Oliko ennen syntiinlankeemusta kuolemaa?

23.03.2009 - Harrastelijateologi

Kirjoititte vastauksessanne 19.03. seuraavasti: "Raamattu kertoo selkeästi, että luomisen loputtua luomakunnassa ei ollut kuolemaa." Mielestäni Raamattu ei viittaa missään kohdin fyysisesti kuolemattomaan luomakuntaan. Päinvastoin Raamatun kaikissa kohdissa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa kerrotaan syntiinlankeemuksen rikkoneen Jumalan ja ihmisen välisen liiton, jonka seurauksena oli synti ja hengellinen kuolema eli erotus Jumalasta (jonka ensimmäisenä Mooses korjasi). Mikä funktio elämän puulla oli Eedenissä, jos kuolemaa ei ollut, ja mitä Jumala tarkoittaa kuolemattoman luomakunnan näkökulmasta sitten jakeella 1. Moos. 3:22 (KR92) "Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"? UT:ssa mm. Roomalaiskirjeen viidennen luvun jakeet 12-21 kertovat myös mielestäni hengellisestä kuolemasta, eivätkä suinkaan fyysisestä.

Vastaus:

04.05.2014

Kiitos kysymyksestäsi!

Kirjoititte vastauksessanne 19.03. seuraavasti: "Raamattu kertoo selkeästi, että luomisen loputtua luomakunnassa ei ollut kuolemaa."

Tässä viitataan vastaukseemme Pohdiskelua.

Kuolema

Kun käsitellään kuolemaa, on selvitettävä, mitä Raamatussa tarkoitetaan kuolemalla. Kun Raamatussa puhutaan kuolemasta, käytetään yleensä termiä מוּת/mwt. Sitä käytetään pääosin ihmisten kuolemasta puhuttaessa (1. Moos. 25:8), vaikka myös eläinten sanotaan kuolevan (esimerkiksi kohdat 1. Moos. 33:13 ja 3. Moos. 11:39). Kohdassa Hes. 18:4 sanotaan myös, että syntiä tekevät kuolevat. Kasvin sanotaan kuolevan vain kohdassa Job. 14:8, jossa kuolevaksi väitetty puu ei kuitenkaan todellisuudessa ollut kuollut, vaan vain vaikutti siltä. Vanhassa testamentissa kuolema määritellään hengityksen lopulliseksi pysähtymiseksi ja elämän lopuksi (Job 34:14-15, Ps. 104:29 ja 146:4). Kuoleman surun keskellä on myös lupaus, että kuolema tullaan pyyhkimään pois (Jes. 25:8 ja Hoos. 13:14).

Uudessa testamentissa käytetään pääosin kahta substantiivia kuolemasta: thanatos (θάνατος) (Room. 5:12) ja nekros (νεκρός) (Ef. 2:5). Lisäksi käytetään näiden verbimuotoja. Thanatos-sanaa käytetään yleisemmin viitattaessa ruumiilliseen ja hengelliseen kuolemaan.

Uudessa testamentissa on kaksi kohtaa, jossa kirjoittaja käyttää thanatos-sanan muunnosta viitatessaan kasveihin. Kohdassa Joh. 12:24 Jeesus käyttää sanaa kuvainnollisesti omasta ylösnousemuksestaan puhuttaessa. Kohdassa Juud. 12 taas sanaa käytetään symboloimaan väärien opettajien tuomiota. Molemmat kohdat ovat kielikuvia, eivätkä opeta kasvien kuolemaa. Kohta Ilm. 8:9 on ainoa Uuden testamentin kohta, jossa eläinten sanotaan kuolevan.

Ihmisen kuolemaan on Raamatussa kolme näkökulmaa. Ensimmäisenä on hengellinen kuolema, joka tarkoittaa eroa Jumalasta (1. Moos. 3:8, Ef. 2:5; 4:18). Toiseksi ruumiillinen kuolema (1. Moos. 2:17; 3:17-19; Room. 5:12-14; 1. Kor. 15:21-22), joka tarkoittaa sielun irtaantumista kehosta. Kolmas näkökulma on ”toinen kuolema” (Ilm. 20:14), joka tapahtuu aikojen lopussa.

Mielestäni Raamattu ei viittaa missään kohdin fyysisesti kuolemattomaan luomakuntaan.

Kohta 1. Moos. 1:29-30 opettaa, että sekä eläimet, että ihmiset söivät vain kasviravintoa. Tämä myös viittaa siihen, ettei ennen syntiinlankeemusta ollut kuolemaa. Kun myös huomioidaan, että luomisviikon päivät olivat todellisia 24 tunnin mittaisia päiviä, ei kuolemiselle edes ollut aikaa.1 Raamatussa on myös mainintoja eläinten kuolemisesta. 

Raamattu ei kuitenkaan käytä elävä olento (nefeš chajah) -ilmausta selkärangattomista, mutta ihmisistä ja kaloista kylläkin (1. Moos. 1:202:7) Hyönteisten ei myöskään sanota olevan samanlaista ”verta” kuin selkärankaiset, joista todetaan: ”Veressä on elävän olennon elämänvoima” (3. Moos. 17:11). On siis perusteltua olettaa, että ennen syntiinlankeemusta eläinten ruokavalioon on voinut kuulua hyönteisiä. Jos otamme huomioon, että Jumala varautui ennalta syntiinlankeemuksen (1. Piet. 1:18-20Ef. 3:11Ilm. 13:8), on myös loogista, että Hän ohjelmoi luomiinsa olentoihin hyökkäys- ja puolustusominaisuuksia, joita ne tarvitsisivat langenneessa maailmassa. Tämä informaatio kytkettiin päälle syntiinlankeemuksen yhteydessä.

Jos eläimet ovat kärsineet Jumalan ”erittäin hyvässä” luomisessa, on kummallista, että Jumala moittii ihmisiä, jotka ovat olleet julmia elämille (Sananl. 12:10) ja käskee israelilaisten pitää huolta eläimistä (2. Moos. 23:5,12).2

 Päinvastoin Raamatun kaikissa kohdissa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa kerrotaan syntiinlankeemuksen rikkoneen Jumalan ja ihmisen välisen liiton, jonka seurauksena oli synti ja hengellinen kuolema eli erotus Jumalasta (jonka ensimmäisenä Mooses korjasi).

Kristinusko rakentuu Paavalin opetuksen mukaan erottamattomasti sen teeman ympärille, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden. Jeesuksen ruumiillinen kuolleista herättäminen oli voitto kuolemasta, jolloin hän vapautui kuoleman vallasta (Room. 6:9):

"Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen."

Jos nyt oletetaan, että syntiinlankeemus olisi tuonut vain synnin ja hengellisen kuoleman, seuraa tästä, että Paavalin olisi pitänyt käyttää kyseisessä jakeessa sanaa 'kuolema' saman virkkeen sisällä täysin eri tavoilla. Onko tämä uskottavaa? Jos nimittäin kuoleman vallasta vapautuminen on ainoastaan hengellisen kuoleman vallasta vapautumista, niin miksi se on kuitenkin juuri fyysisen kuolleista heräämisen ja kuolemattomuuden väistämätön seuraus? Jos taas myönnetään, että tässä puhutaan ruumiillisesta kuolemasta, joka ei kuitenkaan ole synnin seurausta vaan osa luotua maailmaa, niin mistä kuoleman vallasta tässä on kyse?

Nyt pitäisi selittää, että jos synnin seurauksena ja hintana oli ainoastaan hengellinen kuolema, niin miksi synti piti maksaa fyysisellä kuolemalla? Oliko Jeesuksen ruumiillinen kuolema ehkä tarpeeton hengellisen ongelman ratkaisuksi? Miksi sitten Jeesuksen piti kuolla ruumiillisesti? Voidaanko tarjota jokin selitys sille, miten ruumiillinen kuolema ratkaisi hengellisen kuoleman ongelman? Vai oliko ruumiillinen kuolema vain salattu tapa ratkaista hengelliseen kuolemaan liittyvä ongelma?

Paavali opettaa myös, että kuolema on viimeinen vihollinen. Kuolema sai alkunsa ihmisestä samalla tavalla kuin kuolleiden ylösnousemuskin. Jeesus on jo voittanut kuoleman, mutta lopullinen voitto tulee, kun kaikki kuolleet herätetään. 1. Kor. 15:21,26:

"Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. – – Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."

Kohdassa 1. Kor. 15 laajemminkin Paavali selvittää, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat evankeliumin keskeisiä tapahtumia. Hän myös toteaa, että jos Jeesus ei ole noussut kuolleista, on usko häneen turhaa. Jakeessa 21 Paavali kertoo, että kuolema tuli Aadamin kautta maailmaan, ja käyttää tämän jälkeen Aadam-Jeesus -typologiaa selvittämään ylösnousemuksen syytä. Jakeessa 22 Paavali huomauttaa ihmiskunnan kuolevuuden johtuvan yhteydestämme Aadamiin. Jeesukseen uskovat kuitenkin tehdään eläviksi.

Jeesuksen fyysisellä ylösnousemuksella oli myös hengellisiä vaikutuksia, mutta jos Aadam kuoli alunperinkin synnin vaikutuksesta vain hengellisesti, miksi Jeesuksen olisi pitänyt kuolla fyysisesti?1

Mooses ei vielä korjannut syntiongelmaa, vaan hänen Jumalaltaan saamansa uhraussäädökset olivat esikuvaa Jeesuksen lopullisesta uhrista ja korjauksesta. Eläinuhrit myös vain peittivät synnit, eivät poistaneet niitä.3

UT:ssa mm. Roomalaiskirjeen viidennen luvun jakeet 12-21 kertovat myös mielestäni hengellisestä kuolemasta, eivätkä suinkaan fyysisestä.

Kohta Room. 5:12 kuuluu:

”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.”

Laajemmin kohdassa Room. 5:12-21 viitataan sekä ruumiilliseen (Room. 5:12-14), että hengelliseen kuolemaan. Viittaukset Hengelliseen kuolemaan käyvät ilmi kadotustuomio- ja iankaikkisuuskohtalo- viittauksista (Room. 5:16,18 ja 21).

Kohdan Room. 5:12-21 pääideana on, että koska yhden ihmisen syntinen tottelemattomuus toi kuoleman, jolloin yhden synnittömän ihmisen kuolema tuo elämän. Jos Jumala käytti luodessaan evoluutioprosessia, on kysyttävä, milloin fyysisestä kuolemasta tuli moraalinen rangaistus? Jos kuolema oli jo valmiiksi olemassa kehittyvässä maailmankaikkeudessa, mitä yksi kuolema lisää (Jeesus) saavutti? Paavali tekee selväksi, että kuolema ei ole luomiseen kuulunut luonnollinen osa, vaan kuolema on synnin seurausta.2

Paavalin opetuksessa pitäisikin pystynä vetämään johonkin raja, joka määrittelee, milloin hengellisestä kuolemasta siirrytään ruumiilliseen kuolemaan. Tällainen rajanveto kuitenkin tuottaa huomattavia ongelmia. On toki mahdollista ajatella, että Jumala loi Adamin ja Eevan aluksi kuolemattomiksi, mutta tämä tapahtui niin, että Jumala otti anatomisesti nykyihmistä muistuttavan evoluutioprosessin synnyttämän olennon, ja antoi tälle kuolemattomuuden "puhaltaessaan sieraimiin". Tällöin ongelmaksi muodostuu kuitenkin, että myös eläinten kuolema on todellista kuolemaa Raamatunkin perusteella, ja esimerkiksi neandertalilaiset6 pitivät hautajaisia.

Elämän puun merkitys paratiisissa

Mikä funktio elämän puulla oli Eedenissä, jos kuolemaa ei ollut, ja mitä Jumala tarkoittaa kuolemattoman luomakunnan näkökulmasta sitten jakeella 1. Moos. 3:22 (KR92) "Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"?

Elämän puu oli varmasti todellinen puu, mutta se myös symboloi Jumalan olemusta ikuisen elämän ja siunauksen lähteenä. Jumala oli Aadamin ja Eevan elämän keskus aivan kuten elämän puu oli Eedenin puutarhan keskellä.

Elämän puu mainitaan muuallakin Raamatussa. Kohdasta Hes. 47:12 voidaan lukea puista, joiden  ”hedelmiä käytetään ruoaksi ja niiden lehtiä lääkkeeksi.” Samaa kuvaa käytetään myös kohdassa Ilm. 22:2. Sananlaskuissa useiden asioiden sanotaan olevan ”elämän puu”, kuten viisauden (Sananl. 3:18) ja hurskauden (Sananl. 11:30). Näissä viittauksissa elämän puu symboloi asioita, jotka tuottavat iloa ihmisille – todennäköisimmin alkuperäinen elämän puu Eedenin puutarhassa symboloi samoja asioita.

Elämän puu oli aineellinen ja oli olemassa sen takia, että Jumalan antaisi ikuisen elämän siunauksen Aadamille, Eevalle ja heidän jälkeläisilleen, jos he pysyvät uskollisina Jumalalle. Heillä oli lupa syödä kaikista puutarhan puista lukuun ottamatta hyvän ja pahan tiedon puuta.  

Herran ehtoollinen on myös samalla tavoin todellinen ja materiaalinen, joka kuitenkin samaan aikaan symboloi Jeesuksessa olevaa elämää ja muistuttaa meitä Hänestä ja Hänen kuolemastaan. Elämän puulla olikin paratiisissa sakramentinluonteinen – salattu – merkityksensä. Jos Aadam pysyy kuuliaisena, tarkoittaisi se, että Jumala antaa hänelle ikuisen elämän, ei taialla, vaan henkensä kautta. Aadam kuitenkin rikkoi Jumalan käskyä vastaan ja näin menetti oikeutensa syödä elämän puusta.4

Elämän puun hedelmät symboloivat siis Jumalan antamaa ikuista elämää ja siunausta, joten Aadamin syötyä hyvän ja pahan tiedon puusta vastoin Jumalan käskyä, ei hänellä enää ollut oikeutta syödä elämän puusta, eikä myöskään oikeutta ikuiseen elämään.

Aadamin rikkomuksen vaikutukset ulottuvat myös koko muuhun luontoon. Kohta 1. Moos. 3:17-19 kertoo, kuinka Jumala kirosi maan, josta Aadam oli muovattu. Myös kohta Room. 8:22 kertoo selvästi, että syntiinlankeemuksella oli maailmanlaajuiset jälkivaikutukset: "Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa." Edellinen jae kuuluu: "että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen." (Room. 8:21) Jakeessa viitataan luomakuntaan, eli koko Jumalan luomistyöhön. "Katoavaisuuden orjuus" -ilmauksella taas selvästi viitataan luomisen rappeutumiseen. Tällainen kirous tarjoaa jatkuvan muistutuksen synnin kauhistuttavista vaikutuksista. Kirous ei koskenutkaan ainoastaan Aadamia, vaan koko maailmaa, jonka kaitsijaksi Aadam oli asetettu.5

Katso myös:
Lähdeviitteet
  1. Ensimmäisen Mooseksen kirjan hepreassa päiväksi käännetty sana on yôm. Kyseistä sanaa käytetään 2 300 kertaa Vanhassa testamentissa, joista 1 450 kertaa yksikössä, 845 kertaa monikossa ja viisi kertaa kaksoismuodossa, kuten ”kaksi päivää”. Aina kun yôm-sanaa käytetään lukusanojen, tai määreiden päivä ja yö kanssa, se tarkoittaa 24 tunnin ajanjaksoa. Luomiskertomuksessa "päivä"-sanaa käytetään sekä lukusanan, että määreiden päivä ja yö kanssa, joten luomisviikon päivät olivat 24 tuntisia. (Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 67-68. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9)
  2. http://www.answersingenesis.org/articles/arj/v6/n1/death-of-any-kind-before-fall
  3. Hepr. 10http://creation.com/all-food-clean
  4. http://creation.com/the-tree-of-life-garden-of-eden
  5. http://creation.com/fall-curse-and-gospel 
  6. Mitä kreationistit ajattelevat neandertalilaisista?