Print this page

Evoluution kumoaminen 2. Johdanto

02.07.2007

Yhteenveto:

- Olkiukko (Straw Man) on kuvaava nimi vastaväittäjän käsityksen väärin ymmärtämiselle tahallaan tai huolimattomuuttaan, ja tällaista väärin tulkittua käsitystä vastaan väittämisestä - eli rakennetaan itse vastustajaa esittävä olkiukko ja löylytetään se.

Kirjoittanut: Jonathan Sarfati, Ph.D. & Michael Matthews
Alkuperäinen teksti: http://creation.com/refuting-evolution-2-introduction

Usko luomiseen on ”tyhmyyttä.” Luominen on ”uskonnollinen näkökanta, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.” Sanomalehdet ja radioaallot ovat päivittäin täynnä tämän kaltaisia kiihtyneitä otsikoita. Uusien argumenttien ja tieteellisten ”todisteiden” pato, joka ”todistaa” evoluution, voi Jumalan sanaan uskovista vaikuttaa musertavalta. Heitä pilkataan hulluiksi uskonnollisiksi kiihkoilijoiksi, jotka edelleen asuvat keskiajalla ja uskovat Raamatun ”satuja” luomisesta. Siksi onkin tärkeämpää kuin koskaan, että uskovaiset ovat ”valmiita” puolustamaan uskoaan (1 Pie. 3:15).

Tämä kirja kokoaa yhteen voimakkaimmat argumentit, joita kristityt luultavasti kuulevat tämän päivän johtavilta evoluutiotiedemiehiltä. Nämä argumentit ovat lähtöisin kahdelta median mahtitekijältä – PBS-TV:ltä ja Scientific American julkaisulta – jotka ovat ottaneet tehtäväkseen evoluutiota edistävän ristiretken, julistaen sanomaansa maailman laajoille markkinoille. PBS summasi nykyaikaiset evoluutiota tukevat argumentit ylellisessä kahdeksan tunnin sarjassaan ”Evolution”, jota televisioidaan edelleen ja jota esitetään kouluissa läpi Amerikan. Kyseinen sarja on esitetty myös Australiassa. Scientific American koosti yhteen omat parhaat argumenttinsa taistelunhaluisessa etukannen lööpissään ”15 vastausta kreationistien älyttömyyksiin”.

PBS TV:N ”EVOLUUTIO” SARJA – USEIDEN MILJOONIEN DOLLARIEN PROPAGANDAA

Kansan Radio- ja TV-lähetyspalvelu (PBS) esitti ensimmäistä kertaa kunnianhimoisen ”Evolution” -sarjan syyskuussa 2001. Yhteistuotettuna Clear Blue Sky Productionsin kanssa (Microsoft -miljardööri Paul Allenin perustama ja johtama) ”Evolution:lla” oli melkein rajoittamaton rahoitus. TV-sarjan lisäksi tuottajat aloittivat agressiivisen kampanjan varustaakseen koulujen opettajat aineistolla, jonka avulla nämä voisivat vakuuttaa nuoret oppilaansa ”molekyyleistä ihmiseksi” evoluutioajatuksesta . Tämä julistustyö sisälsi ”ennennäkemättömän valikoiman resursseja lisätietojen oppimiseksi koulussa ja kotona” (heidän omat sanansa). Valikoimaan kuului ilmainen opettajien opas, interaktiivinen web- sivusto, internetin multimediakirjasto, opettajan videot, kuukausittainen uutislehti, oppilaiden läksyt ja opettajien koulutuspajat.

Sarjan viimeinen osa otsikolla ”Entäpä Jumala?” sisälsi Answers in Genesiksen (AIG), Kristillisen seurakunnan, joka osoittaa, kuinka tieteelliset todisteet ovat järkeenkäyviä tulkittuna Raamatun maailmankuvan mukaisesti. Answers in Genesiksen johtajaa Ken Ham:ia haastateltiin yli 2 tuntia tähän jaksoon jonka lisäksi häntä kuvattiin suorassa AIG:n seminaarissa. Tuottajat vakuuttivat AIG:lle, että sarja tulisi olemaan ”tasapuolinen”, mutta todellisuus oli jotakin aivan muuta (kuten odottaa saattoi). ”Tasapuolisuudesta” kaukana ohjelma epäonnistui esittämään mitään tieteellisiä todisteita evoluutiota vastaan. Sarjan todellinen tarkoitus oli osoittaa lopullisesti, että evoluutio on totta.

Välttääkseen mielikuvan, että ”Evolution” olisi yksipuolista propagandaa, tuottajat väittivät kutsuneensa tasapainottajaksi Discovery Instituten, joka on osa ”älykäs suunnittelija” -liikettä1. Mutta Discovery Institute kieltäytyi, koska heidät olisi asetettu ”uskonnollisten” vastaväitteiden osuuteen, kun taas heidän evoluutiokritiikkinsä on puhtaasti tieteellistä. Epäonnistuessaan järjestämään tilaa evoluution tieteelliselle kritiikille, antoi PBS/Novan sarja mielikuvan, että ainut evoluutiokritiikki on ”uskonnollista”. He  jättivät myöskin huomiotta useiden evoluutiokannattajien omat ateistiset uskontunnustukset, mukaan lukien useiden sarjassakin esiintyneiden henkilöiden kuten Richard Dawkinsin, Daniel Dennettin, Edward O. Wilsonin, Eugene Scottin ja edesmenneen Stephen Jay Gouldin tunnustukset.

PBS:n ”yleiskuvaus” tästä ohjelmasta ei jätä mitään epäilyksiä tuottajien palvovasta asenteesta evoluutiota kohtaan:

”Evoluutio näyttelee kriittistä roolia jokapäiväisessä elämässämme, kuitenkin se on yksi sivuutetuimmista elämän periaatteista. Se on se mekanismi, joka päättää kuka elää, kuka kuolee ja kuka saa mahdollisuuden siirtää ominaisuuksia seuraavalle sukupolvelle, ja sitä seuraavalle ja sitä seuraavalle... Evoluutio [on] kaiken biologian perusta, vaikuttaen terveyteemme, ruuan saantiimme sekä elämän laajaan verkostoon... Se on niin yksinkertainen teoria, silti me näemme miljoonia esimerkkejä sen toiminnasta jokapäiväisessä elämässämme.
”Evolution” –sarjan päämäärä on lisätä yleisön tietämystä siitä, mitä evoluutio on ja kuinka se toimii sekä murtaa yleisiä väärinkäsityksiä. Projekti pyrkii valaisemaan, miksi evoluutio on niin tärkeä, ja parantamaan sen opetusta sekä rohkaisemaan kansallista keskustelua tämän tieteen ympärillä nykyisellään pyörivistä kysymyksistä.”2

Tämän kaltainen kasvoille heitetty propaganda vaatii vastausta kristityiltä, jotka uskovat Raamatun kuvaukseen kaiken alkuperästä.

SCIENTIFIC AMERICANIN ”15 VASTAUSTA KREATIONISTIEN ÄLYTTÖMYYKSIIN”

Scientific American on puoli-popularistinen julkaisu, joka julkaisee miellyttävästi kuvitettuja ja melko yksityiskohtaisia mutta ei liian teknisiä artikkeleja lähinnä tieteestä. Se ei ole vertais-tarkistettu lehti kuten Nature tai syväluotaava kreationismijulkaisu Journal of Creation,3 mutta sen artikkelit ovat hyvin käyttökelpoisia.

Kuitenkin sen pinnan alla vaikuttavat syvemmät tarkoitusperät. Viimeisimmät toimittajat, kuten tässä kirjassa tullaan osoittamaan, ovat työskennelleet ateistisen maailmankuvan edistämiseksi ”tieteen” verukkeella. Sen luonnollisena seuraamuksena he ovat edistäneet aborttimyönteisyyden, ihmisen kloonaamisen ja väestönkasvun kontrolloinnin hankkeita.
Todiste Scientific Americanin tarkoitusperistä oli sen kieltäytyminen tiedemies Forrest Mims III:n palkkaamisesta sen jälkeen, kun hän myönsi olevansa kreationisti ja pro-life [abortin & esiavioisen seksin vastainen] –liikkeen kannattaja. Päätoimittaja, joka hylkäsi Mims:in, myönsi, että hänen työnsä oli ”loistavaa”, ”hienoa” ja ”ensiluokkaista” ja että se ”tulisi julkaista jossain”4. Scientific American julkaisi jälkeenpäin artikkelin Mims:in mullistavasta ilmakehän auer-tunnistimesta, joskaan kyseisessä artikkelissa ei mainittu karkean syrjinnän tapahtumaa.5

Nykyinen päätoimittaja (vuodesta 1994) John Rennie on kiihkeästi edistänyt Jumalan vastaista evoluutionäkemystä. Kuten monet luomisen vastaiset propagandan levittäjät hänkin lähtee hyökkäyksiin huonolla ymmärryksellä. Renniellä on vain kandidaatin arvo tieteissä, joten  näin ollen hän on paljon oppimattomampi kuin johtavat kreationistitiedemiehet. Kansasissa käydyn osavaltion evoluutio-opetuksen standardien jälkikorjauksia koskevan kiistelyn huipulla Rennie kehotti henkilökohtaisesti yliopistojen hyväksymiskomitioiden tiedemiehiä omaksumaan ”iso keppi” -taktiikat ilmoittamalla Kansasin kuvernöörille ja osavaltion opetushallitukselle, että ”uusien Kansasissa alennettujen opetusstandardien valossa kenen tahansa opiskelijan pätevyys kyseisestä osavaltiosta täytyy tulevaisuudessa harkita erittäin tarkoin.”6 Logiikassa tämä tunnetaan Argumentun ad baculum harhana eli: ”Ole samaa mieltä kanssani tai muuten seuraamukset ovat epämiellyttävät!” Rennie ei todellakaan ole ainut evolutionisti, joka turvautuu tällaiseen.

Nyt Rennie on tullut aktiivisemmaksi tässä kinassa. Yrittäessään padota kreationismin aallot, hän on omaksunut jalon tiedemiehen roolin . Hänen viimeisin ärhäkkä hyökkäys ”15 vastausta kreationistien älyttömyyksiin” -artikkelissa on alaotsikoitu ”Evoluution vastustajat haluavat saada sijaa kreationismille repimällä alas todellisen tieteen, mutta heidän argumenttinsa eivät kestä”. Jopa lehden kansilehdessä oli räiskyvä otsikko ”15 tapaa paljastaa kreationistien älyttömyydet”.

Mutta kuten tulemme osoittamaan, kreationismin vastaisilla johtajilla, joita Rennie edustaa, on vain epämääräisiä ajatuksia todellisista kreationistien argumenteista. Monet ”kreationistien argumenteista”, joita vastaan he hyökkäävät, ovat sellaisia ”olkiukko” -argumentteja, jotka vakavasti otettavat kreationistit ovat myöskin hylänneet. (Nämä huonot argumentit on listattu tämän kirjan liitteessä.) Muutkaan Rennien argumentit evoluution puolesta eivät ole mitään uutta ja niistä suurin osa on käsitelty Creation Ministries Internationalin nettisivuilla <www.creation.com>. Yksi tämän kirjan tarkoituksista on auttaa kristittyjä tunnistamaan ja vastaamaan evolutionistien keskuudessa esiintyviin yleisiin loogisiin virheisiin, mukaan lukien ”evoluutio” -sanan ristiriitaiset määritelmät, sekä kykenemättömyys eriyttää ”alkuperätiede” ja ”operatiivinen tiede” (selitetty yksityiskohtaisesti 1 luvussa). Se osoittaa myöskin, että evolutionistinen usko on suurelta osin irroitelma materialistisesta aksioomasta, jonka Rennie itse asiassa tunnustaa ja jota hän pyrkii puolustamaan.

Nykyinen Scientific Americanin toimittaja väittää, että kreationismilla ei ole paikkaa tieteessä ja että se ei ole tuottanut mitään tieteen edistämiseksi. Silti häneltä jää kokonaan huomaamatta ironia siinä, että Scientific Americanin perustaja uskoi luomiseen järkkymättömästi. Perustaja Rufus Porter (1792-1884) oli taiteilija ja keksijä, joka uskoi, että tiede kirkasti Luoja Jumalaa. Lehden ensimmäisessä numerossa hän kirjoitti pääkirjoituksessa:

"Me tulemme edustamaan puhdasta Kristillistä uskoa, suosimatta mitään tiettyä suuntaantaus...”.7

Scientific Americanin perustaja kirjoitti samassa numerossa häikäisevän artikkelin ”Rationaalinen usko”, joka suoraan julistaa, että me kaikki olemme riippuvaisia Luoja Jumalasta, joka ilmaisee itsensä Pyhässä Raamatussa. Porterin hurskas ojennus ansaitsee tulla luetuksi:

”Ensiksikin rationaalisina olentoina olkaamme aina valmiit tunnustamaan Jumala Luojanamme ja päivittäisenä Varjelijanamme. Tunnustakaamme, että jokainen meistä yksittäin on riippuvainen Hänen erityisestä huolenpidostaan ja hyvästä tahdostaan meitä kohtaan, kun Hän tukee ihmeellistä luonnon toimintaa, joka määrittelee meidän olemassaolomme, ja suojelee meitä niiltä vahingoilta, joihin monimutkainen ja herkkä rakenteemme on taipuvainen. Rationaalisina olentoina, käsittäen täysin riippuvaisuutemme Jumalaisesta Hyvyydestä, olkaamme myöskin kunnialliset osoittamalla henkilökohtaisesti ja usein kiitostamme Hänelle Hänen hyvyydestään. Esittäkäämme vetoomuksemme Hänelle palveluksista, joita jatkuvasti tarvitsemme. Tämä elämäntapa on rationaalinen, jopa ilman ilmestyksen apua: mutta erityisesti tälle tielle kutsuttuina, pyhän sanan kautta ja Luojamme vakuutuksen kautta, [Jumalan] ollessa valmis vastaamaan rukouksiimme ja tunnistamaan kiitoksemme on todella yllättävää, että mikään rationaalinen olento, joka on koskaan lukenut innoitettuja tekstejä ohittaisi omasta halustaan tämän etuoikeuden tai olisi häpeissään tullessaan nähdyksi suorittaessaan tätä rationaalista toimitusta tai [sen] tullessa tietoon, että harjoittaa sitä [Jumalan palvelusta].”8

Kristillisyys on rationaalista. Tämän kirjan tarkoituksena on rohkaista Jumalan paljastaman sanan absoluuttiseen arvovaltaan uskovia ja antaa heille ammuksia astua kamppailuun 1. Mooseksen kirjasta löytyvien perustavanlaatuisten totuuksien puolesta. Astua kamppailuun niitä tiedemiehiä vastaan, jotka ovat sokaistuneet irrationaalisesti kieltämään heidät luoneen Jumalan.

Edellinen kirjani, Refuting Evolution (1999), antoi opettajille, oppilaille ja vanhemmille vastauksia vaikutusvaltaiseen Teaching About Evolution and the Nature of Science [Evoluutiosta opettaminen ja tieteen luonne] -julkaisulle (1998), joka on standardilähde tiedeopettajille, julkaisijana U.S. National Academy of Sciences [USA:n Kansallinen Tieteen Akatemia]. Tämä uusi kirja, Refuting Evolution 2, sai innoituksensa kahdesta viimeaikaisemmasta evolutionistisen uskon selonteosta: PBS-TV:n sarjasta ”Evolution” ja Scientific Americanin täyslaidallisesta nimeltään ”15 Vastausta Kreationistien Älyttömyyksiin.” Mikäli kristityt kykenevät omaksumaan nämä argumentit mukaanlukien niiden suorat vastaväitteet, he tulevat olemaan täysin varustettuja vastaamaan heille esitettyihin parhaisiin argumentteihin niiden kavereidensa, opettajiensa, naapureidensa ja uskosta osattomien läheistensä taholta, joille he jakavat ilosanomaa.

HUOM koskien lainauksia: Lainaukset koskien Scientific Americanin John Rennien artikkelia tullaan merkitsemään ”SA”, seurattuna sivunumerolla. Lainaukset ja muut kommentit koskien PBS-TV:n ”Evolution” -sarjaa tullaan merkitsemään ”PBS” seurattuna jaksonumerolla; esim. ”PBS 6” viittaa sarjan kuudenteen jaksoon. Seitsemän PBS:n jaksoa on nimetty seuraavasti:

Jakso 1: Darwin's Dangerous Idea [Darwinin Vaarallinen Idea]
Jakso 2: Great Transformations [Suuret Muutokset]
Jakso 3: Extinction [Sukupuuttoon Kuoleminen]
Jakso 4: The Evolutionaty Arms Race [Evolutionistinen Aseiden Kilpavarustelu]
Jakso 5: Why Sex [Miksi Seksiä]
Jakso 6: The Mind's Big Bang [Mielen Alkuräjähdys]
Jakso 7: What About God [Entäpä Jumala]

Creation -lehti on Answers in Genesiksen [nykyään Creation Ministries International] julkaisu. Journal of Creation, (entinen Creation Ex Nihilo ja TJ) on Answers in Genesiksen [nykyään Creation Ministries International] vertais-tarkistettu julkaisu syvällisille luomisen kysymyksille. Tässä kirjassa siihen viitataan aina Journal of Creation:ina

Copyright © Creation Ministries International. http://www.creation.com
Used with permission. Käytetty luvalla.

Viitteet ja lisätietoja:
  1. See Carl Wieland, CMI:n näkemykset Älykkään suunnittelun -liikkeestä, 30 August 2002.
  2. Evolution project overview, PBS website <http://www.pbs.org/wgbh/evolution/about/overview_project.html>.
  3. Published by Creation Ministries International.
  4. ‘Science’s Litmus Test’ (telephone transcript of conversation between Forrest Mims and Jonathan Piel, then editor of Scientific American), Harper’s Magazine (March 1991). The transcript makes it clear that an outstanding writer was not hired for disbelieving in the sacred cow of evolution (and a ‘woman’s right to choose’ [to kill her unborn]).
  5. Shawn Carlson, The Amateur Scientist, Scientific American276(5):80–81 (May 1997).
  6. Cited in: P. Johnson, The Wedge of Truth: Splitting the Foundations of Naturalism (Westmont, IL: InterVarsity Press, 2000), p. 80.
  7. R. Porter, To the American public, Scientific American1(1): 1845.
  8. R. Porter, Rational Religion, Scientific American1(1): 1845.

Katso myös