Luominen artikkeliarkisto

Mikko Tuuliranta

HEVOSEN, ”hullun hevosen”, evoluution puuttuvien todisteiden kerrotaan aiheuttaneen Darwinille toistuvaa päänsärkyä. – Kunnes ne oli kaivettu esiin 1870-luvulla. Vai olivatko? Eivät olleet, mutta siitä huolimatta:

Kaikissa oppikirjoissa esiintyvän ihmisen evoluutiosta todistavan kuvasarjan eli apinaparaatin ohella kirjoissa esiintyy yhä toinenkin paraati, yli sata vuotta vanha hevoskulkue muinaisesta aamuruskon hevosesta nykyhevoseen. (Suomalaisissa oppikirjoissa pienin muunnelmin ainakin jo vuodesta 1912.)

”Evoluutio on fakta – luominen on kumottu; todisteet hevosen evoluutiosta osoittavat sen.”

Näin julisti amerikkalainen paleontologi William Mathews, joka piirsi paraatin v. 1903 Othniel Marshin aikaisemmin laatiman sukupuun perustalta. Tunnettu filosofi Michael Ruse oli hänkin sitä mieltä, että:

”Hevosen tapaus on yksi parhaiten dokumentoitu esimerkki evoluutiosta” (vuoden 1982 kirjassaan Darwinism defended).

Lukiomme biologia BIOS 1 (2007–2021) kertoo, että:

”Hevosen fossiilisarja antaa hyvän käsityksen hevosen koon ja rakenteen muuttumisesta vuosimiljoonien [tai 60 miljoonan vuoden] aikana. Varhaisimmat viisivarpaiset hevoset elivät metsissä, mutta nykyiset kaviolliset hevoset ovat arojen eläimiä. Hevosen säkäkorkeus on kasvanut evoluution kuluessa 25 senttimetristä noin puoleentoista metriin” (korostukset minun).

Vuoden 2021 laitoksen tekstistä on poistettu sana ”hyvän”.

BIOS 1 ei enää nimeä paraatin osanottajia, mutta perinteiset nimet ovat (hieman vaihdellen) olleet jo yli sata vuotta seuraavat (ensimmäisenä eoseenikauden [n. 55 milj. v. sitten] ”aamuruskonhevonen”, viimeisenä nykyhevonen): Eohippus/Protohippus -> Mesohippus (tai Oligo- tai Miohippus) -> Merychippus -> Pliohippus -> Equus.

Tätä paraatia on siis esitelty lähes samana (ilman päivityksiä) maailman kaikissa suurissa luonnonhistorian museoissa, joista niitä on kopioitu oppikirjoihin.

1870-luvulla, kun fossiileja oli löytäjien mielestä riittävästi, tilanne vaikutti selvältä: kun sopivat fossiilit oli oikein järjestetty, hevosparaati oli valmis. (Ja Darwinin päänsärky helpotti!) Mutta jo vuosikymmeniä sitten tilanne oli se, että uusia ja hyvin erilaisia hevosfossiileja oli kaivettu esiin kymmeniä tuhansia. Niinpä jo 1950-luvun alussa kaksi merkittävää paleontologia George G. Simpson ja ruotsalainen Heribert-Nilsson myönsivät, että "näillä sukupuilla opiskelijoita ja suurta yleisöä on johdettu harjaan" ja että "hevosten sukupuu löytyy vain kirjoista". 1970-luvulle tultaessa tilanne näytti vieläkin huonommalta: sukupuusta oli tullut monioksainen puska, jossa oli paljon sukupuuttoon kuolleita haaroja. "Hevosen evoluution perinteinen tikapuu/porras -malli [oppikirjojen paraati] on kiero ja vääristynyt” (Stephen J. Gould, joka oli 1900-luvun lopun ehkä merkittävin paleontologi).

Miksi perinteinen hevoskulkue on harhaa, kiero ja vääristynyt? Siksi, että sukupuun laatija Othniel Mars asetti joitain fossiileja tarkoituksellisesti Darwinin teorian mukaiseen järjestykseen (1870-luvulla): Löytöjä siis soviteltiin etukäteen keksittyyn teoriaan, vaikka pitäisi olla päinvastoin: ensin löydöt, sitten teoria. Darwinin teoria onkin antiteoria, tieteellisen teorian vastakohta. Todellisuudessa esim. plioseenikauden (5 mv.) yksivarpaista Pliohippusta (kehittynyt) on löydetty samoista kerrostumista kuin sen esi-isänä pidettyä mioseenikauden (20 mv.) kolmivarpaista Merychippusta (vähemmän kehittynyt). Vastaavasti oligoseenikauden (30 mv.) Mesohippus ja mioseeniajan (20 mv.) Miohippus löydettiin Wyomingista samasta kerrostumasta. Ne siis elivät samaan aikaan samoilla seuduilla eivätkä koskaan sekoittuneet eivätkä muuntuneet toisikseen; nekin, niin kuin Pliohippus ja Merychippus, olivat kaksi selvästi erilaista sukua.

Aiheesta enemmän osoitteessa luominen.fi/hevonen.