perjantaina, 30. joulukuuta 2011, klo 16.32

Mitä todisteita on Raamatun tapahtumista ja henkilöistä

18.10.2007 - wille pulkkinen

Mitä todisteita teillä on tukemaan raamatun väitteitä mm. vedenpaisumuksesta, mooseksesta ja muista tapahtumista ja henkilöistä? Kyseenalaistatte evoluution mutta, mielestäni raamattu on paljon epäuskottavampi, joten olisi mukava kuulla kerrankin muita vastauksia kuin "jumalan tiet ovat tuntemattomat" tai " koska jumala sanoo niin".

Vastaus:

26.01.2008

Aabraham ja Mooses ovat juutalaisuuden isähahmoja, patriarkkoja. Juutalaiset ovat ylipäänsä ainoa noin vanhan kirjallisen identiteetin omaava kansa, joka on aina ollut noin pieni ja säilynyt silti edelleen olemassa.

Lisäksi juutalaisia on aivan erityisellä tavalla yritetty tuhota kautta aikain: Euroopassa juutalaisghettojen pinta-alaa ei lisätty vuosisatoihin (tulipahan keksittyä kerrostalolähiöt). Juutalaiset on karkotettu vähintään kerran kollektiivisesti liki kaikista Euroopan maista - myös Suomesta.

Kiellot maanomistukseen, feodaalilaitokseen ja kiltalaitokseen liittyen, diaspora, ristiretket, roviotuomiot mustasta surmasta, inkvisitiot, pogromit, holokausti, lasten huostaanotot, hiusten repimiset, tullit, vaatemääräykset, ammattirajoitukset, vuokran ja veron kanto, pilkkarahat, juutalaismerkit, nimien vaihdot, taiteilijanimet jne. "Aabrahamin lapsia" ja "mooseksenuskoisia" Juutalaisia on vainottu massiivisella tavalla.

Avain VT:n historiallisuuden selvittämiseen on Mooseksen tutkijantyössä. Mooses oli nimenomaan toimittaja, ei kertoja. Kristikunnassa on usein unohdettu, että juutalaisuudessa häntä pidettiin Bereshitin eli 1. Mooseksen kirjan "toledotien" (sukujen dokumenttien, syntykirjojen) ohella myös Jobin kirjan toimittajana yhtenäiseksi teokseksi ikivanhoista savitauluista.

2 Moos 3:1: "Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle..." Mooseksen rooli toimittajana on käyttökelpoinen ajatus, sillä 40 vuoden jakso paimenena appensa Reguelin luona sopisi maantieteellisesti Jobin elinpiiriin. Mooses oli Egyptissä saanut aikansa korkeimman koulutuksen, mutta joutui syrjinnän vuoksi jättämään Egyptin ja pakenemaan Midianiin. Erämaassa hän ryhtyi paimenen ammattiin.

Paimenen toimeen liittyy Raamatussa eräänlaista nostalgiaa, mutta arkielämässä sen harjoittajat olivat eri aikakausina useasti yhteiskunnan alinta kastia. 1. Moos. 46:34 luemme: "Sillä kaikki paimenet ovat egyptiläisille kauhistus". Hanttihommiin joutuessaan oppineella Mooseksella olisi siis periaatteessa ollut koulutusta, aikaa sekä turhautuneisuudesta noussutta motivaatiota tutkia appensa vanhoja kirjoituksia. Reguel oli nimittäin Jetro, eli pappi. (Jetro-nimen merkityksestä ei ole täyttä varmuutta.)

Job. 19:23: "Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin kirjaan, rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!" Job suostui panemaan maineensa sen varaan, että hänet joskus tulevaisuudessa pysyvässä kirjallisessa todistusaineistossa todettaisiin viattomaksi. Hän tahtoi että todistusaineisto uurrettaisiin kaikkein kovimpaan kallioon, joka sitten täytettäisiin lyijyllä. Moosesko toteutti kärsineen miehen toiveen modernin koulutuksensa avulla ja vanhojen dokumenttien pohjalta?

Kuka pentateukin kirjoittaja olikaan, hän oli luonteeltaan enemmän tutkija kuin kirjailija. Profeettana Mooses ei ollut ekstaattista tai hurmoksellista, vaan selkeän informatiivista ja ilmoituksellista mielenlaatua. Mooses oli mies, jolla oli haave. Tarinassa palavasta pensaasta yllätys on se, että tuo haave oli identtinen Jumalan oman haaveen kanssa. Raamatussa profeetan herättäminen tarkoittaa Jumalan intohimon vuodattamista ihmiseen.

Mooseksen kirjat ovat Raamatun mittapuulla mitattuna tietokirjallisuutta tai proosaa. Jobin kohdallakin runous sisältyy muiden henkilöiden suoriin lainauksiin. Ensimmäisten neljänkymmenen ikävuotensa aikana Egyptin hovissa Mooses lienee saanut paitsi kirjallisen, myös luonnontieteellisen koulutuksensa mahdollisesti aikansa korkeimman tieteen kehdossa, Annun kaupungissa. Annun (Oon) kaupungin myöhempi kreikkalainen nimi oli Heliopolis eli Auringon kaupunki. Hepreaksi kaupunkia kutsuttiin nimellä Beet Shemes, mikä puolestaan merkitsee Auringon taloa.

Pentateukin kirjoittajan tyylinä oli toimittaa Jobin kirjan tavoin vanhojen sukujen päämiehiltä saadut yksittäiset tekstinkappaleet (sukukirjat) ja ilmoituksena saadut Jumalan ohjeet yhtenäiseksi teokseksi. Tähän olisi ollut tilaisuus Mooseksen muodostuessa erämaavaelluksen toisen 40-vuotisen jakson aikana kansansa kiistattomaksi johtajaksi. Ensimmäinen 40 vuoden jakson aikana Midianissa olisi siis toimitettu Jobin kirja ja toisen 40-vuotisen erämaajakson aikana Pentateukki. Raamatun mukaan neljäkymmentä vaellusvuotta oli pelkkää odottelua ensimmäisen sotakuntoisen miessukupolven pikku hiljaa harventuessa. Kansa ei tahtonut ylittää Jordan-virran muodostamaa rajaa, vaan eli erämaassa. Olisi ymmärrettävää, jos sukukuntien vanhimmat olisivat toimittaneet kivitaulunsa tai papyruksensa Mooseksen käsiin odotellessaan ainoastaan kuolemaansa. Välitettäessä vanhoja kertomuksia eteenpäin seisahtuneessa ajassa erämaan yksinkertaisuudessa, sai heidänkin täyttymättä jäänyt elämäntarinansa jatkua edes jossakin muodossa.

Mooseksen rooli Pentateukin kirjoittajana ei ole siinä mielessä olennainen, että näin ei koko kirjasarjassa varsinaisesti väitetäkään. Jos Mooses on kirjojen takana, hän puhuu itsestään yksikön kolmannessa muodossa. (Kuten Johannes evankeliumissaan tai Caesar Gallian Sodassa konsanaan.) Mooseksen kirjojen mukaan Jumala kuitenkin kehotti henkilökohtaisesti lukuisia kertoja Moosesta kirjoittamaan jonkin yksittäisen asian ylös. Kolmas Mooseksenkirja eli pappiskirja koostuu 80-90 prosenttisesti Jumalan puheen suorista lainauksista, mikä on ennätys kaikkien Raamatun kirjojen joukossa. Juutalaiskristitty CH MacIntosh lataa surullisenkuuluisan pappiskirjan täyteen pelastushistoriallista symboliikkaa.

Pentateukin sisällön puolesta ei ole mitään vankkaa syytä hylätä käsitystä, että Mooses olisi teoksen pääasiallinen toimittaja. Tätä tukee varsinkin 1. Mooseksen kirjassa useasti esiintyvä termi "tämä on kertomus sen ja sen suvusta". "Kertomus" on hepreaksi toledot ja tarkoittaa käytännössä sitä että Mooses itse asiassa kertoo, milloin hän siteeraa muiden kirjoituksia, milloin lisäilee omiansa! Toledot-sanan voisi kääntää parhaiten termillä "dokumentti". Noina aikoina sanaa käytettiin kaikkein virallisimmista asiakirjoista, kuten rahti- ja velkakirjoista sekä siviilirekistereistä. Itse asiassa koko 1. Mooseksen kirjan kreikankielinen nimi Genesis on saanut syntynsä juuri tästä sanasta. Termistä, joksi toledot VT:n kreikannoksessa septuagintassa käännettiin ("sukuluettelo"), ovat saaneet syntynsä mm. sellaiset sanat kuin geeni, generaatio tai generaattori.

Muinaisten itämaisten tapojen tutkijalle ei ole yllättävää, että tuon aikaiset kirjalliset tavat olivat täysin päinvastaisia kuin omamme. Heprealaiset esimerkiksi kirjoittivat kirjan takakannesta alkaen, oikealta vasemmalle. Muinaisessa Mesopotamiassa (Irakissa) savitaulun lopussa, ei alussa, olivat tärkeät tiedot ajankohdasta, sisällöstä ja omistajasta tai kirjoittajasta. Tämä tapa oli laajalti levinnyt ja jatkui tuhansia vuosia. Ehkä hämmästyttävin piirre loppukirjoituskäytännössä oli se, että kolofonissa esiintyvä nimi oli savitaulun omistajan tai kirjoittajan. Jos henkilö ei osannut kirjoittaa, saattoi hän palkata työhön kirjurin. Kirjoittaja ei merkinnyt tauluun omaa nimeään, vaan työnantajansa eli taulun omistajan nimen. Sen vuoksi on mahdotonta korostaa liikaa I Moos 5:1:ssa olevan kolofonin ("Tämä on Aadamin sukuluettelo") tärkeyttä. Hepreankielinen sana "sepher" ei merkitse ainoastaan kirjaa tai täydellistä kirjoitusta, vaan Aadamin nimi viittaa siihen, että se oli joko Aadamin omistama tai kirjoittama. Ei pelkästään Aadamista kertova.

On huomionarvoista, että 1. Mooseksen kirjan ensimmäisessä toledot-taulussa ei kirjan ensimmäisen jakson päätteeksi muista tauluista poiketen ole alamainintaa kenestäkään henkilöstä. 1. Moos. 2:4: "Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin." Vasta seuraava toledot-taulu esitellään 1. Mooseksen kirjan toisen jakson lopulla ensimmäisen ihmisen muistiinpanoiksi. 1. Moos. 5:1: "Tämä on Aadamin sukuluettelo." Tarkkaavainen raamatunlukija huomaa suomalaisen raamatunkäännöksen ottaneen oikeuden kääntää merkittävän sanan eri tavoin. Aadamin toledot-viite on lisäksi asetettu uuden (keinotekoisen), viidennen luvun alkuun erilleen itse sisällöstään, joka päättyy neljänteen lukuun. Aadamin toledotiin kuuluu myös viittaukset ihmisen ensitekniikkaan: karjanhoitoon, paimentolaisuuteen, musiikkiin, metallurgiaan ja ensimmäiseen kaupunkiin. Jospa silloisen ihmissuvun ikäpresidentti oli jo neljännessä luvussa käynyt niin vanhaksi, että alkoi päivitellä maailman menoa? Saarn 12:5: "Myös pelätään mäkiä ja tiellä on kauhuja." (Saarnaaja 12:1-7 kertoo vanhuudesta ja antaa aineistoa dekkareista ja/tai Lähi-Idän kulttuurista kiinnostuneelle lukijalle peiteltyine kielikuvineen.)

Uusi Testamentti ottaa Vanhaa voimakkaammin kantaa kysymykseen tooran kirjoittajasta. Myös Jeesus lainasi toistuvasti tooraa ja viittasi Mooseksen auktoriteettiin - kuitenkin yhdellä valaisevalla poikkeuksella. UT nimittäin lainaa 1. Mooseksen kirjaa kaikkiaan yli 60 kertaa ja sijoittaa sen yleiseen kategoriaan tooran muiden neljän kirjan kanssa, mutta ei 1. Mooseksen kirjan kohdalla vetoa Mooseksen auktoriteettiin. Tilalla käytetään usein passiivista ilmaisua "jo alussa" tms. Moosesta lainataan henkilöviittauksella Uudessa Testamentissa yli 80 kertaa tooran muiden neljän kirjan kohdalla. "Ensimmäinen Mooseksen kirja" ei siis ole Mooseksen kirja lainkaan.

Kirjallisuuskriittinen käsitys Pentateukin kirjoittajasta on hieman yksinkertaistettuna niin sanottu nelilähdeteoria. (JEDP-lähteet: jahvistit, elohimistit, deuterium- ja pappislähteet.) Nelilähdeteoria sai reilu sata vuotta sitten alkunsa siitä luulosta, ettei Mooseksen aikana ollut vielä olemassa kirjoitustaitoa. Alkuperäinen argumentti ei kuitenkaan enää päde, sillä jo Aabrahamin ajoilta on säilynyt kirjallisia merkintöjä - muun muassa vessa-tarvikkeista.

Voisi olettaa, että niin sanotun kulttuurievoluution siinä vaiheessa, kun kirjoitetussa tekstissä on saniteettialan terminologiaa, kirjoitus on ollut käytössä jo melko pitkään. (Joku tietysti sanoo, että ihmiskunnan ensi sanat liittyivät juuri näihin asioihin.) Arkeologit ovat löytäneet Kaldean Urista muinaisen kirjaston ja kaivaneet sieltä ylös tuhansia kivisiä "kirjoja". (Abram oli siis kotoisin samasta paikasta.) Viittausta JEDP-lähteisiin ei ole varsinaisesti löydetty ainoastakaan arkeologisesta löydöksestä. Käsite on tyystin hypoteettinen. Opin varaan on kuitenkin rakennettu niin iso teoreettinen rakennelma, että siitä on vaikea saada edes otetta.

Mooses on keskeisin henkilö juutalaisuudessa. Hänestä ei ole olemassa kovin vanhoja mainintoja Raamatun ulkopuolisissa lähteissä, mutta mikäli uskomme Raamatun kuvaukseen, saamme koottua melko kattavan kuvan hänen henkilöstään.

Kutsuessaan 80-vuotiasta Moosesta tehtäväänsä, oli Jumala kysynyt: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Ja saanut 40 vuoden paimenhommissa maalaismaiseksi muuttuneen vastauksen: "sauva". Kädessä ei ollut enää egyptiläisten harppia, mauseria tai lieriölukkoa. Herra otti Mooseksen juuri sellaisena kuin hän oli ja teetätti ihmetyönsä tuon paimenensauvan avulla. Kun Mooses 40 vuotta aiemmin oli hylännyt korkean ja vaikutusvaltaisen asemansa, oli se inhimillisesti katsoen näyttänyt johtuvan vain väärästä innosta, jota terve järki ei mitenkään saata käsittää tai tunnustaa oikeaksi. Realisti on kuitenkin se, joka tarkastelee asioita ikuisuusperspektiivistä ja Kaikkivaltiaan hauiksen varjosta: 2 Aik 16:9: "Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. (Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia.)"

Mooseksen työhön Pentateukin toimittajana tuntuisi viittaavan ainakin se seikka, että Mooseksen kirjat esittävät Mooseksen kaikesta auktoriteetista huolimatta melko vaatimattomasti. Juutalais-roomalainen historioitsija Josefus esimerkiksi maalailee yksityiskohtia Mooseksen korkeasta asemasta Egyptin hovissa. Josefuksen tekstit ovat epäluotettavia, mutta vaikka ne pitäisivät paikkansakin, niin Raamatussa asia jätetään mainitsematta.

Mooses on Pentateukissa esillä vain siinä määrin, kuin hän liittyy Jumalan antamaan lakiin tai Israelin kansan vaiheisiin. Valokeilassa ei ole Mooses, vaan Jumalan ihmeellinen johdatus. Pentateukin viimeisessä luvussa (5 Moos. 34) käytetään Mooseksesta superlatiiveja. Koska siinä kuitenkin kerrotaan myös Mooseksen hautapaikasta, on kappale täytynyt toimittaa vasta Mooseksen kuoleman jälkeen. Vaikeampi kysymys sen sijaan on 4 Moos. 12 maininta: "Mooses oli nöyrin mies maan päällä." Ainakin Neljättä Mooseksen kirjaa on ilmeisesti ollut kirjoittamassa joku muukin. On tosin mainittava, että heprean kielessä sanat nöyrä ja kiusattu ovat saman sananjuuren johdannaisia. On varottava, ettei sijoita sanaan "nöyrä" kaikkia niitä assosiaatioita, joita se nykyään herättää. Mie en oo mittää, huomenna en sittää... Nöyrä ei välttämättä ole turhan vaatimaton olento. Nöyräksi kutsutaan Raamatussa henkilöä, joka turvaa Jumalaan itsensä ohi. Nöyryys on anteeksipyytelemätöntä realismia sen edessä, mitä todella on. Sanalla on lisäksi etymologinen yhteys sanaan "kiusattu".

Kenestä polveutuu kansoja? Patriarkkojen teema on mielenkiintoinen. Aabrahamin ympärillä oli jo tuhansia perheen päitä, miksei kaikista tullut omaa kansaansa? Nimi Abram merkitsee: "Monen isä." Esiteltyään karavaanireiteillä itsensä tällä nimellä sen lapseton kantaja lienee joutunut monet kerrat nolona vastaamaan kysymykseen: "Kuinkas monen?" Abram osoitti suurta luottamusta Jumalaan suostuessaan lisäämään häpeäänsä uudella Aabrahamin nimellä. Jos Abram merkitsee monen yksilön isää, Aabraham merkitsee "monen kansan isää" tai "väenpaljouden isää". Paitsi midianilaiset, Aabrahamista polveutui Keturan kautta 1. Moos. 25:3:n mukaan Dedanin kautta mm. assurilaiset. Tämä kuulostaa melko uskomattomalta ollakseen totta ja todennäköisesti kyseessä onkin jokin pienempi kansa, kuin sittemmin surullisenkuuluisa juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen kuljettanut assyrialaisten kansa. Itse ukko-Assur on ilmeisesti elänyt jo aiemmin ja lienee ollut (1. Moos. 10:22) "Assur" Seeminpoika, Nooan pojanpoika.

Mooseksesta annetaan siis se kuva, että hän oli yltä päältä uppoutunut vanhoihin asioihin ja käytti Egyptistä saamansa kirjallisuuden opit näiden vanhojen toledot-taulujen tutkimiseen. Viimeisessä puheessaan Mooses perustelee väittämiään vetoamalla "isiin". (5. Mooseksen kirja, Deuteronomium eli "toinen laki" 34:17.) Kuka tietää, miten vanhoja isiä tässä tarkoitettiin? Raamatun mukaan hän itse oli 120-vuotias vanhimmillaan 60-vuotiaiden miesten joukossa. (Lukuunottamatta Kaalebia ja Joosuaa, jotka eivät menehtyneet ensimmäisestä kapinallisesta miespolvesta.) Omassa psalmissaan Mooses rukoilee: "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen." (Ps 90:12.)