Print this page

Miten manaatit selvisivät vedenpaisumuksesta ja miten selitätte törmäyskraaterit

20.07.2008 - Jarppi

Hei Törmäsin eräällä kreationismiaiheisella keskustelufoorumilla pariin kysymykseen, jotka mielestäni aiheuttavat valtavan ristiriidan (nuoren maan) kreationismin kanssa. Lainaan osittain suoraan tekstiä tuolta foorumilta. En halua viedä "kunniaa" kysymyksien laatijoilta. Nämä seuraavat kysymykset eivät siis ole minun oivalluksiani. 1) Miten manaatit selvisivät vedenpaisumuksesta? Kreationisteilta saatujen selitysten mukaan arkkiin ei huolittu vesistössä eläviä eläimiä. Niinpä manaatit jäivät vedenpaisumuksen armoille. Manaatti on merinisäkäs joka on kasvinsyöjä. Manaatti elää matalilla rannikoilla ja sen pääasiallista ravintoa ovat mangroven lehdet ja merenpohjan kasvit. Manaatti ei pysty sukeltamaan kovin syvälle. Vedenpaisumuksen aikoihin meren pinta nousi niin korkealle, että korkeimmat vuorenhuiputkin jäivät sen alle. Miten ihmeessä manaatti, joka ei pysty hakemaan ravintoaan edes muutaman kymmenen metrin syvyydestä, selvisi vedenpaisumuksesta? 2) Maapallon törmäyskraaterit Maapallolta on löydetty tähän mennessä noin 170 meteorikraateria. Nuoren maan kreationismin perusteella, joka esittää Maan iäksi useimmiten noin 6000 vuotta, on keskimäärin aina 35 vuoden välein Maan pintaan iskeytynyt niin valtava kappale, että se on synnyttänyt törmäyskraaterin. Suurimmat kraaterit ovat halkaisijaltaan yli 200 kilometriä. Esimerkiksi Meksikoon tupsahtanut meteoriitti, sai aikaiseksi 170 metriä halkaisijaltaan olevan kraaterin ja siitä lennähtäneitä kokkareita löytyy 8000 kilometrin etäisyydeltä. Ei pitäisi jäädä huomaamatta. Lappajärvi (halkaisija 17km) on myös syntynyt alle kilometrin halkaisijaltaan olevan kappaleen iskeydyttyä maahan. Tuo törmäys on aiheuttanut räjähdyksen, joka on vastannut 4 miljoonaa Hiroshiman atomipommia. Kaikki tämä suurenmoinen luonnon-näytelmä on tapahtunut viimeisen 6000 vuoden aikana ja salaa. Ihmiskunnan siitä lähes lainkaan tietämättä. Mitä nyt jotain Tunguskan pamausta on ihmetelty, vaikka se on mittasuhteiltaan aivan naurettava. Erään laskelman mukaan aiheuttaja oli muutamia kymmeniä metrejä halkaisijaltaan ollut asteroidi, joka hajosi palasiksi ennen kuin osui Maan pintaan, ja silti tämä ilmiö oli havaittavissa Englannissa asti. Miten tieteellinen kreationismi selittää tämän? Miksei näin huomattavia ilmiöitä ole mihinkään kirjattu ylös, jos ne ovat ihmiskunnan noin 6000 vuotisen historian aikana tapahtuneet?

Vastaus:

16.09.2008

 1) Miten manaatit selvisivät vedenpaisumuksesta?  Kreationisteilta saatujen selitysten mukaan arkkiin ei huolittu vesistössä eläviä eläimiä.

Eläimet, jotka eivät olisi selvinneet Arkin ulkopuolella, otettiin Arkkiin.1  Ilmeisesti olet saanut virheellisen selityksen tai ymmärtänyt jotain väärin. Arkkiin ei otettu kaloja yms. eliöitä, jotka selviävät vedessä, mutta ne eläimet, jotka elävät osittain vesistössä ja osittain maalla, otettiin mukaan.  Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että nykyisin elävät eliöt eivät yleensä ole samanlaisia kuin ne mitä eli ennen vedenpaisumusta, sillä tuhansien vuosien aikana on ennättänyt tapahtua rappeutumislajiutumista ja lajilinjan sisäisiä mutaatioita.

 2) Maapallon törmäyskraaterit Maapallolta on löydetty tähän mennessä noin 170 meteorikraateria. Nuoren maan kreationismin perusteella, joka esittää Maan iäksi useimmiten noin 6000 vuotta, on keskimäärin aina 35 vuoden välein Maan pintaan iskeytynyt niin valtava kappale, että se on synnyttänyt törmäyskraaterin.

Voidaan toki laskea keskimääräinen väli, mutta se ei todista että niitä olisi tipahdellut tasaisin väliajoin. Meteorit ja meteoriitit esiintyvät usein parvina. Joten vaikka periaatteessa on mahdollista, että kaikki 170 ovat syntyneet jopa yhdellä ainoalla kerralla, niin on todennäköisempää, että kertoja on ollut useampia.

 Kaikki tämä suurenmoinen luonnon-näytelmä on tapahtunut viimeisen 6000 vuoden aikana ja salaa. Ihmiskunnan siitä lähes lainkaan tietämättä.

Ennen vedenpaisumusta ihmisiä asui lähinnä nykyisen Lähi-Idän alueella, joten esim. nykyisen Suomen alueelle tipahtaneet meteoriitit jäivät havaitsematta. Vedenpaisumuksen aikana ja heti sen jälkeen maapallolla oli vain 8 ihmistä, samassa paikassa, joten he eivät tietenkään pystyneet tekemään havaintoja muualta kuin siltä pieneltä alueelta jossa kulloinkin sattuivat olemaan.

Katso myös