Luominen artikkeliarkisto

09.05.2012

1800- luvulla haettiin hyvin kiivaasti erilaisia vastauksia maailman ja muidenkin asioiden syntyyn. Monissa filosofisissa koulukunnissa jo antiikin ajoista lähtien kiertänyt ajatus siitä, että kaikki olevainen voisi kehittyä elottomasta alkoi tällöin nousta esiin Charles Darwinin muotoiltua evoluutio-opinsa. Tämän seurauksena muutamat muut ajattelivat, että sen pohjalta voidaan selittää myös muutakin, kuten uskonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan synty. Kuinka siis uskonnon synty selitettiin?

Kyseiset ajattelijat hylkäsivät Raamatun käsityksen uskontojen synnystä, jonka mukaan monijumalaisuus ja henkienpalvonta ovat seurausta ihmisten peräänantamattomista yrityksistä muokata alkuperäinen oikea uskonto oman mielensä mukaiseksi. Heidän mukaansa niiden uskontojen, joita Raamattu sanoo vääriksi, on täytynyt olla olemassa ennen Raamatun kirjoittamista.¹

Tästä lähtökohdasta esimerkiksi Edward B. Tylor lähti kirjoittamaan teoriaa uskontojen synnystä.² Hän piti käsitystä ihmisen sielusta uskonnon syntymisen lähtökohtana. Aluksi alkukantaisia ihmisiä alkoi ihmetyttää kahdenlaiset fyysiset ilmiöt: toisaalta nukkuminen, sairaus ja kuolema, toisaalta unet ja näyt. Nähdessään oman kuvansa heijastuvan vedestä ja huomatessaan kuinka heidän varjonsa lankesivat maahan, he varmistuivat siitä, että oma minä ulottuu ruumiin ulkopuolelle. Tätä päätelmää vahvisti myös se, että he näkivät unissaan olevansa paikoissa, joissa he eivät koskaan olleet olleet – ainakaan ruumiissaan. Kun ihmiset Tylorin mukaan tottuivat ajattelemaan itselleen sielun, he keksivät, että muillakin asioilla voisi olla sielu, kuten puilla, kasveilla, joilla tai jopa luonnonvoimilla. Näin syntyi Tylorin mukaan spiritismi.

Hyvin paljon myöhemmin joihinkin ihmisyhteisöihin syntyi luokkakerrostumia ja Tylorin ajattelun mukaan niiden vaikutuksena tavallista kansaa johtava yläluokka oli esikuvana jumalien yläluokalle, jonka tehtävänä oli hallita taivaallisia henkiä ja sieluja. Siispä näin oli siirrytty spiritismistä polyteismiin. Tämä on kuitenkin Tylorin mallin mukaan mahdollista vain siellä, missä alkusysäys tuli yhteiskuntakerrosten syntymisestä.

Sitten tuli taas joissakin yhteiskunnissa uusi myllerryksen aika - joku sai kunnian kohota muita ylhäisön jäseniä korkeammaksi - kuninkaaksi. Nyt sitten teologisesti valveutuneimmat yhteiskunnan jäsenet päättivät tehdä saman myös jumalille ja näin syntyi monoteismi, yksijumalaisuus, mutta vain siellä, missä yhteiskuntajärjestyksen kehitys antoi sille mahdollisuuden.

Tämä evoluutiomallin mukainen ja hyvin rationaalinen päättelyketju sai suuren suosion ja säilyi lähes kritiikittä 30 vuotta klassisena teoriana. Siitä seuraa kuitenkin neljä epäsuoraa seikkaa:

1. Uskonnoissa ei ole enää mitään ihmeellistä, sillä sen synty ja kehitys oli nyt selitetty tieteellisesti ja yksijumalaisuus edusti evoluution huippua.
2. Koska yksijumalaisuus edusti evoluution tämänhetkistä huippua, oli uskonto tullut tiensä päähän.
3. Kehityksen jatkuessa voitaisiin huomata kehityksen aallonharjalla olevien ihmisten matkaavan - kohti ateismia
4. Jos Tylor olisi oikeassa, ei alkukantaisista heimoista pitäisi löytyä käsityksiä yhdestä jumalasta, koska luokkakerrostumat eivät ole vielä antaneet mallia yksijumalaisuuden synnylle. Tämä seikka tarjoaakin keinon tutkia teorian paikkaansa pitävyyttä.

Silloinkin, kun Tylorin teoria oli arvostuksensa huipussa, esiintyi sitä kohtaan kritiikkiä. Kritisoijat kertoivat alkukantaisista kansoista, jotka uskoivat yhteen Luojaan. Tutkijat eivät tästä välittäneet, sillä kehitysoppi oli vallannut koko Euroopan ajattelun. Lähes kaikki tutkijat olivat yhtä mieltä siitä, että yksijumalaisuus on liian korkea ja käsittämätön alkukantaiselle ymmärrykselle, paitsi jos se oli syntynyt kristinuskon vaikutuksesta. Tätä ei uskallettu arvostella, sillä sen arvostelusta joutui epäkiitolliseen asemaan. Harva myöskään uskalsi kiinnittää huomiota lukuisiin esimerkkeihin niistä kansoista, jotka uskoivat yhden taivasjumalan olemassaoloon ilman mitään viitteitä kristinuskon vaikutuksesta.³

Miksi Tylorin teoria kaatui?

Tylorin teoria säilyi klassisena teoriana uskontojen synnystä kolmenkymmenen vuoden ajan.⁴ Kuitenkin vuonna 1898 Tylorin lempioppilas Andrew Lang sai käsiinsä lähetystyöntekijän raportin, jossa kerrottiin kaukaiselta työkentältä alkukantaisen heimon tienneen Luoja-Jumalan olemassaolosta jo ennen lähetystyöntekijöiden saapumista. Ensin Lang ajatteli lähetystyöntekijän erehtyneen, mutta jatkettuaan tutkimuksia hän törmäsi yhä uudestaan ja uudestaan samankaltaiseen ilmiöön. Hän tutki ja päätyi jo alkuvaiheessa toteamaan, että Tylorin teorian pohja vuotaa. Julkisesti Lang kertoi näistä ajatuksistaan juuri kyseisenä vuonna teoksessaan The Making of Religion.

Langin ajatukset pääsivät arvostettuihin englantilaisiin aikakausilehtiin, sillä hän oli maineikas ja arvostettu tutkija ja hänen uudet ajatuksensa kiinnostivat. Kuitenkin Langin jatkaessa yhä tutkimustaan ja löytöjensä julkaisemista ottivat tiedemiehet Englannin ulkopuolella hänen tutkimuksensa hyvin nihkeästi vastaan. Sen sijaan samaan aikaan muotiin noussut taikuusteoria sai aikaan vireää keskustelua ja kannatusta, vaikka nojasikin teorian kehittäjienkin⁵ mukaan huteriin perusteisiin.⁶ Uskonnon kehityksen lähtökohdaksi voitiin hyväksyä mikä tahansa muu uskontoon liittyvä seikka paitsi taivasjumalausko. Ensimmäinen aihetta käsitellyt tieteellinen erikoistutkielma julkaistiin vasta 1922.⁷

Jonkin ajan kuluttua Britanniassa tiedemiehet käytännössä julistivat Andrew Langin pannaan ja Manner-Euroopassa hänet unohdettiin tyystin. Lang ei kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoi hyökkäystään Tylorin teoriaa vastaan. Hän käytti varsinkin A.W. Howittin hämmästyttäviä havaintoja Kaakkois-Australian heimojen Korkeimmasta Olennosta ja muista australialaisista heimoista. Aineistoa hänellä oli myös mm. busmanneista, hottentoteista, zuluista, yaoista, länsiafrikkalaisista kansoista, tulimaalaisista ja erityisesti Pohjois-Amerikan intiaaneista.⁸

Tylor oli tutkinut Howittin tutkimukset jo paljon aiemmin ennen Langia, muttei uskonut siihen, vaan ajatteli näiden jumalien liittyvän lähetystyön tuloksiin.⁹ Monet muut tiedemiehet kuitenkin todistivat, ettei taivasjumalailmiötä voida selittää lähetystyön vaikutuksiksi. Lopulta Wilhem Schmidtin mukaan Tylor ei suostunut väittelyyn Langin kanssa, vaikka Lang haastoi häntä väittelyyn.¹⁰ Tämä oli Tylorin teorian lopun alkua...

Wilhelm Schmith alkoi tutkia tätä ilmiötä, koska häntä harmitti Langin jääminen pimentoon. Hän tuli suorittaneeksi laajimpia yhden ihmisen tutkielmia ja vuonna 1912 hän julkaisi ensimmäisen työnsä Ursprung Der Gottesdee (Jumala-käsitteen synty). Todistusaineistoa virtasi yhä lisää kokoajan, joten hänelle oli kertynyt vuoteen 1955 mennessä yli 4000 sivua todistusaineistoa jaettuna kahteentoista laajaan osaan.¹¹ Kirjassaan The Origin and Growth of Religion Schmidt omistaa kolmannentoista luvun kokonaisuudessaan kymmeniltä antropologeilta peräisin oleville lainauksille, joissa osoitetaan, että Schmitdtin tutkimus hyväksyttiin lähes koko maailmassa.¹²

Ennen Tylorin teorian kaatumista oli se innostanut muita tiedemiehiä soveltamaan teorian ajatuksia muihinkin aloihin. Emoteorian kumoutuessa voisi ajatella myös sen mielipiteellisen jälkikasvunkin tuhoutuvan. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Osa Tylorin teorian jälkikasvusta onnistui eroamaan emoteoriastaan ja alkamaan elää omaa elämäänsä. Emon karsiuduttua jälkeläiset säästettiin ja ne jatkavat sinnikkäästi elämäänsä yhä edelleen!¹³

Tylorin teorian tytärteoriat - Tylorin teoria ja liberaaliteologia

Wilhelm Schmidt mainitsee merkittävän läpimurron Tylorin teorian valloituksessa, kun se tunkeutui vanhan testamentin teologiaan. Sen pätevyyttä juutalaiskansan ja uskonnonkehitykseen markkinoi J. Lipper. Tämän teoriasovelluksen hyväksyi heti pari liberaalia protestanttista teologia B. Stade ja F. Schwall ja pitkä liuta eri kirjoittajia esimerkkinä J. Wellhausen.¹⁴ Hän oli professori Brockelmanin mukaan vähintäänkin jonkin verran Edward B. Tylorin vaikutuksen alainen ja oletti animismin olevan ainoa mahdollinen uskonnollisen elämän alkulähde.¹⁵

J. Wellhausen tuli tunnetuksi julkaistuaan teorian, jonka mukaan vanhasta testamentista on löydettävissä jälkiä polyteismistä - aivan kuin Tylorin teoria opettaa! Hänen väitteisiinsä kuului, että myöhemmin eläneet monoteismiä kannattaneet papit olivat yrittäneet poistaa polyteismin jäänteitä Mooseksen kirjoista, mutta muutama oli jäänyt heiltä poistamatta. Tällainen kritiikki heikensi miljoonien kristittyjen uskoa ja aiheutti satojen tuhansien seurakuntien elinvoiman hupenemista kaikkialla maailmassa. Lisäksi se saattoi ei-uskovat tilanteeseen, jossa he eivät suhtautuneet Raamattuun vakavasti.¹⁶

Tästä teoriasta löytyy merkkejä vuoden 1992 Raamatun käännöksestä:

"jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat." (1. Moos. 6:2)

Vuoden 1933 käännöksessä ilmaus ”jumalien pojat” sana on käännetty ilmaukseksi ”Jumalan pojat”, joka on alkukielen perusteella parempi käännös.¹⁷

Liberaaliteologien parista ei ole kuitenkaan kuulunut huomiota: "Mehän kannatamme Tylorin teorian jälkikasvua, vaikka emme enää usko itse Tylorin teoriaan!"

Tämä Wellhausenin teologia perustuu antropologiseen teoriaan, jota useimmat antropologit eivät enää hyväksy. Tähän argumenttiin perustuen olisi Richardsonin mukaan parempi vastata liberaaliteologeille, kuin antaa ansiotonta arvonkohotusta arvostelemalla sitä aivan kuin se olisi itsenäinen oppirakennelma.¹⁸

Tylorin teorian tytärteoriat - natsirasismin kiinteä yhteys kehitysoppiin

Biologian ja kulttuurin kehityshypoteesit 1800-luvulla tukivat reippaasti käsitystä, jonka mukaan eurooppalaiset olivat korkeammalle kehittyneempiä kuin muut kansat. Tämän näkemyksen puolestapuhujana toimi erityisesti filosofi Friedrich Nietzsche (1844-1900).

Nietzschen ja monien muiden evolutionistien sen aikaiset käsitykset voidaan tiivistää esimerkkiin suuresta kulttuurien maratonjuoksusta, jossa kaikki maailman ihmisryhmät ovat mukana. Tavoitteena on päästä kivikautisesta yhteiskunnasta mahdollisimman nopeasti ihanneyhteiskuntaan, jossa luontoa hallitaan teknologian avulla. Koska kaikki olivat lähteneet samalta lähtöviivalta, oli vääjäämättä edessä johtopäätös: eurooppalainen oli pisimmällä. Hän oli kärkijuoksija. Muilta kansoilta meni pidempään ja alkukantaisimmilta asukkailta kaikkein pisimpään.

Nietzschen huomio kiinnittyi kärkijuoksijaan, jota hän nimitti yli-ihmiseksi. Yli-ihmisen tuli hallita koko ihmiskuntaa, koska se nopeamman kehityksen vuoksi oli jo edennyt hyvän ja pahan yläpuolelle. Moraalisia ominaisuuksia ei siten tarvittu.

Pian oli kuitenkin olemassa toinen päinvastainen teoria. Saksalaisen Franz Boasin teoria, joka kumosi vuonna 1911 tämän teorian. Hän esitti tuolloin julkaisemassaan teoksessaan The Mind of Primitive Man, että samaan aikaan on menossa monta eri maratonjuoksua. Jokaisella yhteisöllä oli oma lähtö- ja maaliviivansa ja kukin yhteisö eteni omaan tahtiinsa. Näin ollen heitä ei voi verrata yhtenevin mittarein. Luonnon kanssa sopusointuun pyrkivää kulttuuria ei siten voida arvostella teknologian yliotteeseen luonnosta pyrkivän kulttuurin ehdoilla.

Tämän teorian kumottua eurooppalaisen rasistisen ajattelun perusteet olisi toivonut, että tämä olisi suojannut tällaisen ajattelun haittavaikutuksilta. Kuitenkin n. 30 vuotta Nietzschen kuoleman jälkeen kunnianhimoinen saksalainen Adolf Hitler päätyi ajattelussaan siihen pisteeseen, että kun eurooppalaiset olivat pisimmälle kehittyneitä niin saksalaiset olivat ylin rotu ja hän tämän rodun päämiehenä yli-ihminen. Seuraukset voimme lukea historian kirjoista. Pääidea on, että evoluutio-opin sovellutus onnistui selviytymään toisella alalla siitä mihin Tylorin teorian kumoutuminen ja Boasin teorian hyväksyminen johti. Tämä aiheutti mittaamattomat kärsimykset ihmiskunnalle.

Natsit eivät tietenkään pitäneet Boasin kirjoituksista joten he peruuttivat joskus 1930-luvulla hänen saamansa kunniatohtorin arvon ja polttivat hänen kirjoituksiaan roviolla julkisilla paikoilla. Natsirasismi rakennettiin hallitusti kieltämällä opille haitallinen todistusaineisto.¹⁹

Tylorin teorian tytärteoriat – kommunismi

Eri poliittiset liikkeet suhtautuvat uskontoihin erilaisin tavoin. Jotkut ovat vahvasti puolesta, jotkut pitävät niitä ihmiskunnan ominaisuutena ja jotkut käyttävät niitä omien poliittisten tavoitteidensa eteenpäin viemiseen. Marx, Engels ja Lenin ottivat kuitenkin huomattavasti edellä mainittuja kunnianhimoisemman ohjelman, jonka tavoitteena oli lopulta tyrehdyttää uskonto maan päältä.

Kommunisteille saattaa olla jossain tilanteessa hyväksi hyväksyä uskonto, mutta viime kädessä tavoite on tuhota uskonto. Jotta tähän päämäärään päästään, on käytettävä monenlaisia keinoja. Esimerkiksi on tuhottava uskonnon kannattajat ja lapset täytyy siirtää pakolla pois uskontoa harjoittavista perheistä. Uskonnonharjoittajia täytyy myös kiduttaa ja laittaa vankilaan.

Uskonnonvastaisuus on kuitenkin tälle ideologialle haitallista: esimerkiksi indonesialaiset tekivät kommunistien valtaannousupyrkimykset vuonna 1965 tyhjiksi juuri heidän uskonnonvastaisuuden takia.²⁰

Miksi siis kommunismin perustajat työnsivät näin haitallisen periaatteen poliittisen aatteensa riesaksi? Lenin ainakin pyrki antamaan tälle tieteellisen ja järkiperäisen perusteen :”Ohjelmamme rakentuu kokonaan tieteellisen ja lisäksi nimenomaan materialistisen maailmankatsomuksen pohjalle – – ohjelmamme selittämiseen sisältyy – – uskonnollisen pimeyden – – historiallisten ja taloudellisten juurien selittäminen. Propagandamme sisältää välttämättä myös ateismin propagoinnin...”²¹

Tämän tekstin taustalta ei ole työlästä löytää Tylorin teorian vaikutusta päätelmiin. Lenin oli varmasti jotakin kautta kuullut tai sitten Marxin välityksellä lukenut, kuinka tiede oli riistänyt pitkän odotuksen jälkeen uskonnolta oikeuden selittää hengellisiä kysymyksiä. Aiemmin uskontojen vastustajat olivat nojautuneet lähinnä filosofiaan, mutta nyt voitiin nojautua tieteeseen. Tämä oli varmasti murskavoitto.

Siispä kumotut teoriat eivät haittaa niiden käyttöä kommunististen uskonnon tukahduttamispyrkimysten perusteena. Tämän tarkoituksena ei kuitenkaan ole väittää antropologiaa epäluotettavaksi tieteeksi. Kristittyjen tuleekin hakeutua esim. antropologian piiriin ja tuoda tasapainoksi teistisen arvojärjestelmän vaikutusta. Ilman Wilhem Schmidtin laajaa tutkimusta ei Tylorin teorian virheellisyyttä olisi havaittu vielä vuosiin. Liberaaleja tutkijoita voidaan kuitenkin kritisoida siitä, että he suhtautuivat niin ylimielisesti teoriaansa vastaan sotivaan todistusaineistoon. Ilman tätä ylimielisyyttä maailma olisi nykyään hyvin erilainen paikka.²²