Minua on mietityttänyt, että mikä järkiperä on rajoittaa maailmankuva pelkkään uskonnolliseen uskoon, vaikka tiede tarjoaa selvästi syvällisemmän ja tarkemman maailmankuvan? Mielestäni itsensä rajoittaminen kreationismin kaltaisella uskomuksella yliluonnolliseen on itsepetosta, täysin rationaalitonta ja kapeakatseista. Emme enää elä keskiajalla.

Vastaus:

18.03.2008

Vastauksemme kannalta olisi tärkeää ymmärtää mitä tarkalleen ottaen tarkoitat ”tieteen tarjoamalla syvällisemmällä ja tarkemmalla maailmankuvalla”. Mikäli kyse on materialismista, eli siitä, että materia itsessään kykenee selittämään kaiken (esimerkiksi näkemämme elämän) niin olet omaksunut "uskonnollisen uskon". Kreationismi, materialismi ja naturalismi sisältäen evoluutio-olettamuksen (mikrobista-ihmiseksi) ovat kaikki filosofisia maailmankatsomuksia/kuvia. Tunnettu evolutionisti Stephen Jay Gould on todennut: ¹

”Meidän tapaamme oppia maailmasta vaikuttavat voimakkaasti sosiaaliset ennakkokäsitykset ja ennakkoasenteelliset ajatusmallit, joita jokaisen tiedemiehen on sovellettava mihin tahansa [kohtaamaansa] ongelmaan. Stereotypia täysin rationaalisesta ja objektiivisesta ”tieteellisestä metodista” sisältäen yksittäiset tiedemiehet loogisina (ja vaihtokelpoisina) robotteina on itseään palvelevaa mytologiaa.”

Jos ajateltaisiin, että kaikki on selitettävissä materialistisilla näkökannoilla, olisi loogista ajatella, että "uskonnollinen usko" on rajoittunutta (ja ehkä näin voi jonkun uskonnon kohdalla ollakin). Kuitenkin Raamatun valossa asia on päinvastoin: Raamatun mukainen maailmankuva sisältää sekä näkyvän ("materialistisen"), että näkymättömän todellisuuden. Raamatun maailmankuva on siis kaikkea muuta kuin rajoittunutta.

On tärkeää painottaa myös operatiivisen nykyhetkessä tehtävän tieteen ja historiallisen/alkuperätieteen eroja. Operatiivinen tiede käsittelee toistettavissa olevia tapahtumia nykyhetkessä. Historiallinen tiede käsittelee puolestaan menneisyydessä tapahtuneita asioita jotka eivät ole nykyhetkessä toistettavissa. Tämän "tieteen" piiriin kuuluvat esimerkiksi arkeologia, evoluutio-oppi, ja kreationismi. Tällainen historiallinen tiede on paljon avoimempaa erinäisille todistusaineistosta tehdyille tulkinnoille.

Nykyhetkessä suoritettava operatiivinen tiede on uskonnollisista näkemyksistä (kreationismi, materialismi, naturalistinen filosofia kuten evoluutio-oletus) vapaata, tai ainakin sen tulisi olla. Tällainen puhtaasti operatiivinen tiede ei ole kahlehdittu olettamuksiin ihmisen tai maailman synnystä eikä voi näin tarjota minkäänlaista maailmankuvaa. Nykyään tieteen nimellä kulkee kyllä materialismiin ja naturalistiseen filosofiaan kytkeytynyt "tiede", mutta sillä on hyvin vähän tekemistä todellisen operatiivisen tieteen kanssa.

Sir Francis Bacon jota pidetään tieteellisen metodin perustajana, määritteli tieteen seuraavasti:

havainto > aiheuttaja > hypoteesi > testaa hypoteesi kokein > todistus oikeaksi/vääräksi > tieto

Tämäkin näkemys tieteestä on kuitenkin riippuvainen kahdesta merkittävästä filosofisesta olettamuksesta: syy-seuraussuhteesta sekä aiheuttajasta. Kumpikin olettamus täytyy hyväksyä uskon varassa.

Tieteen filosofi David Hull on todennut: ²

”...tiede ei ole niin empiiristä kuin suurin osa tiedemiehistä tuntuu ajattelevan sen olevan. Havaitsemattomat ja jopa havaittavissa olemattomat kokonaisuudet näyttelevät siinä merkittävää osuutta. Tiede ei ole vain havaintojen tekemistä; se on päätelmien tekemistä havaintojen pohjalta, teorian kehyksien puitteissa.”

Kiteytettynä voidaankin sanoa, että luonnosta tehtävät havainnot ja mittaukset kertovat meille, mikä tilanne on havainnointi/mittaushetkellä. Tämän jälkeen tiedemiesten maailmankuva ja uskonto (esimerkiksi uskominen evoluutio-oletukseen) aiheuttaa väistämättä havaintojen/mittaustulosten tulkintaa. Usein tulos, joka ei sovi ennakko-oletuksiin tulkitaan virheelliseksi eikä sitä pidetä validina tuloksena.

Otetaan esimerkki: Hell Creek:stä löydettiin noin 70 000 000 ”(sekulaari)vuotta" vanha Tyrannosaurus Rexin luu³, jonka sisältä löytyi pehmytkudosta.⁴

Pehmytkudosta löytänyt tiedemies toisti kokeensa toistakymmentä kertaa kun ei voinut uskoa silmiään (Kaikkien paleontologian sääntöjen mukaan kyseisten kaltaisten jäännösten olisi pitänyt kadota aikoja sitten. Tiedemiesten keskuudessa vallitseva näkemys on, että pehmytkudoksen tulisi säilyä korkeintaan muutama kymmenen tuhatta vuotta, eikä suinkaan kestää miljoonia vuosia⁵). Koska pehmytkudoksen löytyminen 70 000 000 ”vuotta” vanhoiksi ajatelluista luista ei sopinut vallitsevaan näkemykseen pehmytkudosten hajoamisnopeuden kanssa, alkoivat tiedemiehet miettiä mekanismia, jolla kudos olisi voinut säilyä nämä "vuosimiljoonat".^6,7 Merkille pantavaa on, että pehmytkudoksen löytyminen ei asettanut tulkintojen taustalla vaikuttavaa olettamusta luiden iästä kyseenalaiseksi vaan saadut tulokset (pehmytkudoksen löytyminen) pyritään tavalla tai toisella sovittamaan olemassa olevaan ennakko-olettamukseen luiden valtavasta iästä.

Kreationistille löydös ei ole yllätys, päin vastoin: Nooan aikaisen tuhotulvan (noin 4500 vuotta sitten) jäljiltä olisi odotettavissa, että sopivissa olosuhteissa tulvaan hautautuneet eläimet jättäisivät tämän kaltaisia todisteita itsestään.

Tunnettu evoluutiobiologi Richard Lewontin onkin maininnut seuraavasti evolutionistien tulkintojen taustalla vaikuttavista tekijöistä: ⁸

”Me asetumme tieteen puolelle huolimatta joidenkin sen ideoiden avoimista älyttömyyksistä, huolimatta sen kykenemättömyydestä täyttää monet sen liioitelluista terveyden ja elämän lupauksista ja huolimatta tieteellisen yhteisön toleranssista hyväksyä perustelemattomia just-niin-tarinoita. Näin siksi, että meillä on aikaisempi sitoumus, sitoumus materialismiin. Ei ole kyse siitä, että tieteen metodit ja instituutiot jotenkin painostaisivat meitä hyväksymään materialistinen selitys ihmeelliselle maailmallemme; päinvastoin, me olemme materialistisen a priori -uskollisuutemme velvoittamia. Meidän tulee luoda tutkimuksen ja konseptien koneisto, joka tuottaa materialistisia tuloksia huolimatta siitä, kuinka järjenvastaisia tai kuinka arvoituksellisia ne ovat asiaan perehtymättömälle. Lisäksi kyseinen materialismi on ehdoton, sillä me emme voi sallia Jumalaista jalkaa oven väliin.”

Raamattuun uskovien kreationistien tulkintojen pohjalla vaikuttaa tietysti usko Raamatun ilmoitukseen -- tarkoituksenmukaiseen luomiseen.

Yllä mainitussa esimerkissä nähtiin, miten sama tieteellinen tulos tulkittiin eri tavalla. Siinä missä evoluutio-olettamukseen uskova joutuu miettimään ja kehittämään omaan maailmankuvaansa sopivan ratkaisun, voi mainitun esimerkin kohdalla Raamatun mukaiseen maailmankuvaan uskova todeta, että asiat ovat niin kuin Raamatun Sanassa sanotaan – dinosaurukset elivät ihmisen kanssa maanpäällä samanaikaisesti ja ne ovat olleet yksi Nooan tulvasta kärsineistä lajeista.

Lopulta voidaan siis kyseenalaistaa  minkään tieteellisen maailmankuvan olemassaolo. Todellinen operatiivinen tiede antaa tulokseksi vain raaka dataa joka sitten tulkitaan jonkin viitekehyksen puitteissa.