Kategoria

Teistinen evoluutio (21)

Teistinen evoluutio on näkemys, jonka mukaan Jumala "loi" kaiken vuosimiljardien aikana käyttäen kuolemaa ja kärsimystä "luomisensa" välineinä. Teistinen evoluutio on täydellisen ristiriitainen Raamatun ilmoituksen kanssa, jonka mukaan kuolema tunkeutui maailmaan ihmisen syntiinlankeemuksen jälkeen, ja se tullaan tuhoamaan vihollisista viimeisimpänä. Teistisen evoluution johdonmukainen jatke on ateistinen evoluutio.

Uudessa testamentissa viitataan luomiseen, syntiinlankeemukseen, vedenpaisumukseen ja vedenpaisumusta edeltäneisiin ja seuranneisiin tapahtumiin suoraan 58 kertaa. Lue, mitkä nämä kohdat ovat.

Onko metodologinen naturalismi ainoa viitekehys, jonka puitteissa voidaan tehdä tiedettä?

Vaikka heprean kielen "päivä"-sanalla on useampia merkityksiä, ensimmäisen Mooseksen kirjan kielioppi kertoo selvästi, että luomiskertomus on kirjoitettu historialliseksi kuvaukseksi.

Lutherille on annettu kunnia protestanttisen uskonpuhdistuksen käynnistämisestä, kun hän naulasi kuuluisat 95 teesiä Wittenbergin kirkon oveen Saksassa vuonna 1517. Hän ei ainoastaan löytänyt uudelleen raamatullisia opinkappaleita yksin Raamatusta ja pelastusta yksin armosta uskon kautta, vaan hän myös palautti monien raamatunkohtien selkeän merkityksen vastakohtana allegorisoinnille. Tämä koskee myös luomiskertomusta, jonka kohdalla hän selvästi paljastaa olevansa vankka nuoren maan kreationisti.

Jeesuksen sanoissa esimerkiksi kohdissa Matt. 24:37-39, Mark. 10:6 ja Luuk. 11:50-51 on järkeä vain nuoren maan näkökulmasta.

Kuvalähde: Kuvalähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Dialog-warning-custom.svg

10 vaaraa, jotka teistinen evolutionismi muodostaa kristinuskolle.

Jos luomiskertomus ja evoluutioteoria yritetään yhdistää jollain tavalla, seuraa siitä monien evankeliumin kannalta välttämättömien käsitteiden menettäminen. Seuraavassa kuusi näitä käsittelevää kysymystä suoraan teistisille evolutionisteille ja progressiivisille kreationisteille:

Miten luomiskertomus liittyy Jumalan luonteeseen, meihin, syntiin, pelastukseen tai viimeisiin tapahtumiin?

Onko mitään syytä kritisoida teististä evolutionismia, tai progressiivista kreationismia?

John Woodmorappe

Artikkeli on ilmestynyt aiemmin: Creation 22(4):53
Kääntänyt: Mauri Hakala
Oikoluvut: Matti Somersalo, Joni Ruokamo

Olipa kerran myyntimies joka kohtasi viljelijän. Viljelijä käytteli tyytyväisenä hevosella vedettävää auraa. Uuteen keksintöön, dieseltraktoriin, viitaten myyntimies sanoi: ”Olen täällä kertomassa sinulle koneesta joka saa hämmästyksestä tukkasi nousemaan pystyyn.”

Traktorin käytön opastuksen jälkeen viljelijä huomautti: ”Traktori on siis uusi keino, jonka avulla hevonen vetää auraa, eikö niin?”

Pyhä Raamattu opettaa selvästi, että ennen syntiinlankeemusta ei ollut kuolemaa. Kuinka hyvä ja rakastava Jumala olisi voinutkaan katsoa vuosimiljoonien kärsimystä ja kuolemaa, ja sitten todeta että ”kaikki on sangen hyvää”? Tällaisen väittäminen on irvokasta. Jos ajattelee asiaa oikein tarkkaan, voi tämän materialistisen ja naturalistisen filosofian tuputtaman ajatusrakennelman tiivistää yhteen lauseeseen: Onko Jumala todella sanonut...?

Nykyaikana esitetään kaikenlaisia näkemyksiä ja olettamuksia maailmankaikkeuden synnystä ja miljardeista vuosista. Yleensä ei kerrota, että nämä modernin alkuperätieteen olettamukset ja sen piirissä esitetyt tulkinnat pohjautuvat naturalistis-filosofiseen, materialistiseen uskontoon, jonka mukaan kaikki tulee voida selittää luonnollisilla prosesseilla. Mikäli luominen on selitysmallina suljettu pois a priori (ennalta), kuten alkuperätieteessä on tehty, niin on täysin selvää, että ainoaksi vaihtoehdoksi hyväksytään itsestään syntynyt maailmankaikkeus ja tämän mukanaan tuomat selitysmallit.

Sivu 2 / 2