Kirkkoisät uskoivat nuoreen maahan

Jos pitkiä ajanjaksoja olettavat tulkinnat ovat olleet aina yleisiä, voidaan tästä päätellä, että Raamattu antaa tästä jotain vihjettä. Jos tällaisia tulkintoja ei kuitenkaan ole esitetty ennen kuin pitkät ajanjaksot nousivat ”tieteessä” suosioon, on todennäköisempää, että kyseisten tulkintojen takana on yritys sovittaa Raamattu yhteen ”tieteen” kanssa.

Kirkkohistorian tutkimuksessa on kuitenkin huomattava, että vaikka kirkkoisät elivät lähempänä apostolien vaikutusaikaa, ei se automaattisesti tarkoita, että heidän tulkintansa olisivat nykyisiä oikeampia. Paavalin kirjeistä suurin osa keskittyy ratkomaan seurakunnissa esiintyneitä virheitä, ja kun kirkko levisi ei-juutalaisten pariin, heprean tuntemus kirkon piirissä väheni. Kaikki johtavatkaan kirkkoisät eivät osanneet hepreaa lainkaan – esimerkiksi Augustinus. Monet kirkkoisät olivat kuitenkin hyvin viisaita, mikä käy ilmi heidän kolminaisuusopin puolustuksissaan.

Kirkkoisien näkemykset

Progressiivinen kreationisti Hugh Ross argumentoi, että suurin osa niistä kirkkoisistä, jotka kirjoittivat luomiskertomuksesta, hylkäsivät näkemyksen luomisviikosta kuutena 24-tuntisena päivänä. Hän listaa 14 ”kirkkoisää”1:

  • Flavius Josefus
  • Basileus Suuri
  • Ambrosius
  • Lactantius
  • Irenaeus
  • Justinos Marttyyri
  • Origenes
  • Augustinus
  • Filon aleksandrialainen
  • Hippolytos roomalainen
  • Klemens aleksandrialainen
  • Victorinus pettaulainen
  • Metodius olymposlainen
  • Eusebius kesarealainen

Mitä kirkkoisät todella opettivat?

Josefus

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Silloin kun maa ei ollut tullut näkyviin, vaan oli tiheän pimeyden peittämä, ja henki liikkui pinnan päällä, Jumala käski, että pitäisi olla valo: Ja kun se oli tehty, tarkisti hän kokonaisuuden, erotti valon ja pimeyden; toiselle hän antoi nimen yö ja toiselle päivä: ja hän antoi nimen valon alulle, ja loppuajalle, tuli ilta ja aamu, ja tämä olikin ensimmäinen päivä. Mutta Mooses sanoi, että se oli yksi päivä; syyn voin antaa jo nyt, mutta koska olen luvannut antaa tällaiset syyt kaikista asioista itse tutkielmassa, jätän niiden kuvaukset siihen asti. Tämän jälkeen toisena päivänä hän asetti taivaan koko maailman ylle, ja erotti sen muista osista, ja määräsi, että sen pitää pysyä. Hän myös asetti kristallinkirkkaan [taivaanvahvuuden] sen ympärille, ja pani sen toimimaan yhdessä maan kanssa, ja asensi sen antamaan kosteutta ja sadetta ja mahdollisti kasteen suomat hyödyt. Kolmantena päivänä hän määräsi kuivan maan esiin, ja meren sen ympärille; ja samana päivänä hän teki kasvit ja siemenet kasvamaan maasta. Neljäntenä päivänä hän koristeli taivaan auringolla, kuulla ja muilla tähdillä, ja määräsi niiden liikkeen ja etenemisen, jotta vuodenaikojen vaihtelu olisi selvästi havaittavissa. Viidentenä päivänä hän loi elävät olennot, sekä ne, jotka uivat, että ne, jotka lentävät; edelliset mereen ja jälkimmäiset ilmaan: hän myös erotteli ne yhdyskunniksi ja sekoituksiksi, lisääntymään, ja että niiden lajit lisääntyisivät ja kasvaisivat. Kuudentena päivänä hän loi nelijalkaiset eläimet ja teki ne koiraaksi ja naaraaksi: samana päivänä hän muovasi myös ihmisen. Mooseksen sanojen mukaan maailma ja kaikki mitä siinä on, luotiin vain kuudessa päivässä. Ja seitsemäs päivä oli lepoa, ja vapautus kaikista kyseisistä töistä; minkä takia me juhlimme töistä vapautumista kyseisenä päivänä, ja kutsumme sitä sapatiksi, joka sanana viittaa heprean kielessä lepoon.2

Lainaus ei kokonaisuudessaan anna mitään muuta viitettä, kuin että päivät olivat 24 tuntia pitkiä. Josefuksen kronologia luomisesta lähtien sulkee myös pitkien luomispäivien mahdollisuuden pois.3

Basileus suuri:

”Ja oli ilta ja aamu: yksi päivä” Ja ilta ja aamu oli yksi päivä. Miksi Raamattu sanoo ”yksi päivä”, eikä ”ensimmäinen päivä”? Ennen kuin puhutaan toisesta, kolmannesta ja neljännestä päivästä, eikö olisi ollut luonnollisempaa kutsua tätä ensimmäiseksi, joka aloittaa sarjan? Jos se siis sanoo yksi päivä, on siinä tarkoituksena määrittää yön ja päivän mitta, ja yhdistää niihin sisältyvä aika. Nyt 24 tuntia täyttää päivän ajan – tarkoitamme päivän ja yön; päivänseisauksien aikana ne eivät ole pituudeltaan yhtä pitkiä, Raamattuun merkitty aika ei rajoita vähempää niiden kestoa. Ikään kuin sanottaisiin: 24 tuntia käsittää päivän, tai todellisuudessa päivä on aika, joka kuluu taivaitten paluuseen lähtöpaikkaansa. Näin ollen joka kerta, auringon kiertäessä, ilta ja aamu valloittavat maailman, niiden ajoittainen menestys ei koskaan ylitä yhden päivän ajanjaksoa.4

Tämä ote Hexaëmeron -saarnakokoelmasta osoittaa, että Basileus suuri uskoi luomispäivien olleen 24-tuntisia. Laajempikin analyysi kyseisestä saarnakokoelmasta osoittaa, että Basileuksen mukaan maailma on nuori.5

Ambrosius

Raamattu loi lain, että 24 tunnille, joihin sisältyy päivä ja yö, pitää antaa vain nimi ”päivä”, jotta voitaisiin sanoa, että päivä on pituudeltaan 24 tuntia... Yöt tässä laskutavassa on huomioitu laskettujen päivien osina. Aivan kuten on yksi kierros aikaa, on vain yksi päivä. On monia, jotka kutsuvat jopa viikkoa yhdeksi päiväksi, koska se palaa itseensä, kuten päivä tekee ja voidaan sanoa, että seitsemän ajanjaksoa kiertyy itseensä. Näin ollen Raamattu vetoaa ajanjaksoihin maailman iässä.6

Lainauksesta käy ilmi, että Ambrosiuksen mukaan luomispäivät olivat 24 tuntisia, ja että muut merkitykset ovat toissijaisia.7

Päivät vuosituhansien malleina

Monet kirkkoisät pitivät luomisviikkoa kirjaimellisena, mutta samalla kuvainnollisena kuvaamaan koko maailman olemassaoloaikaa, siten että yksi luomisviikon päivä vastaa tuhatta vuotta. Tähän päätelmään on voitu päätyä kohdan 2. Piet. 3:8 viiden edeltävän jakeen perusteella, jossa Pietari viittaa sekä Jeesuksen paluuseen, että maailman alkuun. Näiden pohjalta luotiin yhteys kuuden kirjaimellisen luomispäivän ja kuuden tuhannen vuoden ajanjaksolle ajan alusta Jeesuksen toiseen tulemiseen asti. Tämä tulkinta on myös todennäköisesti sekoittanut joitakin luulemaan, että kirkkoisät kannattivat pitkiä luomispäiviä.8

Lactantius

Näin annettakoon filosofeille, jotka laskevat vuosituhansia maailman alusta, tiedoksi, että 6000. vuosi ei ole vielä täysi. –– Näin ollen, koska kaikki Jumalan työt valmistuivat kuudessa päivässä, maailma loppuu nykyisessä tilassaan kuuden ajanjakson, eli kuuden tuhannen vuoden, kuluessa. Jumalan suuri päivä on rajoitettu tuhannen vuoden kiertoon, kuten profeetta kertoo sanoessaan: ”Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä” (Ps. 90:4)9

Mikäli Lactantius uskoisi luomispäivien olleen tuhannen vuoden ajanjaksoja, hän ei voisi sanoa, ettei 6000. vuosi ole vielä. Lactantius käytti vioittunutta Septuagintasta laskettua kronologiaa, joka sijoitti luomisen tapahtuneen ennen vuotta 5000 eKr.10, ja sai hänet näin uskomaan, että nykyinen aika tulisi päättymään melko pian.11

Irenaeus

Sillä kuutena päivänä maailman tehtiin, yhtä monen tuhannen vuoden päästä se saadaan päätökseen. – – Siksi että Herran päivä on tuhat vuotta; ja kuudessa päivässä luodut asiat olivat valmiita: siksi on selvää, että päivät loppuvat kuudentena tuhantena vuotena.12

Kohtaa 1. Moos. 2:17 analysoidessaan13 hän tulkitsi kyseisessä kohdassa päivän tuhannen vuoden mittaiseksi. Kyseisessä kohdassa heprean kielen "päivä"-sanaan (yom) liittyy prepositio be, joka muuttaa sanan merkitystä. Oikea tulkinta kyseisestä kohdasta on luettavissa artikkelista Raamatullinen tuki kirjaimellisille luomispäiville. Iraneus ei näin ollen ottanut kantaa sen puolesta, että luomispäivät olisivat pitkiä ajanjaksoja.

Justinos Martyyri

Nyt olemme ymmärtäneet, että ilmaisua käytetään näiden sanojen yhteydessä: "[Elämän] puun mukaan ovat minun kansani päivät oleva; heillä on oleva runsaasti töitä.” hämärästi ennustamaan tuhatta vuotta. Adamille kerrottiin, että päivänä, jona hän syö puusta, hän kuolee, mutta me tiedämme, että tämä ei toteutunut tuhanteen vuoteen. Olemme havainneet, että ilmaisu "Herran päivä on kuin tuhat vuotta" liittyy tähän aiheeseen.14

Justinos käyttää näin ollen Iraneuksen kanssa samanlaista päättelyä Aadamin elinpäiviin, ei luomisviikon päiviin.

Aleksandrian koulukunta

Filon aleksandrialainen

Filon aleksandrialainen oli hellenistinen juutalainen, joka oli selvästi kiinnostuneempi Vanhan testamentin yhdistämisestä kreikkalaiseen filosofiaan kuin huolellisesta raamatunselityksestä. Tämän yhdistelyn hän teki kuvaamalla Vanhan testamentin lähes täysin vertauskuvalliseksi. Hänen vaikutuksensa näkyy myös muiden Aleksandrian koulukunnan edustajien (esim. Klemens aleksandrialainen) työssä. He allegorisoivat eli esittivät vertauskuvallisesti lähes kaiken Raamatussa.15

Origenes

Origenes kannatti yksiselitteisesti nuorta maata, mikä käy hyvin ilmi hänen vastauksestaan kristinuskoa vastustaneelle Celsukselle:

Näiden lausuntojen jälkeen, Celsus, alkaen salaisesta halusta luoda huonoa mainetta Mooseksen luomiskertomukseen, joka opettaa, ettei maailma ole vielä kymmentätuhatta vuotta vanha, ja tämän lisäksi, salatessaan toivettaan, hän antaa viitteen olevansa yhtä mieltä niiden kanssa, joiden mukaan maailmaa ei ole luotu. Väittämällä, että iankaikkisuudesta asti on ollut useita maailmanpaloja, tulvia, ja että äskettäin Deucalionin aikohin tapahtunut tulva on suhteellisen tuore, hän selvästi todistaa häntä ymmärtäville, että hänen mielestään maailmaa ei ole luotu. Mutta antaa tämän kristillistä uskoa vastaan hyökkäävän kertoa meille, mitä argumentteja hän on joutunut hyväksymään julkilausumassaan, että monia maailmanpaloja ja tuhotulvia on ollut, ja että Deucalionin aikaan tapahtunut tulva ja Phaethonin tulipalo, olivat tuoreempia kuin mitkään muut.16

Augustinus

Augustinus yritti tiivistää luomisviikon päivät hetkeksi, mikä on täysi vastakohta ”päivä on pitkä ajanjakso” -näkemykselle. Augustinus ei osannut hepreaa, ja siksi hän ei ilmeisesti ollut tietoinen heprean hetkeä tarkoittavasta sanasta ”rega”, jota Jumala olisi voinut käyttää – myös sanojen ”aika” tai ”päivä” yhteydessä. Kyseistä sanaa on käytetty Jumalan toiminnasta neljässä Vanhan testamentin kohdassa: 2. Moos. 33:5, 4. Moos. 16:21, 16:45 ja Esra 9:8. Augustinus kannatti myös nykyään nuoren maan näkemykseksi kutsuttavaa näkökantaa17:

Jättäkäämme siis niiden arvailut, jotka eivät tiedä mitä sanovat, kun he puhuvat ihmisrodun luonnosta ja alkuperästä. Sillä jotkut katsovat ihmisistä samaa mitä he katsovat maailmasta itsestään, eli että ne ovat aina olleet olemassa [..] Heitä ovat eksyttäneet myös ne hyvin valheelliset kirjoitukset, jotka väittävät historian olevan monituhatvuotinen, vaikka pyhistä kirjoituksista luemme, ettei kuuttatuhatta vuotta ole vielä kulunut.18

Loput kirkkoisät

Robert Bradshawin tutkimuksen19 mukaan Hippolytos roomalaisen ja Eusebius kesarelaisen näkemykset luomisviikon päivien pituudesta eivät käy selvästi ilmi. Victorinus pettaulaisen ja Metodius olymposlaisen näkemyksen mukaan luomisviikon päivät olivat 24 tunnin mittaisia.

Bradshaw kuitenkin toteaa:

Kirjoittajista suurimman osan näkemyksistä emme voi olla varmoja edellä mainituista syistä. Oma muiden Raamatun kohtien eksegeesin tyyliin perustuva näkemykseni johtaa minut ajattelemaan, että suurin osa heistä, joiden näkemys on määritelty epäselväksi, aiheesta keskustellessaan kannattaisivat 24 tunnin näkemystä. Viitteiden lyhyys ei tarkoita, että he olisivat ajatelleet maailman ikäkysymyksen olevan epäolennainen. Päinvastoin, se oli selvästi kiistakysymys varhaisessa kirkossa, koska kreikkalaiset uskoivat, että maailma on erittäin vanha.20
Katso myös:
Artikkelisarjan muut osat:
Lähdeviitteet
  1. Ross, Hugh: Creation and Time, Navpress, Colorado Springs, CO, 1994, kappale 2
  2. Josephus: Antiquities of the Jews 1(1):1, teoksessa W. Whiston, tr., The Works of Josephus. Edinburgh: William P. Nimmo, n.d. s. 25. http://www.ccel.org/j/josephus/works/ant-1.htm, viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 111-112. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  3. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 112. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  4. http://www.newadvent.org/fathers/32012.htm, viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 112-113. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  5. http://creation.com/genesis-means-what-it-says-basil-ad-329-379
  6. Ambrose, Hexaëmeron, A.D. 393, viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 113. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  7. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 114. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  8. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 114-115. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  9. Lactantius, Divine Institutes 7:14, viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 115. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  10. http://creation.com/some-remarks-preliminary-to-a-biblical-chronology
  11. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 115. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  12. Irenaeus, Heresis 5.28.3 (Ante-Nicene Fathers 1:557), viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 116. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  13. Irenaeus, Heresis 5.28.3 (Ante-Nicene Fathers 1:551-552), viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 116. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  14. Justin Martyr, Dialogue with the Jew Trypho, 81 (Ante-Nicene Fathers 1:239-240), viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 116. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  15. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 117. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  16. Origenes, Contra Celsum (Celsusta vastaan) 1.19, Ante-Nicene Fathers 4:404, viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 118. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  17. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 118. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  18. Augustinus 300-luvulla: Jumalan valtio, 354-430, viitattu http://www.helsinki.fi/~pjojala/YEC-contra-OEC.pdf
  19. Robert Bradshaw: Genesis, Creationism and the Early Church, chapter 3; http://www.robibradshaw.com/chapter3.htm, viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 121. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  20. http://www.robibradshaw.com/chapter3.htm, viitannut Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 122. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9