Ajoitusmenetelmt

Tähtitiede (17)

Nykyaikana yhä useammat uskovat maapallon ulkopuoliseen elämään, ja ajatellaan, että jos kerran elämä syntyi itsestään maapallolla, miksi ei myös muualla. Elämän vaatima hienosäätö on massiivista, eivätkä tiedemiehet pysty saamaan elämää syntymään edes laboratorioittensa valvotuissa olosuhteissa.

Hei;

mustasta-aukostahan ei valo pääse irti.

Onko musta-aukko edes Jumalan luoma, vaan nimenomaan pahojen valtojen aikaansaama ilmiö ?
Jumalahan asetti valon juuri siksi, että se on hyvä.

Jumala tosiaan asetti valon siksi, että se on hyvä, mutta tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että pimeys olisi paha. – – Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan gravitaatiovuorovaikutus eli painovoima ei ole itsessään voima, vaan kyse on suuren kappaleen aiheuttamasta avaruuden kaareutumisesta. – –

Vastasitte yhdelle kysyjälle, että avaruus ei ole ääretön. Missä kohtaa raamatussa tämä sanotaan? Minkä muotoinen avaruus sitten on ja mitä on sen "seinän" takana, johon avaruus loppuu?

Avaruuden laajuudesta ja rajoista ei kenelläkään ihmisellä ole täysin varmaa tietoa. Tästä syystä kaikki esitetyt näkemykset, ovat ne sitten sekulaaritiedemiesten tai kreationistien esittämiä, lepäävät joltain osin uskon varassa.

Tieteelliset tosiasiat puhuvat sen Raamatun totuuden puolesta, että maailmankaikkeudella on ollut alku (toisin kuin vielä vähän aikaa sitten tiedemiespiireissä uskottiin). Esimerkiksi edesmennyt Big Bang-kriitikko Sir Fred Hoyle1 oli "ikuisen avaruuden" kannalla, mutta hänen edustamansa näkökanta on jäänyt tosiasioiden jalkoihin.

Monet ihmiset luulevat, että Big Bang on tyhjentävästi selitetty. Todellisuudessa Big Bang -mallista on useita eri versioita – eivätkä kaikki ole niistä samaa mieltä.

Raamattu opettaa planeettamme olevan 6000 vuotta vanha. Mutta tähdet ovat usein niin kaukana, että niiltä lähtevän valon matka maapallolle kestäisi jopa miljoonia vuosia. Miksi siis näemme tähtiä joidenka valo ei vielä ole edes saapunut Maahan?

Tämä kysymys on ollut yksi eniten ”päänvaivaa” aiheuttaneista kysymyksistä kreationistien keskuudessa. On tärkeää ymmärtää, että liittyen mm. universumin syntyyn, meillä ei vielä tässä ajassa ole täydellisen yksityiskohtaista tietoa niistä mekanismeista joita Jumala käytti mm. universumia luodessaan.

Esittelemme kuinka yksi varteenotettavimmista kreationistien kosmologia malleista näyttäisi ratkaisevan kysymyksen valon saapumisesta maapallolle.

Jos maailma on vain naurettavat 6000 vuotta vanha, niin miten tiedemiehet on voinu ajoitaa tapahtumia ja esineitä paljon kauemmas, jopa miljardien vuosien päähän. Valehteleeko tiede? Vai valehteletteko te?

Maapallon ja aurinkokuntamme iäksi esitetään yleisesti noin 4560 miljoonaa vuotta. Tämä lukema perustuu Nebular-hypoteesiin koskien aurinkokuntamme syntyä ja muodostumista. Huomioi, että kyseessä on hypoteesi.

Hypoteesi on spekulointia ja tässä tapauksessa kyseessä on spekulointi siitä mitä olisi saattanut tapahtua havaitsemattomissa olevassa menneisyydessä – kun taas Raamatussa meille annetaan silminnäkijäkuvaus tapahtumista. 4560 miljoonan vuoden määritelty ikä ja Nebular- hypoteesi pitää sisällään useita ongelmia.

Samalla tapaa kuin maapallon alkuajankohdan tapahtumiin ja ajoitukseen liittyy paljon todistamattomia ja todistettavissa olemattomia oletuksia, koskevat saman tapaiset olettamukset myös useita käytetyistä ajoitusmenetelmistä.

Genesiksessä kerrotaan Jumalan sanoneen luomisviikon ensimmäisenä päivänä: "Tulkoon valo", vaikka aurinko, kuu ja tähdet luotiin saman kertomuksen mukaan vasta neljäntenä päivänä. Miten valo saatettiin erottaa pimeydestä ilman valaisevia taivaankappaleita?

Kiitos kysymyksestäsi,

koska Raamattu ei anna tyhjentävää vastausta, tästä kohdasta voidaan esittää useampia tulkintoja. Olemmekin käsitelleet asiaa puhtaasti tieteelliseltä kannalta jo aiemmassa vastauksessamme, jossa totesimme että yksi tulkinta on nähdä tässä fotonien luominen. Tässä vastauksessa otamme asiaan hieman laajemman näkökulman.

Kosmologian professori Kari Enqvist kirjoittaa Helsingin Sanomissa (6.9.2011): ”Ylivoimainen enemmistö fyysikoista ja tähtitieteilijöistä uskoo alkuräjähdysteoriaan. En ole ikinä kuullut, että sitä olisi kyseenalaistettu tieteellisissä yhteyksissä.”1

Loogisestihan jopa Enqvistin sanat tarkoittavat, että enemmistön vastapainona on olemassa myös vähemmistö fyysikkoja ja tähtitieteilijöitä, jotka eivät usko alkuräjähdykseen. Olisi outoa jos hän ei olisi ikinä kuullut alkuräjähdystä kyseenalaistetun tieteellisissä yhteyksissä.

New Scientist –lehdessä julkaistussa avoimessa kirjeessä tiedeyhteisölle jopa jotkut maalliset asiantuntijat sanovat alkuräjähdyksestä:

”Alkuräjähdys on nykyisin riippuvainen kasvavasta määrästä oletettuja itsenäisiä kokonaisuuksia, asioista, joita emme ole koskaan havainneet – kosminen inflaatio [laajeneminen], pimeä aine ja pimeä energia ovat huomattavimmat esimerkit. Ilman niitä tähtitieteilijöiden tekemien havaintojen ja alkuräjähdysteorian ennusteiden välillä olisi tuhoisa ristiriita.”2

Heinäkuussa 2005 NASA (Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruushallitus) suoritti huikean operaation törmäten tarkoituksellisesti avaruusluotaimella Tempel 1 -komeettaan. Operaation tarkoituksena oli saada tietoa niistä aineista, joista aurinkokuntamme, planeettamme ja elämän itsessään on väitetty ”kehittyneen”.

Operaation sensaatiohakuista, evolutionistista pohjavirettä lukuun ottamatta se oli menestys. Avaruusluotaimen iskeytyjäosan kuparikuula (370 kg) rikkoi komeetan pinnan ja aiheutti mahtavan purkaustuotepatsaan – törmäyksen seurauksena avaruuteen levinneen pirstalepilven. Maapallolla astronomit tekivät havaintoja törmäyksestä, mutta parhaat kuvat saatiin Deep Impactin emoalukselta, joka lensi komeetan ohi törmäyksen aikaan.

Sivu 2 / 2