Raamatullinen tuki kirjaimellisille luomispäiville

Jonathan Sarfatin kirjassa Refuting Compromise1 sivulla 67 kerrotaan seuraavaa:

”Tämä kappale todistaa 1. Mooseksen kirjan kieliopilla, että luomisen päivät olivat 24 tuntia pitkiä. Tätä tukevat sekä 1. Mooseksen kirjan 1 luvun tulkinnat muualla Raamatussa että tavassa, jolla Heprean sanaa yôm (”päivä”) käytetään läpi vanhan testamentin eri tekstiyhteyksissä. Käytännössä missä vain yôm-sanaa käytetään numeron, tai sanojen ilta tai aamu kanssa, voi se tarkoittaa vain tavallista päivää, eikä koskaan pitkää ajanjaksoa. Neljännessä käskyssä on myös järkeä vain, jos luomisviikon päivät ovat samanpituisia, kuin tavallisella työviikolla.”

Huomattavaa on, että luomiskertomuksessa tätä sanaa käytetään sekä numeron, että yön ja päivän kanssa – aivan kuin Jumala olisi halunnut tehdä niin päivänselväksi kuin mahdollista, että ne olivat tavallisia päiviä.

Perusargumentit luomisviikon päivien kirjaimellisuudesta ovat niin yksinkertaisia, että kuka vain lapsi voi ne ymmärtää. Kuitenkin heprean kieliopista voidaan vääntää asia vaikeaksi, minkä takia asiaa on syytä tutkia tarkemmin.

Polysemia

Polysemialla tarkoitetaan sitä, että samalla sanalla saattaa asiayhteydestään riippuen olla eri merkitysvivahteita tai täysin eri merkityksiä. Esimerkiksi ensimmäisen Mooseksen kirjan hepreassa päiväksi käännetty sana on yôm. Kyseistä sanaa käytetään 2 300 kertaa Vanhassa testamentissa, joista 1 450 kertaa yksikössä, 845 kertaa monikossa ja viisi kertaa kaksoismuodossa, kuten ”kaksi päivää”. Sillä on vain viisi merkitystä:

  1. valoisa aika päivän ja yön kierrossa
  2. 24 tunnin ajanjakso
  3. ylimalkainen tai epämääräinen ajankäsite
  4. tarkoin määrätty ajankohta
  5. vuoden mittainen ajanjakso

Nyrkkisääntö kuuluu: ”kun selkeä merkitys on järkevä, älä ota muuta merkitystä, sillä siitä tulee hölynpölyä”. Yôm-sanan perusmerkitys onkin juuri 24 tunnin ajanjakso, mikä tarkoittaa sanan ”kirjaimellista” merkitystä. Merkittävää on myös, että kohdassa 1. Moos. 1:5 valkeuden nimittäminen päiväksi ja pimeyden yöksi viittaa 24 tunnin mittaiseen päivään.

Nuoren maan kreationistit eivät kuitenkaan väitä, että yôm tarkoittaisi aina 24 tunnin ajanjaksoa – niin on vain silloin, kun konteksti sitä edellyttää. Vanhan maan kannattajat kuitenkin jättävät täsmällisen kontekstin huomiotta.2

Milloin päivä tarkoittaa päivää?

Se, että päivä- sanalla (yôm) on joissakin konteksteissa vertauskuvallinen merkitys, ei anna oikeutusta olettaa, että sillä olisi vertauskuvallinen merkitys luomiskertomuksen kontekstissa. Jos kuitenkin oletetaan merkitys vertauskuvalliseksi, ei olisi pahitteeksi pieni eksegetiikan perusopetus. Siinä syyllistytään laajan merkityskentän tarpeettomaan laajentamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että sanan merkityksen oletetaan olevan selvästi laajempi kuin mitä konteksti sallii.

Tämä tarkoittaakin, että sanan merkitys on ratkaistava sen mukaan kuinka sitä käytetään tietyssä kontekstissa, ei kaikkien määrittelemättömien kontekstien mahdollisten merkitysten mukaan. Silloin, kun yôm tarkoittaa ajanjaksoa, sitä on muutettu selvästi muilla ajanmääreillä, kuten kuukaudella tai vuodella. Näissäkin tapauksissa toinen ajanmääre luo pidemmän keston, ei itse yôm-sana.

Myös kohdassa 1. Moos. 1:4 taivaankappaleet luotiin merkeiksi päivistä ja vuosista, mikä jälleen kerran viittaa siihen, että ”päivä”-sanaa käytettiin tarkoittamaan tavallista päivää.

Kohdassa 1. Moos. 2:4 käytetään alkukielessä myös ”päivä”-sanaa – kun viitataan luomisen kuuteen päivään. Tässä kohdin käytetään kuitenkin yôm-sanaan on liitetty be -etuliite, mikä muuttaa sen merkitystä niin, että se tarkoittaa kutakuinkin sanaa ”kun”. Luvussa 1. Moos. 1 ei tällaisia etuliitteitä ollut, joten konteksti on siellä aivan erilainen.3

Tarkoittaako numeraalilla varustettu yôm kohdassa Sak. 14:4–9 yli 24 tunnin ajanjaksoa?

Kohdassa Sak. 14:4–9 mainitaan “Sinä/yhtenä päivänä”. Jos kuitenkin tarkastellaan kontekstia4 havaitaan, että jakeissa 1, 4, 6 ja 7 viitataan selvästi samaan päivään. Jae viisi sanoo myös, että sinä päivänä Herra tulee. Näin ollen kohta kuvaa tiettyä tapausta tiettynä hetkenä tulevaisuudessa. Kuinka Jeesuksen toinen tuleminen voisi viedä pitkän ajanjakson? Se on paremminkin äkillinen, tapahtuu ”yhtäkkiä, silmänräpäyksessä” (1. Kor. 15:52). Näinpä se tapahtuu tavallisen päivän yhtenä hetkenä, eikä ole pitkä ajanjakso. Jos taas ilmauksen uskotaan viittaavan uuteen Jerusalemiin, ikuiseen tilaan, ei ikuisuus anna mitään tukea pitkälle äärelliselle ajanjaksolle.5

4. Käsky6

Selvimpiin kuuluva todiste luomispäivien 24 tunnin pituudesta ja siitä, että Jumala loi kaiken juuri kuuden päivän aikana on 4. käsky, johon liittyy syy-yhteydellinen selitys sekä kohdassa 2. Moos. 20: 8-11, että 2. Moos. 31:17: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan … mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi”. Sana ”sillä” (hepreassa, jolla on myös merkitys ”koska”) viittaa tämän lainauksen alussa siihen, että luomisviikko on työviikon perusta. Näissä kohdissa onkin selvää, että luomisen päivät olivat samanlaisia kuin ihmisen työviikon päivät.7

Jatkuuko luomisen 7. päivä yhä?

Kohtien 1. Moos. 2:2-4:n ja Hep 4:4-11:n perusteella on väitetty, että luomisen seitsemäs päivä jatkuisi edelleen ja näin myös hyvin todennäköisesti aiemmat kuusikin päivää olivat pitkiä ajanjaksoja. Kohdassa 1. Moos. 2:4 sanotaan: ”Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin.” On huomattava, että hepreassa monet asiat tehdään päinvastoin kuin meillä länsimaissa nykyään. Tekstiä kirjoitetaan esimerkiksi oikealta vasemmalle. Myös tekstin otsikko lisätään tekstin loppuun, ei alkuun. Näin ollen lainaus kohdasta 1. Moos. 2:4 viittaa menneeseen, ei tulevaan.8 Kohta Hepr. 4:4-11 ei myöskään edellytä luomisen seitsemännen päivän jatkumista edelleen. Jos joku sanoo maanantaina levänneensä lauantain ja lepäävänsä yhä, ei ensinnäkään tarkoita, että lauantai jatkuisi maanantaihin asti.9

Katso myös:
Artikkelisarjan muut osat:
Lähdeviitteet
  1. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  2. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 67-68. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  3. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 68-70. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  4. http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Sak.14.html, viitattu 28.4.2013
  5. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 74-75. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  6. Raamatussa toisena annettava käsky kuuluu: ”Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.” (2. Moos. 20:4) ja näin lepopäivää koskeva käsky on neljäntenä. Koska Jeesuksen syntymän jälkeen Jumala ei kuitenkaan enää ole pelkkä näkymätön henki vaan hän on tullut ihmiseksi, häntä voidaan kuvata. Näin ollen toinen käsky on yhdistetty ensimmäisen käskyn sivuhuomautukseksi ja viimeisen käskyn kaksi himoitsemisen kieltävää käskyä on jaettu omiksi käskyikseen.
  7. Sarfati, Jonathan: Refuting Compromise s. 72-73. Master Books 2004. ISBN: 0-89051-411-9
  8. Marvin L. Lubenow, Myytti Apinaihmisistä s. 275. Datakirjat 2005. ISBN: 951-98558-3-1
  9. http://creation.com/is-the-seventh-day-an-eternal-day, viitattu 28.4.2013