Luominen artikkeliarkisto

Fossiileista eristetään yhä useammin orgaanista alkuperää olevia aineita. Jopa 505 miljoonaa evoluutiovuotta vanhasta eliöstä on eristetty kitiiniä.¹ Ammoniiteista löydetään 165 miljoonan evoluutiovuoden ikäistä helmiäistä^{2, 3} ja 150 miljoonan evoluutiovuoden ikäisestä mustekalasta mustetta^{4, 5}. Ei ole poikkeus eristää valkuaisaineita jurakauden dinosaurusten fossiileista^{6, 7, 8}. Näytteet eivät merkittävästi eroa moderneista näytteistä. Kyseessä eivät ole yksittäiset löydökset vaan pehmytkudoslöydöt kattavat koko eläinkunnan väitetyn evoluution 500 miljoonaa vuotta jatkuneen ajan. Myös raakaöljyn väitetty satojen miljoonien evoluutiovuosien ikä herättää kysymyksiä, sillä luonnossa on mikrobeja, jotka käyttävät öljyä ravinnokseen. Tässä kirjoituksessa otetaan esiin muutamia esimerkkejä tuoreista löydöistä. Pehmytkudokset ja valkuaisaineet eivät voi säilyä maaperästä esiin kaivetuissa fossiileissa vuosimiljoonia.

Pehmytkudokset rakentuvat pääosin valkuaisaineista. Ne voivat säilyä tunnistettavassa muodossa maaperässä joitakin tuhansia tai enimmillään niiden on arvioitu säilyvän 3 miljoonaa vuotta ihanteellisissa olosuhteissa.⁹ Tämä on helppo ymmärtää. Maaperän pieneliöt käyttävät paljon energiaa sisältävät valkuaisaine- ja muut biomolekyylit ravinnokseen välittömästi. Anaerobiset bakteerit tekevät saman myös hapettomissa olosuhteissa. Vettä maaperässä on varmasti, ainakin ajoittain "miljoonien evoluutiovuosien" aikana. Dinosaurusten ja muiden sukupuuttoon kuolleiden eläinten ja kasvien jäännöksiä on löydetty hyvin monilta alueilta aina Alaskaa, Etelämannerta ja Huippuvuoria myöten.

Dinosaurusten kivettyneiden luiden sisältä on löydetty toistuvasti pehmytkudoksia. Dinosaurusten fossiilien ympäriltä on löydetty niiden nahkaa. Mistä oikein on kysymys?

Ensimmäiset löydöt tehtiin jo yli vuosikymmen sitten. Science–tiedelehti julkaisi jo vuonna 2005 kuvat läpinäkyvistä ja haarautuvista verisuonista, joissa näkyy veren punasoluja. Kuvia on julkaistu myös muista kudoksista kuten jänteistä, luukudoksen soluista ja suomuisesta nahasta. Science-lehden kuvat Tyrannosaurus rexin pehmytkudoksista on nähtävissä osoitteessa: http://creation.com/schweitzers-dangerous-discovery-finnish.

Suomalainen lääketieteellinen julkaisu Duodecim raportoi myös pehmytkudoslöydöksistä. Sitaatti Duodecim-lehden artikkelista:

“Tutkijat löytävät ikivanhan Tyrannosaurus rexin luurangon pohjoisilta Kalliovuorilta. He demineralisoivat aseptisissa oloissa reisiluun palan ja onnistuvat eristämään läpinäkyviä, taipuisia ja onttoja verisuonia. Suonia voi venyttää useita kertoja niin, että ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Suonet muodostavat luulle tyypillisen haarautuvan Haversin kanavien näköisen rakenteen. Suonen sisäpinnalla näkyy endoteelisolun tuman kaltaisia pullistumia ja mahdollisesti endoteelisolujen välisiä liitoksia. Suonten sisältä löytyy punaruskeita verisoluja tumanmuotoisine rakenteineen. Immunologisissa kokeissa tyrannosauruksen luujauho reagoi evoluutiossa hyvin säilyneisiin antigeeneihin (kanan kollageeni ja lehmän osteokalsiini) kohdistuvien vasta-aineiden kanssa osoittaen, että näyte sisältää jonkin verran liskon alkuperäisiä proteiineja. Tutkijat jäävät selvittämään, onko tästä poikkeuksellisen hyvin säilyneestä fossiilista eristettävissä liskon DNA:ta.

Kyseessä ei ole uuden tieteiselokuvan prologi vaan paleontologiryhmän Science-lehdessä julkaisema raportti. Pehmytkudosten, kuten taipuisien suonten ja verisolujen näin erinomainen säilyminen viittaa siihen, että näytteissä olisi jäljellä alkuperäisiä proteiineja ja jopa DNA:ta. Tästä olisi kuitenkin vielä pitkä matka siihen huikeaan mahdollisuuteen, että nämä orgaaniset molekyylit olisivat todella säilyneet ehjinä. Kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa vuotta vanhat verisuonet ja -solut näyttävät kuvissa kuitenkin niin samanlaisilta kuin nykyisin laboratoriossa eristetyt tuoreet vastineensa, että mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan.“¹⁰

Tyrannosaurus rexin valkuaisaineiden säilyminen on vahvistettu vuoden 2009 julkaisussa, jossa raportoitiin esimerkiksi orgaanista kollageenia T. rexin, triceratopsin ja hadrosauruksen fossiileista.¹¹ Dinosauruksen jäänteet, joissa oli vielä ”muumioitunutta” lihaa, löydettiin Yhdysvalloissa. Näin tiedemiehille avautui ennen näkemätön tilaisuus tutkia pehmytkudoksia, jotka ovat miltei aina hävinneet näiden suurten eläinten kivettyessä. Eläinten pehmytkudokset tuhoutuvat nopeasti kuoleman jälkeen, koska mikrobit käyttävät valkuaisaineet ravinnokseen. Tämä koskee tietysti myös luita, jotka rakentuvat kollageeni-valkuaisaineen muodostamalle verkostolle. Tutkijat arvelevat, että Dakotaksi ristityn fossiilin on täytynyt hautautua nopeasti ja juuri oikeissa olosuhteissa jotta sen nahka säilyi. "Kivettymiseen johtava tapahtumasarja oli nopeampi kuin kudoksen hajoaminen ja näin monet pehmytkudoksen rakenteet säilyivät”, tutkija Manning totesi.¹²

Leonardoksi ristityn fossiilin kivettynyttä luurankoa peittävät pehmytkudokset 90-prosenttisesti – nahkaa, kynsikudosta, suomuja, lihasta, jalan anturoita – jopa sen nauttima viimeinen ateria eläimen vatsalaukussa. Dinosauruksen pehmytkudoksista kertoo myös Science-tiedelehti.¹³

Muita raportteja fossiililöydöistä

”Molekyylitason jäänteiden säilyminen on ollut kiistanalainen asia dinosauruksissa, joita ei pidetä lintujen esi-isinä. Esittelemme tässä useita todisteita alkuperäisen valkuaisainemateriaalin säilymisestä luissa ja pehmytkudoksissa 80 miljoonan vuoden ikäisessä Hadrosauruksessa, Brachylophosaurus canadensis [Museum of the Rockies (MOR) 2598]. Immunologiset ja mikrorakenteisiin liittyvät tutkimustulokset vahvistavat monien luu- ja verisuonikudosten valkuaisaineiden säilymisen ja massaspektrometrin avulla tehty fylogeeninen analyysi Brachtlophosauruksen kollageenista tukee lintu-dinosaurus luokitusta ja tämä vahvistaa alkuperäisten kollageeni-peptidien (kollageeni-valkuaisaineen jaksojen) olemassaolon. Nämä tutkimustulokset täydentävät aikaisempia tuloksia, jotka saatiin Tyrannosaurus rexistä (MOR 1125) ja vahvistavat, että molekyylien säilyminen liitukauden dinosauruksissa ei ole ainutkertainen tapahtuma.”¹⁴

Dinosauruksen pehmytkudosta ja valkuaisainetta – lisävahvistusta asialle!

Mary Schweitzer julkaisi myöhemmin lisää vakuuttavia todisteita säilyneistä valkuaisaineista; tällä kertaa nokkalisko-dinosauruksen fossiilista (duckbilled dino fossil) ja lisäksi hämmästyttävän hyvin säilyneitä verisuonia ja solurakenteita¹⁵ Myöhäisliitukauden linnunluukudokset Argentiinasta osoittavat poikkeuksellista säilymistä. Luut ovat säilyneet osittain toisiinsa niveltyneinä ja ovat kolmiulotteisesti keskikarkeassa hiekkakivessä, mikä viittaa poikkeuksellisiin kuolinolosuhteisiin. Myös mikrorakenteet ja molekyylit ovat säilyneet.

Luukudosta voidaan hajottaa kollagenaasi-entsyymillä ja se voidaan värjätä histokemiallisesti. Suoraan kudokseen tehty immunologinen tutkimus paikantaa linnun kollageenin vasta-aineiden kiinnittymiskohdat. Immuunitutkimus ei kuitenkaan takaa molekyylien täydellistä säilymistä. Valkuaisaineella voi olla jäljellä riittävästi antigeenisyyttä, jotta vasta-aine sitoutuu siihen siitä huolimatta, että sen alkuperäinen toiminto voi hajoamisen vuoksi olla menetetty. Tämän vuoksi käytettiin erityistä pyyhkäisyelektroni-mikroskopiaa (SFM) fossiilista löytyneiden orgaanisten rakenteiden säilymisen ja toimintakyvyn selvittämiseksi. Kollageeni mittaukset (Collagen pull-off measurements) eivät ainoastaan tukeneet kollageenin säilymisen immunologista todistusaineistoa vaan viittasivat koko molekyylirakenteen ehjänä säilymiseen. Fossiilien ja tuoreiden luunäytteiden välillä ei voitu havaita mitään eroja fysiologisissa olosuhteissa.¹⁶

Valkuaisaineita on eristetty myös muista fossiileista

Ruotsalaistutkijat eristivät kollageenia mosasauruksen luusta ja englantilaistutkijat keratiinia 40 miljoonan evoluutiovuoden ikäiseksi väitetyn liskon nahasta.¹⁷ Paleotsooisten niveljalkaisten kitiinikuoresta on massaspektrometrisellä menetelmällä osoitettu valkuaisainetta. Vuonna 2011 käytettiin röntgenabsorptiospektroskopiaa (XANES) siluurikauden (417 miljoonan evoluutiovuoden ikäinen) meriskorpionin sekä hiilikauden (310 miljoonan evoluutiovuoden ikäinen) skorpionin tutkimiseen ja tuloksia verrattiin modernilla skorpioneilla saatuihin tuloksiin sekä puhtaaseen kitiiniin. Fossiileista voitiin osoittaa kitiini-valkuaisaineyhdistelmän osittain hajonneita jäänteitä.¹⁸

Dinosauruslöytöjen aitous on varmistettu huolellisissa tutkimuksissa ja pehmytkudoksia on tähän mennessä havaittu jo yli 30 tutkitusta näytteestä. Eräässä tutkimusraportissa todetaan, että pehmytkudoksia voitiin eristää noin joka toisesta jurakauden (145,5 – 199,6 miljoonaa evoluutiovuotta sitten) dinosauruksen luusta.¹⁹

Nyt on näiden luiden pitkään ikään uskovien vuoro selittää, kuinka kaikki nämä kudokset olisivat voineet säilyä jopa 200 miljoonaa evoluutiovuotta.²⁰

Miksi kaikki nämä kudokset, solut ja valkuaisaineet eivät ole hajonneet, jos ne ovat kymmenien miljoonien evoluutiovuosien ikäisiä? Biochemist-ammattilehden arvion mukaan kollageeni ei voisi säilyä edes kolmea vuosimiljoonaa ihanteellisessa nollan celsius-asteen lämpötilassa⁹ Ei olekaan mikään ihme, että näistä havainnoista ei suurelle yleisölle suunnatussa viestinnässä juurikaan puhuta. Jos fossiilit ja kivikerrostumat, mistä ne on löydetty, osoittautuvat tuhansien vuosien ikäisiksi, johtaa se koko fossiilihistorian ja samalla koko evoluutioteorian uudelleen tulkintaan.

Selitysyrityksiä

Ensimmäinen evoluutioteorian kannattajien selitysyritys kudosten olemassaololle oli väite, että kyseessä eivät olisi dinosaurusten kudokset, vaan näytteessä olevien bakteerien muodostama ”biofilmikerros”.²¹ Tämän väitteen kumoaminen oli helppoa, kun pehmytkudosten eri valkuaisaineet oli tunnistettu. Tohtori Mary Schweitzer, joka löysi pehmytkudokset ensimmäisenä, on myös kumonnut biofilmiväitteen.²²

Toisen selitysyrityksen mukaan näytteessä olevan hemoglobiinin rauta voisi muodostaa eräänlaisen ”rakennustelineen” joka pitäisi kudoksia ja valkuaisaineita koossa. Olisiko rauta siis balsamoinut kudokset kuin muinaisen Egyptin muumiot? Tämäkään selitys ei pysy koossa, kun sitä tarkastellaan lähemmin. Verta runsaasti sisältävät kudokset pilaantuvat nopeimmin. Siksi pyydystetystä kalastakin on syytä heti poistaa kidukset, jos haluaa sen säilyvän. Rauta ei ole esimerkiksi kudoksia säilövän formaldehydin veroista, eivätkä kudokset säilyisi 65 vuosimiljoonaa edes formaldehydissä. Kuolleita balsamoivat tietävät, että balsamointi ei säilytä kudoksia, vaan ainoastaan hidastaa niiden hajoamista. Väkeväkään rautaliuos ei toimisi vuosimiljoonien ajan.

Kyseiset dinosaurusten luut ovat lisäksi maanneet huokoisessa hiekkakivessä ja joutuneet kosketuksiin veden kanssa. Vesi purkaa alkuaisaineiden aminohappojen väliset kemialliset sidokset. Molekyylien ja atomien välinen lämpöliike hajottaa lopulta kaikki kudokset ja tämä tapahtuu myös vedettömässä, mikrobittomassa ja pakastetussakin näytteessä.

Biokemia, biofysiikka ja lämpöoppi eivät salli poikkeuksia. Kudosten, solujen ja valkuaisaineiden säilyminen viittaa siihen, että kyseiset kudokset ovat äkillisesti hautautuneet joitakin vuosituhansia sitten. Ainoa seikka, mikä estää tutkijoita hyväksymästä tätä tosiasiaa on ennakkositoutuminen evoluutioteorian vuosimiljooniin.

Pekka Reinikainen LL