Print this page
perjantaina, 30. joulukuuta 2011, klo 15.24

Missä vedenpaisumuksen ihmisfossiilit ovat

26.06.2009 - Juho Loukasmäki

Luin erään kirjan, missä puhuttiin vedenpaisumuksesta. Siinä selitettiin suht hyvin se, että kun on ollut vedenpaisumus niin maankerrostumista löydetään paljon eläinten ja kasvien fossiileja jne, joskus niitä löydettiin massoittain joistakin paikoista. Mietin vain, että jos vedenpaisumuksessa kuoli ainakin 99% maanihmisistä, niin missä ne ihmisfossiilit ja jäänteet sitten on?. Paljon löytyy eläimiä ja kasveja, mutta missä ne lukuiset ihmiset ovat? Vettä tuli kuitenkin ovista ja ikkunoista n. 6 viikon ajan. Ehtivätkö jotkut ihmiset tehdä kenties lauttoja siinä ajassa ja siten pelastua. Raamattu kuitenkin sanoo, että kaikki, joissa oli elämän henkäys, kuolivat. Kaikki ihmiset myös, paitsi Nooa ja arkissa olleet. (1.Moos. 7:22-23)

Vastaus:

18.10.2011

Kiitos kysymyksestäsi!

Ihmisfossiilien ja muidenkin selkärankaisten vähyys johtuu tavasta, jolla fossiilit syntyvät. Arvostettu evoluutiobiologi Ernst Mayr kirjoittaa kirjassaan Evoluutio:

”Lisäksi on erittäin epätodennäköistä, että organismi ylipäänsä päätyy fossiiliksi, sillä kuolleet eläimet ja kasvit joko syödään tai ne lahoavat. Fossiilit syntyvät ainoastaan silloin, kun organismi peittyy heti kuolemansa jälkeen hapettoman liejun tai laavan alle.”1

Ihmisfossiileja löytyy maakerrostumista hyvin vähän muihin eliöryhmiin verrattuna. Fossiiliaineistosta 95% koostuu matalan veden eliöstöstä, kuten koraaleista ja äyriäisistä. 4,75% koostuu levistä ja kasvien ja puiden fossiileista, joista suuri osa on kivihiilenä. Vain 0,25% fossiiliaineistosta koostuu selkärankaisista kuten kaloista, sammakkoeläimistä, matelijoista linnuista ja nisäkkäistä. Fossiiliaineistosta vain 0,0025% koostuu selkärankaisten fossiileista, joissa on enemmän kuin yksi luu.

Missä tahansa alueella, josta selkärankaisia on löydetty, on maaeläinten yleisenä suuntauksena olla ylemmissä kerroksissa kuin matalan veden eliöstö. Evolutionistit ovat tulkinneet tämän kuvaavan elämän kehitystä matalan veden selkärangattomista kaloihin ja sammakkoeläimistä maalla eläviin selkärankaisiin.

Vedenpaisumusgeologit ovat kuitenkin selittäneet tämän saman havainnon tulvavesien hautaamien eliöiden erilaisten ekologisten vyöhykkeiden järjestyksenä. Syvyyksien lähteiden aukeneminen sekä rankkasateiden synnyttämät suurta eroosiota aiheuttaneet valumat olisivat haudanneet ensimmäisenä matalien merten eliöstön. Tässä tapauksessa ei olisi odotettavissa, että ihmisfossiileja löydettäisiin varhaisista tulvakerrostumista, jotka sisältäisivät vain matalan veden eliöstöä. Tällä hetkellä fossiilikerrostumat, siten kuin ne ymmärretään, epäilemättä sopivat tähän.2

Maaeläimet ovat muutenkin huonoja fossiloitumaan. Kun maaeläimet kuolevat vedessä, ne paisuvat, nousevat pinnalle ja hajoavat. On hyvin vaikeaa saada paisunutta eläintä veden alle, jotta se voisi hautautua. Lisäksi raadonsyöjät mielellään ahmivat sekä lihan että luut. Merivesi ja bakteerien toiminta tuhoavat kaiken. Vedenpaisumuksen aikana yleisten vedenalaisten mutavyöryjen aiheuttama hankaus olisi jauhanut luut jauheeksi.3

Lisäksi suurin osa harvoista nisäkkäiden fossiileista on fossiiliaineistossa niin kutsutussa tertiäärikerroksessa (Uudemmassa geologisten maailmankausien jaossa paleogeenikausi ja neogeenikauden alku4), jota suurin osa kreationisteista nykyään pitää vedenpaisumuksen jälkeisenä kerroksena. Jos asia on näin, vedenpaisumuksen myöhäisvaiheen kerrostumissa ei oikeastaan ole kovinkaan paljoa nisäkkäiden fossiileja (joitakin nisäkkäiden fossiileja on niin kutsutussa mesotsooisissa kivissä) Siispä ihmisten fossiilit eivät ole ainoita, joita ei löydy tulvasedimenteistä, vaan vastaava puute on monissa muissakin nisäkäsfossiileissa.

Vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset olisivat luultavasti osanneet varoa paikallisia jälkikatastrofeja paremmin kuin muut nisäkkäät. Lisäksi ihmiset pysyivät aluksi maantieteellisesti hyvin pienellä alueella. Ei siis ole odotettavaa löytää juurikaan ihmisiä heti vedenpaisumuksen jälkeen syntyneistä kerroksista, toisin kuin muita nisäkkäitä.2

Kuinka paljon sitten voisimme olettaa löytävämme ihmisiä noista kerrostumista? Raamatun perusteella vaikuttaa selvästi siltä että ihmisten lisääntymisnopeus oli hitaampi kuin nykyään, esimerkiksi Adam sai kolmannen poikansa 130-vuotiaana. Lisäksi jos ihmiset 1. Moos. 4:17 mukaisesti asuivat kaupungeissa, niin heidän jäänteensä eivät olisi tasaisesti jakaantuneet ympäri kerrostumia, vaan niitä olisi selvästi enemmän rajatuilla alueilla. Ihmisillä populaation koko ei myöskään lähtenyt räjähtävään kasvuun ihmisten elämäntapojen takia: "sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa" (1. Moos. 6:13) Oletettavasti tämä väkivalta oli vähintäänkin samaa luokkaa kuin kanaanilaisten kansojen keskuudessa, sisältäen murhien lisäksi mm. lapsiuhreja epäjumalille. Vedenpaisumuksen aikaan eläneitä ihmisiä olisi siis luultavasti ollut lopulta melko vähän, ja vastaavasti ihmisten fossiileitakaan ei siksi odottaisi löytyvän edes niin paljoa kuin saman kokoluokan maaeläimiä.

Vertailun vuoksi vedenpaisumuksessa fossiloituneita suunnilleen ihmisen kokoisia Deinonychus-fossiileja on löydetty englannin Wikipedian tietojen mukaan muutamia Yhdysvalloista5.  Ihmisiä väitetään myös löydetyn vedenpaisumuksen aikana syntyneistä kerrostumista, mutta löytöjä ei ole dokumentoitu riittävällä tarkkuudella.2

Vedenpaisumuksen tarkoitus oli tuhota varsinkin ihmisyhteisöt maan päältä – ei arkistoida niitä tuleville sukupolville. Jotkut kreationisti olettavat jopa, että ennen vedenpaisumusta olleet mantereet vedettiin alas maan vaippaan ja näin tuhottiin täysin kaikki jäljet kulttuureista. Missä tahansa tapauksessa, jossa maaeläimet olisivat säilyneet, ne olisivat hautautuneet kaikkein viimeisinä jääden lähelle pintaa. Näin ne olisivat olleet eroosion ja hävityksen kohteena jälleen, kun tulvavedet väistyivät kohoavien mannerten päältä.

Tehkäämme kuitenkin erittäin suopea oletus, että vedenpaisumuksessa kuoli n. 300 miljoonaa ihmistä joista jokainen säilyi fossiilina tasaisesti jakautuneena sedimenttikerrostumiin, joiden tilavuus on noin 1,2 miljardia kuutiokilometriä. Todennäköisyys, että tällainen fossiili leikkaisi maanpinnan niin, että joku löytäisi sen ja sitten huolellisesti ja rehellisesti tunnistaisi sen, on häviävän pieni.

Jos taas evoluutioteoria on totta ja ihmisiä on ollut olemassa kolme miljoonaa vuotta, useita biljoonia yksilöitä on elänyt ja kuollut. Lisäksi kivikauden ihmiset hautasivat kuolleensa muistoesineiden kanssa ja tuona aikana olisi kuollut ja haudattu miljardeja ihmisiä, jolloin luut fossiloituisivat helposti ja olisivat lähellä maanpintaa. Missä on suurin osa heidän fossiileistaan? Tämä on paljon kiusallisempi kysymys.6

Roy D. Holtin teoria

Vaihtoehtoinen, mutta vähemmän tunnettu selitys ihmisfossiilien vähyydelle on Roy D. Holtin teoria, jonka mukaan vedenpaisumuksen aikana maa ja meri vaihtoivat jollakin tapaa paikkaansa. Ennen vedenpaisumusta nykyiset mantereet olisivat olleet matalien merien pohjia. Kohdassa 1. Moos. 1:9 mainittu kuiva maa olisi ollut muualla.

Tätä ideaa kehitellessään Roy ehdotti, että luodut, ennen vedenpaisumusta olleet mantereet koostuivat tiheydeltään pienestä aineesta, kuten kalkista, sorasta, hiekasta ja muusta irtomaasta, toisin kuin nykyajan graniitista koostuvat mantereet. Vedenpaisumus olisi silloin pyyhkäissyt nuo kevyemmät materiaalit ja niiden mukana kasvit ja eläimet maan päältä mataliin meriin.

Ensiksi maalta tullut muta hautaisi merenpohjan eliöstön, kuten äyriäisfossiilit, joita löytyy kambrikauden kerrostumista. Sitten se saisi kiinni ja hautaisi liikkuvamman merieliöstön, kuten kalat, joita löydetään pääasiassa devonikauden kerrostumista. Seuraavaksi kerrostumissa olisi rantaviivan kasveja ja pieniä matelijoita (kivihiilikauden kerrostumat), joita seuraisivat matalalla suolla eläneet eläimet, kuten dinosaurukset (Mesotsooisen kauden kerrostumat). Lopuksi olisi kasvien ja suurempien nisäkkäiden vuoro päätyä vedenpaisumusta edeltävien mantereiden sisäosista, korkeilta tasangoilta ja vuorilta kenotsooisen kauden kerrostumiin muiden yläpuolelle. Sitten nykyiset mantereet kohoaisivat maailmanlaajuisesta valtamerestä. Vesien valuminen pois kuluttaisi suurimman osan kenotsooisen kauden kerrostumista, jauhaen suurimmat fossiilit ja kasaten mudan nykyisten valtamerien pohjalle.7

Katso myös