13.06.2008 - Juhani Kinnunen
Jos nykyiset lajit ovat saaneet alkunsa Nooan arkissa säilytetyistä baramineista, niin rappeutumislajiutumisen on pitänyt tapahtua äärettömän nopeasti. Nykyiset lajithan ovat paleontologian mukaan olleet olemassa jo vedenpaisumuksen aikoihin asti. Miksi noista baramineista tai välimuodoista ei ole olemassa fossiileja (jos on niin voisitteko nimetä sellaisia selkeitä esimerkkejä)? Miksi tuota supernopeaa rappeutumista ei ole esiintynyt enää vedenpaisumuksen jälkeisen lyhyen ajanjakson jälkeen; miksi sitä ei parhaillaan havaita tapahtuvan? Paljonko ihmisessä on ollut alkujaan mainitsemanne informaation määrä ja mikä sen taso on tällä hetkellä; miltä osin ihminen on rappeutunut?
Vastaus:
22.07.2008
Kiitos viestistäsi, ohessa kommenttimme.
Jos nykyiset lajit ovat saaneet alkunsa Nooan arkissa säilytetyistä baramineista, niin rappeutumislajiutumisen on pitänyt tapahtua äärettömän nopeasti.
Tästä on olemassa myös useita evolutionisteja yllättäneitä esimerkkejä. National Geographic -lehti esittelee yhden tuoreimmista esimerkeistä. Artikkeli käsittelee kymmentä Pod Mrcaru saarelle siirrettyä liskoa, joiden evolutionistit sanovat kehittäneen ominaisuuksia, joiden ilmentyminen veisi normaalisti miljoonia vuosia, mutta jotka ovat tässä tapauksessa ilmestyneen vain muutaman kymmenen vuoden sisällä. Kyseessä on jälleen yksi esimerkki, joka osoittaa selkeästi, että lajiutuminen ja muutokset lajeissa voivat tapahtua huomattavasti nopeammin, kuin mitä evolutionistit yleisesti ottaen esittävät. Täytyy myös muistaa, että tämän tapauksen kohdalla puhutaan lajiryhmän sisäisistä muutoksista, joka koskettaa jo olemassa olevaa geneettistä informaatiota. Edelleenkään ei ole mitään empiiristä näyttöä lajiryhmän (kissat ⇒ kameleiksi) ylittävistä muutoksista.
Alla olevien linkkien välityksellä pääset tutustumaan muutamiin muihin esimerkkeihin:
http://www.answersingenesis.org/creation/v21/i2/biters.asp
http://www.answersingenesis.org/creation/v23/i2/speciation.asp
http://creationontheweb.com/content/view/1554
Miksi noista baramineista tai välimuodoista ei ole olemassa fossiileja (jos on niin voisitteko nimetä sellaisia selkeitä esimerkkejä)?
Mikäli viittaat välimuodoilla eliöihin jotka omaisivat kahden erillisen lajityypin välisiä ominaisuuksia ns. siirtymävaiheessa, niin tällainen siirtymävaihe tai välimuoto ei kuulu meidän malliimme. Olemme usein näilläkin sivuilla maininneet, että muuntelua tapahtuu vain lajityypin sisällä ja että tämä muuntelu ei voi ylittää näitä rajoja. Kukaan ei ole kyennyt esittämään empiirisiä todisteita jotka kumoaisivat tämän väittämän. Myös evolutionistien esittämät fossiili löytöihin perustuvat "välimuodot" ovat hyvin kiistanalaisia. Varsieväkala on yksi klassisimmista esimerkeistä, joissa evolutionistit ovat fossiilien pohjalta esittäneet jonkin eliön olevan välimuoto ja omaavan tiettyjä lajityyppien välisiä ominaisuuksia, jotka ovat osoittautuneet elävän yksilön löytyessä täysin virheellisiksi.
Miksi tuota supernopeaa rappeutumista ei ole esiintynyt enää vedenpaisumuksen jälkeisen lyhyen ajanjakson jälkeen; miksi sitä ei parhaillaan havaita tapahtuvan?
Kuten yllä jo mainitsimme, tästä löytyy esimerkkejä myös nykypäivänä.
Paljonko ihmisessä on ollut alkujaan mainitsemanne informaation määrä ja mikä sen taso on tällä hetkellä; miltä osin ihminen on rappeutunut?
Ihmisen genomin rappeutuminen on mm. havaittavissa jatkuvasti yleistyvissä perinnöllisissä sairauksissa. Tutkimukset osoittavat, että selkeästi suurin osa mutaatioista on vahingollisia tai neutraaleja1,2, niin sanottujen hyödyllistenkään mutaatioiden ei ole havaittu lisäävän autenttista geneettistä informaatiota, joka olisi mikrobista-ihmiseksi evoluution edellytys. Tämän tiedon pohjalta on helppo nähdä, että genomin muutoksien trendi on rappeuttava/vahingollinen. Tästä osoituksena jo yllä mainittujen perinnöllisten sairauksien yleistyminen. Mitä tulee sitten informaation määrään alkujaan niin kuten kaikissa menneisyyden tapahtumissa, niin myös tässä tapauksessa voimme esittää perusteltuja arvioita. Emme kuitenkaan pysty esittämään "bitin" tarkkaa arvoa informaation alkuperäiselle määrälle. Raamattu kertoo kuitenkin Jumalan luoneen kaiken "sangen hyväksi" ja että syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen ja luomakunta alkoivat rappeutua.
Toisin sanoen, tietomme genomimme muutoksista ja Raamatun ilmoitus luomakunnan rappeutumisesta ovat yhdenmukaiset. Täten voimme perustellusti esittää, että sekä silminnäkijäkuvauksen (Raamattu), että empiirisen tieteen valossa ihmisen perimä on rappeutunut ja jatkaa rappeutumistaan. Lähtökohtana on täten täytynyt olla tilanne jossa perimä on ollut riittävän "puhdas" ylipäätään ylläpitämään elämää ja sallimaan näkemämme kaltaisen rappeutumisen. Kehitysopillisesta näkökannasta, jossa kaiken nähdään kehittyneen ajan saatossa yksinkertaisesta "mikrobista - ihmiseksi" tuottaa näkemys rappeuttavasta trendistä luonnollisesti ongelman.
