Print this page

Big Bang -universumia ei pitäisi olla olemassa: Edelleenkään ei antiainetta!

Big Bang -universumia ei pitäisi olla
olemassa: Edelleenkään ei antiainetta! 
Jonathan Sarfati

Nykyisin vallitseva evolutionistinen maailmankaikkeuden syntyteoria on ”big bang” eli alkuräjähdysteoria. Pohjimmiltaan sillä tarkoitetaan: ei-mikään räjähti ja siitä tuli kaikki. Yksi osa tästä on energian muuttuminen aineeksi Einsteinin kuuluisan kaavan mukaan E = mc2.

Kuitenkin, kun tällaista tapahtuu, hiukkasfysiikan peruslakien mukaan täytyy syntyä sama määrä ainetta ja antiainetta. Silti maailmankaikkeudessamme on pääasiassa ainetta ja vain muutamia häviävän lyhytaikaisia antiainehiukkasia, joita tuotetaan esimerkiksi korkeaenergisissä törmäyskokeissa. Niillä on sama massa mutta vastakkainen varaus (jos kyseessä on varattu hiukkanen) ja magneettinen momentti1 kuin vastaavalla ainehiukkasella. Heti kohdattuaan toisensa aine ja antiaine tuhoavat toisensa – antielektroni (positroni) tuhoaa elektronin, antiprotoni protonin ja antineutroni neutronin jne. Miten sitten maailmankaikkeuden aine selviytyi sitä vastaavan antiainemäärän tuottamasta tuhosta?

 

”Kaikkien havaintojemme mukaan symmetria aineen ja antiaineen välillä on täydellinen, minkä takia maailmankaikkeuden ei oikeastaan pitäisi olla olemassa.”5

 

Alkuräjähdysteorian puolestapuhujien mukaan antiaine todella tuhosi suurimman osan aineesta, jolloin muodostuivat kosmisen taustasäteilyn fotonit, miljardi fotonia jokaisesta protonista. Siksi he uskovat, että varhainen maailmankaikkeus sisälsi miljardi plus yksi protonia jokaista miljardia antiprotonia kohti – niistä jäi jäljelle vain yksi protoni.2

Jotta energia voisi saada aikaiseksi tämän pienen epätasapainon, pitäisi maailmankaikkeuden perusrakenteessa olla epäsymmetria. Niinpä tutkijat Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERN:ssä3 (Meyrin, Sveitsi) ovat yrittäneet löytää epätasapainon protonien ja antiprotonien välillä.

Viimeisimmässä kokeessa on mitattu antiprotonin magneettinen momentti 350 kertaa tarkemmin kuin aikaisemmin: 1,5 miljardisosan tarkkuudella.4 Tämä oli suunnattoman hankala koe, koska nämä antiprotonit täytyy synnyttää, sen jälkeen vangita voimakkaaseen magneettikenttään, jotta ne eivät tuhoudu protonin kanssa, ja myös siksi, että magneettinen momentti on hyvin pieni!

Koe osoitti, että antiprotonilla on samankokoinen ja vastakkainen magneettinen momentti kuin protonilla eli ei ole epäsymmetriaa, joka selittäisi aineen olemassaolon! Tulos veti maton alkuräjähdysteorian alta siinä määrin, että johtava tutkija Christian Smorra totesi:

”Kaikkien havaintojemme mukaan symmetria aineen ja antiaineen välillä on täydellinen, minkä takia maailmankaikkeuden ei oikeastaan pitäisi olla olemassa.”5

Ei siis ainakaan maailmankaikkeuden, joka syntyi alkuräjähdyksessä. Tällaiset ja muut vastaavat löydöt, jotka ravistelevat luottamusta alkuräjähdykseen, voivat hyvin johtaa siihen, että sekulaari maailma tulevaisuudessa hylkää kyseisen teorian ja omaksuu sen sijaan jonkin toisen naturalistisen alkuperämyytin.6 Niiden harhautuneitten kristittyjen uskonpuolustajien, jotka ”naittavat” luomiskertomuksen alkuräjähdysteorialle, pitäisi ottaa tästä opikseen – muuten he saattavat tulevaisuudessa huomata ”jääneensä leskiksi”. Niinpä heidän pitää siinä tapauksessa tulkita uusiksi aikaisemmat uudelleentulkintansa, jotka olivat joka tapauksessa täysin epäraamatullisia.7

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Magneettinen momentti on magneettikentän aikaansaama vääntömomentti. Vaikka neutroneilla ei ole varausta, niilläkin on magneettinen momentti. Se johtuu siitä, että neutroni muodostuu kolmesta varatusta kvarkista: kahdesta alas-kvarkista (varaus −1/3) ja yhdestä ylös-kvarkista (+2/3). Antineutroni muodostuu kahdesta alas-antikvarkista (+1/3) ja yhdestä ylös-antikvarkista (−2/3).
  2. Lewis, G. and Barnes, L., A Fortunate Universe: Life in a Finely Tuned Cosmos, ch. 6, Cambridge University Press, 2016.
  3. Lyhenne tulee vanhasta ranskankielisestä nimestä: Conseil Européen pour la Recherche Nucléaire (Euroopan hiukkasfysiikan tutkimusneuvosto).
  4. Smorra, C. and 16 others, A parts-per-billion measurement of the antiproton magnetic moment, Nature 550(7676):371–374, 19 October 2017 | doi:10.1038/nature24048.
  5. Smorra, C., cited in Osborne, H., The universe should not actually exist, CERN scientists discover, newsweek.com, 25 October 2017.
  6. Wieland, C., Secular scientists blast the big bang: what now for naïve apologetics? Creation 27(2):23–25, 2005; creation.com/bigbangblast.
  7. Sarfati, J., Raamatun luomiskertomusta ei voi sovittaa yhteen evoluution vuosimiljoonien kanssa, Luominen 26:12–14. Alkuperäisjulkaisu Creation 37(3):52–54;
    creation.com/evolution-v-genesis-order.

JONATHAN SARFATI, FT (fysikaalinen kemia)Jonathan Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Hän työskentelee Creation Ministries Internationalille (Australiassa vuosina 1996-2010, tämän jälkeen Atlantassa, USA:ssa).

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com

Katso myös