maanantaina, 20. tammikuuta 2025, klo 6.54

Elämä on matemaattinen mahdottomuus

Pekka Reinikainen

Otangelo Grasso osoittaa Evolution News -sivustolla, tieteellisen menetelmän avulla, että elämää ei voi syntyä itsestään.

Elämän aineenvaihdunta edellyttää tietyn määrän proteiineja, joita ilman solu ei voi toimia. Elämää ylläpitävä proteiinien vähimmäismäärä tiedetään. Tämä mahdollistaa tarkan tilastomatemaattisen tarkastelun, joka ratkaisee kysymyksen – voiko elämää syntyä itsestään? Alkusyntytarinoiden sepittely itsestään syntyvistä soluista ei enää ole tieteellistä vuonna 2025!

J. Craig Venter -instituutti esitteli JCVI-syn3.0 bakteerikannan, jossa on 438 eri proteiinia, joihin tilastomatemaattinen tarkastelu perustuu. Jokaisen proteiinin rakenne on hyvin tarkasti määrätty, sillä muuten ne eivät voi toimia elintärkeässä tehtävässään! Vaatimukset ja viitteet ovat oheisessa lähteessä.

Tyypillinen proteiini rakentuu 250 aminohaposta. Elämä käyttää olemassa olevista, noin viidestäsadasta aminohaposta vain kahtakymmentä, sillä muut eivät täytä vaatimuksia. Jotta proteiini olisi käyttökelpoinen, keskimäärin noin 125 aminohapon rooli on siinä erityisen kriittinen. Todennäköisyyslaskelma perustuu näihin, toiminnan kannalta kriittisiin aminohappoihin.

Mikä olisi yhden toimivan proteiinin ilmestymisen todennäköisyys? 1/20 potenssiin 125 on noin 1,5 x 10 potenssiin 163. Vähemmän kriittisten proteiinin osien (yksi viidestä aminohaposta määrätty) kohdalla todennäköisyys on 1/5 potenssiin 125 on noin 2,8 x 10 potenssiin 88. Yhdistämällä nämä saadaan todennäköisyydeksi noin 4,2 x 10 potenssiin 251. Koska proteiineja tarvitaan 438, todennäköisyydeksi tulee 10 potenssiin 109938.

Totuus on tietysti paljon tätäkin epätodennäköisempi, sillä tässä ei huomioida DNA:sta kopioidun lähetti RNA:n muokkausta, eikä siirtäjä RNA-molekyylien alkuperää, ribosomin roolia, aminohappojen kiraalisuusvaatimusta, proteiinien sijoittamista oikeille paikoille ym.

Pasteur on edelleen oikeassa

Elämää tulee vain elämästä ja sekin päättyy kohta perimään, sukupolvesta toiseen kertyvien kopiointivirheiden johdosta.

Tieteellinen menetelmä vahvistaa, että noin 6 000 vuotta sitten tapahtunut luominen on tosiasia ja tämän langenneen maailman aika on pian ohi. On täysin käsittämätöntä, että koulut, media ja yliopistot saavat kaikessa rauhassa opettaa ihmisille näennäistiedettä itse itsensä luoneesta luomakunnasta, joka saa heidät hylkäämään Jumalan meille sanassaan antaman ilmoituksen.

LUOMISEN OPETUS ON TÄRKEÄMPÄÄ KUIN KOSKAAN

Muistathan tilata Luominen -lehden ja kertoa siitä kaverillekin, jotta voimme jatkaa työtämme Raamatun arvovallan puolesta.

This astronomically large number illustrates the extreme improbability of such a complex system arising by chance alone. It highlights the challenges in explaining the origin of life through purely random processes.

We can express the argument this way: A minimal functional cell requires a specific set of integrated proteins. The probability of this specific set of proteins forming spontaneously is astronomically low (equivalent to winning the Powerball lottery 12,996 times in a row). Therefore, the spontaneous formation of a minimal functional cell through random processes is virtually impossible.

Are there alternative explanations?

The astronomical improbability of the spontaneous formation of even a minimal set of functional proteins necessary for life presents a significant problem for purely naturalistic explanations for the origin of life. We can see, then, why researchers in the field are, as Rice University chemist James Tour has put it, “clueless” about how life’s origin came about.

When we are faced with such daunting improbability, it is reasonable to consider alternative explanations. Most scientists seeking a resolution of the puzzle don’t want to go there, whether for reasons of philosophical outlook, peer pressure, or personal preference. However, when examining highly specified and complex systems that appear to be fine-tuned for function, especially when the probability of their chance occurrence is vanishingly small, the inference to design becomes a logical possibility, at the very least.

The argument for design is strengthened by the observation that living systems exhibit characteristics often associated with designed objects — such as information content, goal-directed processes, and interdependent parts functioning as a whole. The minimal cell, with its precisely coordinated set of proteins and genetic instructions, bears hallmarks of purposeful arrangement rather than random assembly. For an intrepid scientific explorer, like the one from Long Story, the conclusion of intelligent design beckons.

LÄHDE: Let’s Throw Mathematical Light on the Origin of Life

YOUTUBE - DARWIN

Kuvaus uutuuskirjastamme: Game over, Darwin!

Pekka Reinikainen: Vesinokkaeläin tyrmäsi Darwinin



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.