Ajoitusmenetelmät (32)
Vastaukset, joissa käsitellään eri eliöiden ja asioiden ajoittamiseen liittyviä kysymyksiä
Minkä tahansa mittauksen tarkkuus riippuu käytettävissä olevan aineiston tarkkuudesta. Jos mittaat vaikkapa rautanaulan halkaisijaa, saat mikrometriruuvilla tarkemman tuloksen kuin käyttämällä metrin mittapalikkaa. Myös Raamattu ilmoittaa maailman iän tietyllä tarkkuudella. Eri alkutekstien mukaisesti laskien maailman iälle saadaan hieman eri tuloksia. Tuloksen tarkkuutta voidaan ilmaista merkillä ±, joka tarkoittaa että annettu tulos on tietyssä haarukassa: esimerkiksi luomisen vuosi 4010 ± 10 eKr tarkoittaisi, että maailman luomisen hetki on jossain vuosien 4000-4020 välissä.
CMI:n asiantuntijat määrittivät taannoin raamatullisen ikähaarukan.1 Ottamatta kantaa siihen, mikä Raamatun alkuteksti on täsmälleen oikea, maailman luominen tapahtui Masoreettisen tekstin pohjalta laskien 3822-4339 eKr, Samarialaisen Pentateukin mukaisesti 4114-5590 eKr ja Septuagintan avulla laskien 5108-5665 eKr.
Oletko joskus päätynyt keskusteluun evolutionistin kanssa ja tuskaillut yrittäessäsi ymmärtää hänen logiikkaansa? Onko pääsi ollut pyörällä sen jälkeen, kun sitä on pommitettu huimaavalla sarjalla olettamuksia puettuna evoluutiojargoniksi? Nyt meillä on sinulle työkalu: Darwin-sanakirja! Tämä kätevä ja tyylikäs opas kertoo sinulle 40 termin todellisen merkityksen evolutionistien käyttämästä sanastosta. Haluatko tietää, onko väitteelle ’ihmisen hännästä’ perusteita? Katso, löytyykö hakusana alla olevasta listasta. Onko ”evolutiivinen pysähtyneisyys” ristiriitainen termi? Nyt saat vastauksen luotettavasta lähteestä. Älä siis jää odottelemaan, vaan ryhdy lukemaan ja selvitä evolutionistien käyttämien mystisten termien todelliset merkitykset. Seuraa oheisia linkkejä saadaksesi entistä syvemmän käsityksen määritelmien taustalta löytyvistä ydinkohdista.
CHARLES LYELL (1797–1875) tunnetaan parhaiten teoksen Principles of Geology [Geologian periaatteet] kirjoittajana. Darwin luki sen kaksi ensimmäistä osaa kuuluisalla matkallaan HMS Beagle -laivalla. Kirjat saivat Darwinin uskomaan pitkiin geologisiin aikakausiin, joista hän sai tarvitsemansa pitkät aikajaksot (miljoonia tai miljardeja vuosia), jotta hänen evoluutioteoriansa toimisi.
JAMES HUTTON (1726–1797) oli skotlantilainen kemisti, lääkäri, maanviljelijä ja valistuksen ajan humanisti.1 Hänen isänsä oli varakas edinburghilainen kauppias, joka kuoli Jamesin ollessa kaksivuotias. Näin James kasvoi ainoana miehenä perheessä, johon kuului hänen lisäkseen äiti ja kolme siskoa.
Maalliset tutkijat ovat haastaneet luomiseen uskovat tutkijat selittämään jääkauden. Lisäksi he väittävät, että jääkausia on ollut useita, ehkä jopa 50. Niiden aikaväli on ollut 100 000:sta 40 000:ään vuotta viimeisten 2,6 miljoonan vuoden aikana.1 Raamattuun uskovien on vastattava vetoamalla ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen kohdan 5:21 mukaisesti: ”Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää.” Samalla kun luotamme Jumalan sanaan, on meidän huolellisesti tutkittava havaittua tietoa ja varottava sitä, miten naturalismi (”Jumalaa ei ole olemassa”) on vaikuttanut tiedon tulkintaan.
... Jääkausi onkin näin ollen kiperä ongelma maallisille tutkijoille. Jääkauden alkuperälle on yli 60 ehdotusta tai teoriaa. Geologian professori David Alt Montanan yliopistosta toteaakin: ”Teorioiden runsaudesta huolimatta kukaan ei todellisuudessa tiedä, mikä aiheuttaa jääkaudet.”4RationalWikissä on kumottu 101 todistetta maapallon nuoren iän puolesta (artikkelin http://creation.com/age-of-the-earth väitteet). Onko sittenkään?
Dinosaurusten luista löydettiin pehmytkudoksia. Löytöjä on ensimmäisen löydön jälkeen tehty yhä lisää, ja ne kyseenalaistavat voimakkaasti fossiileille määritellyt miljoonien evoluutiovuosien iät.
Ihmettelen, että jos luomisteoria on se oikea teoria, niin miten on voinut olla dinosauruksia ennen ihmisiä. Mammutteja ainoastaan oli tiettävästi ihmisten aikaan, mutta nämä muut isot dinot kuolivat jo kauan aikaa sitten meteoriitista tai sairauksesta. Miksi ylipäätään piti olla dinosauruksia ennen ihmisiä? Raamatun vuosilukujen mukaan ja löydettyjen dinoluiden iän mukaan isot dinot olisivat olleet kauan ennen ihmisen tuloa.
Näkemyksemme mukaan dinosauruksia ei ole ollut mainittavan pitkää aikaa ennen ihmisiä vaan Jumala loi meressä elävät ja lentokykyiset dinosaurukset luomisviikon viidentenä päivänä, maalla elävät kuudentena päivänä. Mammutteja, kuten dinosauruksia eli siis ihmisten kanssa samaan aikaan, mistä kertovat esimerkiksi keskiajalta peräisin olevat kertomukset lohikäärmeistä ja myös Jobin kirjassa olevat dinosaurusten kuvaukset.
Tuoreessa tutkimuksessa on dinosaurusten luita myös ajoitettu 14C-menetelmällä 22 000 - 39 000 vuoden ikäisiksi.
Jopa monet niistä, jotka uskovat maapallon olevan ”nuoren”, ajattelevat sen näyttävän ”vanhalta”. Mutta näyttääkö se siltä?
Yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa – ainakin viereinen kaivostunnelikuva…
Kuva on otettu vuoden 1987 loppupuolella Isa-vuoren lyijy- ja sinkkikaivoksen viidenneltä louhintatasolta. Kaivos sijaitsee Australiassa, Queenslandin luoteisosassa.
Tuohon aikaan kaivos oli vain noin 55 vuoden ikäinen, joten 55 vuotta on siis näiden tippukivipuikkojen ehdoton enimmäisikä.
Jonathan Sarfati
Saliniteetti (suolapitoisuus)
Valtameret ovat välttämättömiä maapallon elämälle ja niiden vaikutuksesta ilmasto on kohtalaisen leuto. Mutta vaikka valtameret sisältävät 1 370 miljoonaa kuutiokilometriä vettä, ei merivesi ole ihmisille juomakelpoista – se on liian suolaista.
Kemistille ”suola” tarkoittaa suurta määrää kemikaaleja, joissa metalli on yhdistynyt epämetallin kanssa. Tavallinen suola – natriumkloridi – on yhdiste, joka muodostuu, kun natrium (metalli) yhdistyy klooriin (epämetalli). Se sisältää sähköisesti varautuneita atomeja, joita kutsutaan ioneiksi. Ionit vetävät toisiaan puoleensa ja näin syntyy melko kova kide. Kun suola liukenee, ionit irtoavat toisistaan. Merivesi sisältää pääasiassa näitä natrium- ja kloori-ioneja, mutta myös muita ioneja. Suolaiset meret ovat hyödyksi ihmisille, koska valtameristä saadaan monia hyödyllisiä mineraaleja teollisuuden käyttöön.
Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan maailmankaikkeus on iältään vähintään 10 miljardia vuotta ja maapallokin 4.5 miljardia vuotta vanha. On kuitenkin myös seikkoja, jotka näyttävät viittaavan siihen, etteivät nämä arviot pidäkään paikkaansa. Tri Russell Humphreys esittää useita seikkoja, jotka ovat ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa.
Tämän lisäksi tutkimme artikkelissa myös RATE projektin implikaatioita maapallon ikään hivenen laajemmassa mittakaavassa. Keskeistä asiassa on, että näiden faktojen pohjalta lasketut suurimmat mahdolliset ajat ovat aina paljon pienempiä kuin evoluutioteorian mukaiset ajat kun taas Raamatullinen aika (maapallo alle 10000 vuotta vanha) sopii aina maksimiajoitusten sisään.
14 Humphreysin artikkelissa mainittua esimerkkiä eivät ole ainoita, jotka puhuvat nuoren maan puolesta; nämä on valittu siksi, että ne ovat selkeitä ja yleisesti tunnettuja. Tämän lisäksi olemme käsitelleet RATE projektin osuutta hieman syvällisemmin kuin alkuperäisessä Humphreysin artikkelissa.
Kirjoittanut: Michael J. Oard
Alkuperäinen artikkeli: http://www.creationontheweb.com/content/view/4952
Arvio John Woodmorappen kirjasta, The mythology of modern dating methods
The mythology of modern dating methods [Modernien ajoitusmenetelmien mytologia] on erittäin tärkeä kirja, ei ainoastaan kreationisteille vaan myös evolutionisteille.
John Woodmorappe on koostanut yhteen kompaktiin tekniseen erikoistutkimukseen käytännössä kaikki tekosyyt, rationalisoinnit ja selitykset joita geokronologit käyttävät ”väärien” ajoitusten hylkäämiseen. Näitä ristiriitaisia ajoituksia, joista vain murto-osa tulee julkaistuiksi, on runsaasti.
Hän tekee kaiken tämän elävästi ja haastavaan tyyliin, ja teos sisältää lähemmäs 400 viittausta teknisiin teoksiin. Evolutionisti voi hyötyä tästä kirjasta mikäli hän kykenee tulemaan toimeen joskus ankaraksikin yltyvän kritiikin kanssa, ymmärtämällä, että hän on hyväksynyt ajoitusmenetelmät liiaksi uskon varassa.
Jos maailma on vain naurettavat 6000 vuotta vanha, niin miten tiedemiehet on voinu ajoitaa tapahtumia ja esineitä paljon kauemmas, jopa miljardien vuosien päähän. Valehteleeko tiede? Vai valehteletteko te?
Maapallon ja aurinkokuntamme iäksi esitetään yleisesti noin 4560 miljoonaa vuotta. Tämä lukema perustuu Nebular-hypoteesiin koskien aurinkokuntamme syntyä ja muodostumista. Huomioi, että kyseessä on hypoteesi.
Hypoteesi on spekulointia ja tässä tapauksessa kyseessä on spekulointi siitä mitä olisi saattanut tapahtua havaitsemattomissa olevassa menneisyydessä – kun taas Raamatussa meille annetaan silminnäkijäkuvaus tapahtumista. 4560 miljoonan vuoden määritelty ikä ja Nebular- hypoteesi pitää sisällään useita ongelmia.
Samalla tapaa kuin maapallon alkuajankohdan tapahtumiin ja ajoitukseen liittyy paljon todistamattomia ja todistettavissa olemattomia oletuksia, koskevat saman tapaiset olettamukset myös useita käytetyistä ajoitusmenetelmistä.
Kautta aikojen vanhin puu oli mänty, pinus longaeva, joka kasvoi Wheeler Peakissa Nevadassa, USA:ssa. Puu kasvoi 3.3 metrin korkuiseksi ja 5.100 vuotta vanhaksi.
Tuon puun genetiikan pitäisi olla lähes täydellistä. On jopa mahdollista että puun esi-isä on ensimmäinen luotu mänty. Pidättekö vuosirenkaiden laskemista yhdestä puusta varmana ajoitusmenetelmänä? Onko näyttöä genetiikan virheettömyydestä hitaasti lisääntyvillä eläimillä tai vanhoilla kasveilla?
Lähtötasoltaan genetiikan tulisi olla melko täydellistä, mutta on huomattava, että puu ei ollut kävyssäänkään enää alun kirkkauden veroinen. Sen täytyy olla ajalta vedenpaisumuksen jälkeen (koska vedenpaisumuskataklysmi yleisen kreationistisen nykykäsityksen mukaan tuhosi käytännössä kaiken elävän puuston), eli se on jo kaukana Luomisen aamun täydellisestä lähtötilanteesta.
Mitä tulee puun ikään, puun kasvurenkaiden laskeminen ei valitettavasti ole ongelmaton laskentatapa.
Sekä Suomessa että Ruotsissa on saatu valmiiksi lähes 8000 vuoden pituinen lustokronologia eli aikasarja viimeisten 8000 vuoden aikana eläneiden puiden vuosikasvusta. Niin sanotut "valelustot" on korjattu pois runsaalla samanikäisten näytteiden määrällä. Tämän tyyppinen puulustokronologia on riippumaton radiometrisestä ajoituksesta. Kuinka Suomessa eli puita yli 8000 vuotta sitten, siis yli 6000 vuotta sitten?
Kiitos kysymyksestäsi,
kysymyksessä sanotaan, että ”valelustot” on korjattu pois samanikäisten näytteiden määrällä, ja toisaalta, että puulustokronologia on riippumaton radiometrisestä ajoituksesta. Eli toisaalta kysymyksessä väitetään, että kronologia on riippumaton radiometrisestä ajoituksesta, ja kuitenkin selvästi ajoitus on tehty jollain tavalla. Millä tavalla ajoitukset on tehty?
Joka tapauksessa ongelmana noissa dendrokronologisissa aikasarjoissa on, että tutkijat eivät juuri koskaan julkaise raakadataa, eli muut eivät pääse tutkimaan onko kronologia luotettavasti tehty. Käytettyjä tilastollisia menetelmiä on myös kritisoitu. Kritiikin alla aikasarjojen puolustajat vetoavat korrelaatioihin toisten aikasarjojen kanssa ja tätä ymmärtääksemme pidetäänkin varsinaisena todisteena menetelmän luotettavuudesta.
Jos maapallo on vain 6000 vuotta vanha, ei kalium-argon menetelmällä saisi milloinkaan mitattavia tuloksia. Miten kummassa tuota Ar-40 voi edes olla mitattavia määriä joissakin näytteissä?
Eihän sitä muodostu millään keinolla vielä 6000 vuodessa niin paljon, että sitä pystyttäisiin mittaamaan - ei edes 50000 vuodessa. Miten siis on mahdollista edes mitata tuota isotooppia, jos kaikkien kivien pitäisi olla niin nuoria, ettei tuota isotooppia voi olla mitattavia määriä missään?
Samoin radiohiilimenetelmässä: miten voidaan saada tulos, että C-14:n määrä on laskenut esim. 12 %:iin alkuperäisestä (ilmakehän pitoisuudesta) kun se välttämättä tarkoittaa sitä, että aikaa tähän hommaan on kulunut 18000 vuotta - eli kolme kertaa enemmän kuin uskot hiiltä olleen edes olemassa?
Kiitos kysymyksestäsi,
K-Ar menetelmässä emme tiedä varmasti, että Ar-40 on tullut K-40 radioaktiivisesta hajoamisesta. Eikä ole mitenkään varmaa, että kivi nollaa Argonin määrän sulaessaan.
14C menetelmässä emme tiedä menneisyyden 14C konsentraatiota varmasti, se pyritään määrittämään mittaamalla 14C pitoisuuksia näytteistä, joiden ikä on tunnettu, mutta tässä kalibroinnissa on ongelmansa. Yksi suuri ongelma on, että puiden vuosirengassarjat (dendrokronologia) usein esiajoitetaan 14C menetelmällä. Dendrokronologiset sarjat menevät noin 12 000 vuoteen, joten vaikka ne olisivat oikeassa, kyseessä olisi vielä aika siedettävä nuoren maailman ikä.
Yleisesti tieteessä käytettävät menetelmät (radioisotooppi, vuosirengasanalyysi, jne) määrittävät maasta löydetyt esineet ja aineet usein huomattavasti vanhemmiksi kuin 10000 vuotta. Näkemyksenne mukaan näiden iänmääritysmenetelmien tulokset ovat ilmeisen virheellisiä.
Kyllä. Olemme käsitelleet evolutionistisen tieteen ajanmääritysten ongelmia sivustollamme.1 Oleellista on myös tehdä ero itse menetelmän virheellisyyden ja menetelmän virheellisen soveltamisen välillä.
Millä menetelmillä saadaan luotettavia tuloksia?
Olemme listanneet sivustollamme muutamia asioita, jotka viittaavat mm. maapallon nuoreen ikään.2 Varsinkin heliumin määrä zirkoniumsilikaattikiteissä, maapallon magneettikentän kokonaisenergian heikkeneminen, C14-isotoopin löytyminen kivihiilestä ja timanteista ja yleensäkin lähes kaikesta hiilipitoisesta materiaalista ja mannerten olemassaolo nopeasta eroosiosta huolimatta ovat aika vakuuttavia todisteita.
Yleisesti luullaan, että iänmääritysmenetelmät antavat luotettavia ajoitustuloksi. Mikäli tämä pitäisi paikkansa, voisimme vahvistaa asian määrittämällä historiallisena aikana muodostuneita kiviä. Geologian tohtori teki tämän ja käytti kaupallista arvostettua laboratoriota. Tulokset osoittavat, että radioaktiivisiin iänmääritysmenetelmiin ei voi luottaa.
James Hutton, skotlantilainen lääkäri, josta tuli myöhemmin geologi, ehdotti vuonna 1785 maapallon olevan erittäin vanhan. Hänen kuuluisa väitteensä: ”ei jäännettä alusta, ei viitettä lopusta” tasoitti tietä Darwinin evoluutioteorialle.1 Nykyään suurin osa geologeista pitää Huttonin näkemyksiä itsestäänselvyyksinä. Evolutionistit hyväksyvät yleisesti mantereiden muodostuneen vähintään 2,5 miljardia vuotta sitten.2 Tietyille Australian osille julkaistut iät ovat suurempia kuin 3,0 miljardia vuotta. Muun mantereen sanotaan olevan suurelta osin 0,6–3,0 miljardin vuoden ikäistä (kuva 1).3 Samanlaista tarinaa on kerrottu muistakin mantereista – niiden peruskallioiden iät mitataan miljardeissa vuosissa.
