torstaina, 20. kesäkuuta 2013, klo 13.35

Syvyyden lähteet

30.06.2009 - Juha Leinivaara

Hei. Mitä geologisia todisteita on löydetty näistä Raamatun mainitsemista "syvyyksien lähteistä"? Ovatko ne kaikki tuhoutuneet vedenpaisumuksessa, vai onko pari vielä toiminnassa jossain maailman kolkassa? Aurinkoista kesää toivoen, Juha Leinivaara.

Vastaus:

20.06.2013

Kiitos kysymyksestäsi.

Raamatussa mainitaan syvyyden lähteet ensimmäisen kerran kohdassa 1. Moos. 7:11. Ne mainitaan ennen taivaan ikkunoita, mikä kuvaa joko tapahtumien keskinäistä merkitystä tai tapahtumien järjestystä.

Kyseistä ilmausta käytetään ainoastaan tässä kohdassa, vastaavaa ilmausta käytetään kohdassa 1. Moos. 8:2, jossa se selvästikin tarkoittaa samaa asiaa. Kohdassa 1. Moos. 8:2 käytettyä ilmausta käytetään myös jakeessa Sananl. 8:28, jossa sen merkitys ei ole selvä. ”Suuri syvyys” mainitaan lisäksi kolme kertaa: Jes. 51:10, jossa se viittaa selvästi mereen; Aam. 7:4, jossa Jumalan tuomion tuli kuivaa suuren syvyyden eli todennäköisesti meren, ja psalmi 36:6, jossa sitä käytetään metaforana Jumalan oikeudesta ja tuomiosta. ”Syvyys”-ilmausta on käytetty useammin, ja se tavallisesti viittaa meriin (esim. 1. Moos. 1:2, Job. 38:30, 41:32, Ps. 42:7, 104:6, Jes. 51:10, 63:13, Hes. 26:19, Joona 2:3), mutta joskus myös maanalaisiin vesilähteisiin (Hes. 31:4,15). Heprean sana ”mayan”, joka on käännetty ”lähteiksi” tarkoittaa ”lähdettä” tai ”kaivoa” (Strong’s Concordance).

Syvyyden lähteet ovat todennäköisesti meren- tai maanalaisia vesilähteitä. Vedenpaisumuksen yhteydessä ne voivat tarkoittaa molempia.

Jos syvyyden lähteet ovat vesien pääasiallinen lähde, niiden on täytynyt olla hyvin suuri veden lähde. Jotkut ovat ehdottaneet, että kun Jumala luomisviikon kolmantena päivänä saattoi kuivan maan näkyviin vesien alta, osa maan peittäneistä vesistä jäi maan alle ja sisään.1

1. Moos. 7:11 sanoo, että tulvan alkaessa syvyyden lähteet puhkesivat, mikä todennäköisesti viittaa vedenpurkaukseen suurten halkeamien läpi niin maalla kuin meressäkin. Paineessa olleet vedet purkautuivat esiin katastrofaalisin seurauksin. Nykyisissä sedimenttikivikerrostumissa on monia kerrostumia, joissa on siellä täällä tuliperäisiä kiviä – kerrostumissa, jotka ovat aivan ilmeisesti muodostuneet vedenpaisumuksen aikana. Syvyyden lähteiden purkautumisen yhteydessä tuliperäinen toiminta oli myös hyvin todennäköisesti vilkasta suurten vesimassojen purkautuessa maan päälle. Mielenkiintoista on myös, että nykyään noin 70% tulivuorten sylkemästä aineesta on vettä tyypillisesti höyrynä.

Katastrofipohjaisen laattatektoniikkamallin kehittäjät2 ovat ehdottaneet mallissaan, että vedenpaisumuksen alussa meren pohja kohosi nopeasti jopa 2000 metriä litosfäärilaattojen horisontaalisen liikkeen kiihtymisen aiheuttaman lämpötilan nousun takia. Tämä olisi roiskuttanut merivettä maalle ja aiheuttanut massiivisen tulvimisen – ehkäpä juuri sitä, mitä on osuvasti kuvattu ”syvyyden lähteiden” puhkeamisena.

Katastrofipohjaisen laattatektoniikkamallin perusteella ei siis ole odotettavissa, että syvyyden lähteitä löydettäisiin. Tilanne on sama myös Roy D. Holtin teoriassa3 ja kiistanalaisessa hydrolaattateoriassa4

Katso myös:
Lähdeviitteet
  1. Todistusaineisto perustuu siihen, että suuri määrä vettä on yhä varastoituna syvällä maassa mineraalien kidehilaan, mikä on mahdollista suuren paineen takia. Kts. Bergeron, L., 1997. Deep waters. New Scientist 155(2097):22–26: ”You have oceans and oceans of water stored in the transition zone. It’s sopping wet.”
  2. Austin, S.A., Baumgardner, J.R., Humphreys, D.R., Snelling, A.A., Vardiman, L. And Wise, K.P., 1994. Catastrophic plate tectonics: A global Flood model of Earth history. Proc. Third ICC, pp. 609–621.
  3. Missä vedenpaisumuksen ihmisfossiilit ovat, artikkelin loppu.
  4. http://creation.com/hydroplate-theory