16.01.2014

Artikkeleissa Fossiilien joukkohaudat ja Nisäkkäiden ja dinosaurusten fossiilit esitettyjen ongelmien lisäksi dinosaurukset tuottavat evolutionisteille muitakin ongelmia:

• Dinosaurusfossiilit löydetään yleensä kivikerrostumista, joissa on hyvin vähän kasvien fossiileja, vaikka suurten kasvinsyöjädinosaurusten, kuten brachiosauruksen, ruokkimiseksi tarvittaisiin suuria määriä kasvillisuutta. Kreationistisesta näkökulmasta tässä ei ole kuitenkaan mitään ihmeellistä. Dinosauruksia ympäröivä kerrostuma ei esitä suoranaisesti hautautunutta ekosysteemiä tai dinosaurusten aikakautta vaan dinosaurusfossiileja ympäröivä kerrostuma on yksinkertaisesti kiviä, jotka kivettyivät dinosaurusten ympärille vedenpaisumuksen aikana. Voidaan myös olettaa, että dinosaurusten liikkumiskyky verrattuna kasvien liikkumiskykyyn tarkoittaa, etteivät ne hautaudu yhdessä. Dinosaurukset yrittäisivät paeta nousevia tulvavesiä, kun taas kasvit eivät tähän pysty. Erilaiset ekologiset vyöhykkeet synnyttävät kuitenkin erilaisia kerrostumia.¹
• Tunnettu evoluutioteoreettinen väite, jonka mukaan dinosaurukset olivat lintujen esi-isiä on itsensä kanssa ristiriidassa, sillä evolutionistien oman ajoituksen mukaan lintujen kaltaisten dinosaurusten (lintujen oletetut edeltäjät) ovat miljoonia vuosia nuorempia kuin kuuluisa Archaeopteryx-fossiili, joka on täysin lentokykyinen lintu. Jopa nokkalintu confusiusorniksen² fossiilit ovat vanhempia kuin sen oletettujen esi-isien.
• Dinosaurusten sukupuutto on suuri mysteeri sekulaarille tieteelle – ei vähiten siitä syystä, että se on saanut niin suuren huomion populaarikulttuurissa. Monia evolutiivisia teorioita on tarjottu selittämään dinosaurusten kuolemaa: esimerkiksi nisäkkäät ilmaantuivat ja alkoivat syödä dinosaurusten munia, uusia huumaavia kasveja kehittyi, ilmasto lämpeni, tai kylmeni maailmanlaajuisesti. Ehdottomasti tunnetuimman väitteen mukaan asteroidi-isku aiheutti dinosaurusten sukupuuton. Tällä väitteellä on kuitenkin ylitsepääsemättömiä ongelmia. Esimerkiksi kuuluisa maailmanlaajuisesti kivikerrostumista löydetty iridiumkerrostuma – avaintodiste meteoriitti-iskulle – on huomattavasti epäselvempi kuin mitä on väitetty.³ Lisäksi kyseisen asteroidi-iskun todisteena käytetty Meksikon Jukatanin niemimaalla sijaitseva kraatteri on väärän ikäinen, eikä tiedeyhteisössä myöskään vallitse yksimielisyyttä, onko se kraateri ollenkaan.⁴

Raamatullisesta näkökulmasta katsottuna dinosaurusten sukupuutto-ongelmaa ei muodostu. Fossiileja sisältävät sedimenttikerrostumat eivät ole evoluution ja sukupuuton ”aikakirja” miljoonien vuosien aikakehyksessä, vaan vedenpaisumuksen ja sen jälkivaikutusten takia hautautuneiden olentojen jäännöksiä. Kaikki maaeläinten baraminit dinosaurukset ja linnut mukaan lukien asuttivat maan sen jälkeen uudestaan. Tämän jälkeen monet eläimet ovat kuolleet sukupuuttoon, luomakunnan kirouksen takia. Kuten dodon tapauksessa, jotkin dinosaurukset hävisivät ihmisen vaikutuksen takia esimerkiksi siksi, että ne olivat uhka turvallisuudelle tai niiden elinympäristöt hävisivät kaupungistumisen ja maanviljelyksen myötä.

Nykyinen vastine tälle on tiikerin, sarvikuonon ja norsun joko sukupuuttoon kuoleminen tai sukupuuttoon kuolemassa olevaksi lajiksi määrittely monissa osin Kaakkois-Aasiaa Baabelin jälkeisen ihmisten levittäytymisen takia. Sankaritarinat Indonesian nuorista miehistä tappamassa ”rikollistiikereitä” ja -norsuja ovat huomattavan yhdenmukaisia esimerkiksi satoja vuosia vanhojen pyhä Yrjö ja lohikäärme tai Beowulf -tarinoiden kanssa, joissa lohikäärmeiden tappajat ovat myös toisten suojelijoita.

Voidaan tietysti ajatella kuinka ihmiset pystyivät tappamaan suurimpia dinosauruksia ilman nykyaikaisia aseita. Ihmiset kuitenkin tappoivat suurimpiakin dinosauruksia suurempia valaita purjelaivoista käyttämällä ryhmätyötä ja käsinlaukaistavia harppuunoita – tämä lisäksi valaiden kotikentällä. Metsästäjät ovat käyttäneet esimerkiksi tulta, ansoja ja myrkkyjä suurten eläinten kiinnisaamiseksi tai tappamiseksi.

Mannerten kuivuminen vedenpaisumuksen jälkeen on myös voinut olla dinosaurusten sukupuuton osatekijänä. Kaikilla mantereilla on nimittäin ollut hyvin suuria sisämeriä. Dinosaurukset vaikuttavat olleen virtahepojen kaltaisia siinä suhteessa, että ne asuttivat paikkoja, joissa on paljon vettä ja näin mannerten kuivuminen vähensi niille suotuisten alueiden määrää. Vedenpaisumuksen jälkeinen jääkausi⁵ on myös todennäköisesti heikentänyt dinosaurusten elinmahdollisuuksia.

Raamatullisesta näkökulmasta katsoen dinosaurusten sukupuutto on siis hyvin ymmärrettävä.

Kiinnostavaa kyllä fossiilikerrostumien evoluutioteoreettisen tulkinnan mukaan monia eläimiä on kuollut sukupuuttoon miljoonia vuosia sitten, esimerkiksi varsieväkala (sitä on joskus kutsuttu ”dinosauruskalaksi”, koska sen sanottiin kuolleen sukupuuttoon noin 65 miljoonaa vuotta sitten), ja Wollemiat (myös tunnettu ”dinosauruspuuna” samasta syystä). Evolutionistit yllättyivät kuitenkin kun näitä ja muita eläviä fossiileja löydettiin yhä elävänä.⁶ Nämä löydöt eivät kuitenkaan yllätä kreationisteja. Myöskään mikään yllätys ei olisi, jos joku löytäisi elävän dinosauruksen nykyään esimerkiksi Kongon tai Papua uusi guinean kaukaisista viidakoista.⁷ Evolutionisteille sen aiheuttama järkytys olisi kuitenkin huomattavasti suurempi kuin mitä varsieväkalan ja Wollemin männyn löytäminen yhä elävinä oli.⁸

Dinosaurukset kristittyjen avaintodistajana

Kun huomioidaan evolutionistien vaikeudet kohdata heille vastakkaista todistusaineistoa, voidaan ajatella, että seurakuntien tulisi julistaa sitä kuuluvasti etsiäkseen ja saadakseen mukaan monet, jotka uskovat polveutumisoppiin. Raamatun valossa tämä dinosaurusmysteeri häviää täydellisesti.

Surullista kyllä, monet kristityt eivät kuitenkaan monista syistä aktiivisesti käytä dinosauruksia todistuskappaleena. Jotkut ovat vain tietämättömiä siitä, kuinka tehokas dinosauruskysymys on todistuskappaleena kulttuurissa, joka on pommitettu evolutiivisella opetuksella dinosauruksista. Lapset käytännössä indoktrinoidaan polveutumisopilla ja sen miljoonilla vuosilla, kun heidän mielikuvituksensa valloitetaan käyttämällä dinosauruksia.

Seurakuntien ei kuitenkaan tarvitse olla dinosaurusten suhteen hiljaa. Tähän ei myöskään ole mitään tekosyytä, sillä kreationistista materiaalia tuotetaan yhä enemmän, mikä auttaa kristittyjä rohkeasti julistamaan Jeesuksesta, eikä tällöin ole väliä kuinka evoluutioteorian valtaama kulttuuri on.