Raamattu (64)
Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmisille. Raamattuun kirjatun todellisen historian valossa tehty tiede pohjautuu totuuteen.
Kun R. Albert Mohler jr.:sta tuli Southern Baptist Theological Seminaryn [suom. eteläisen baptistien teologisen seminaarin] [jossa voi suorittaa esim. tohtorin tutkinnon] rehtori vuonna 1993 ollessaan vasta 33-vuotias, laitos oli vetäytynyt alkuperäisestä kannastaan Raamatun arvovallan suhteen.
Kaksi korkean profiilin ateistia myöntää, että köyhien käytännön auttamisessa ja köyhyydestä vapauttamisessa tarvitaan kristinuskon opetusta ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa.
Jo yli neljänkymmenen vuoden ajan pastorina toiminut Dr John MacArthur on julistanut intohimoisesti Raamatun kirjoitusten arvovaltaa. Hänen palvelustyönsä on ulottunut Kalifornian Grace Community Church:sta [suom. armon yhteisö -seurakunnasta] yhä kasvavalle yleisölle ympäri maailmaa.
Dr Carter suoritti luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon soveltavasta biologiasta Georgia Institute of Technology -yliopistosta vuonna 1992.
Kuulin ensimmäistä kertaa Dr Robert McCabesta nähtyäni hänen hyvin perusteellisen puolustuksensa 1. Mooseksen kirjan suoraviivaisesta ymmärtämisestä, johon sisältyi syvällistä alkuperäisen hepreankielen tutkimusta.
Olemme menettämässä lapsemme! Tutkimukset osoittavat, että 70 % seurakunnan nuorisotoimintaan osallistuvista teini-ikäisistä lakkaa käymästä kirkossa muutettuaan omilleen.
Matteuksen evankeliumissa (4:1-4) on seuraava kuvaus, jossa saatana kiusaa Jeesusta: ”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.
British Museumin asiantuntijat tulkitsivat äskettäin savitaulua, joka sisältää Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan korkean virkamiehen kirjoittaman kuitin. Kuitti koskee kultaa, joka on lahjoitettu Babylonin temppeliä varten.
Minulla oli etuoikeus asua Egyptissä työskennellen öljyn- ja kaasunetsinnän parissa (1999–2000; 2006–2007).
1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa toistuu sanapari ”lajinsa mukaan”. Tämän voi sekoittaa helposti nykybiologian laji-termiin. Onkin huomattava, että suomen kielessä on vain yksi lajia tarkoittava sana. Englannin kielessä on kaksi eri sanaa lajille: kind=raamatullinen lajityyppi, species=biologinen laji.
Heprean sana mîn on suomeksi käännetty ”lajiksi” mutta vastaa nykybiologian termein laajempaa ryhmittymää kuten lahkoa, heimoa tai jopa sukua.
Luomisen ja luomistieteen kannalta tärkeä käsite on baramini. Se on keinotekoinen sana, joka tulee heprean sanoista (bārā' = luoda, mîn = laji). Käytämme tästä myös nimeä luotu lajityyppi.
Tämä ilmaisu toistuu 10 kertaa. Raamatussa toistolla osoitetaan tärkeyttä. Jumala tiesi ennalta, että Hänen luomistyötään pyritään selittämään ilman Häntä. Vaikuttaa siltä, että Hän halusi tällä kymmenkertaisella korostuksella vahvistaa meille, että uskokaa nyt – kaikki on luotu lajityyppiensä mukaan.
Kaikkialla luonnossa havaitsemme, miten eliöt todella muuntuvat - mutta Luojansa määräämissä rajoissa. Kukin lajityyppinsä mukaan.
Jos haluat esittää argumentteja nuoren Maan kreationismia kohtaan, unohda ainakin dendrokronologia – ja muukin vuosilustoihin liittyvä (jäätiköt ja vesistöjen pohjasedimentit).
”Pikakurssi”tieteen filosofiaan ja ajoitusmenetelmien ymmärtämiseen.
Luomiskertomuksen vertauskuvallistaminen ja luomispäivien tulkinta miljoonien vuosien pituisiksi vievät pohjan sekä Luojan erittäin hyvältä luomistyöltä että Jeesuksen sovitustyöltä, ristinkuolemalta ja koko evankeliumin uskottavuudelta. Miksi?
Science Fiction on erittäin suosittu tyylilaji, ja monet kaikkien aikojen tuottoisimmista elokuvista edustavat sitä. Sellaisia elokuvia kuin Star Wars ja scifi-televisiosarjoja, kuten Star Trek, esitetään kaikkialla.
Kukaan ensimmäisen Mooseksen kirjan 5. luvun sukuluettelossa olevista ei saavuttanut tuhannen vuoden ikää ennen sortumistaan kuoleman kiroukseen – paitsi yksi hämmästyttävä poikkeus.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan luku 2 kuulostaa siltä, että siinä kuvataan todellista maantieteellistä aluetta – mutta sellaista, jota maapallolla ei ole enää nykyään olemassa missään. Ja juuri näin olettaisimmekin, jos maailmanlaajuinen vedenpaisumus myllersi maanpinnan perin pohjin Nooan aikana.
Minkä tahansa mittauksen tarkkuus riippuu käytettävissä olevan aineiston tarkkuudesta. Jos mittaat vaikkapa rautanaulan halkaisijaa, saat mikrometriruuvilla tarkemman tuloksen kuin käyttämällä metrin mittapalikkaa. Myös Raamattu ilmoittaa maailman iän tietyllä tarkkuudella. Eri alkutekstien mukaisesti laskien maailman iälle saadaan hieman eri tuloksia. Tuloksen tarkkuutta voidaan ilmaista merkillä ±, joka tarkoittaa että annettu tulos on tietyssä haarukassa: esimerkiksi luomisen vuosi 4010 ± 10 eKr tarkoittaisi, että maailman luomisen hetki on jossain vuosien 4000-4020 välissä.
CMI:n asiantuntijat määrittivät taannoin raamatullisen ikähaarukan.1 Ottamatta kantaa siihen, mikä Raamatun alkuteksti on täsmälleen oikea, maailman luominen tapahtui Masoreettisen tekstin pohjalta laskien 3822-4339 eKr, Samarialaisen Pentateukin mukaisesti 4114-5590 eKr ja Septuagintan avulla laskien 5108-5665 eKr.
Raamatullisina kreationisteina me ymmärrämme, kuinka tärkeää oppi luomisesta on Raamatun kokonaisuudelle luomisesta, lankeemuksesta, lunastuksesta ja ennalleen asettamisesta. Monet meistä muistavat sen hetken, kun ”valot syttyivät” ja ymmärsimme, että 1. Mooseksen kirjaan voi todella luottaa historiallisena kuvauksena.
Evoluutiouskomuksen mukaan ihmiset ovat syntyneet apinamaisista esi-isistään ja jakavat saman yhteisen kantamuodon apinoiden kanssa. Tämä on huonoa tiedettä, mutta sen lisäksi tämä oppi tuhoaa Raamatun opetuksen pelastuksesta. Pelastumisen kannalta on näet ensiarvoisen tärkeää, että me kaikki olemme Aadamin jälkeläisiä. Myös Eeva luotiin Aadamista, joten koko ihmiskunta on todellakin saanut alkunsa yhdestä ihmisestä. Myös Herramme Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi ja on Aadamin kautta sukua meille kaikille. Merkittävää tästä tekee se, että näin Jeesus Kristus on meidän sukulunastajamme (Jes. 59:20), joka kuoli kanssaihmistensä puolesta (Hepr. 2:14), jotka jakavat Jeesuksen Aadamiin johtavan sukupuun (kuten Luukas myöhemmin kirjasi muistiin Apostolien tekojen 17. luvun jakeessa 26).
