Print this page

Jättiläiset ja jumalien pojat

24.10.2009 - Jan Myllykoski

Tervehdys! Tiedustelisin jättiläisistä ja jumalien pojista, jotka mainitaan 1. Mooseksen kirjassa 6. luvussa. Mitä ajattelette näiden jättiläisten olleen, entä mitä olivat jumalien pojat jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin? Olen vakaumukseltani kristitty ja olen kovasti halunnut kysyä, miten Raamatun jättiläiset nähdään luonnontieteen perspektiivistä. Kiitos mielenkiintoisista sivuista!

Vastaus:

08.10.2012

Kiitos kysymyksestäsi.

Vuoden 1992 Raamatun käännöksessä mainitaan 1. Mooseksen kirjan 6. luvussa ”jumalien pojat”, kun taas vuoden 1933 käännöksessä käytetään suomennosta "Jumalan pojat". Olemme käsitelleet tätä aiemmassa artikkelissamme1. Tässä vastauksessa on käytetty pohjana Bodie Hodgen artikkelia Who Were the Nephilim? ja raamatunkohdissa käytetään vuoden -33/38 käännöstä.

1. Moos. 6:1-6:

”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat (bene Elohim) ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.
Silloin Herra sanoi: 'Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.'
Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat (bene Elohim) yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita. Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.”

4. Moos. 13:30-33:

”Ja Kaaleb koitti tyynnyttää kansaa napisemasta Moosesta vastaan ja sanoi: 'Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme'. Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: 'Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi'. Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: 'Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.'”

1. Mooseksen kirjan 6 luvussa sekä 4. Mooseksen kirjan 13 luvussa (ennen vedenpaisumusta ja sen jälkeen) mainitaan Nefilit (suomenkielisessä käännöksessä jättiläiset), jotka ovat olleet keskustelun aiheena hyvin pitkään ja ovat sitä yhä edelleen kristillisissä piireissä.2 Erään tunnetun epäraamatullisen kannan mukaan jättiläiset olivat avaruusolioita. Suurin osa kreationisteista oikeutetusti hylkää tämän erikoisen näkemyksen monista perustelluista ja hyvistä syistä, mutta tässä kohdin emme käsittele tätä aluetta sen syvällisemmin.3

Näkemyksistä, joilla on raamatullista tukea, jotkut uskovat, että langenneet enkelit yhtyivät naisiin ja seurauksena oli jättiläisiä nimeltään Nefilit. Jotkut uskovat Jumalan poikien olleen seuraus langenneista enkeleistä, jotka valtasivat jumalattomia miehiä yhtyäkseen naisiin.

Jotkut uskovat heidän olleen seetiläisiä (Aadamin pojan Seetin jälkeläisiä). On myös joitakin vähäisempiä näkemyksiä, joidenka mukaan kuninkaat, hallitsijat ja perhekuntien päät olisivat psalmissa 82 mainitut jumaliset. Tällä näkemyksellä on monia samankaltaisuuksia seetiläisnäkemyksen kanssa, mutta se eliminoi monia Seetin jälkeläisiä ja pitää hurskaina ainoastaan johtajia tai kuninkaita (kuten myös joidenkin muiden sukukuntien johtajia). Niinpä jätetään nyt tämä pieni näkemys pois ja käsitellään sen suurimmaksi osaksi sisällyttämää seetiläisnäkökulmaa. On vielä yksi seetiläisnäkemyksen muunnos, jonka mukaan näillä jumalaisilla miehillä oli suhteita jumalattomiin naisiin ja heidän jälkeläiset seurasivat muita ”jumalia” Jumalan vastakohtana – ja ”ryhtyivät luopioiksi” suurissa määrin. Tätä kutsutaan ”langenneiden miesten” näkemykseksi. Myös muita vähäisempiä mielipiteitä on, kuten myös muita pienempiä epäraamatullisia näkemyksiä, mutta käsittelemme tässä ensisijaisesti näitä neljää.

Nefili-sanan osalta vallitsee myös suuri epäselvyys eikä sen tarkkaa merkitystä nykyään tunneta. Se yhdistetään hepreassa verbiluokkaan ”langeta” (naphal), minkä takia jotkut johtavat tämän langenneisiin enkeleihin tai sopivammin heidän jälkeläisiinsä. Tämä seikka antaa myös vahvaa tukea näkemykselle, että miehet ovat langenneet eroon Jumalasta. Tässä onkin kaksi käsitettä, jotka auttavat luomaan erilaisia näkökulmia yllä mainittuihin seikkoihin.

Monet ovat yhdistäneet Nefilit jättiläisiin. Jättiläisten ominaisuuksia ei kuitenkaan ole rajoitettu yksin Nefileihin: Goljatia, jättiläistä, ei ole tarkasteltu Nefilinä. Kuten jo aikaisemmin mainittiin, käsite Nefili on tarkalleen ottaen epäselvä. Se yhdistetään verbiin ”langeta” ja King James -käännös kääntää sen jättiläiseksi latinankielisen Vulgatan (varhainen latinankielinen käännös) sekä 4. Moos. 13:n kontekstin perusteella. 1. Moos. 6 ei kuitenkaan anna ymmärtää, että kyseessä olisivat olleet jättiläiset. Latinankielinen Vulgata on saattanut puolestaan ottaa vaikutteita Septuagintasta (kreikankielinen käännös vanhasta testamentista n. 200-300 vuotta eKr.). Siinä käytetään kreikan sanaa ”gigentes”.

Tässä taulukko, jossa on käsitelty neljää tunnettua näkemystä lyhyesti:

Nimi

Näkemys lyhyesti

Langenneet enkelit - näkemys

Paholainen ja/tai hänen langenneet enkelinsä yhtyivät ihmisten tyttäriin ja saivat jälkeläisiä, joita kutsutaan Nefileiksi.

Langenneiden enkeleiden valtaamat miehet -näkemys

Langenneet enkelit ja/tai paholainen riivasivat miehiä ja saivat aikaan heidän yhtymisensä naisiin.

Seetiläisnäkemys

Jumalan Pojat olivat hurskas linja Aadamista Seetin kautta Nooaan ja Nefilit olivat langeneita lapsia, jotka palvoivat epäjumalia.

Langenneet miehet -näkemys

Hurskaat miehet (Jumalan pojat) ottivat jumalattomia vaimoja ja heidän jälkeläisensä (Nefilit) seurasivat epäjumalia, hylkäsivät Jumalan ja lankesivat kauas Jumalasta pahuudessaan.

Monet arvossa pidetyt kristityt ovat kommentoineet tätä aihetta vuosien varrella ja heidän työnsä on korkeasti arvostettua. Tämän pohdinnan tarkoituksena ei ole kiistää heidän työtään millään tavoin, vaan rakentaa sen varaan kivi kiveä hioo -periaatteella.

Tieteellinen kreationismi ry ei ota yhdistyksenä virallisesti tiettyä kantaa näiden neljän päänäkökulman suhteen. Kysymys ei vaikuta Raamatun auktoriteettiin, sillä jokainen osapuoli käyttää tässä keskustelussa Raamattua suurimmaksi osaksi oman näkökulmansa pohjana.

Langenneet enkelit -näkemys

  • Jumalan pojat: langenneita enkeleitä
  • Nefilit: Ihmisen ja enkelin sekoituksia

Tämä on yksi tunnetuimmista näkemyksistä. Se juontaa juurensa siihen, että enkeleitä kutsutaan tai tulkitaan kutsuttavan ”Jumalan pojiksi” kohdissa Job. 1:6, 2:1 ja 38:7. Jos Nefilit olisivat todella puolittain ihmisiä/puolittain langenneita enkeleitä, olisi helppo ymmärtää monien muinaisten uskontojen näkemykset puolijumalista ja ajasta Baabelin tornin jälkeen. Kuten on huomattukin, Nefili -sana johdetaan hepreassa langeta-verbeistä, mikä antaa tukea näkemykselle, että tämä viittaa langenneisiin enkeleihin. Niinpä sillä on jonkinlainen asema raamatuntutkijoiden parissa. Tämän näkemyksen puolustajat löytävät tukea kahdesta Uuden Testamentin avainkohdasta. Apostoli Pietari kirjoittaa (2. Piet. 2:1-11):

Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.

Ennen tämän kohdan kommentoimista, täytyy katsoa myös kohtaa Juud. 4-8:

Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen. Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja.

Nämä jakeet eivät nimenomaan mainitse Nefileitä, eivätkä ne selvästi ilmoita, että langenneilla enkeleillä olisi ollut seksuaalisia suhteita naisten kanssa. Niissä mainitaan kuitenkin ”enkeleitä, jotka syntiä tekivät” (2. Piet. 2:4), ”jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa” (Juud. 6) samassa kontekstissa, kuin Nooa. Molemmat kohdat näyttävät vertaavan näiden enkeleiden syntiä sodomalaisten ja gomorralaisten syntiin, jotka ”samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin” (Juud. 7). 1. Moos. 19:5 paljastaa, että sodomalaiset himoitsivat kahta enkeliä, jotka olivat tulleet Lootin kotiin. On tärkeää huomata, että samaan aikaan kun nämä jakeet näyttävät tarjoavan vahvaa tukea langenneet enkelit -näkemykselle, ne eivät tuota vedenpitävää argumenttia sen puolesta.

Esimerkiksi raamatuntutkija John Gill selvittää tarkastellessaan Juudaksen kirjeen kuudetta jaetta:4

Jae 6. ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa. Tai enkeliluokkaansa, tätä pyhää, kunniakasta ja onnellista asemaa, johon heidät luotiin. Heidät luotiin täydelliseen pyhyyteen ja vanhurskauteen, osallistumaan poikina Jumalan yhteyteen. He olivat myös luontonsa takia verrattavissa aamutähtiin ja heillä oli valtaistuimia, herruuksia, ruhtinuuksia ja voimia. He olivat ylemmällä luotujen tasolla kuin ihmiset. He saivat katsella Jumalaa kasvoista kasvoihin ja nauttia hänen läsnäolostaan. He eivät kuitenkaan säilyttäneet tätä asemaansa ollessaan lankeavaisia luotuja. Ensin yksi heistä teki syntiä, loput seurasivat häntä perässä eikä heidän asemansa tai paikkansa enää ollut sama kuin aiemmin.
vaan jättivät oman asumuksensa; He yrittivät nousta korkeammalle tai sanoutua irti määrätystä paikastaan ja kunniatehtävistään. He olivat haluttomia olemaan Jumalan alamaisia ja erityisesti olemaan alamaisia ihmisen muodon ottavalle Jumalan Pojalle. Hän on heidän yläpuolellaan eivätkä he kestäneet sitä. He keräsivät yhteen enemmistön toisaalle paholainen päämiehenään – tätä voidaan pitää osana heidän tuomiotaan, ja heidän sanotaan tehneen sen, mikä oli pakko. Heidät karkotettiin alkuperäisestä asuinpaikastaan taivaasta ja heidät painettiin helvettiin, katso 2. Piet. 2:4. Tätä heidän asuinpaikkaansa, jonka he jättivät, kun he lankesivat ja josta heidät karkotettiin, kutsutaan juutalaisuudessa usein pyhyyden paikaksi tai pyhäksi paikaksi.
...pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon. Nämä ”iankaikkiset kahleet” saattavat tarkoittaa Jumalan voimaa ja kaukonäköisyyttä, joka vaikuttaa heihin aina, heidän syntisyyttään tai Jumalan heitä koskevan lopullisen tuomion ja perikadon julistusta ja päämäärää. Tämä tuomio on muuttamaton ja peruuttamaton, eikä sieltä ole pelastusta. Ilmaus ”pimeyteen” saattaa viitata kahleisiin kuten 2. Piet. 2:4, jossa niitä kutsutaan ”pimeyden kahleiksi”. Joko sen tähden, että Jumalan voima, kaukonäköisyys ja tarkoitukset ovat näkymättömiä – syyrian kielisessä käännöksessä lukee ”tuntemattomiin kahleisiin” tai synnin kauheiden ja toivottomien seurausten takia. Tämä tarkoittaa syyllisyyttä, jolla heidän omatuntonsa taukoamatta täyttyy tai se merkitsee paikkaa ja asemaa missä he ovat, joko pimeydessä tai synnin vallan alla, joka on pimeyttä ilman Jumalan kasvojen kirkkautta, yliluonnollista tietoa tai lohdutusta. Heitä ”säilytetään” näissä kahleissa pimeydessä tai ”vankeudessa”, kuten arabian kielinen käännös sen esittää. Tämä viittaa heidän jatkuvaan vankeuteensa, jossa Jeesus Kristus heitä pitää. Hän joka voi sitoa ja vapauttaa paholaisen koska vain. Tämä myös näyttää, ettei heitä ole vielä lopullisesti tuomittu, vaan ovat kuten pahantekijät, joita pidetään vankeina kunnes oikeusistunto koittaa. Niinpä nämä on laitettu kahleisiin ja niitä pidetään vankeudessa.

Gill jatkaa jakeesta 7:

samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta. Ei kuten enkelit, joilla ei ole kykyä tehdä syntiä kyseisellä tavalla. Vaikka juutalaiset arvelivat tätä heidän synnikseen, ja niin tulkittu 1. Moos. 6:2,4, on tämä synti ennemmin yleinen israelilaisten keskuudessa (1. Kor. 10:8). Tämä kohta vaikuttaakin viittaavan kaikkein parhaiten vääriin opettajiin, jotka käänsivät Jumalan armon irstauteen, mikä on tätä kautta rangaistavaa. Tällöin on järkevää, että samankaltainen käytös kuin Sodoman ja Gomorran asukkailla johti heidät haureuden syntiin, minkä takia näitä miehiä saattoi odottaa samankaltaisen synnin tähden heille langettava sama tuomio. Synti on lihan työtä ja vastakohtana Jumalan laille, se on rikkomus omaa ruumista vastaan, ja siihen liittyy monenlaista pahaa. Sille asetetaan tuomio nyt ja tulevaisuudessa ja se on kelpaamatonta pyhien yhteyteen ja taivasten valtakuntaan.
ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin; tai ”muuhun lihaan”, joka ei tarkoita muita naisia heidän omien vaimojen rinnalla, vaan miehiä. Iljettävät ja luonnottomat synnit, joita nykyään kutsutaan sodomiaksi, ja jotka ovat suunnattoman suuria syntejä, ovat vastakohtana luonnolle ja Jumalan laille, häpeällistä ihmisille ja kansoille ja tavallisesti vallalla siellä, missä on epäjumalanpalvelusta ja epäuskoa, kuten paavilaisten ja muhamettilaisten keskuudessa. Se nousi Sodoman saamattomuudesta ja mässäilystä, ja tuomittiin Jumalan silmissä häpeämättömyydessä: heidän rangaistuksensa oli ansaittu.

Konteksti kertoo jumalattomista, jotka ovat hiipineet seurakuntaan ja varoittaa heidän tulevaisuudestaan. Tällainen synti ja jumalattomuus ei ole mitään uutta:

  1. Kun israelilaiset lankesivat pois Jumalasta autiomaassa sen jälkeen, kun Mooses johti heidät pois Egyptistä, Jumala tuhosi heidät.

  2. Kun enkelit kapinoivat, Jumala sitoi heidät ikuiseen pimeyteen.

  3. Samaan tyyliin, miten israelilaiset olivat avionrikkojia Jumalaa vastaan ja etsivät muita jumalia, Sodoma ja Gomorra etsivät vääriä sukupuolisuhteita.

Jumala tuhoaa ne, jotka ovat jumalattomia ja jotka hiipivät seurakuntaan, juuri kuten Hän teki aiemmin mainituille jumalattomille ihmisille, ja enkeleille. Heidän tuomionsa on sama. Tämäntyyppistä loogista ajattelua voidaan myös soveltaa kohtaan 2. Piet. 2. Gill pohtii tätä kommentaarissaan samaan tapaan.

Koska tämä on yksi suosituimmista näkemyksistä, sitä vastaan on esitetty myös paljon kritiikkiä. Yksi pääargumentti tätä näkemystä vastaan on, että enkelit ovat henkiolentoja, eikä niillä ole dna:a, joka yhdistyisi naisten perimään.

 

Sille, että langenneet enkelit olisivat ilmestyneet ihmisinä tai että heillä olisi fyysistä dna:a, ei ole raamatullista tukea.

 

Tähän voidaan argumentoida, että enkelit voivat ottaa ihmisen muodon, kuten Gabriel (Dan. 9:21, Luuk. 1:11-20) ja kaksi enkeliä, jotka lähetettiin tuhoamaan Sodoma (1. Moos. 19:1-13). Kuitenkin sen olettaminen, että näillä enkeleillä olisi lisääntymiskyky on toinen asia. Nämä enkelit eivät myöskään olleet langenneita enkeleitä. Sille, että langenneet enkelit olisivat ilmestyneet ihmisinä tai että heillä olisi fyysistä dna:a, ei ole raamatullista tukea.

Yliluonnollinen voi tuottaa fyysistä jälkikasvua, kuten Pyhä Henki todistaa tullessaan Marian ylle. Pyhä Henki on kuitenkin Luoja ja Hänellä on tähän voima (Ps. 104:30). Entä langenneet enkelit? Raamattu ei yksinkertaisesti kerro sitä.

Vaikka monet kommentaarit, sekä myös Codex Alexandrinuksen sisältämä  Septuaginta, viittaavat Jumalan poikiin kohdissa Job. 1:6 ja Job 2:1 enkeleinä, ei tämä välttämättä ole 1. Moos. 6 kohdalla hyvä perustelu kahdesta syystä. Lisäksi jotkut kommentaarit jättävät avoimeksi mahdollisuuden, että nämä voisivat viitata hurskaisiin miehiin ja/tai korkeisiin viranomaisiin, jotka olivat ihmisiä.5

Jobin kirjan kirjoittaja oli tietoinen enkelistä käytetystä ilmauksesta (Kalm mal’ak) kun teemanilainen Elifas käyttää sitä kohdassa Job. 4:18. Niinpä, jos Jumalan pojilla viitataan enkeleihin, miksi sitä ei sanota? Saattaa olla turhan varmaa sanoa, että nämä kaksi jaetta Jobin kirjan alussa viittaavat enkeleihin, mutta vaikka niin olisi, ne eivät viittaisi langenneisiin enkeleihin. Muualla Raamatussa ei ole kohtia, jotka viittaisivat langenneisiin enkeleihin tai demoneihin Jumalan poikina, eikä tälle tulkinnalle Jobin kirjan kohdalla löydy vahvistusta.

Joskus teemme virheen olettaessamme, että yksi nimi tai ilmaus Raamatun kohdassa on sama asia tai toimii samoin kuin toisessa Raamatun kohdassa. Vaikka asia saattaa ollakin näin, tämän suhteen ei pidä olla dogmaattinen. Esimerkiksi Heprean Baabelia tai Babylonia tarkoittava sana lbb (0894) viittaa kahteen selkeästi erotettavaan alueeseen. Jos huomataan, että lbb viittaa Nebukadnessariin, ei tule olettaa, että se tarkoittaisi Baabelia, joka seurasi pian vedenpaisumuksen jälkeen.

Job 38:7 on tästä huolimatta erinomainen esimerkki enkeleistä, joita kutsutaan Jumalan pojiksi. Tässä kohdassa kuitenkin viitataan enkeleihin luomisviikon aikana, ennen kuin yksikään heistä oli langennut (sen on täytynyt tapahtua Jumalan julistuksen jälkeen, missä hän julistaa kaiken erittäin hyväksi: 1. Moos. 1:31). Niinpä tämä ei anna tukea sille, että langenneita enkeleitä kutsuttaisiin Jumalan pojiksi.

Eräs argumentti tätä näkemystä vastaan on, että hurskaita miehiä kutsuttaan joskus Jumalan pojiksi tai pojaksi, kuten Aadamia Luukkaan evankeliumin kolmannessa luvussa:

Luuk. 3:38:

tämä Enoksen [poika], tämä Seetin, tämä Aadamin, tämä Jumalan.

Muut kohdat vahvistavat myös, että kristittyjä kutsutaan tällä tavoin:

Matt. 5:9:

Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

Room. 8:14:

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

Room. 8:19:

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

Gal. 3:26:

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

Vaikka jokainen näistä on kreikaksi, kun taas ”Jumalan Pojat” kohdassa 1. Moos. 6 on hepreaksi, ne on käännetty oikein Jumalan lapsiksi. Luuk. 6:35 esittää ilmauksen ”Kaikkein korkeimman pojat”. Myös kohdassa Ps. 82:6 on ”kaikkein korkeimman pojat” ja on tulkittu oikein, että hurskaita ihmisiä voidaan kutsua Jumalan pojiksi muissakin kielissä kuin kreikassa. Hoos. 1:10 huomauttaa, että ihmisiä voidaan kutsua myös ”elävän Jumalan pojiksi” (Huomaa lisätty ilmaus elävä) hepreassa:

Hoosea 1:10:

Mutta israelilaisten luku on oleva niinkuin meren hiekka, jota ei voi mitata eikä lukea. Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', heille sanotaan: 'Elävän Jumalan lapset!'

Tämä ei tosin ole identtinen ilmaus hepreassa verrattuna ensimmäiseen Mooseksen kirjaan tai Jobin kirjaan, mutta esittää, että ihmisiä voidaan kutsua Jumalan pojiksi toisessa muodossa. Siispä kohtia, joissa ihmisiä kutsutaan näillä tavoilla:

  • Jumalan pojiksi (kreikassa 5 kertaa)
  • Korkeimman pojiksi (kerta sekä kreikassa että hepreassa)
  • Elävän Jumalan pojiksi (kerran hepreassa)

Miksi heprean ilmauksen ”Jumalan pojat” viittaaminen ihmisiin olisi yht'äkkiä kiellettyä, kun Jumala on jo käyttänyt samanlaisia muotoja kutsuessaan hurskaita miehiä kyseisellä jumalallisella ilmauksella? Näyttää epätodennäköiseltä, että Jumala laittaisi langenneet enkelit ja enkelit, jotka eivät ole langenneet, israelilaiset (Jumalan valitun kansan), ja kristityt (Kristuksen morsian), samaan sarjaan. On kyseenalaista, että jumala olisi halunnut sekoittaa langenneet enkelit morsiameensa! Jotkut ohittavat tämän Hoosean kirjan kohdan käsittelyn, mutta siihen ei tule suhtautua välinpitämättömästi. Muutkin jakeet osoittavat, että ihmiset voivat olla Jumalan lapsia, kuten Ps. 73:15 ja 5. Moos. 32:5.

On myös esitetty vastaus, että syy, miksi Aadamia ja kristittyjä kutsutaan Jumalan pojiksi (tai pojaksi) johtuu siitä, että heidät Jumala on tehnyt suoraan tavalla tai toisella – Aadam tomusta Jumalan kädestä ja kristityt taas tehdään uusiksi luomuksiksi (2. Kor. 5:17). Näiden mukaan sitten enkelit, jotka Jumala loi suoraan luomisviikon aikana, voisivat myös sisältyä tähän ilmaukseen.

On kuitenkin monia muita Jumalan suoria luomuksia, kuten meri- ja maaeläimet jne. Ovatko nämä myös Jumalan poikia? Jotkut voisivat sanoa niiden olevan. Myös Vanhan Testamentin hurskaat ihmiset ovat jonakin päivänä uusia luomuksia Kristuksessa ja Jumalan ennakkotiedon mukaan heitä voitaisiin vaivatta kutsua ”Jumalan pojiksi”. Näin tämä argumentti ei todella muodosta todistetta yksinomaan langenneiden enkeleiden näkemykselle, vaan sitä voitaisiin käyttää yhtä hyvin hurskaista miehistä.

Hepreassa käytetään myös ilmausta ”Israelin pojat” tarkoitettaessa Israelin jälkeläisiä, jotka eivät olleet hänen suoria jälkeläisiään (4. Moos. 6:6, 6:11 jne.) Ei siis ole syytä olettaa, ettei "Jumalan pojat" voisi viitata miehiin, jotka olivat Aadamin, Jumalan pojan, jälkeläisiä. Selvennykseksi on mainittava, että tätä ei tule sekoittaa Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Jeesukseen, joka on ainoa ja täydellinen Jumalan Poika.

Toinen teologinen ongelma langenneet enkelit -näkemykselle muodostuu, kun tarkastelemme lähemmin anakilaisia (Anakin jälkeläisiä), Nefilien jälkeläisiä 4. Moos. 13:33 mukaan. Joosua ei täysin tuhonnut anakilaisia. Joosua sanoo:

Joos. 11:22

Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia; ainoastaan Gassaan, Gatiin ja Asdodiin niitä jäi.

Raamattu ei missään kerro heidän sukunsa loppuneen. Näin ollen ei ole syytä olettaa, ettei Anakin jälkeläisiä olisi elossa nykypäivänä. He ovat itse asiassa todennäköisesti risteytyneen moniin muihin ihmisryhmiin tuon jälkeen.

Tämä teologinen ongelma on kuitenkin kyseenalaistettu – vieläpä oikeutetusti – sillä kohta 4. Moos. 13:33 on osa israelilaisten keskuudessa levinnyttä huonoa/väärää kertomusta. Mutta onko informaatio anakilaisista Nefileinä virheellistä? Katsotaanpa:

4. Moos. 13:30-33

Amalekilaiset asuvat Etelämaassa ja heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varsilla." Ja Kaaleb koitti tyynnyttää kansaa napisemasta Moosesta vastaan ja sanoi: "Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme". Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: "Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi".Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: "Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä.

Olipa selonteko anakilaisista Nefileinä oikea tai virheellinen, niin valhekin usein sisältää joitain totuuden siemeniä. Esimerkiksi tiedämme, että anakilaisia oli maassa, koska Joosua kävi myöhemmin sotaa heitä vastaan. Mitkä tämän selonteon osat siis olivat virheellisiä, ja mitkä totuudenmukaisia? Tästä saadaan vihje, kun Kaaleb ja Joosua vastaavat väkijoukolle, joka nurisi huonosta kertomuksesta, kohdassa 4. Moos. 14:6-9.

4. Moos. 14:6-9

Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: "Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö."

Seuraava taulukko purkaa virheellisen kertomuksen osiin ja analysoi, mikä oli virheellistä ja mitä ei kyseenalaistettu.

Virheellinen kertomus osoittaa

Kyseenalaistivatko Joosua ja Kaaleb tämän?

Maa nielee asukkaansa

Kyseenalaistettu: Joosuan ja Kaalebin mukaan maa oli hyvä ja ihana, joka tulvi maitoa ja hunajaa

Kaikki ihmiset olivat kookkaita, vakoilijat näyttivät erittäin pieniltä heidän rinnallaan (kuin heinäsirkoilta)

Kyseenalaistettu: Joosua ja Kaaleb kertoivat, ettei maan ihmisiä tarvitse pelätä. He eivät ottaneet kantaa kokoon, mutta monet saattoivat olla jättiläisiä, sillä he huomauttivat, että ihmiset pelkäsivät heitä.

Maassa oli anakilaisia

Ei kyseenalaistettu

Maassa oli Nefileitä

Ei kyseenalaistettu

Anakilaiset olivat Nefilien jälkeläisiä.

Ei kyseenalaistettu

Anakilaiset olivat vain osa Nefileistä

Ei kyseenalaistettu


Näin ollen ei ole perusteltua väittää virheellisen kertomuksen tarkoittavan, että anakilaiset eivät olleet Nefileitä, sillä tätä kohtaa ei (eikä muita selonteon yllä esiteltyjä näkökohtia) osoitettu missään vaiheessa virheellisiksi. Näin ollen argumentti siitä, että Nefilit olivat Anakin jälkeläisiä ja että heitä oli vedenpaisumuksen jälkeen on voimassa. Tämä myös paljastaa, että Nefileitä voi olla olemassa ilman, että he olisivat ”Jumalan poikia”, kuten heidät on mainittu vain Anakin jälkeläisinä.

Kiinnostavaa kyllä Mooses, joka kirjoitti ensimmäisen Mooseksen kirjan, on todennut, että Nefileitä oli maan päällä ennen vedenpaisumusta ja myöhemminkin:

1. Moos. 6:4a:

Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin (korostus lisätty)

Joissakin käännöksissä lukee ”ja tämän jälkeen”, minkä takia voidaan väittää, että tällä viitataan vain vedenpaisumusta edeltävään aikaan. On kuitenkin paljon järkevämpää, että tämä kohta viittaa vedenpaisumuksen jälkeiseen aikaan erityisesti, kun Mooses on kirjoittanut ensimmäisen Mooseksen kirjan kuudennen luvun.

Apostolien teot 17:26 osoittaa kaikkien kansojen olevan ”yhtä verta” tai yksi ihmissuku”. Jos jotkin kansat ovat enkeliperäisen veren ja Aadamperäisen veren sekoituksia, kuten anakilaiset olisivat olleet tämän näkemyksen mukaan ja Nefilit vedenpaisumusta ennen, on suuri ongelma – Ap.t. 17:26 olisi väärässä. Anakilaisia eli yhä ja risteytyi muihin kansoihin Paavalin aikana. On myös ongelmallista sanoa, että enkelit yhtyivät naisiin. Toinen ongelma muodostuu ensimmäisen Mooseksen kirjan kohdan 6:4 lopussa:

1. Moos. 6:4:

Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita (vya ‘iysh).

Kohdassa 1. Moos. 6:4, ilmaus ”sankarit” käyttää heprean sanaa iysh. Tätä ilmausta käytetään johdonmukaisesti ”ihmisistä” tai Aadamin jälkeläistä – jopa Aadam käyttää sitä itsestään kohdassa 1. Moos. 2:23, muttei koskaan langenneista enkeleistä, demoneista tai paholaisesta. Sitä käytetään kuitenkin enkeleistä, jotka eivät ole langenneet, kun he ottavat ihmisen muodon. Jos Nefilit olivat ihmisen ja langenneen enkelin risteymä, miksi sitten Raamattu käyttää ilmausta ”ihminen” (iysh) vastakohtana jollekin, joka johtaa meidät uskomaan, etteivät he olleet täysiä ihmisiä?

Jos seurataan iysh -sanan kontekstia seuraavissa ensimmäisen Mooseksen kirjan kuudennen luvun kohdissa, havaitaan:

  • Jae 4: Nefilit olivat sankareita (sankarimiehiä)
  • Jae 5: Ihmisten suuri pahuus
  • Jae 6: Jumala katui tehneensä ihmiset maan päälle
  • Jae 7: ihmisten hävittäminen maan päältä
  • Jae 8/9: Nooa sai armon Jumalan silmissä ja oli hurskas ja nuhteeton mies

Konteksti osoittaa, että Nooaa verrattiin ensimmäisen Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa mainittuihin aikalaisiin, jotka eivät olleet vanhurskaita (1. moos. 6:9). Ei ole mitään mainintaa siitä, että Nooa olisi ollut täysi ihminen ja muut puoliverisiä, vaan ainoastaan että hän oli hurskas ja nuhteeton heidän keskuudessaan. Se, että Nooa on hurskas ja nuhteeton hänen sukupolvensa joukossa, tukee selvästi tukea näkemystä jossa Jumalan pojat tulkitaan ihmisiä.

Yksi varhainen argumentti tätä enkelinäkemystä vastaan oli, että enkelit eivät Jeesuksen mukaan mene naimisiin taivaassa (Matt. 22:30). Tähän on vastattu moneen kertaan ja on hyvällä syyllä huomautettu, että tällä viitataan enkelihin taivaassa, ei langenneisiin enkeleihin. Näin mahdollisuus siihen, että langenneet enkelit voisivat tehdä tällä tavoin on olemassa. Tästä nousee kuitenkin uusi ongelma. Mooses huomauttaa, että Jumalan pojat ottivat vaimoja (ishshah naisia/vaimoja) (1. Moos. 6:2). Raamatusta ei ole löydetty kohtaa, jossa vaimo, vaimot, aviomies, aviomiehet tai avioliitto olisi mitään muuta kuin miehen ja naisen välistä. Jos nämä olivat avioliittoja langenneiden enkeleiden ja naisten välillä, aukaisee se mahdollisuuden, että avioliittoa ei ole rajoitettu miehen ja naisen väliseksi samaan aikaan kun Raamattu opettaa suoraan tästä asiasta.6

Vastineena tähän on esitetty, että ishshah-sanalla voitaisiin tarkoittaa vain naisia, ei vaimoja, eikä välttämättä tarkoita, että he olisivat naimisissa, vaan pikemminkin otettu seksuaalisiin tarkoituksiin avioliiton ulkopuolella mahdollisesti väkisin. Tällaisen kritiikin valossa tämä suosittu näkemys ei ehkä ole kaikkein perustelluin, vaikka monet tunnetut tutkijat pitäytyvät siinä, ja sille on myös syytä antaa tunnustusta. Onkin suositeltavaa perehtyä syvemmin kumpaankin näkemykseen ja niihin esitettyihin vastineisiin, sillä tässä on vain raapaistu pintaa.

Ehkäpä kuitenkin musertavin argumentti tätä näkemystä vastaan tulee Jeesukselta itseltään. Raamatussa ei ole aiemmin mainittu esimerkkiä, missä langenneet enkelit olisivat koskaan muuttuneet aineellisiksi. Tämä on tärkeää, koska Jeesus todisti ylösnousemuksestaan, kun opetuslapset kyseenalaistivat hänet:

Luukas 24: 37-43

Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan." Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?" Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. (korostus lisätty)

Jos langenneet enkelit tai demonit, jotka ovat henkiä, voisivat muuttua aineellisiksi, se muodostaa kysymyksen Jeesuksen täydellisestä ylösnousemuksesta. Jeesus sanoo, ettei hengillä ole lihaa eikä luita, joten näyttäisi siltä, etteivät nämä olevaiset voi tehdä fyysisiä kehoja itsekseen.

Langenneiden enkeleiden valtaamat miehet -näkemys

  • Jumalan pojat: langenneiden enkeleiden/demonien valtaamat miehet
  • Nefilit: 100% ihmisiä

Tällä näkemyksellä on joitakin samankaltaisuuksia verrattuna edelliseen näkemykseen, jossa Jumalan pojilla oli suhde langenneisiin enkeleihin. Tässä näkemyksessä Jumalan pojat olisivat miehiä, jotka langenneet enkelit ja/tai demonit valtasivat. Toisin kuin edellisessä näkemyksessä, tämän mukaan jälkeläiset eivät olleet sekoituksia vaan täysin ihmisiä. Tietyt edellisen kappaleen argumentit Jumalan poikien enkeleinä oloa vastaan pätevät yhä täällä.

Ihmiselle on mahdollista, että paholainen tai demonit riivaavat häntä. Paholainen voi helposti voittaa ihmisen tai vaikuttaa häneen, kuten Juudakseen (Luuk. 22:3). Demonit ovat monesti tunkeutuneet ihmisiin, kuten kohdassa Mark. 5:15.

Kysymys kuuluukin: olisiko kyseisiä ihmisiä, joita demonit ja/tai langenneet enkelit riivasivat, ollut oikeus kutsua Jumalan pojiksi? Evankeliumeissa demonit riivaavat monia, mutta koskaan heitä ei kutsuta Jumalan pojiksi. Muutkaan raamatunkohdat eivät mainitse paholaisen tai demonien riivaamia ihmisiä Jumalan poikina.

Tässä näkemyksessä ei kuitenkaan ole ongelmana Nefilien ilmestyminen ennen vedenpaisumusta, tuhoutuminen ja sitten uudelleenilmestyminen. Tämän näkemyksen mukaan jälkeläiset tai Nefilit ovat yhä 100% Aadamin ja Eevan jälkeläisiä, sopivia vastaanottamaan pelastuksen, jos he uskovat Jeesukseen. Lapset olisivat siinneet synnissä. Tämä ei kuitenkaan ole mitään uutta perisynnin valossa, joka koskettaa meitä kaikkia, sillä Adam teki syntiä Edenin puutarhassa. Psalmi 51 sanookin:

Ps. 51:5:

Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.

Ongelma liittyy tähän näkemykseen sen kautta, kun pohditaan syntyykö Nefileitä yhä nykyään? Jos ei, miksi kukaan ei mainitse heitä Raamatussa enää Mooseksen jälkeen? Erityisesti monien demonien riivaamien ihmisten ja paholaisen esiintulojen yhteydessä Jeesuksen toiminnan aikoihin. Tämän näkemyksen mukaan kuka tahansa meistä voisi mahdollisesti olla Nefili.

On siis outoa, että tämän yhtymisen jälkeläiset vaativat aivan erilaisen käsitteen (Nefili) kuvaamaan heitä. Huolimatta siitä, että tämä ei ehkä kuulu parhaimpiin selityksiin, on se mahdollinen, eikä sitä tässä kohdin tyrmätäkään täysin.

Seetiläisnäkemys

  • Jumalan pojat: 100% ihmisiä
  • Nefilit: 100% ihmisiä

Seetiläisnäkemys on todennäköisesti toisiksi suosituin näkemys. Se vetoaa 1. Moos. 5:n kontekstiin juuri ennen mainintaa Jumalan pojista ja Nefileistä. Niinpä konteksti antaa sille hyvää tukea.

Yhden seetiläisnäkemyksen muunnoksen mukaan Jumalan pojat olivat kuninkaita tai hallitsijoita. Tällä on jonkin verran raamatullista tukea, kuten Ps. 82:1-6. Tällä voitaisiin selittää myös miksi monet muinaiset kulttuurit vittaavat myös puolijumaliin. Se selittää myös, kuinka esi-isien palvonta voi syntyä, jopa vedenpaisumuksen jälkeisenä aikana. Molemmissa seetiläisnäkemyksissä on kuitenkin ongelmia.

Molemmissa seetiläisnäkemyksissä oletetaan hurskas linja Aadamista Seetin kautta Nooaan asti:

Aadam – Seet – Enos – Keenan – Mahalalel – Jered – Henok – Metuselah – Lemek – Nooa

Tässä hurskaiden seetiläisten sarjassa heitä kutsuttiin edellisen luvun kontekstissa Jumalan pojiksi. Nämä Jumalan pojat tai heidän lapsensa menivät naimisiin jumalattomien naisten kanssa (ihmisten tyttäret), ja heidän lapsensa seurasivat epäjumalia ja hylkäsivät yhden ainoan Jumalan. Toisin sanoen he lankesivat eroon Jumalasta – palauta mieleen, että Nefili- sana johdetaan Hepreassa langeta-verbiluokasta. Tässä näkemyksessä näiden suhteiden jälkeläiset lankesivat eroon Jumalasta ja heitä kutsuttiin Nefileiksi.

Kommentoidessaan ensimmäistä Mooseksen kirjaa kirjassaan ”Exposition of Genesis”, H. C. Leupold sanoo tästä näkemyksestä:

Mutta keitä ”Jumalan pojat”ovat? Epäilemättä seetiläisiä – heitä, joiden keskuudessa kerrottiin luvussa 5 olleen esimerkiksi Jumalan kanssa kulkeneita miehiä, kuten Henok (jae 22), heitä jotka turvautuivat korkeampaan apuun elämän kärsimysten keskellä, kuten Lemek (jae 29) ja heitä, jotka julkisesti palvoivat Jumalaa ja tunnustivat hänen nimensä (1. Moos. 4:26). Heidän voidaan hyvällä syyllä sanoa kuuluvan ”Jumalan poikiin”(benê ‘elohîm), jollaista arvonimeä käytetään Jumalan todellisista seuraajista muualla Vanhassa Testamentissa. Kun psalminkirjoittaja viittaa siihen kohdassa Ps. 73:15: ”sinun lastesi suku”, hän käyttää samaa sanaa ”pojat”[käännetty lapsiksi vuoden -33 suomennoksessa], kuvaamaan heidän kuulumistaan Jumalalle. 5. Moos. 32:5 käyttää samaa sanaa ”pojat” [”lapset” vuoden -33 käännöksessä] viittauksena Israeliin. Hoos. 1:10, jos joku, on vieläkin vahvempi katkelma sanoessaan erityisesti Israelille ”Elävän Jumalan lapset!” (hepr. benê ‘el chay). Ps. 80:17 kuuluu myös tähän sarjaan. Kriitikot turvautuvat muotoseikkoihin tässä kohdin. Jos Jumala sanoo minulle: ”Olet minun poikani”, kriitikot väittävät: ”Sinua ei kutsuta 'Jumalan pojaksi', vaan 'minun pojakseni' – vain muodon vuoksi. Näin tarkisteltaessa äsken viitattujen kohtien kritiikkiä, se väittää, että Raamattu ei käytä ilmausta ”Jumalan pojat” hurskaista, sillä ”sinun lapsesi” -ilmaisua käytetään kolmessa esimerkissä ja neljännessä Jumalasta on käytetty toista nimeä, ’el chay. Voisimme muotoilla tämän näin: ainoastaan puheessa on käytetty ilmaisua ”Jumalan Pojat” hurskaista, mutta kieliopillisesti tätä ilmaisua ”Jumalan Pojat” ei ole tässä muodossa tapana käyttää viittauksena hurskaisiin.
Edelleen äsken mainittua käyttötapaa on kritisoitu toisella tavalla, jonka ydin on, että ilmausta ”Jumalan pojat” käytetään viittauksena enkeleihin. Tätä väitettä ei voi kieltää (ks. Job. 1:6, 2:1, 38:7 ja Dan. 3:25, myös benê ‘elîm, ”Mahtavan pojat” Ps. 29:1 ja 89:7) Väite osoittautuu vääräksi, kun se muotoillaan niin, että ilmausta ”Jumalan pojat” käytetään vain viitatessa enkeleihin.
Mutta kumpi näistä kahdesta ilmaisun käyttötavasta meidän tulisi valita tässä tapauksessa? Viittausta enkeleihin ei ole näin kaukana ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Muita todellisen Jumalan poikia mainitaan koko edellinen luku, jopa 4:25-5:32, koskee heitä. Keitä tässä on siis tarkoitettu? Vastaus: epäilemättä seetiläisiä.

Ensisilmäyksellä tämä kuulostaa melko hyvältä näkemykseltä, joskin sillä on muutamia ongelmia.

Olivatko nämä miehet ja heidän jälkeläisensä kaikki hurskaita? Kaikista Aadamin lapsista, Seetiä pidettiin kunnianarvoisena Aabelin tilalle, joka oli oikeamielinen, ja hänen kanssaan ihmiset alkoivat huutaa Herran nimeä (1. Moos. 4.26). Henok oli todella epäilemättä hurskas. Ensimmäisen Mooseksen kirjan viidennessä luvussa lueteltu Henok erotettiin joukosta taivaaseen toisin kuin kukaan muu Aadamista Nooaan:

1. Moos. 5:24:

Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.

Nooa oli vanhurskas sukupolvensa joukossa ja sai Jumalan armon (1. Moos. 6:8-9). Mutta olivatko muut seetiläiset? Ehkä monet patriarkaalisessa listassa olivat vanhurskaita, mutta todennäköisesti eivät kaikki Seetiläisten jälkeläiset, mikä on yksi isoimmista argumenteista tätä näkemystä vastaan.

Näyttää siltä, että joitakin hurskasta perimätietoa olisi kulkeutunut Nooalle, sillä hän oli jäänyt ainoaksi vanhurskaaksi langenneiden keskelle. Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon näiden patriarkkojen suuret iät. Nooa eli 950 vuotta, Seet 912 vuotta ja Metuselah 969 vuotta (1. Moos. 5). Hurskas opetus olisikin siis voinut kulkeutua Seetiltä suoraan jollekin hänen jälkeläisistään kuten Henokille ja Metuselahille, ja sitten suoraan Nooalle! (Monet raamatuntutkijat olettavat, että Metuselah oli myös hurskas kuten hänen hämmästyttävässä uskossa Jumalan kanssa kulkenut isänsä Henok, joka ei olisi voinut epäonnistua jumalallisen opin siirtämisessä pojallensa – 1. Moos. 5:24, Hepr. 11:5, Juud. 14).

Kaikki patriarkat sukulinjassa Seetistä Nooan isään Lemekiin kuolivat ennen vedenpaisumusta, joka oli tuomio ihmisten synnistä, näin he välttivät tämän tuomion. Johtuiko tämä siitä, että he kaikki olivat hurskaita? Ehkä. Kaikesta huolimatta tälle ei ole täyttä raamatullista tukea, joka vahvistaisi, että muut sukulinjassa olivat hurskaita aiemmin käsiteltyjen joukossa, ja vain pientä tukea voidaan esittää Lemekin kohdalla (Katso Leupoldilta lainattu osuus yläpuolelta).

Jos katsotaan joidenkin toisten jälkeläisiä Seetin sukuluettelossa, miksi he eivät välittäneet jumalallista perintöä lapsilleen? On syytä muistaa, että edes Metuselahin muut pojat ja tyttäret (1. Moos. 5:26) ja Lemek (1. Moos. 5:30) eivät tulleet arkkiin, ja elleivät he olisi kuolleet ennen vedenpaisumusta, heitä olisi pidetty syntisinä (1. Moos. 6:5). Tämän valossa monet Seetiläiset eivät olisi pelastuneet vedenpaisumuksesta, vaan kuolleet osoittaen etteivät monet seetiläiset olleet välttämättä hurskaita ja ettei heitä kaikkia pitäisi niputtaa Jumalan pojiksi.

Toinen ongelma seetiläisnäkemykselle muodostuu, kun käsitellään kohtaa 4. Moos. 13. Vedenpaisumuksen jälkeen kaikki olivat seetiläisiä! Mistä kyseiset Nefilit tulivat?

Tässä näkemyksessä on vielä yksi ristiriita. 1. Moos. 6:1 viittaa ihmisiin ihmiskuntana ja sitten jakeessa 2, ihmisiä (ihmisten tyttäriä) pidetään tässä näkemyksessä epäjohdonmukaisesti Kainin tyttärinä. Tämä saattaa mennä jo hieman pitkälle, vaikka se ei kumoa tätä näkemystä kokonaan. Kaiken kaikkiaan tässä näkemyksessä on vähemmän ongelmia, mutta se on silti joillakin alueilla spekulatiivinen.

Langenneet miehet -näkemys

  • Jumalan pojat: 100% ihmisiä
  • Nefilit: 100% ihmisiä

Tämä näkemys on samankaltainen kuin seetiläisnäkemys, ja sen siirtämistä seetiläisnäkemykseksi voitaisiinkin harkita. Tässä näkemyksessä kaikkien seetin jälkeläisten ei oleteta olevan hurskaita vaan vain joidenkin heistä. Se myös poistaa kaikki 4. Moos. 13:n Nefileistä havaitut ongelmat, sillä hurskaita miehiä on ollut sekä ennen vedenpaisumusta, että sen jälkeen. Se on myös johdonmukainen mies-sanan käytössä ensimmäisen Mooseksen kirjan kuudennen luvun ensimmäisessä ja toisessa jakeessa, pitäen molempia ihmisinä.

 

Tässä näkemyksessä [langenneet miehet -näkemys] hurskaita miehiä, kuten jotkut Raamatussa Seetin sukulinjaan luetellut miehet (ehkäpä jotkut myös toisissa linjoissa), kutsutaan kontekstissa pitäytyen ”Jumalan pojiksi”.

 

Tässä näkemyksessä hurskaita miehiä, kuten jotkut Raamatussa Seetin sukulinjaan luetellut miehet (ehkäpä jotkut myös toisissa linjoissa), kutsutaan kontekstissa pitäytyen ”Jumalan pojiksi”. Näin ollen Jumalan pojat olivat ainoastaan sen ajan hurskaita miehiä. Ehkäpä Leupold yritti ilmaista tätä näkemystä, mutta ei yksinkertaisesti vienyt sitä tarpeeksi pitkälle.

Kuten seetiläisnäkemyksessä, hurskaat miehet (Jumalan pojat) menivät naimisiin naisten kanssa, jotka eivät olleet hurskaita (ihmisten tyttäret), kuten Kainin jälkeläiset (tai muut Aadamin jälkeläiset) ja myös Seetin sukulinjan jumalattomat. Heitä siis kutsuttiin Nefileiksi, sillä he lankesivat pois Jumalan tahdosta. Jälleen kerran, termi "Nefili" on johdettu langeta-verbistä. Esimerkiksi tiedämme Kainin ja hänen jälkeläisen, Lemekin ja muiden miesten ja naisten langenneen. Nefilit olisivat aivan hyvin voineet olla ihmisiä, jotka olivat monin eri tavoin langenneet tai kääntyneet pois Jumalasta. Tämä selittäisi myös, miksi joitakin Kaanaan maan asukkaita (Anakin jälkeläiset olivat Kaananilaisia), kutsuttiin Nefileiksi 4. Mooseksen kirjan 13. luvussa.

Jos muistat, Sodoma ja Gomorra olivat niin syntisiä, että Jumala tuhosi ne suoralla väliintulollaan (1. Moos. 18:20, 19:24). Tämä muistuttaa vedenpaisumuksesta – Jumalalla itsellään oli suora rooli heidän tuhoamisessaan (1. Moos. 6:13, 17). Kun Sodoma ja Gomorra oli tuhottu, on loogista olettaa, että useat noiden ihmisten jälkeläiset, jotka eivät enää eläneet alueella, eivät tuhoutuneet. Raamattu ei sanokaan, että kaikki tuon paikan jälkeläiset olisivat täydellisesti tuhoutuneet. Siksi on loogista, että heitä on voinut olla elossa poissa tasangoilta, kuten Hebronilla, jossa anakilaiset asuivat (Joos. 15:13)

Raamattu osoittaa, että anakilaiset olivat Nefilien jälkeläisiä, mutta he eivät voineet selvitä vedenpaisumuksesta, jossa Jumala tuhosi kaiken lihan maan päältä. Vedenpaisumuksen jälkeen oli kuitenkin edelleen ryhmä ihmisiä. Jos Nefilit olisivat ennen vedenpaisumusta langenneet niin kauas, että Jumala itse tuhosi maan heidän syntinsä seurauksena, on järkevää, että vedenpaisumuksen jälkeisessä samankaltaisessa, mutta pienimuotoisemmassa tapauksessa Sodomassa ja Gomorrassa saattoi myös olla Nefileitä. Anakilaiset, jotka olivat kanaanilaisia sodomalaisten ja gomorralaisten tavoin, saattoivat hyvin olla heidän jälkeläisiään.

On järkevämpää, että Nefilit olivat sodomalaisten ja gomorralaisten (sekä muiden saman tasangon kaupunkien asukkaiden) sukulaisia tai jälkeläisiä. Synnintekijöillä, jotka kuolivat vedenpaisumuksessa ja Sodomassa ja Gomorrassa, oli yksi huomattava yhteinen ominaisuus – he olivat historian ainoita, jotka lankesivat niin pitkälle Jumalasta, että Jumala itse suoralla väliintulollaan tuhosi heidät. Näinpä tämä näkemys selittää, miksi näitä kahta ryhmää voitiin kutsua Nefileiksi. 100% ihmisiä, Aadamin jälkeläisiä, jotka olivat langenneet kauas pois Jumalasta. Tähän näkemykseen ei tietenkään pidä suhtautua dogmaattisesti.

Yleisiä kysymyksiä

1. Henokin kirja?

Henokin kirja on ikivanha kirja, jonka sanotaan kuuluvan Henokille, joka on lueteltu sukuluettelossa Seetistä Nooaan. Henokin kirja, juutalainen perinne, ja Josefus kannattavat vahvasti ajatusta, että Jumalan pojat olivat langenneita enkeleitä ja Nefilit olivat tulos kyseisistä liitoista. Jopa Septuagintan juutalaiset kääntäjät, joiden tiedetään tehneen virheitä, käänsivät 1. Mooseksen kirjan kuudennen luvun ilmaisun ”Jumalan enkeleiksi”, paljastaen näin uskonsa. Henokin kirja kertoo luvuissa 6 ja 7:

Luku 6:

Ja tapahtui, kun ihmisten lapset olivat lisääntyneet, heille syntyi kauniita ja viehättäviä tyttäriä. Ja enkelit, taivaan lapset, näkivät ja himoitsivat heitä, ja sanoivat toisilleen: ”Tulkaa, valitaan vaimoja ihmisten lasten keskuudesta ja tehdään lapsia.” Ja Semjaza, joka oli heidän johtajansa sanoi heille: ”Pelkään, ettette todella suostu tähän, ja joudun yksin maksamaan suuren synnin rangaistuksen.” Ja kaikki vastasivat hänelle ja sanoivat: ”Vannokaamme vala ja sitokaamme itsemme molemminpuolisilla kirouksilla, jotta emme hylkää suunnitelmaa ja teemme tämän.” Sitten he kaikki vannoivat ja sitoivat itsensä siihen molemminpuolisin kirouksin. Ja heitä oli kaikkiaan kaksisataa, jotka laskeutuivat Jaredin päivinä Hermonin vuorelle. Ja he kutsuivat vuorta Hermonin vuoreksi, sillä he olivat vannoneet ja sitoneet toisensa molemminpuolisin kirouksin sen yllä. Ja heidän johtajiensa nimet olivat: Samlazaz, heidän johtajansa, Araklba, Rameel, Kokablel, Tamlel, Ramlel, Danel, Ezeqeel, Baraqijal, Asael, Armaros, Batarel, Ananel, Zaquel, Samsapeel, Satarel, Turel, Jomjael, Sariel. Nämä olivat heidän kymmenenpäämiehet.

Luku 7:

Kaikki muut yhdessä heidän kanssaan ottivat itselleen vaimoja, jokainen valitsi itselleen yhden, ja he alkoivat kulkea heidän kanssaan ja saastuttaa itseään heidän kanssaan. Ja he opettivat heille kauneutta ja taikuutta, ja juurien leikkaamista, ja opettivat heille kasveja. Ja he tulivat raskaaksi, ja he synnyttivät jättiläisiä, joiden korkeus oli 3000 kyynärää: Jotka tuhosivat kaiken ihmisten hankkiman omaisuuden. Ja kun ihmiset eivät enää kestäneet heitä, jättiläiset kääntyivät heitä vastaan ja tuhosivat ihmiset. Ja he alkoivat tehdä syntiä lintuja, petoja, matelijoita ja kaloja vastaan ja alkoivat syödä toistensa lihaa ja juoda verta. Silloin maa asettui syyttämään laittomia.

Paavali ja Jeesus varoittavat meitä juutalaisista taruista, ja meidän tulee pitää mielessä ettei Henokin kirja ole Jumalan sanaa, vaan erehtyväisten ihmisten sanaa (Tiit. 1:13-14, Mark. 7:8-13, Kol 2:8). Se, mitä tämä teksti ja septuaginta kertoo meille on, että noina päivinä ihmiset uskoivat Jumalan poikien olleen langenneita enkeleitä.

On, totta, että Juud. 14-15 viittaa Henokin kirjaan. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että Juudan käyttämän lainauksen oli Jumala inspiroinut Raamattuun.

Onko meidän tuntemamme Henokin kirja siis todella peräisin ennen vedenpaisumusta eläneeltä Henokilta? Kirja ei ollut riittävä päästäkseen Raamatun kaanoniin – siinä mainitaan Siinain vuori, joka ei voinut olla olemassa ennen vedenpaisumusta, ja Henok eli kauan ennen vedenpaisumusta. Harvoin, jos koskaan, profeetat paljastavat paikkojen tulevia nimiä.

2. Entä Nefilien asema ”sankareina” ja ”vanhoina” - eikö tämä tarkoita, että he olivat seurausta erityisestä liitosta?

Sankarius tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on kuuluisa tai hyvin tunnettu. Jotkin israelilaiset olivat myös sankareita:

4. Moos. 16: 1-2:

Mutta Koorah, Jisharin poika, joka oli Leevin pojan Kehatin poika, otti Daatanin ja Abiramin, Eliabin pojat, ja Oonin, joka oli Ruubenin pojan Peletin poika, ja he nousivat kapinaan Moosesta vastaan, ja heihin yhtyi israelilaisista kaksisataa viisikymmentä miestä, kansan päämiehiä, kansankokouksen jäseniä, arvokkaita miehiä.

Hesekiel huomauttaa sankareista, jotka tulisivat Israelia vastaan monista kansoista:

Hes. 23:22-23:

Sentähden, Oholiba, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostatan sinun kimppuusi rakastajasi, joista sielusi on vieraantunut, ja tuon heidät sinun kimppuusi joka taholta: Baabelin pojat ja kaikki kaldealaiset, Pekodin, Sooan ja Kooan ja heidän kanssaan kaikki Assurin pojat - komeita nuorukaisia, käskynhaltijoita ja päämiehiä kaikki, sankareita ja mainioita miehiä, ratsumiehiä, hevosten selässä ajajia kaikki.

Näin ollen kanta, että sankarit olisivat erityisten liittojen jälkeläisiä ei ole järkevä.

”Vanhana” olo taas tulee heprean sanasta (Mlwe ‘owlam), joka tarkoittaa pitkäkestoista, muinaisaikojen takaa, ikivanhaa, tai kirjaimellisesti vanhaa. Se voi tarkoitta myös ikuista tai lakkaamatonta. Tämä on toki järkeenkäypää, sillä monet patriarkoista elivät yli 900 vuotta, ja varhaiset, vedenpaisumusta edeltäneet tekijät sallivat heidän elää pitkiä aikoja.7

He olivat todennäköisesti luoneet itselleen mainetta syntisin keinoin (sankarius) ja olivat olleet pitkän aikaa elossa ilman merkkejä lopusta (vanhuus). Tämä saattoi hyvinkin olla viimeinen pisara, jonka seurauksena Jumala lähetti vedenpaisumuksen tuhoaman heidät heidän syntiensä tähden. Se myös kertoo meille, että vaikka he olivat luoneet itselleen mahtavan maineen, sitä ei enää muistettu Jumalan tuomiossa.

Johtopäätökset

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että viimeisin näkökanta eli langenneiden miesten näkemys on toistaiseksi paras. On kuitenkin huomattava, että saattaa yhä ilmetä ongelmia joita ei ole esitelty. Mahdolliset virheet eivät kuitenkaan millään tavoin vahingoita Jumalan ja hänen sanansa paikkaansa pitävyyttä.

Myös muiden näkökantojen kohdalla käsittelemättömiä ongelmia tai muita näkökantoja voi olla olemassa. Emme kuitenkaan yhdistyksenä ota tiettyä kantaa tähän asiaan, vaan kehotamme lukijoitamme tutkimaan Raamattua ja rohkaisemme vakuuttumaan siitä, että Jumalan sana on kaiken perimmäinen auktoriteetti.

Lisälukemista
Lähdeviitteet
  1. Todistusaineisto kaatoi teorian uskontojen synnystä
  2. Kysymystä Nefileistä ja Jumalien pojista ovat kommentoineet hyvin monet, joten tässä kirjoituksessa ei ole viitteistetty niitä kaikkia, sillä silloin viitteitä olisi voinut tulla enemmän kuin itse tekstiä.
  3. Näkemystä Nefileistä avaruusolentoina on käsitelty seuraavassa artikkelissa: http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter9.pdf
  4. John Gill, Exposition of the Entire Bible, Notes on Jude 6 and 7; Luettavissa tuolta: http://eword.gospelcom.net/comments/jude/gill/jude1.htm
  5. John Gill, Exposition of the Entire Bible, Commentary on Genesis 6:2; found online here: http://eword.gospelcom.net/comments/genesis/gill/genesis6.htm
  6. Lisätietoja (englanniksi): http://creation.com/family-marriage-questions-and-answers
  7. Pitkäikäiset ihmiset