Mitä mieltä olette saman sukupuolen pari- tai aviosuhteista?

07.03.2011 - Suklaajuna

Ensinnäkin haluan kiittää teitä tästä sivusta, sillä vastaatte mielestäni hyvin perustellusti ja asiallisesti moneen ikävimpiikin sävyihin kirjoitettuihin kysymyksiin. Näillä sivuilla on ollut erittäin mielenkiintoista lukea vastauksianne. Jatkakaa siis samaan malliin! Mutta asiaan, oli minulla kysymyskin esitettävänä: miten suhtaudutte samaa sukupuolta oleviin aviosuhteisiin? Oma kantani on, ettei homojen tai lesbojen avioitumista tulisi hyväksyä, sillä mielestäni se ei ole täysin luonnollinen suuntaus. Uskon, että meidät on luotu rakastamaan vastakkaiseen sukupuoleen, sillä emmehän me muuten koskaan olisi pystyneet lisääntymään jos ihminen olisi alunperin luotu rakastamaan samaa sukupuoltaan. Mutta en pidä homoutta minkään sortin syntinä, vaan enemmänkin tietynlaisena luonnon vääristymänä. Vaikka en hyväksy avioliittoja samaa sukupuolta rakastaville, niin älkää kuitenkaan käsittäkö ettenkö suvaitsisi heidän olemassaoloa, sillä hyväksyn heidät silti muuten normaaleina ihmisinä tässä maailmassa. Avioliitto kuuluu kuitenkin ainoastaan vain nais ja mies parille, sillä olihan raamatun ensimmäiset ihmiset nainen ja mies. Mitä mieltä te olette? Kiitoksia vastauksestanne jo etukäteen!

Vastaus:

09.05.2012

Kiitos kysymyksestäsi.

Kysymyksesi ei suoraan liity sivustomme aihealueeseen ja ilman erillisen kyselyn järjestämistä yhdistyksemme jäsenien keskuudessa emme myöskään kykene vastaamaan tyhjentävästi kysymykseesi "miten suhtaudutte..", joten näkemyksemme voivat osittain myös erota toisistaan. Lisäksi jää avoimeksi, viittaatko suhtautumisella emotionaaliseen suhtautumiseen vai johonkin muuhun.

Homoseksuaalisuuden luonnollisuus tai luonnottomuus argumenttina joko homoseksuaalisuuden puolesta tai sitä vastaan on kuitenkin ongelmallinen useastakin syystä. Näkemyksemme on, että luomakunta on käynyt läpi merkittävän muutoksen suhteessa sen alkuperäiseen luotuun tilaan, joka vallitsi ennen ihmisen syntiinlankeemusta. Syntiinlankeemuksen seurauksena luomakunta kirottiin ja sen seurauksena maailmassa alkoi uusi rappeutumisen, sairauksien ja fyysisen kuoleman aikakausi. Ennen keskustelun jatkamista olisi siis tarpeen määritellä termi "luonnollinen" – tarkoitetaanko tällä tämänhetkistä luonnon tilaa vai onko tarkoituksena viitata luomakunnan tilaan ennen syntiinlankeemusta.

Tämä vastauksemme pohjautuu sille luonnollisen määrittelylle, jolla viitataan nykyiseen luonnon tilaan.

Luonnollisuuteen tai luonnottomuuteen vetoavat keskustelun osapuolet törmäävät molemmat osaltaan samaan ongelmaan. Henkilöt jotka esittävät väitteen jonka mukaan homoseksuaalisuus on luonnotonta, joutuvat myöntämään sen tosiasian, että mikäli homoseksuaalisuudella viitataan yksinkertaisesti kahden samaa sukupuolta olevan yksilön keskinäiseen seksin harjoittamiseen, niin tällöin luonnossa (sen eliöstössä) voidaan osoittaa esimerkkejä tällaisesta käytöksestä ja näin argumentti luonnottomuudesta voidaan kyseenalaistaa.

Toisaalta henkilöt, jotka puolustavat homoseksuaalisuutta sen luonnollisuudella, joutuvat samalla myöntämään, että samalla tapaa luonnolliseksi voidaan laskea eliökunnassa ilmenevä kannibalismi, sukurutsaus, toisten jälkeläisten tappaminen, silmitön väkivalta toisen heimon edustajia kohtaan yms. Hyvin harvat kuitenkaan puolustavat edellä mainitun kaltaista käytöstä ihmisten kanssakäymisessä saman "se on luonnollista" analogian pohjalta. Nopeimmat varmasti jo kritisoivat tätä ajatusmallia ajatellen, "mutta eihän kahden samaa sukupuolta olevan henkilön yhteisestä sopimuksesta keskenään harjoittamaa seksiä voi verrata edellämainittuihin esimerkkeihin: mm. kannibalismiin ja toisten jälkeläisten tappamiseen.” Ei toki voikaan, mutta nämä erotukset nousevat itse kunkin moraalikäsityksestä ja mikäli ei ole olemassa absoluuttista moraalia, niin tällöin pohjimmiltaan kyse on vain itse kunkin mielipiteestä – tällöin helposti enemmistö päättää mikä on oikein ja mikä väärin ja tämä saattaa ajan saatossa muuttua kuten olemme huomanneet.

Raamattu ilmoittaa myös selkeästi Jumalan luoneen miehen kumppaniksi naisen, ja että he muodostavat Jumalan mielenmukaisen liiton. Miehen ja naisen välinen liitto on Raamatun mukainen liitto, jota kutsumme avioliitoksi. Avioliitto ei siis käsitteenä voi Raamatun näkökannasta kuvata kahden samaa sukupuolta olevan henkilön liittoa, sillä avioliiton alkuperäinen ja todellinen merkitys on miehen ja naisen muodostama elinikäinen liitto.

Lopulta kysymys ja se kuinka siihen vastaamme, peilaa itse kunkin käsitystä maailmankaikkeudesta (maailmankuvamme) ja sen pohjalta muodostamastamme moraalikäsityksestä – siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Raamatusta on löydettävissä useita kohtia jotka puhuvat kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välisestä seksistä syntinä, näin Raamattu johdonmukaisesti tuomitsee tällaisen käytöksen. Raamatun näkökannasta tämä rikkoo luotua järjestystä vastaan1, täten henkilö joka uskoo absoluuttiseen moraaliin jonka lähtökohtana on Jumala, ei voi vain todeta, että homoseksi ei olisi syntiä ainakaan Raamatun ilmoituksen pohjalta.

Tässä yhteydessä täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen ihminen on syntinen ja täten ansainnut Jumalan tuomion. Kenelläkään meistä ei ole varaa kulkea nenä pystyssä tuntien paremmuutta lähimmäisiämme kohtaan, sillä tälle ei Jumalan silmissä ole perusteita.2 Kukaan meistä ei pelastu oman erinomaisuutensa johdosta.

On myös myönnettävä, että toisinaan me kristityiksi itseämme kutsuvat syyllistymme hurskasteluun ja syntien kategorisointiin – tämäkin on seikka josta Jumalan tulee meitä armahtaa. Usein saatamme vähätella joidenkin syntien painoarvoa ja kauhistella toisia – meidän tulisi kuitenkin muistaa, että Jumalan silmissä synti on synti ja jo sellaisenaan riittävä syy tuomita jokainen ihminen. Syntiä on mm. viha, kateus, katkeruus, rakkaudettomuus, itsekkyys, aviorikos, avioliiton ulkopuolinen seksi jne. Meidän tarkoituksenamme ei tulisi olla nostaa yhtä syntiä muita merkittävämmäksi, meille ei ole tätä oikeutta annettu, mutta meille ei myöskään ole annettu oikeutta kutsua jotakin synnittömyydeksi vain siksi, että se tuntuisi hyvältä, tai koska joku haluaisi meidän tekevän niin, tai siksi, että nyky-yhteiskunnassa jokin asia on muodostunut enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi – kukapa haluaisi kuulla toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä, etenkään jos tämä kritiikki kohdistuu seikkaan, joka tuottaa itselle jollain tasolla tyydytystä.

Pohjimmiltaanhan ihminen tekee usein syntiä siksi, että saa siitä itselleen jonkinlaista tyydytystä – tavallaan tässä on kyse syvään juurtuneesta itsekkyydestä.

Ihminen ei ikinä kykene elämään tekojensa kautta niin täydellisesti, että hän niiden kautta voisi ansaita Jumalan hyväksynnän. Mutta tällöin onkin lohdullista muistaa, että Jumala muistaa meidät ”maan tomuksi” – tältä osin Hänen odotuksena meitä kohtaan eivät siis ole kummoiset. Tästä huolimatta Hän rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että antoi Poikansa kuolla syntiemme sovitukseksi. Jokaiselle, joka ottaa tämän armon vastaan hyväksymällä Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajanaan ja uskoo Häneen, tulee osalliseksi Jeesuksen lunastustyöstä. Tämän kautta jokaisella on pääsy iankaikkiseen pelastukseen. Tämä on merkittävin sanoma, jota haluamme tuoda esiin. Kristittyinä meidän tulisi vihata syntiä sen muodosta riippumatta, mutta rakastaa syntistä ja tämä ei kuitenkaan aina ole helppoa riippumatta siitä, onko kyse sitten itsestämme tai jostakin läheisestämme – monesti me olemme mieltyneet tiettyihin synteihimme. Mutta jälleen tässä kamppailussa meidän on hyvä muistaa, että Hän rakastaa meitä siitäkin huolimatta, että Hän kyllä tietää millaisia pohjimmiltaan olemme.

Henkilöt joilla on lapsia voivat varmasti osaltaan samaistua synnin vihaamiseen, mutta syntisen rakastamiseen. Jokainen vanhempi on varmasti joutunut laskemaan useammankin kerran kymmeneen omien lastensa toilailuja seuratessaan, mutta kuinka moni voi sanoa, että näiden seurauksena olisi lakannut rakastamasta lastaan. Vaikka näin olisikin käynyt, ei Jumala toimi samoin – lisäksi jokainen vanhempi on itse syntinen, Jumala taas ei ole.

Lisäksi monet vanhemmat ovat varmasti törmänneet tilanteeseen jossa lapsi kuvittelee tietävänsä asiat vanhempaansa paremmin ja vängän väkisin tekee vastoin vanhempiensa ohjeita surullisin seurauksin. Tällaisesta kapinoinnista huolimatta suurin osa vanhemmista rakastaa lastaan vaikka ei välttämättä hyväksykään heidän käytöstään – Jumala rakastaa lapsiaan eli meitä riippumatta meidän teoistamme. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että synnillä on aina seurauksensa. Mutta lopullinen tuomio on vapauttava mikäli otamme vapautuksen vastaan uskomalla Jeesukseen Jumalan poikana ja syntiemme lunastajana ja elämme Hänen yhteydessään. Vain kieltämällä tämän menetämme vapauttavan tuomion. Jumala ei käännytä pois ketään joka haluaa todelliseen ja vilpittömään yhteyteen Hänen kanssaan.

Viitteet ja lisätietoja:
  1. Matt 19:3-6, Moos. 1:27 ja 2:24
  2. Room 3:9-26