Pekka Reinikainen
Uusdarvinistisen evoluution tarjoama selitys geneettisestä muuntelusta eli DNAn sattumamutaatioista ja luonnonvalinnasta elämän monimuotoisuuden synnyttäjänä ei selitä eliöiden rakenteiden syntyä.
Geneettinen muuntelu ja valinta selittävät kyllä sen, miksi tietyt rakenteet säilyvät, mutta ei niiden syntyhistoriaa ja nopeaa sopeutumismuuntelua. Valinta valitsee vain jo olemassa olevista rakenteista. Kyseessä on parhaan rakenteen valitseminen jo olemassa olevista, ei täysin uuden, toimivan kokonaisuuden suunnitteleminen ja sommitteleminen.
”Itsejärjestyminen” kuulostaa tieteelliseltä, mutta uuden rakentaminen edellyttää aina suunnittelijaa. Luonnon lait eivät suunnittele. Nekin on itse asiassa suunniteltu, jotta luonnon nanoteknisten koneiden toiminta olisi mahdollista. Ilman hiiliatomia ei olisi nykyisenkaltaista elämää. Älykäs suunnittelu voidaan havaita kaikilla maailmankaikkeuden tasoilla, mikäli se vain halutaan nähdä. Darwin toteaa luonnonvalinnan ongelman itsekin kuin ohimennen Lajien synty -teoksensa ensi painoksessa, mutta vähättelee asiaa. Jonkin rakenteen muuntelu on täysin eri asia kuin muuntelevan rakenteen alkuperä. Evoluutiotutkimus on paljolti ohittanut jälkimmäisen kysymyksen.
Voidaanko rakenteen muuntelusta päätellä rakenteen syntyhistoria?
Solujoukot muodostavat erilaisia rakenteita. Rakenteet muodostavat erilaisia kokonaisuuksia muiden rakenteiden kanssa, muodostaen lopulta erilaisia eliöiden pääjaksoja (=rakennetyyppejä). Kaikki eläinkunnan erilaiset rakennetyypit (bauplan) ilmestyvät kerroskivilajeihin evoluutionäkökulmasta katsoen ”silmänräpäyksessä” niin sanotussa kambrin räjähdyksessä noin ”530 miljoonaa” vuotta sitten. Tämä ”geologinen silmänräpäys” olisi ollut noin ”10 miljoonan” vuoden pituinen. Aika on todella silmänräpäys, sillä geologisesti väitetään olevan merkkejä elämästä yli 3.500 miljoonan vuoden ajalta. Tämä väitetään todetun fossiileita tutkimalla.
Lisäksi samankaltaisesti suunniteltuja rakenteita voidaan havaita toistuvasti eri pääjaksoilla, vaikka niiden molekyylitason mekanismit ja lajinkehityksen oletetut polut ovat täysin poikkeavia. Tämä ”selitetään” konvergenttisellä evoluutiolla, mikä kuulostaa hienolta, mutta sen mekanismi jää arvaukseksi. Miksi eräät rakenteet jäävät pysyviksi joihinkin pääjaksoihin? Miksi ja miten uusia rakenteita ilmaantuu joihinkin pääjaksoihin? Nämä kysymykset koskevat usein myös mikroskooppista ja molekyylitasoa. Niille kaikille on yhteistä kysymys rakenteissa havaittavan järjestyksen alkuperästä.
Vaikka eliön geenien rakenne ja toiminta tunnetaan, voidaanko tämän tiedon perusteella ennustaa sen rakenne? Voidaanko olettaa, että ”molekyylien evoluutio” riittää selittämään muutokset eliön rakenteessa? Tiedetään, että sama genotyyppi ei aina merkitse samaa fenotyyppiä. Toisaalta tiedetään myös, että rakenne voi säilyä samana, vaikka geneettinen tai kehityspolku muuttuu ja toisaalta samankaltaiset geenit voivat johtaa erilaisiin rakenteisiin.
Genotyyppi-fenotyyppi ongelma on myös ratkaisematta
Nyt kun kokonaisia genomeja on kartoitettu, ei niiden perusteella ole voitu selittää biologian monimutkaisuutta. Biologisten rakenteiden alkuperää ei voida tulkita pelkästään geeneistä. Pelkkiä geenejä vertailemalla on saatu ihmisen ja hiiren ”eroksi” vain 2,5 prosenttia. Olisimme ikään kuin ”hiiriä”, jotka ovat kadottaneet ”häntänsä”. Fenotyypeillä vaikuttaisi olevan jonkinlainen geeneistä riippumaton autonomia. Se on nyt löytymässä epigeneettisestä informaatiosta ja biologiassa on tapahtunut totaalinen vallankumous, kuten selviää Tomi Aallon uutuuskirjasta. Kaikki, mitä olet alkuperäkysymyksistä koulussa oppinut, on museotiedettä!
Myös ne tapahtumasarjat, jotka johtavat aikuisen yksilön rakentumiseen hedelmöityneestä munasolusta ovat monilta osiltaan hämärän peitossa, mutta epigenetiikka on tuonut asiaan ymmärrystä.
Biologisten materiaalien fysikaaliset ominaisuudet ovat tärkeitä, kun muodostetaan erilaisia rakenteita. Iho on joustavaa, kestävää ja itse itsensä korjaavaa. Miten solujoukkojen ja kudosten fyysiset ominaisuudet ohjaavat yksilön elinten rakentumista ja miten ne ovat tähän vaikuttaneet oletetun evoluution aikana? Onko niiden rooli vaihdellut eri kehitysvaiheiden kuluessa?
Uusdarvinismilla yritetään edelleen selittää kaikki avoimet kysymykset
Tällä geenien hitaalla ja asteittaisella sattumamuutoksella ja luonnonvalinnalla selitetään erilaisten fenotyyppien parempi sopeutuminen ja monimuotoisen eliömaailman synty. Se ei kuitenkaan selitä rakennekokonaisuuksien innovaatioiden kirjoa eikä yksilöiden kehitysvaiheita, salamannopeasta sopeutumismuuntelusta puhumattakaan!
Uusdarvinismi välttää kysymyksiä fenotyyppien ominaisuuksien ja eliöiden rakenne- ja toimintakokonaisuuksien alkuperästä. Siltä puuttuu näkökulma innovatiiviseen suunnitteluun. Uusdarvinismi pystyy selittämään mitä jää jäljelle, mutta ei sitä, mitä jatkossa ilmaantuu. Tämä estää tieteellistä eliöiden rakenneratkaisujen ymmärtämistä.
Lajien synty on yhä selvittämättä
Kambrin räjähdys eli kaikkien monisoluisten eliöiden rakennetyyppien ilmestyminen maapallolle ”yhdessä geologisessa silmänräpäyksessä” on edelleen keskeinen evoluutioteorian ongelma 165 vuotta Darwinin pääteoksen, Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta, julkaisemisen jälkeen. Darwinin kirja ei osoita, tieteellisen menetelmän avulla mikä on lajien alkuperä, eli miten kaikki elämän eri rakennetyypit olisivat syntyneet, vaan siinä vain spekuloidaan asialla yli kuusisataa kertaa. Kirja ei edusta toistettavaa tiedettä, vaan on pelkkää filosofista tarinointia – prosessifilosofiaa, joka määrää yhä kaiken. mitä yhteiskunnassa tapahtuu! Tästä voit lukea lisää Matti Leisolan kirjasta Darwin erehtyi – Erehtyikö Einsteinkin? (Datakirjat).
Geenikeskeisen uusdarvinismin aika on ohi
Tämän Tomi Aalto osoittaa murskaavalla tavalla merkittävässä uutuuskirjassaan Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio (luominen.fi). On järkyttävää todeta, että Jumalan luoman perusryhmän eli rakennetyypin puitteissa tapahtuvan sopeutumismuuntelun, mikä mahdollisuus on jo luomisessa ennalta ohjelmoitu (esimerkiksi Darwinin peipot eli Galapagossaarilla parissa sukupolvessa, ravinnon muuttuessa, lajiutuvat sirkut) tulkittiin virheellisesti” rakennetyypistä toiseksi tapahtuvaksi evoluutioksi” ja tämä ”havainto” johti Darwinin ja johtaa tieteellisen tutkimuksen yhä edelleen harhapoluille. Tämä harhailu on kestänyt jo 165 vuotta!
Tästä, jo luomisessa eliöihin valmiiksi ohjelmoidusta, sopeutumislajiutumisen mahdollisuudesta tehtiin virheellinen oppi kaikkien luomakunnan eliöiden rakennetyyppien eli pääjaksojen syntyhistoriasta. Oppia sovellettiin myöhemmin alkusyntyyn, alkusoluun ja jopa alkuräjähdykseen, jotka ovat kaikki osoittautuneet vääriksi johtolangoiksi. Virheelliset teoriat ovat aiheuttaneet myös laajan luopumisen uskosta Jumalaan. Vain noin 20 % uskovista lapsista säilyttää uskonsa ja hekin vain siksi, että ovat saaneet tutustua luomisesta kertovaan materiaaliin. Siksi Luominen -lehden tilaaminen heille on hyvin tärkeä asia!
Evoluutiosta on tullut kaiken selittävä oppi
Kaiken selittävä teoria ei kuitenkaan loppupeleissä selitä mitään. Tämä selviää TV7:ssä esitettävästä 50-osaisesta uutuussarjastani Onko peli pelattu Darwin? Se tulee tiistaisin kello 18:30 ja on myöhemmin katsottavissa ”arkista”. Nyt on tullut aika paljastaa historian suurin luonnontieteellinen huijaus itse itsensä sattumalta ja ilman tarkoitusta luoneesta maailmasta. Muuten toistamme saman, kohtalokkaan virheen, jonka Eeva ja Aadam tekivät paratiisissa, kun eivät uskoneet Jumalan Sanaan, vaan vihollinen huijasi heitä kierolla vihjailullaan ”Onko Jumala todellakin sanonut?”. Näin pahuus ja kuolema murtautuivat paratiisiin, mutta paluu paratiisiin on ilmainen Joululahja meille, jos uskomme Vapahtajaan, joka syntyi Nasaretissa 2 000 vuotta sitten.
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.