättömyydestäni ja sokeudestani ja pelkään osoittautuvani kelvottomaksi suuren suosiollisuutesi edessä. Siksi noudatan kaikkia määräyksiä ja säädöksiä ja pyrin kaikessa mitättömyydessänikin täyttämään uskollisesti velvollisuuteni. Täältä kaukaisuudesta ihailen taivaallista palatsiasi. Tule alttarille kallisarvoisissa vaunuissasi. Minä, palvelijasi, kumarran kunnioittaen pääni maahan ja odotan ylitsevuotavaa armoasi. _ _ Oi, kunpa vahvistaisit hyväksyväsi uhrilahjamme ja huomioisit meidät, kun näin palvomme Sinua, jonka hyvyys on ehtymätön!”2

Näin keisari palvoi ShangDitä. Voisimmeko jäljittää tämän suurenmoisen muinaisen seremonian alkuperäisen tarkoituksen? Kun keisari otti osaa tähän ShangDille omistettuun vuosittaiseen seremoniaan, resitoitiin seuraavat sanat, jotka selvästi osoittavat keisarin pitäneen ShangDitä maailman luojana:

”Muinaisessa alussa vallitsi suuri kaaos, vailla muotoa, ja pimeys. Viisi elementtiä [planeetat] eivät vielä olleet alkaneet pyöriä, eivätkä aurinko ja kuu paistaa. Sinä, oi Hengellinen Hallitsija, erotit ensin karkeammat osat puhtaammista. Sinä teit taivaan. Sinä teit maan. Sinä teit ihmisen. Kaikki olevaiset ja niiden lisääntymisvoima saivat alkunsa.”3

Kristitylle edellä mainittu resitointi kuulostaa oudon tutulta. Kuinka lähellä se onkaan Raamatun luomiskertomuksen ensimmäistä lukua! Huomaa samankaltaisuus verrattuna otteisiin yksityiskohtaisemmista heprealaisista kirjoituksista: ”Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden yllä…”

”Jumala sanoi: ’Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin.’ Näin myös tapahtui. Jumala nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimitti mereksi…”

”Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet…”

”Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen… ” (1. Moos. 1:1-2, 9-10, 16, 27-28).

ShangDi, kiinalaisten Luoja-Jumala osoittautuu todella samaksi kuin heprealaisten Luoja-Jumala. Itse asiassa, yksi Jumalan heprealaisista nimistä on El Shaddai, mikä muistuttaa ääntämykseltään sanaa ShangDi. Vielä enemmän samalta kuulostaa varhaisen Zhou-kauden vastine ShangDille: ”djanh-tigh” [Zhan-dai].4 Toinen nimi muinaisten kiinalaisten Jumalalle, vaihtoehtona ShangDille, oli Taivas (Tian). Han-dynastian oppinut Zheng Xuan on sanonut: ”ShangDi on toinen nimi Taivaalle (Tian)”.5 Myös suuri filosofi Motze (408–382 eKr.) piti Taivasta (Tian) Luoja-Jumalana:

Kiinanmuuri rakennettiin vuosisatoja ennen Kristuksen syntymää. Se on ihmisen insinööritaidon ihme, vaikkakin rakennettu lukuisten ihmishenkien hinnalla.

Wikimedia / Nagyman / http://www.flickr.com/photos/nagy/40690200/

”Tiedän, että Taivas rakastaa ihmisiä hellästi, eikä syyttä. Taivas määräsi auringon, kuun ja tähdet valaisemaan ja opastamaan heitä. Taivas sääti neljä vuodenaikaa, kevään, syksyn, talven ja kesän sääntelemään heidän toimiaan. Taivas lähetti alas lumen, pakkasen, sateen ja kasteen kasvattamaan viittä viljalajia, pellavaa ja silkkiä ihmisten käytettäväksi ja iloksi. Taivas loi kukkulat ja joet, rotkot ja laaksot ja järjesti monet asiat palvelemaan ihmisen hyvää tai aiheuttamaan hänelle pahaa.”6

Miten ShangDi loi kaiken? Tässä vielä katkelma muinaisesta rajauhrirituaalista:

”Niin kuin Te [ShangDi], Herra, oli päättänyt, niin hän kutsui taivaan, maan ja ihmisen oleviksi [antoi alkuperän]. Taivaan ja maan keskelle hän erikseen sijoitti vuorollaan ihmiset ja asiat, ja kaiken ylle hän levitti taivaat.”7

Huomaa, että ShangDi kutsui oleviksi tai käski taivaan ja maan ilmestyä.

Vertaa tätä heprealaisen tekstin kuvaukseen El Shaddain tavasta luoda, hänen, jonka otaksumme olevan nimen ja roolin perusteella sama kuin ShangDi:

ShangDi, kiinalaisten Luoja-Jumala osoittautuu todella samaksi kuin heprealaisten Luoja-Jumala.

Herran sanalla on taivaat tehty ja kaikki niiden joukot hänen suunsa henkäyksellä. _ _ Sillä hän sanoi, ja niin tapahtui. Hän käski, ja se oli tehty.” (Ps. 33:6,9).

Emme ole vielä selvittäneet, miksi keisarit uhrasivat sonnin ShangDille. Verrataanpa tätä kiinalaista uhria Jumalan heprealaisille antamiin käskyihin:

”Ota itsellesi virheetön sonnivasikka syntiuhriksi ja virheetön pässi polttouhriksi ja tuo neHerran eteen” (3. Moos. 9:2) – käytäntö, joka aloitettiin aikojen alussa (1. Moos. 4:3,4; 8:20).

Taivaan temppeli Pekingissä, Kiinassa.

Wikimedia / Maros

Rajauhrin alkuperää selitetään kirjassa God’s promise to the Chinese.8 Kirjoittajat Nelson, Broadberry ja Chock ovat analysoineet kiinalaisen kuvakirjoituksen varhaisimpia muotoja ja löytäneet niistä kristinuskon perustotuudet. Moosesta edeltävään aikaan ajoittuvissa kuvamerkeissä (ideogrammeissa) on täydellinen kertomus luomisesta, kiusauksesta ja syntiinlankeemuksesta. Niissä näkyy myös Jumalan parannuskeino syntiin eläinuhrissa, mikä osoittaa tulevaan Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen. Kaikki luomiskertomuksen osat löytyvät näin muistiin merkittyinä – ja yhä käytössä – kiinalaisessa merkkikirjoituksessa.

Oheisessa taulukossa on muutamia hätkähdyttäviä huomioita kirjoitetusta kiinan kielestä. Ne osoittavat, että olemme kaikki samaa sukua, emmekä edes kovin kaukaista. Kaikki maailman kansat, eivät vain kiinalaiset, ovat ensimmäisen vedenpaisumuksen jälkeisen sivilisaation, Baabelin, asukkaiden jälkeläisiä. 1. Mooseksen kirjassa (3:15) Jumala antoi ensimmäisen kerran lupauksen tulevasta pelastajasta, ”vaimon siemenestä”. Esikuva tulevasta, Jumalan Karitsan, Luojan ja Vapahtajan uhraamisesta, on yhtä vanha kuin ihmiskunta.

Mikäli kiinalainen kertoo sinulle kristinuskon olevan ”ulkomaalaisten uskonto”, voit kertoa, että muinaiset kiinalaiset palvoivat samaa Jumalaa kuin nykypäivän kristityt. Heprealaiset eksyivät usein väärien jumalien perään, ja samoin tekivät kiinalaisten esi-isät. Näin muisto siitä, kuka heidän alkuperäinen Jumalansa on, hämärtyi aikojen saatossa.9 Ikivanha kiinalainen kirjoitus on väkevä todistus siitä, että luomiskertomus on historiallisesti totta.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. James Legge, The Chinese Classics (Vol. III), pp. 33–34, The Shoo King: Canon of Shun, Taipei, Southern Materials Centre Inc., 1983
  2. James Legge, The Notions of the Chinese Concerning God and Spirits, Hong Kong, Hong Kong Register Office, pp. 24–25, Hong Kong, Hong Kong Register Office, 1852.
  3. Ref. 2 p. 28.
  4. Schuessler, Axel, A Dictionary of Early Zhou Chinese, pp. 123, 528, University of Hawaii Press. Honolulu, 1987.
  5. Lung Ch’uan Kwei T’ai Lang, Shih Chi Hui Chu K’ao Cheng, p. 497, Taipei, Han Ching Wen Hua Enterprise Co. Ltd., 1983.
  6. The Works of Motze p. 290, Taipei, Confucius Publishing Co.
  7. Ref. 2, p. 29.
  8. Read Books Publisher, Dunlap, TN, USA, 1997
  9. Tämä oli tietenkin kaikkien heimojen ja kansojen lähes yleismaailmallinen kokemus.

Ethel Nelson, M.D., F.A.S.C.P. [lääkäri, Amerikkalaisen Kliinisen patologian seuran jäsen]Tri Nelson on eläkkeellä oleva patologi, joka asuu Tennesseessä USA:ssa. Hän toimi lähetyslääkärinä Thaimaassa 20 vuoden ajan.

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com
Artikkeli on julkaistu Luominen-tiedelehdessä 15