Miten dinosaurukset mahtuivat arkkiin?

16.01.2014

Dinosauruslajeja on tunnistettu paljon, ja monet niistä ovat hyvin suurikokoisia (esimerkiksi Seismosaurus saavutti fossiililöytöjen perusteella 45 metrin mitan). Tämän perusteella on ihmetelty, miten kaikki dinosauruslajit mahtuivat arkkiin. Se ei kuitenkaan ole mikään ongelma.

1. Arkkiin otettiin vain noin 55 dinosaurusbaraminia

Nooa ei ottanut arkkiin kaikkia lajeja, vaan pari jokaista luotua baraminia1. Tämä pätee myös dinosauruksiin. Näin Nooa ei ottanut arkkiin noin 668 dinosauruslajia vaan baraminien edustajat (1. Moos. 6:20), joiden lukumääräksi on arvioitu 55.2

Vaikka suuret dinosaurukset saavatkin yleisen huomion, suurin osa dinosarusbaramineista oli huomattavasti pienempiä. Esimerkiksi Compsognatus oli vain suunnilleen kanan kokoinen. Kaikkien tunnettujen dinosaurusten keskimääräinen koko oli lampaan luokkaa.

2. Arkki oli mittava

1. Moos. 6:14-16 mukaisesti arkki oli valtava – ei lainkaan kylpyammekarikatyyrin kaltainen, kuten nykyiset taiteilijat usein arkin esittävät.3 Se oli suurempi kuin mitä tarvittiin kuljettamaan riittävä määrä eläimiä.4

3. Täysikasvuisia dinosauruksia ei ollut tarvetta ottaa arkkiin

Vaikka arkin todellinen mittava koko huomioidaankin, on myönnettävä, että suurimmat dinosaurukset eivät olisi täysikokoisina mahtuneet arkin ovesta sisään. Tämä ei kuitenkaan muodostu ongelmaksi, sillä suurimmatkin dinosaurukset mahtuivat helposti mukaan nuorempina. Lisäksi nuorempien yksilöiden mukaan ottaminen on myös järkevämpää kuin ”ikäloppujen brachiosaurusten”5 ottaminen arkkiin, sillä vedenpaisumuksen jälkeen tarvittiin aktiivisesti lisääntyviä pareja asuttamaan maata. Huomattavaa on myös, että Jumala valitsi jokaisen baraminin ja toi ne Nooalle (1. Moos. 6:20), eikä Nooan tarvinnut vastoin joidenkin raamattuskeptikoiden irvailuja ”kerätä kokoon” dinosauruksia tai muitakaan eläimiä ja lintuja.

On tietysti mahdollista ajatella, että suurien dinosaurusten vauvatkin olisivat suuria. Näin ei kuitenkaan ole, sillä ympäri maailmaa löydetyistä dinosaurusten munista suurimmat ovat puoli metriä pitkiä. Näin heti kuoriuduttua suurimpienkin dinosaurusten lapset olivat alle metrin pituisia.

On myös mahdollista ajatella, että nuorina arkkiin otetut dinosaurukset kasvoivat noin vuoden arkissa oloaikana liian suuriksi mahtumaan arkin ovesta ulos. Dinosaurusten pituuskasvua käsittelevät tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, ettei tämäkään ole ongelma, edellyttäen, että dinosaurukset otettiin arkkiin oikeassa kasvuvaiheessa. Dinosaurusten luiden kasvurenkaita tutkineet tutkijat ovat osoittaneet, että dinosauruksilla oli nuoruudessaan erityinen muutaman vuoden mittainen kasvupyrähdys.6,7,8 Esimerkiksi valtavan apatosauruksen kasvupyrähdys alkoi noin viiden vuoden iässä, kun dinosaurus oli vain tonnin painoinen (suunnilleen härän kokoinen). Spurtin aikana apatosauruksen paino kasvoi yli viisi tonnia vuodessa, kunnes kasvu tasoittui 12-13 vuoden ikäisenä. Tällöin apatosaurus painoi noin 25 tonnia. Muillakin dinosauruksilla, kuten 1700 kiloisella maisauralla ja paljon pienemmällä 20 kiloisella megapnosauruksella ja psittacosauruksella, oli vastaavanlainen S-kirjaimen muotoinen kasvukäyrä.

Nämä tutkimukset viittaavat siihen, että eläimet mahtuivat arkkiin. Jumala pystyi hyvin valitsemaan yksilöt, joiden hän tiesi läpäisevän kasvupyrähdyksensä nopeasti arkista lähdön jälkeen. Tämä ratkaisee yleiset epäilevät näkökannat suurten dinosaurusten ruokkimisen ja mahtumisen ongelmista – dinosaurukset eivät olleet arkissa niin suuria. Kun kasvupyrähdys tuli heti arkista lähdön jälkeen tämä myös tarkoitti, että ne kasvoivat nopeasti voimakkaammiksi kuin mahdolliset petoeläimet

Nooa sai siis helposti dinosaurusarchaebaraminit mahtumaan arkkiin, koska:

  • Suurin osa dinosaurusbaramineista oli hyvin pieniä. Niiden keskimääräinen koko oli lampaan luokkaa.
  • Suurimmatkin dinosaurusbaraminit olivat pieniä ennen teini-iän kasvupyrähdystä
  • Dinosaurusbaramineja ei ollut suhteellisesti kovin montaa. Niiden määrä on 50 paikkeilla, mikä on vähän verrattuna nimettyjen dinosauruslajien määrään.
  • Arkissa oli tilaa.
Katso myös:
Lähdeviitteet
  1. Baraminit ovat kreationistisessa biologiassa eliöitä, jotka jakavat yhteisen esi-isän. Baramineilla viitataan alkulajeihin, jotka Jumala loi luomisviikolla. Aiheesta voi lukea lisää englanniksi esim. artikkelista: http://www.christiananswers.net/q-crs/baraminology.html.
  2. Tarkempi selvitys Jonathan Sarfatin kirjan Refuting Compromise kappaleissa 7 ja 8.
  3. Naval-arkkitehdit päätyivät tulokseen, että arkki on voinut kantaa 15 000 tonnia ja on ollut vakaa myrsyisimmilläkin vesillä: S.W. Hong, S.S. Na, B.S. Hyun, S.Y. Hong, D.S. Gong, K.J. Kang, S.H. Suh, K.H. Lee, ja Y.G. Je, Safety investigation of Noah’s Ark in a seaway<, Journal of Creation 8(1):26–36; 1994.
  4. Woodmorappe, J.: Noah’s Ark—A Feasibility Study, Institute for Creation Research, California, USA, 1996.
  5. Koska matelijat voivat kasvaa koko elinikänsä ajan, ovat suurimmat dinosaurusfossiilit todennäköisesti vanhimpia, katso Viite 7
  6. Erickson, G., Rogers, K., and Yerby, S., Dinosaurian growth patterns and rapid avian growth rates, Nature 412(6845):429–433, 2001.
  7. Erickson, G., Makovicky, P., Currie, P., Norell, M., Yerby, S., and Brochu, C., Gigantism and comparative life-history parameters of tyrannosaurid dinosaurs, Nature 430(7001):772–775, 2004.
  8. Sarfati, J. How did dinosaurs grow so big? Creation 28(1):44–47, 2005.