Print this page

Puhutteko te lööperiä

01.10.2007 - Tuomas

Jos maailma on vain naurettavat 6000 vuotta vanha, niin miten tiedemiehet on voinu ajoitaa tapahtumia ja esineitä paljon kauemmas, jopa miljardien vuosien päähän. Valehteleeko tiede? Vai valehteletteko te?

Vastaus:

14.08.2008

 Kiitos kysymyksestäsi. Ohessa vastineemme.

Jos maailma on vain naurettavat 6000 vuotta vanha..”niin miten tiedemiehet on voinu ajoitaa tapahtumia ja esineitä paljon kauemmas, jopa miljardien vuosien päähän.”

Maapallon ja aurinkokuntamme iäksi esitetään yleisesti noin 4560 miljoonaa vuotta. Tämä lukema perustuu Nebular-hypoteesiin koskien aurinkokuntamme syntyä ja muodostumista. Huomioi, että kyseessä on hypoteesi. Hypoteesi on spekulointia ja tässä tapauksessa kyseessä on spekulointi siitä mitä olisi saattanut tapahtua havaitsemattomissa olevassa menneisyydessä – kun taas Raamatussa meille annetaan silminnäkijäkuvaus tapahtumista. 4560 miljoonan vuoden määritelty ikä ja Nebular- hypoteesi pitää sisällään useita ongelmia, kuten:

  • Vaikka aurinko muodostaakin yli 99% aurinkokunnan massasta, niin sen liikemäärämomentti on alle 2%. Tämä ilmiö on täysin päinvastainen Nebular-hypoteesin ennustuksien kanssa. Tiedemiehet ovat pyrkineet ratkaisemaan tämän ongelman, toistaiseksi tuloksetta.

  • Maapallon ja muiden sisäkehän planeettojen esitetään muodostuneen toisiin törmäilleistä ja sulautuneista taivaankappaleista. Mutta todellisuudessa nämä taivaankappaleet olisivat ennemminkin törmäyksen tuloksena kimmonneet etäälle toisistaan.

  • Jupiterin ja Saturnuksen ytimien muodostumisen ei olisi pitänyt olla mahdollista johtuen liian vähäisestä materian määrästä. Ja vaikka ne olisivatkin voineet muodostua, ne olisivat kulkeutuneet kohti aurinkoa.

  • Uranuksen ja Neptunuksen kaltaisia jääplaneettoja ei olisi pitänyt muodostua ollenkaan. Yksi astronomi myönsi: Astronomit jotka ovat mallintaneet aurinkokunnan syntymää ovat pitäneet itsellään salaisuuden: Uranusta ja Neptunusta ei ole olemassa. Tai ainakaan tietokonesimulaatiot eivät ole koskaan selittäneet kuinka kaksi näin suurta kaasujättiläisplaneettaa voisi muodostua niin etäällä auringosta.1

  • Auringon omaaman energialähteen tulisi johtaa auringon kirkastumiseen ajan kuluessa. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että mikäli miljardit vuodet pitäisivät paikkansa auringon olisi täytynyt olla paljon himmeämpi menneisyydessä. Kuitenkaan ei ole mitään todisteita joidenka mukaan aurinko olisi maapallon olemassaolon aikana ollut himmeämpi.Astronomit kutsuvat tätä ”himmeän nuoren auringon paradoksiksi”, mutta kyseessä ei ole mikään paradoksi mikäli aurinko on nuori kuten Raamattu antaa ymmärtää.

Samalla tapaa kuin maapallon alkuajankohdan tapahtumiin ja ajoitukseen liittyy paljon todistamattomia ja todistettavissa olemattomia oletuksia, koskevat saman tapaiset olettamukset myös useita käytetyistä ajoitusmenetelmistä. Tiedemiesten täytyy tehdä olettamuksia mm. tutkittavien näytteiden muodostumisen aikaisista radioaktiivisesti hajoavien aineksien määrästä, siitä onko hajoaminen tapahtunut aina vakionopeudella vai ei jne. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita C14 löydöt miljoonien vuosien ikäisiksi esitetyistä timanteista. Mikäli aikaa olisi todella kulunut miljoonia vuosia, niin näytteissä ei pitäisi esiintyä enää mitattavia määriä C14:sta.

C14:sta syntyy kun kosminen säteily hajottaa ilmakehän typpeä. Mutta C14:n muodostus ei ole vieläkään tasapainossa ilmakehässä sen paremmin kuin maaperässäkään. Sen määrä on koko ajan kasvussa. Tämä viittaisi siihen, että alussa C14 olisi tosiaan ollut vähemmän, ehkei ollenkaan. Mm. maan magneettikenttä suojaa typpeä ko. säteilyltä - ja se on mittausten mukaan heikentynyt pelkästään viimeisten 150 vuoden aikana 15%. Tällaisia korjauskertoimia ei naturalistis-ateistisessa tieteenharjoituksessa oteta lainkaan huomioon.

Otetaan vielä pari esimerkkiä ajoitusjärjestelmien tulkinnanvaraisuuksista.

Mm. kallioperän iän määrittämisessä on ajoituksia muutettu, eikä kyse ole ainutlaatuisesta tapauksesta vaan vastaavia saatujen tuloksien muuttamisia myöhempänä ajankohtana tapahtuu edelleen. Otetaan esimerkiksi tapaus koskien Dongwangzi-ofioliitin U-Pb zirkoni-ikää, joka oli vielä 2000 luvun alussa määritelty 2 500 000 000 vuodeksi (Science 2001, Kusky et. al. 2001). Vuotta myöhemmin yleisesti hyväksytty ikä samalle alueelle tipahtikin 300:aan miljoonaan vuoteen (Zhai et al.2002).

Tiede tuntee myös useita hyvin vanhoiksi esitettyjä fossiilikerrostumia, jotka yhä haisevat mädälle. Fossiilirekisteristä löytyy paljon myös kivettymätöntä biomateriaa. Se kertoo, että aikoinaan kehitysopille sorvatut geologiset aikakaudet eivät pidä paikkaansa, vaikka niitä tahdotaankin ylläpitää. Nelisen vuotta sitten havaittiin niin ikään, että (biologinen ajoitus) molekyylikellot näyttivätkin liki kolminkertaista aikaa fossiilirekisteriin nähden. *(Narbonne & Gehling 2003).

Suosittelen tutustumista myös linkin takaa löytyvään englanninkieliseen artikkeliin, joka sivuaa aihetta:

http://www.icr.org/article/3623/

Lisäksi lehtien ja oppikirjojen julkaisemat ajoitukset eri näytteille ovat yleisesti seulottu samasta näytteestä saaduista eriävistä ajoituksista tukemaan olemassaolevia ennakkokäsityksiä. Tähän liittyen suosittelen tutustumista sivujemme artikkeliin ajoitusmenetelmien ongelmista: Olipa kerran (Arvio John Woodmorappen kirjasta, The mythology of modern dating methods)

Aiheeseen liittyen on julkaistu useita englanninkielisiä artikkeleita, joihin voit halutessasi tutustua alla olevan linkin välityksellä:

http://creationontheweb.com/content/view/3059/

Viitteet:
  1. Naeye, R., Birth of Uranus and Neptune, Astronomy 28(4):30, 2000.

Katso myös