Print this page
lauantaina, 30. tammikuuta 2021, klo 11.05

Miksi luomakunnan Suunnittelijaan ei uskota todistusaineistosta huolimatta?

Pekka Reinikainen

Luonnontieteiden opetuksen lähtökohta on suunnittelun olemassaolon kieltäminen. Tämä on surkuhupaisaa, koska suunnittelun osoittava todistusaineisto on kiistatonta. Aineisto ei ole ”uskonnollista” vaan matemaattisella tarkkuudella tieteellistä. Luonnonvakioiden hienosäätö, maapallon ainutlaatuisuus, solun itsestään syntymisen mahdottomuus, ”alkusolusta Aadamiksi” - evoluutiomekanismin puuttuminen, DNA – kielen tuntematon alkuperä, sen sisältämä informaatio ja tämän tiedon väistämätön rappeutuminen, monisoluisten eliöiden ja suvullisen lisääntymisen olemassaolo, fossiilien pehmytkudokset, niiden sisältämä ”nuorta hiiltä” osoittava C-14 isotooppi, ihmisen ja simpanssin Y-kromosomien 30% ero ja ihmisen ylivertaiset ominaisuudet jne. todistavat kaikki - sekä suunnittelun että Raamatun mukaisen tapahtumien aikataulun.

Nämä esimerkit eivät ole mitättömiä yksityiskohtia,

eli tieteen "aukkoja", jotka ”tiede selvittää huomenna”, vaan ne osoittavat kosmisen, kemiallisen ja biologisen evoluution tieteellisen mahdottomuuden. Nykyään on perusteltua puhua evoluution aukoista eikä ”aukkojen Jumalasta”. Mitä enemmän tutkitaan, sitä paremmin tiedetään, mitä ei tiedetä eli kun tieto lisääntyy, tietämättömyys lisääntyy kymmenkertaisella nopeudella.

Perimän sattumanvaraisten kopiointivirheiden ja muiden mutaatioiden ei voida osoittaa rakentaneen mitään täysin uutta, ei edes luonnonvalinnan avulla, sillä ne eivät tuota mitään täysin uusia, toiminnallisia rakenteita. Tällaisesta ei ole yhtään esimerkkiä. Tämä selviää professori Michael Behen kirjasta The Edge of Evolution. Niin sanotut ”hyödylliset mutaatiot”, joita tietenkin on, mahdollisesti yksi miljoonasta, ovat yleensä seurausta jonkin mekanismin rikkoontumisesta ja ovat ”hyödyllisiä” vain joissakin olosuhteissa. Samalla ne kuitenkin vaurioittavat perimää, jossa yksi koodikirjain voi osallistua 12-20 toimintoon! Kun olosuhteet luonnossa muuttuvat, niiden antama ”etu” on menetetty eikä paluuta lähtötelineisiin ole. Tämän osoittaa myös tutkija Lee Spetner teoksessaan The Evolution Revolution, professori JC Sanford kirjassaan Eliömaailma rappeutuu ja J. Sarfati kirjassa Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta. Luonnonvalinta ei siis ole uuden luoja, vaan kussakin tilanteessa kelpoisimman eloonjäämiskeino.

Tällaisen muuntelun mahdollisuus on lisäksi tehdasasennettu luotuihin lajityyppeihin, jotta elämä on voinut jatkua rappeutuvassa langenneessa maailmassamme tähän asti. Tällöin geenivarasto aina köyhtyy, kuten vaikkapa gepardin ajautuminen sukupuuton partaalle osoittaa. Evoluutio eli muuntelu onkin osoittautunut mekanismiksi, joka kuljettaa kohti sukupuuttoa eikä monipuolisempaa eliötä. Uusdarvinismi selittää kelpoisimman henkiin jäämisen, mutta ei kelpoisimman alkuperää.

Uusdarvinismin mekanismi ei luo uutta

vaan lajiutuminen kuljettaa suvullisesti lisääntyvät monisoluiset eliöt kohti väistämätöntä sukupuuttoa. Aika ei ole evoluutiotekijä. Se on evoluution vihollinen ja saattaa alkuperäisen informaation sekasortoon yhtä varmasti kuin ruoste tärvelee autot. Se varmistaa sukupuuton, joka on mutaatioiden kerryttämän virhekatastrofin lopputulos. Tämä selviää J. Sanfordin kirjasta.

Miksi tiedemiehet eivät tätä huomaa tai pikemminkin eivät halua huomata. Raamattu vastaa kysymykseen evolutionistien ”luomissokeudesta”. He haluavat torjua Suunnittelijan voidakseen olla ateisteja näennäisesti ”älyllisillä” perusteilla, jotka lähemmässä tarkastelussa osoittautuvat pelkäksi epätieteelliseksi filosofoinniksi. Luonnontieteissä ei etsitäkään totuutta, vaan parasta jumalatonta selitystä.

Totuus on Persoona

Evolutionistit sanovat, että kyllä he uskoisivat suunnitteluun, jos Jumalan olemassaolosta vain olisi ”todisteita”. Raamatun mukaan suunnittelu kuitenkin on ilmeistä (Room.1:19).

Myös ylipapit, kirjanoppineet ja fariseukset tahtoivat nähdä Jeesukselta, kaiken Luojalta, ”todisteita”, mutta Jeesuksen merkki heille oli ylösnousemus ristinkuoleman jälkeen (Matt.12:38.). Jeesus tuntee ihmisluonnon ja lainaa Aabrahamia: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös” (Luuk.16:31).

Jeesuksen ylösnousemus on yhtä vakuuttavasti tapahtuneeksi osoitettua historiaa kuin vaikkapa Aleksanteri Suuren olemassaolo. Ylösnousemuksen sadat todistajat eivät olisi saattaneet itseään kuolemanvaaraan, ellei se olisi ollut totta. Ilman ylösnousemusta meillä ei olisi kristinuskoa.

Valitettavasti moni tämän päivän kristitty liittyy ateistien kuoroon ja toistaa kertosäettä: ”ei Jumalan olemassaoloa voi todistaa”. Tämä on täysin Raamatun vastainen väite ja johtaa yhteiskunnan rappioon, jonka näemme ympärillämme (Room.1:18-32).

DINOSAURUKSET EVANKELISTOINA

Youtube -esitykseni 22.1.2021: Pekka Reinikainen: Dinosaurukset evankelistoina

GENETIIKKA VAHVISTAA RAAMATUN

Youtube -esitykseni 23.1.2021: Pekka Reinikainen: Genetiikka vahvistaa Raamatun

PROFESSORI PAUL GIEM

luennoi englanniksi simpanssin ja ihmisen Y-kromosomien 30% erosta: Y Chromosomes in Chimps and Humans are Horrendously Different



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.