Print this page

Jyväskylän kaupunginkirjaston luomisnäyttelyn (2–9.3.20) jatkot

Mikko Tuuliranta

Tämä on jatkoa maaliskuussa (2020) julkaisemaamme kirjoitukseen ”Jyväskylän kaupunginkirjaston luomisnäyttelystä nousi kohu”.

Ensin lyhyt kertaus: Muuan yksityishenkilö sai Luominen ry:ltä lainaksi yhdeksän luomisaiheista taulua sekä niistä tehdyt A4-kokoiset värikopiot. Hän meni niiden kanssa Jyväskylän kaupunginkirjastoon ja kysyi lupaa asettaa taulut viikoksi näytteille kirjaston sisääntuloaulaan. Kolmen viikon kuluttua kirjastosta ilmoitettiin, että taulut saavat olla aulassa näytteillä viikon (2. - 9. maaliskuuta). Taulut asetettiin paikoilleen aamupäivällä 2.3. 6.3. Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi näyttelystä pe. 6.3. otsikolla ”Kaupunginkirjaston näyttely kieltää evoluution”.

Artikkelin mukaan yksi Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian lehtori Panu Halmen oppilaista oli käymässä kirjastossa ja ”järkyttyi julisteiden sisällöstä”. Hän meni kantelemaan asiasta opettajalleen, joka ilmeisesti välittömästi lähti näyttelyä katsomaan. (Katso silminnäkijän kertomus Halmen käytöksestä kirjaston aulassa tuonnempana).

Halmen mukaan luomisnäyttely oli ”synkkää tieteenvastaisuutta”. Twiitissään hän heitti ”vitsin”, että seuraavaksi kaupunginkirjasto voisi järjestää teineille näyttelyn tupakan vaarattomuudesta. 11. maaliskuuta Halme kirjoitti twiitissään: ”Suuri yleisö ei ymmärrä, miten vaarallinen kreationistijengi on. He yrittävät esim. aktiivisesti muuttaa peruskoulun oppimateriaalia, kuten selviää heidän vastauksestaan kritiikkiini.”

Pitää ainakin osittain paikkansa, vaikka en tiedäkään, mihin/kenen vastaukseen Halme viittaa. Itse olen olen esittänyt, että ainakin lukion oppikirjojen evoluutio-osiota pitäisi laajentaa tuomalla esille myös teorian monet tieteelliset ongelmat. - Tai sitten makroevoluutioon eli uusdarvinismiin vain viitattaisiin lyhyesti ”historiallisena kuriositeettina”, jolta toistaiseksi puuttuu tieteellinen vahvistus. Itse olen kirjoittanut paitsi lukion, myös peruskoulun oppikirjojen evoluutio-osioiden kritiikin. Peruskoulun osalta olen sitä mieltä, että olisi parasta palata entiseen, jolloin evoluutio ei kuulunut peruskoulujen opetussuunnitelmaan. Turkin ja Israelin päätös on siinä mielessä ymmärrettävä: Peruskoululaiset (ja tuskin lukiolaisetkaan) eivät ole vielä tarpeeksi kypsiä, jotta voisivat itse arvioida oppikirjoissaan esitetyn tiedon tieteellisyyttä. (Valtioneuvoston perusopetuslain 422/2012/3§ mukaan ”opetettavan tiedon tulee perustua tieteelliseen tietoon”.)

Tästä oppikirjakommentista (ja ”väittelytilaisuuden” peruuntumisesta) johtuen lähetin Halmelle sähköpostin liitetiedostossa allaolevan pitkähkön kirjeen 1. huhtikuuta (pari painovirhettä on korjattu). Kirjeen lopusta olen jättänyt pois pari lyhyttä huomiotani 1960-luvulla havaitsemastani ympäristön hävityksestä. Tähän kirjeeseen Halme ei vastannut kuin lyhyesti vasta heinäkuussa tiedusteltuani hänen halukkuuttaan uuden ”väittelytilaisuuden” järjestämisestä alkusyksystä (Halmen vastaus tuonnempana).

Kirurgi Mikko Tuulirannan kirje Panu Halmeelle 1.4.2020

Hyvä Panu Halme:
Ennen kuin kommentoin luomisnäyttelyä, jota siis en ollut esittämässä, pikemminkin päinvastoin, sitä ennen poikkean aika pitkällä sivuraiteella. Tämä johtuu siitä, mitä olette sosiaalisessa mediassa kirjoittaneet: ”Kreationistien kanssa keskustellessa kyse ei ole uskonnonvapaudesta. He haluavat muuttaa koulujen oppimateriaalin myös luonnontieteiden osalta. Heidän vaarallisuutensa pitää osoittaa myös suurelle yleisölle. --- Suuri yleisö ei ymmärrä, miten vaarallinen kreationistijengi on.”

Itselläni ei ole tietoa, minkälaisen ”jengin” kanssa olette keskustelleet, ja onko joku jengiläisistä ehdottanut, että kreationismia pitäisi opettaa koulussa ja evoluutio kieltää – ehkä joku on niinkin esittänyt? (Minun mielestäni sitä, evoluutiota, pitäisi opettaa enemmän, ks. alle.) Minun kanssa ette kuitenkaan ole keskustelleet, joten en ota kirjoituksianne henkilökohtaisesti, vaikka, voi sen tulkita minuunkin viittaavan. - Varsinkin, koska olen jo noin 25 vuotta ”yleisön pyynnöstä” kiertänyt eri puolilla Suomea kertomassa, mitkä evoluutiota koskevat väitteet/”tiedot” koulujen biologian oppikirjoissa eivät pidä paikkaansa ja mitkä ovat suoranaisia valheita (tietoisia tai tietämättömyydestä johtuvia). Itse en kuitenkaan ole koskaan itseäni tyrkyttänyt, aina joku muu on pyytänyt. Viimeksi kävin asiasta puhumassa pari päivää ennen coronasta johtuvaa kokoontumiskieltoa.

Tästä syystä Teidän on hyvä tietää jotain viitekehyksestä, ”historiallisista rasitteistani”. Vasta sen jälkeen muutama sana näyttelystä ja sen jälkimainingeista – joten pyydän: koettakaa kestää ja lukea seuraava:

Viitekehystä Etelä-Pohjanmaalta ja Strasbourgista:

Minulla ei ole uskonnollisia taustoja; kasvoin sekulaarissa kodissa. Jumalan toki uskottiin olevan olemassa, mutta hän oli poissa. Tosin äitini joskus pikkupoikana ollessani luki iltarukouksen, Levolle lasken Luojani... mutten ymmärtänyt siitä mitään. Kerran hän pani minut pyhäkouluunkin, mutta se jäi ainoaksi, koska en ymmärtänyt siitäkään mitään. Sitä pitivät mielestäni hieman omituiset sisarukset, vanhat piiat: kolme vanhaa piikaa asui samassa taloudessa vanhapoikaveljensä kanssa; lehmiä heillä oli.

Ensin piti lähteä opiskelemaan biologiaa, mutta onneksi mieli kääntyi lääketieteeseen. Biologia olisi voinut olla yhtä kiinnostavaa. Jälkikäteen olen kuitenkin miettinyt, että onneksi menin lääkikseen: biologian laitoksella olisin ehkä jossain vaiheessa saattanut joutua napit vastakkain lähes kaikkialle tunkevan faktan, makro/megaevoluution kanssa.

Pyrin Helsingin lääkikseen kesällä 1969. Silloin systeemi oli, että ensin pääsykoe. Sitten kuuden viikon karsintakurssit, jonne valittiin 2x se määrä, joka otettiin tiedekuntaan. Pääsykokeissa kaksi 9 pinnan kysymystä Sorsa-Mattila-Leikola-Sorsa Lukion biologiasta (1966) + tietysti ylioppilastodistus, jossa laudatur 9 pistettä + lukion keskiarvo.

Lukion bilsan opettelin mielestäni hyvin – paitsi melkein lopussa olleen ihmisen sukupuun Kurténin mukaan. Sen muistan, että esi-isämme piti olla jokin Ramapithakas tai sinne päin. Hänestä todisteena kuva: pari pientä palaa ylä- ja alaleuasta + muutama hammas! Hölynpölyä, ei biologiaa, tuli heti mieleen – eikä missään nimessä mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Sukupuu jäi opettelematta. Pääsykoekysymykset olivat: 1 Kaasujen vaihto hengityksessä ja 2 Ihmisen sukupuu Kurténin mukaan. Muuten oli sen verran hyvät paperit ja kaasujen vaihto meni hyvin, joten pääsin hammaslääketieteen karsintakurssin kätevyyskokeeseen. Kun läpäisin sen, pääsin hampaan karsintakurssille.

Pari pistettä jäi kuitenkin uupumaan. Loppukesällä menin Ranskan suurlähetystön järjestämälle neljän viikon kielikurssille (englanti >> ranska). Sitten otin Postipankista 52 000 markan opintolainan ja lähdin Strasbourgiin samana syksynä (ranskaa en ollut koulussa lukenut, Strasbourg siksi, että rajakaupunkina kadulla pärjäsi myös saksalla, josta minulla oli lyhyt kurssi)

Menin yhden kaverin kanssa tiedekunnan kansliaan ilmoittautumaan huonolla ranskankielellä. Sihteeri sanoi, jotta voi voi pojat, menkää kotiin, ette te täällä pärjää, täällä on sélection (karsinta). Kunnia ei kuitenkaan antanut periksi, selvisin sélectionista (kolme vuotta) ja valmistuin lääket. lisenssiaatiksi kesällä 1976.

Opinnoissa oli tietysti pari ensimmäistä vuotta mm. anatomiaa, fysiologiaa, biologiaa ja biokemiaa. Lukion bilsan kirjassa puhuttiin muistaakseni jostain kemiallisesta evoluutiosta, miten joku alkuilmakehän uv-säteily, salamat jne. synnyttivät ”alkuilmakehässä” jotain ”molekyylejä”, joista sitten syntyi jotain ”yksinkertaisia” soluja tms.; tarkkaan en muistanut, koska senkin puolittain harppasin yli mielikuvitustarinana. Opiskeluaikana ne tulivat mieleen. Ja jos oli älyllisesti rehellinen, oli niihin vaikea uskoa ”tieteenä”. Kaiken kukkuraksi neurofysiologian professorimme Karli, jota suuresti ihailin hyvänä opettajana, opetti hermoimpulssin kulkua ja sanoi: ”Hermoimpulssin hyppäyksellinen (saltatorinen) kulku myeliinituppisissa aksoneissa on nerokkaasti suunniteltu.” Hänestä löysin ”samoinajattelijan” ja tapaus jäi takaraivoon. En koskaan kuullut, että luennoilla kukaan opettajistamme olisi koskaan maininnut sanaa ”evoluutio”, ”Darwin” tai ”ihmisen sukupuu”. Ja hyvä niin; keskityttiin oleelliseen, ei johonkin kuviteltuun menneisyyteen, ei mukamas turhiin elimiin: koskaan ei edes vihjaistu, että ihmisessä olisi jotain turhia elimiä tai rakenteita, sellaisia, jotka eivät jossain kehityksen/elämän vaiheissa olisi olleet tarpeellisia. Lääketiede ei ole koskaan tarvinnut Darwinia; voin täydellä syyllä (omastakin Strasbourgin jälkeisestä) kokemuksesta sanoa, että Darwin on ollut eräs lääketieteen pahimpia konnia*, ja minulla on siihen hyvät ja konkreettiset, historialliset todisteet. Oma yliopistoni oli Université Louis Pasteur ja meillä oli niin sanottuja ”työharjoitteluja” (travaux pratiques) Pasteur Instituutissa (usein lauantaisin; siellä oli silloin 6-päiväinen työviikko, mutta meillä opiskelijoilla usein 7-päiväinen, koska viikonloppuisin oli oltava seuraamassa päivystyksiä). Pasteur, päinvastoin kuin Darwin, on lääketieteen ehkä suurin sankari, jonka motto oli ”omnis cellula e cellula”. *Darwin itse ei muistaakseni ottanut suoraan kantaa lääketieteeseen, darwinismista potilaille vaarallisen tekivät hänen seuraajansa.

Olisin todennäköisesti päässyt Helsinkiin, jos olisin opetellut Kurténin sukupuun – ja olisin jäänyt paljosta vaille: en olisi oppinut uutta kieltä, en uutta kulttuuria – ja ennen kaikkea olisin kirurgina Suomessa jatkanut sitä jälkeensä jäänyttä, sanoisinko 1800-luvun kirurgiaa, jota minulle opetettiin erikoistumisvuosina sekä Seinäjoella että Tampereella. Ranskasta onneksi löysin aivan eri tason kavereita, myöhemmin myös Englannista ja Yhdysvalloista. Sain lopuksi heitä tännekin (Jyväskylään) opettajiksi ja muutamassa vuodessa saimme suomalaista yleiskirurgiaa ”päivitettyä” kansainväliselle tasolle. Erkoistumisvuoteni Suomessa olivat aika kaukana siitä mitä olin niistä etukäteen kuvitellut – silloin kun sain olla Strasbourgissa kandina kirurgian osastoilla. Suhtautuminen kirurgien koulutukseen (ja potilaisiin) oli vähän eri tasolla (samoin kuin Israelissa, jossa sittemmin kävin myös pari kertaa).

Jospa tietäisin, kuka keksi ne kesän 1969 pääsykoekysymykset, veisin kukkia – tai jos on kuollut, veisin haudalle. Jos hän olisi keksinyt jonkin järkevämmän kysymyksen, olisin ilmeisesti joutunut jäämään kotimaahan ja jäänyt paljosta vaille – en olisi koskaan oppinut tuntemaan René Stoppaa, Louis Hollanderia – puhumattakaan vuokraemännästäni, Annie Roez´sta, hänen kokemuksistaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan Strasbourgissa, hänen ruokaresepteistään jne.

Suomeen palattuani, huomasin, että Kurténin sukupuu olikin jo kaatunut – ja sen jälkeen monta muuta sukupuuta – nythän sellaista ei taida enää edes olla. Eikä Lucykaan ole enää isoäitimme. Lucy kuulemma onkin koiras, ei naaras. Joku paleoantropologi (en muista kuka) ehdottikin uudeksi nimeksi Luciferia.

Koulun biologian oppikirjoista (joihin ilmeisesti viittaatte):

”He haluavat muuttaa koulujen oppimateriaalin myös luonnontieteiden osalta.”

Kyllä ja ei. Mitä mieltä olette seuraavien väittämien tieteellisyydestä?

”Itse evoluutioajatuksesta ei tieteen piirissä enää kiistellä. Se antaa johdonmukaisen, järkiperäisen selityksen lukemattomille biologian eri alueilla havaituille tosiseikoille; toisaalta ei ole tehty sellaisia havaintoja, jota asettaisivat sen kyseenalaisiksi tai edellyttäisivät jotain muuta selitystä. Todisteet siitä, että nykyinen eliökunta on kehittynyt hyvin yksinkertaisista elämän muodoista vuosimiljoonien kuluessa, ovat osoittautuneet luonnontieteellisesti kumoamattomiksi” (Uuden lukion biologia 2, kurssi B3, WSOY 1982-6, s.99.)

Luulen, että olette sitä ikäluokkaa, joka on lukenut tätä kirjaa – ja uskonut? En ole muistaakseni koskaan nähnyt missään suomalaisessa koulukirjassa mitään näin mahtipontista (ja ylimielistä) retoriikkaa. Kollegani otti kirjoittajan tästä kiinni. Hän joutui myöntämään, että on valehdellut. Mutta: käänsi asian edukseen: hän lupasi jättää sen pois seuraavasta painoksesta – ja että se on todiste siitä, että ”tiede on itseään korjaavaa”!

Tai entä seuraavat ”tieteelliset” väittämät (lihavointi alkuperäinen):

”Suora vatsalihas (´pyykkilautalihas´) on ihmisen ainoa jaokkeinen lihas, kaikki muut lihaksemme ovat jaokkeettomia. Suoran vatsalihaksen jaokkeettomuus kertoo yhteisestä alkuperästä kalojen kanssa” (Elämä – Biologia, WSOY, 2005, s.32).

Tämän kirjan tekijänä mm. evoluutiobiogi Juha Valste, joka on ”erikoistunut” ihmisen evoluutioon. Kirjoitin tästä Valstelle henkilökohtaisesti ja kysyin, että miten olette edes kehdanneet kirjoittaa tällaista hölynpölyä lukion oppikirjaan ja että: Minä kirurgina olen vuosia korjannut ihmisten vatsanpeitteitä (kuten haavatyriä) ja tiedän melko tarkkaan (pitää tietää), mikä on ihmisen suora vatsalihas – ja että tiedän jotain myös kalan lihaksista, ja siitä, että niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Suoran vatsalihaksen ”jaokkeet” ovat täysin, siis täysin eri asia kuin kalan myomeerit (ja että ihmisen ”jaokeilla” on tärkeä funktio, jota ilman esimerkiksi raskauden loppuaika voisi olla vaikea, jopa mahdoton ilman tukehtumisen vaaraa). Valste on ollut hiljaa (niin kuin muutkin oppikirjojen tekijät).

Linja on edelleen sama: Koralli BI1 (lukion biologia, Otava 2016): Surkastumat kuvaavat rakenteita, joiden toiminta on ajan myötä muuttunut erilaiseksi tai käynyt jopa tarpeettomaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat ihmisen suorat vatsalihakset, joita kutsutaan ´kalanruodoksi´ tai ´pyykkilautalihaksiksi´” (s.69).

Samalla sivulla on paljon muutakin ”tieteellistä” huuhaata. Ehkä kaikkein huvittavin on sivun yläosan valokuva: vasemmalla vatsalihaksiaan jännittävä mies, jossa nuo jaokkeet näkyvät hyvin. Oikealla valokuva jostain kalatorilta: lohifilee!

BIOS 4 – Ihmisen biologia, WSOY, 2007, sivu 21. Otsikko: ”Varhaisen ihmisen aivojen koko kaksinkertaistuu” Tekstistä: ”Kilpailu ravinnosta kävi yhä kovemmaksi, ja työkalujen valmistus tehosti ravinnon hankintaa. Kun opittiin hankkimaan liharavintoa ensin petoeläinten jättämiltä haaskoilta ja myöhemmin metsästämällä, saatiin ravinnosta enemmän proteiineja ja energiaa, ja aivojen kasvu kiihtyi.”

Aivojen kasvu siis kiihtyi syömällä? Jokainen kai tietää, että syömällä kasvaa vyötärön ympärys, ei hatun koko. Toisaalta, jos on aliravitsemusta, voi aivojenkin normaali kehitys lapsuudessa vaarantua. Jos olosuhteet tuolloin olivat niin surkeat, että aivot ravinnon puutteessa jäivät pieniksi, miksi samaan aikaan apinat kuitenkin oppivat kävelemään kahdella jalalla, seikka, joka vaatii huomattavia rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. - Mistä energia (ja uusi informaatio) tällaiseen kehitykseen samalla kun populaatio kamppailee nälkäkuoleman rajoilla? Aivot siis kehittyvät syömällä raakaa lihaa haaskoilta? Valitettavasti olen verbaalisesti niin lahjaton, etten osaa kuvailla tällaista ”tieteellistä” väitettä sanallisesti niin kuin joku muu kielellisesti lahjakkaampi henkilö.

Entä BIOS1 – Elämä ja evoluutio (Sanoma Pro Oy, 2016)? Sivun 144 otsikko: ”Fossilien ikä voidaan määrittää tarkasti” Tekstistä: ”Fossiilien tarkassa iänmäärityksessä käytetään apuna radioaktiivisia aineita. Radioaktiivinen iänmääritys perustuu siihen, että määrityksessä käytetty radioaktiivinen aine hajoaa tietyllä vakionopeudella. -- Eliöihin kertyy niiden elinaikana radioaktiivisia aineita, jotka hajoavat hitaasti niiden kuoleman jälkeen. Maasta kaivetun fossiilin ikä voidaan selvittää kartoittamalla radioaktiivisen aineen ja sen hajoamisen tuloksena syntyneen aineen määrät fossiilista tai sitä ympäröivästä kivikerroksesta.”

Mitä ovat ne hitaasti hajoavat radioaktiiviset aineet, joita kertyy eliöihin niiden elinaikana? Minä en tiedä – vai onko hitaus suhteellista? Kertyyhän niihin radiohiiltä. Se on kuitenkin nopeasti hajoavaa ja ”ulottuu” korkeintaan 100 000 vuoden päähän ja fossiilit ovat, sehän tiedetään, miljoonien vuosien ikäisiä (vaikka niistä, kuten kivihiilestä yhä löytyykin radiohiiltä selvästi mitattavia määriä – ilmeisesti jo tuhansia ”keissejä” sitten AMS:n keksimisen, joten tuskin kaikki ovat kontaminaatiota?)

Tässä vain muutama esimerkki oppikirjojen ”tieteellisyydestä”. Ne eivät ehkä ole esimerkkejä ”synkästä tieteen vastaisuudesta”; käyttäisin enemminkin sanaa ”disinformaatio” tai ”tarinointi” – ja mieleen tulee jopa epäily tahallisesta valehtelusta (tai sitten oppikirjojen tekijät ovat tietämättömiä, tai eivät uskalla esittää mitään varauksia). Jostain syystä he kaikki ovat olleet hiljaa. Kustantajan kautta lähetin heille analyysini BIOS 1:stä. Kustannustoimittaja sanoi lähettäneensä kopion myös ”suomalaiselle evoluution asiantuntijalle”. Hänkin on ollut hiljaa. Onko syynä se, että ei ole mitään sanottavaa, vai mokusatsu, hiljainen halveksunta. Tokion radiossa heinäkuussa 1945 keisari käytti mokusatsua, kun hän kommentoi liittoutuneiden ehdotonta antautumisvaatimusta: ”Vastauksemme olkoon mokusatsu!” Loppu onkin sotahistoriaa.

Mielestäni evoluutiota pitäisi opettaa enemmän (ja jättää luomiskertomus uskontotunnille). Miksi enemmän? Siksi, että evoluutiota väitetään tieteelliseksi teoriaksi ja siksi, että tieteen luonteeseen kuuluu se, että rehellinen tutkija, hyvä tiedemies, tekee kaikkensa todistaakseen teoriansa vääräksi. Jos siinä ei onnistuta, teoria saattaa olla uskottava. Siksi teorian kaikki heikkoudet, kaikki sitä vastaan mahdollisesti puhuvat havainnot ja tutkimustulokset tulee ottaa vakavan pohdinnan kohteeksi. Kuitenkin, evoluutio (makro/megaevoluutio) vaikuttaa olevan poikkeus: kritiikkiä, asiallistakin, pidetään usein tieteen vastaisena. Esimerkkejä ei puutu: painostusta, työpaikkakiusaamiasta, jopa virasta erottamisia tai siihen pakottamisia. Kyseessä vaikuttaa olevan muutakin kuin tiedettä. - Onhan minunkin lääkärinoikeuksien peruuttamista esitetty ja olen eräällä amerikkalaisella mustalla listalla ”Välttäkää näitä lääkäreitä”. (Taidan olla ainut suomalainen tuolla listalla?)

Sitten luomisnäyttelyyn:

Ajatus tauluista ei ole syntynyt minun päässäni, en tiedä, kuka on idean isä. Se lienee lähtenyt siitä, että on ollut joitain seurakuntia, jotka ovat halunneet jonkinlaista opetusmateriaalia, jossa esitettäisiin tieteellistä kritiikkiä kaikkialle tunkevaa darvinismia (tarkoitan ”neosynteettistä” teoriaa) kohtaan. Taulut ovatkin kiertäneet joissain seurakunnissa. Minunkin nimeni on jossain mainittu siksi, että minua pyydettiin oikolukemaan pari taulua, lähinnä kieliasun puolesta. Johonkin esitin jotain pieniä muutoksia, mutten muista tarkkaan, koska aikaa on jo muutama vuosi.

Muuan mieshenkilö Jyväskylästä oli nähnyt ne jossain ja oli saanut ne lainaksi, koska niitä oli pyydetty johonkin pieneen Jyväskylän alueen seurakuntaan, ei kuitenkaan ev lut kirkkoon eikä helluntaikirkkoon. Niitä on kuitenkin kolmisenkymmentä. Hän soitti sitten minulle ja kysyi, että saako niitä lainaksi myös Jyväskylän kirjastoon. Sanoin, että jos muualle ei nyt ole kysytty, kai ne saa. Sanoin samalla, että minusta aivan turhaa, eivät ne missään nimessä ota niitä sinne, koska niissä suhtaudutaan kriittisesti darvinismiin ja tarjotaan parempana vaihtoehtona luomista. Sanoin, että niitä on myös niin paljon, että eivät ne sinne aulaan mahdu, mutta voin valita 9 ja antaa niistä kopiot, että mene nyt niiden kanssa kokeilemaan onneasi – itselläni ei ole ”noin vahvaa uskoa kuin sinulla” - itselleni ei olisi tullut edes mieleen.

Mies sai kopiot minulta ti. 4. helmikuuta. Muistan sen, koska meillä oli silloin vieraita Seinäjoelta. Hän vei ne samantien kirjastoon ja soitti muistaakseni noin kolmen viikon päästä, että näyttely on sovittu 2-9 maaliskuuta. Olin vähän niin kuin ällikällä lyöty ja sanoin, että hyvä on, mutta kauhea meteli ja huuto siitä tulee – ainakin sosiaalisessa mediassa, mutta tulkoot sitten; sos. media naamakirjoineen ja twittereineen ei ainakaan minua kiinnosta; tärkeämpääkin tekemistä on.

Pian muuan Ylen naistoimittaja soittikin minulle, melko kiihtyneenä ja alotti hienosti: ”Miten voitte kiistää tällaisen yleisen tieteellisen tosiasian?” Hän vaikutti hieman yllättyneeltä, kun kuuli, että minulla ja Luominen ry:llä ei tuon näyttelyn järjestämisen kanssa olekaan paljoa tekemistä. Henkilöä, joka tauluja pyysi, en oikeastaan tuntenut ennestään, jossain joskus nähnyt, ehkä helluntaikirkossa, jossa joskus käyn, melko harvoin, aika passiivinen ”sunnuntaikristitty” taidan olla. Tiesin sitten jo kyllä henkilön nimenkin, mutten sitä kertonut, vaikka toimittaja sitä vaati. Sanoin hänelle, että häntä ei ehkä kiinnosta tämä sosiaalinen media, että kysykää kirjastosta ja kirjasto voi ottaa henkilöön yhteyttä. Samalla ehdotin tapaamista ja sitä, että kävisimme taulut ja niiden tieteen vastaisuuden läpi yhdessä. Hän kieltäytyi ja jutulla oli kova kiire, piti kuulemma saada valmiiksi ennen kello 17! Hän hermostui ja lopetti puhelun; hänen päähänsä ei mahtunut se, että minä, joka työni puolesta olen tottunut vaitiolovelvollisuuteen, en antanut ilmeisen tuohtuneelle toimittajalle hänen nimeään. Sitten soitti Keskisuomalaisen miestoimittaja. Hän oli asiallinen, ymmärsi ja kertoi totuuden mukaisesti sen, minkä olin hänelle kertonut.

Huomasin, että jossain sähköpostissa epäilitte, että tuo henkilö olisi Tapio Puolimatka. Voin kertoa, että se hän ei ollut.

Keskisuomalaisen artikkeli pe. 6.3. siis minua suuresti kummastutti syystä että: Kirjastotoimen johtaja väitti, että kirjastolla ei ollut tietoa näyttelyn sisällöstä! Siinä hän valehteli – joko tietoisesti tai tietämättään – olivathan taulujen kopiot olleet heillä kolme viikkoa ennen näyttelyä. Epäilitte, yhdessä sähköpostissanne, että siellä on ”joku kreationisti”. Sitä minä en tiedä. Ja mitä sitten vaikka olisikin? Pitääkö kirjaston henkilökunnan tunnustaa naturalismia – onko se vaatimus virkaan? Samoin voitaisiin esittää kysymys, onko kirjastossa joku naturalisti/ateisti, koska näyttelyn viereen piti kasata pino kirjoja, joiden väitetään edustavan tiedettä, vaikka perusajatus niissä on naturalismi/ateismi ja tieteen havaintoihin perustuvat seikat kovin niukkoja ja kyseenalaisia?

(Tiedehän ei ole ateistista sen kummemmin kuin kreationistista. Ja eihän noissa kirjoissa tavallisesti Jumalaa/luomista suoraan kielletä. Jokainen kuitenkin ymmärtää, mistä kenkä puristaa. Kuin myös sen, että Jumalan olemassaololla tai olemattomuudella ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Tässä mielessä itseäni joskus hieman vaivaa myös käsite ”tieteellinen kreationismi”. Mielestäni se ei ole kovin onnistunut termi: luonnontiede on menetelmä luonnon tutkimiseksi – johtopäätökset tietysti ovat sitten toinen juttu.)

Luominen ry:n sivuilla on siis kirjoitus näyttelystä jälkimaininkeineen. Minä en ole sitäkään laatinut, vaikka luin kyllä läpi ainakin ensimmäisen version. En muista oliko siinä tuo ”tulisieluinen ateisti”. Voi olla, mutta jostain syystä en kiinnittänyt siihen huomiota. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että ilmaisu ei ollut aivan korrekti – olen pahoillani. Nythän se on muutettu.

Mutta: Mitä tulee siihen, että olette vaatineet, että minun pitäisi nyt esittää pahoitteluni siitä, että mieleeni tuli, kun kirjastoväki yhtäkkiä käänsikin takkinsa ollen ”aivan järkyttyneitä”, että he ovat säikähtäneet paikalle tulleita darvinisteja ja tottakai kai Halmekin tuli mieleen. Epäilys syntyi aivan syystä, koska näyttely ei tosiaankaan tullut ”puun takaa”. Joku oli valehdellut Keskisuomalaisen toimittajalle. Jos mieli yhtäkkiä muuttuu hyväksymisestä mukamas järkytykseksi, jotain syytä siihen täytyy olla – vai mitä? Ja siihen, että viereen piti kasata esim. Juha Valsten Apinasta ihmiseksi ym. Minullakin on tuo Valsten kirja ja olen sen myös lukenut (samoin kuin kolme muuta hänen kirjaansa). Apinasta ihmiseksi on sinänsä mielenkiintoinen ja itsekin opin siitä jotain. Vika vain on siinä, että nimi on väärä; siitä ei todellakaan selviä, miten Afrikan apinaihmiset kehittyivät ihmisiksi. Portinin ja Vuorisalon Evoluutio NYT on myös hyllyssäni, eikä se ole sen kummempi – aika kaukana tieteestä, vaikka esim. Kirsi Lehto kyllä esittelee hienoja kaavoja ja spekulaatiota nukleiinihappojen synnystä jne.

Minulla on siis edelleenkin epäily, en voi sille mitään, että henkilökuntaa on ”painokkaasti neuvottu” tuomaan vierelle makroevoluutiota puolustavaa ”tieteellistä” materiaalia, ja että jonkun käytös/reaktiot ovat joitain säikäyttäneet. Jokaisella on oikeus epäillä; on luonnollista, että tietyissä tilanteissa herää epäily – vai mitä? Se ei kuitenkaan ole sama kuin syyte. Epäilyni voi olla väärä, sitä en kiellä, mutta en edellenkään osaa olla epäilemättä – sehän on inhmillistä. Näin ollen tuskin poistamme sivuiltamme, sitä että henkilökohtaisesti olen epäillyt. On minuakin epäilty ties mistä, mutta en ole niistä aina niin suurta numeroa tehnyt. (Raja terveen epäilyn ja paranoian välillä ei tosin aina ole kovin selvä…)

Mitä tulee noihin yhdeksään tauluun, itse en näe niissä ”synkkää tieteenvastaisuutta” - naturalismin vastaisuutta kylläkin. Mutta niistähän keskustellaan sitten myöhemmin, sitten kun corona on ohi – eivät nuo pandemiat ikuisesti kestä. Itse en ole innostunut sanasta ”väittely”: Parempi keskustella rauhassa ja kumpikin osapuoli tuo esille oman näkemyksensä sekä sen, miten paljon sen tueksi on tutkittua tietoa/havaintoja. Minua ei kiinnosta jokin ”äänten lasku” - kuka voitti ja kuka hävisi, vai voittiko kumpikaan – sen verran olen kyllästynyt esim. poliitikkojen väittelyihin. En ole enää vuosiin seurannut vaaliväittelyjä. Eivät osaa edes keskustella; kaikki huutavat yhteen ääneen eivätkä anna toisen puhua loppuun. Poikkeus näyttää olevan YK:n kokoukset: siellä yksi puhuu ja muut ovat sen aikaa hiljaa. Yleisö tehkööt omat johtopäätöksensä.

Mikko Tuulirannan tiedustelu 26.6.2020

Tähän kirjeeseen (1.4.) ja sen kysymyksiin Halme ei vastannut. Niinpä lähetin sähköpostilla tiedustelun 26.6.:

”Suomessa korona-aika vaikuttaisi olevan tauolla. Jos tilanne ei muutu, elokuun lopulle tai syyskuun puolelle voitaisiin järjestää keskustelu maaliskuisen luomisnäyttelyn synkästä tieteen vastaisuudesta – vai oletteko yhä sitä mieltä, että se oli ´synkkää tieteen vastaisuutta´? Terveisin: Mikko Tuuliranta.”

Panu Halmeen vastaus heinäkuussa 2020

”Terve, 1.4. kirjeeseen piti vastatakin, ehkä se sitten unohtui. Vastaaminen on vaikeaa, koska pidän yhteisönne toimintaa täysin sopimattomana esim. siltä osin, että otatte yhteyttä koulukirjojen tekijöihin ja muihin vastaaviin ja pyritte vaikuttamaan sisältöihin. Se on kyseisen tieteenalan tiedeyhteisön tehtävä, kyllä he totuuden löytävät. Olen sellaisen perusteella oikeastaan aika vihainen, mutta toisaalta Te argumentoitte rauhallisesti ja kunnioittavasti ja ansaitsette kunnioittavan vastauksen.

No, joka tapauksessa Jyväskylän yliopisto on ottanut koronaan varovaisen (epidemiologisiin arvioihin perustuvan) kannan ja yliopiston omat isommat tapahtumat kuten luennot on peruttu koko ensi lukuvuoden osalta. Olisi absurdia, että en pitäisi luentojani, mutta tulisin keskustelemaan sellaisen joukon kanssa, joka ei ole kovin vastaanottavainen tieteelliselle tiedolle. En siksi näe mahdollisena järjestää tuollaista tilaisuutta ainakaan ennen kesää 2021. Terveisin: Panu Halme.”

Mikko Tuulirannan vastaus 24.7.2020

Hei!
Olen samaa mieltä: Jos yliopisto on ottanut koronaan näin varovaisen kannan ja kaikki isommat tapahtumat kuten luennot on peruttu koko ensi lukuvuoden osalta, olisi absurdia, jos ette pitäisi luentojanne, mutta tulisitte kuitenkin väittelemään luomistauluista. Toisaalta ihmettelen yliopiston päätöstä. Syksyn ehkä jotenkin ymmärtää, mutta ensi vuodesta kukaan ei tiedä. Eikä maailmaa voida jatkuvasti sulkea; hoito voi olla tautia vaarallisempi: [kaksoispisteen jälkeen hieman genetiikkaan perustuvaa tietoa kulkutautien luonteesta, jonka jätän tästä pois].

´Vastaaminen on vaikeaa,koska pidän yhteisönne toimintaa täysin sopimattomana esim. siltä osin, että otatte yhteyttä koulukirjojen tekijöihin ja muihin vastaaviin ja pyritte vaikuttamaan sisältöihin. — Olen sellaisen perusteella oikeastaan aika vihainen…´

Tarkoitatteko ´yhteisöllä´ Luominen ry:tä? Minulla ei ole mitään tietoa siitä, että Luominen ry. tai mikään muukaan yhteisö olisi ottanut yhteyttä oppikirjojen tekijöihin ja pyrkinyt vaikuttamaan kirjojen sisältöön. Itse en tiedä ketään muuta kuin itseni, joka yksityishenkilönä on ottanut yhteyttä pariin kustantajaan ja kirjoittajaan ja minulla on siihen täysi syy ja oikeus; ei sellaisesta kannata olla vihainen. Syyt miksi, tulivat mielestäni riittävästi ilmi kirjeessäni 1.4., jossa muutamia poimintoja lukion biologian oppikirjoista, joita ette kommentoinut. Olen näitä kirjoja seurannut jo muutaman vuosikymmenen enkä ole tehnyt mitään sellaiseen viittaavaa havaintoa, että ´kyllä he totuuden löytävät´. Jos esimerkiksi jossain lääketieteen opiskelijoiden tenttikirjassa vuosikymmenestä toiseen esitettäisiin vastaavan kaltaista, jopa 1870-luvun ´tietoa´ (esim. ´pahan veren´ poisto kuppaamalla), meteli varmaan syntyisi. Kuitenkin, vielä vuonna 2016 painettu Koralli - Elämä ja evoluutio, esittää sivulla 70 Ernst Haecklin vuonna 1874 vääristelemiä selkärankaisalkioiden kuvia todisteena yhteisestä kantamuodosta! (Edellisellä sivulla on siis valokuva lihaksikkaan miehen suorista vatsalihaksista ja lohifileestä todisteina, että esi-isämme olivat kaloja!) Miksi olette vihainen, jos olen esittänyt, että tällainen huuhaa olisi parasta jättää pois ja keskittyä reaalibiologiaan, siihen mistä luonto koostuu ja miten se tänään toimii? Miksi ei voida kuvata oikeita selkärankaisalkoita esim. gastrulaatio- ja fylotyyppivaiheissa, joista jokainen voi nähdä, etteivät ne muistuta toisiaan kovinkaan paljoa, varsinkaan gastrulaatiovaiheessa (eikä myöskään munasolun jakautumis- eikä blastomeerivaiheissa).

Tarjoan illallisen vaikkapa Albassa, jos kerrotte minulle ymmärrettävästi, miten mutaatiot ja ns. mikroevoluutio (sopeutumismuuntelu ja geneettinen ajautuminen) ovat johtaneet makroevoluutioon, uusien pääjaksojen ja luokkien syntyyn. Lupaan kuunnella hiljaa siihen saakka, kun ymmärrän. Kuitenkin, jos vaikuttaa etten ymmärrä, haluan tietää tarkemmin (yksityiskohtia, havaintoja ja tutkimustuloksia).

Laitamme Luominen ry:n sivuille ilmotuksen, että ymmärrettävistä syistä tilaisuus on peruttu. Keitä muuten tarkoitatte ´joukolla, joka ei ole kovin vastaanottavainen tieteelliselle tiedolle´? Itse uskon luomiseen, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että en ole vastaanottavainen tieteelliselle tiedolle. Eihän opiskelustani ja työstänikään olisi tullut mitään. Totta tietysti on että on ero tieteellä ja ´tieteellä´ ja jälkimmäiselle en aina ole ollut kovin vastaanottavainen - tai olen kyllä ottanut vastaan, mutta en välttämättä uskonut - epäily on aina ollut yksi tiedettä eteenpäin vienyt ominaisuus.
Terveisin: Mikko Tuuliranta

Jälkikirjoitus

Tästä kirjeestä on tätä kirjoitettaessa vierähtänyt pian kuukausi. Mitään ei ole kuulunut, joten omasta puolestani tämä tapaus on loppuun käsitelty – paitsi:

29. heinäkuuta sanomalehti Keskisuomalaisessa oli artikkeli ”Niitty kotipihalla tukee luonnon monimuotoisuutta”. Mielestäni hyvä kirjoitus, jossa toimittaja Sanni Laine haastattelee Panu Halmea. Tämä liittyi viereisen sivun artikkeliin, jossa Marita Turunen kertoi, ettei aio leikata nurmikkoaan koko kesänä: Anna kaikkien kukkien kasvaa. (Säästä kukat pörriäsille, kuten olen itsekin tehnyt.)

Muuan henkilö otti allekirjoittaneeseen yhteyttä nähtyään Panu Halmen kuvan lehdessä 29.7. Hän kertoi olleensa kirjaston aulassa, muistaakseen keskiviikkona 4. maaliskuuta, jolloin kiihtyneen oloinen, noin 45-vuotias, lähes kalju mies käveli sisään. Hän pyöri vähän aikaa luomistaulujen ympärillä; katseli välillä vähän lähempää, välillä vähän kauempaa, Pitkään hän ei katsellut. Henkilön mielestä niin vähän aikaa, ettei millään ehtinyt lukea kaikkia tekstejä ja tutustua kuviin. Sitten hän marssi infotiskille, jossa oli kaksi miesvirkailijaa. Silminnäkijän mukaan Halme alkoi kiihtyneessä tilassa melkein huutaa heille, että miksi kirjastoon on tuotu tällaista epätieteellistä roskaa. Seurasi syvä hiljaisuus; virkailijat vaikuttivat olevan aivan ällikällä lyötyjä eivätkä tienneet mitä vastata. Lopuksi toinen sanoi: ”Olemme samaa mieltä.” Heti perään kauempaa kuului toinen ääni: ”Me kaikki olemme samaa mieltä.” (Yksi henkilö siis vastasi koko kirjastohenkilökunnan puolesta.) Silminnäkijän mukaan vaikutti siltä, että virkailijat halusivat päästä ikävästä tilanteesta eroon mahdollisimman pian olemalla Halmen kanssa samaa mieltä. Hän kertoi, ettei ole koskaan nähnyt kenenkään käyttäytyvän julkisissa tiloissa näin sopimattomasti, jopa uhkaavasti. Vaikutti jopa siltä, että Halme alkaa potkia ja repiä tauluja ja että pian tilanne on se, että vartijat pitää kutsua paikalle.

Silminnäkijä kertoi, että luettuaan allekirjoittaneen vastineen Keskisuomalaisessa 15.3. hänelle tuli mieleen, että sopimattomasti käyttäytynyt henkilö saattoi olla Panu Halme. Kirjoitin näet: ”Herää epäily, liittyykö takinkääntöön ulkopuolista painostusta tai jopa uhkailua. Miksi taulujen viereen piti kyhätä sellaista ´tieteellistä´ kirjallisuutta kuin Juha Valsten kirja ´Apinasta ihmiseksi´?”

Nähtyään Halmen kuvan Keskisuomalaisessa 29.7. silminnäkijä siis otti yhteyttä ja kertoi, että kuvassa on kiistatta sama henkilö, joka 4.3. kävi osoittamassa mieltään Jyväskylän kaupunginkirjaston aulassa. (Kuitenkin, keväällä Halme vaati allekirjoittaneelta jonkinlaista anteeksipyyntöä tai pahoittelua, että olen epäillyt, että hän on painostanut kirjaston henkilökuntaa ja että tämä epäily pitää poistaa Luominen ry:n sivulta.)

MIKKO TUULIRANTAJyväskylä, kirurgi, evp.

Katso myös