Print this page

Jumala ja avaruusolennot

Photo credit: c@rljones / Foter / CC BY-NC

Olemmeko yksin vai onko elämää myös muualla maailmankaikkeudessa?

Werner Gitt

Tarinat lentävistä lautasista ja tapaamisista avaruusolentojen kanssa ovat jo vuosikymmenten ajan aiheuttaneet spekulaatiota maapallon ulkopuolisesta elämästä. Myös vakavasti otettavammat lähteet ovat lisänneet vettä myllyyn. Elokuussa vuonna 1996 NASA:n (National Aeronautics and Space Administration eli Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruushallitus) tutkijat uskottelivat löytäneensä todisteita yksinkertaisista eliöistä meteoriitista, jonka väitettiin olevan Marsista.

Tämän jälkeen ”näyttö” elämästä ”Marsin kivessä” on menettänyt suosiotaan tieteellisissä piireissä.1 Siitä huolimatta tuo Etelämantereelta löydetty kahden kilon painoinen kivi sai aikaan uuden Mars-kuumeen. Pian löydön jälkeen amerikkalaiset, eurooppalaiset, japanilaiset ja venäläiset suunnittelivat pariakymmentä hanketta seuraaviksi 20 vuodeksi tutkiakseen naapuriplaneettaamme, joka on lähimmillään noin 78 miljoonan kilometrin päässä meistä.

Samaan aikaan usko maapallon ulkopuoliseen älykkyyteen jatkaa kasvuaan lähes uskonnollisella kiihkeydellä.

Ufoaalto

Harvardin yliopiston psykiatrian professori John E. Mack herätti maailmanlaajuista huomiota kerättyään aineiston ihmisistä, jotka väittivät joutuneensa avaruusolentojen sieppaamiksi.

Lisäksi julkisuuteen tuli filmi, jossa väitettiin kuvatun avaruusolennon ruumiinavausta. Olennon sanottiin syöksyneen avaruusaluksellaan maahan Roswellissa, New Mexicossa, lähellä Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtaa. Sumea filmi, jonka useimmat ovat hylänneet ilmeisen karkeana väärennöksenä, oli siltikin suurin vetonaula vuonna 1995 Saksan Düsseldorfissa pidetyssä Maailman Ufokongressissa.

Sitten tuli elokuva Independence Day, joka kertoi ”avaruusolentojen tunkeutumisesta maahan”. Elokuvan ensi-iltaviikolla sen bruttotulot olivat suuremmat kuin minkään aiemmin esitetyn elokuvan.

Saksassa tehty mielipidetutkimus paljasti, että 17% väestöstä uskoi avaruusalusten vierailuihin, ja 31% uskoi muilla galakseilla olevan älyllistä elämää.

Mitä kristittyjen tulisi ajatella ufotarinoista?

Photo credit: Paulgi / Foter / CC BY-NC-ND

1. Tiede

(a) ”Avaruusolentoihin” ei ole ollut ainuttakaan kontaktia.
Vuonna 1900 Ranskan tiedeakatemia tarjosi 100 000 frangia palkinnoksi sille, joka saisi ensimmäisenä yhteyden avaruusolentojen sivilisaatioon – kunhan vain avaruusolento ei olisi Marsista, sillä akatemia oli vakuuttunut marsilainen sivilisaation olemassaolosta!

”Pienistä vihreistä miehistä” – tai muunkaanlaisesta elämästä – ei kuitenkaan ole löydetty jälkeäkään yhdeltäkään planeetalta, jota avaruusluotaimemme ovat kyenneet tutkimaan.

Tästä huolimatta useat astronomit ajattelevat, että koska elämä kehittyi täällä maapallollamme, sen on täytynyt kehittyä myös jonkin muun avaruudessa olevan tähden läheisyydessä. Amerikassa SETI:n (Search for Extra Terrestrial Intelligence eli Maapallon ulkopuolisen älyn etsintä) tutkijat ovat kartoittaneet tarkasti tähtitaivasta ja etsineet turhaan älykkäiden olentojen viestejä.

(b) Olosuhteiden pitää olla juuri oikeat.
Elämä planeetoilla voisi selviytyä vain erittäin tiukkojen vaatimusten täyttyessä. Planeetan tulisi esimerkiksi olla juuri oikealla etäisyydellä aurinkoonsa nähden, jottei olisi liian kuuma eikä liian kylmä.

On vähintäänkin erittäin epätodennäköistä, että yksikään muiden tähtien ympärillä olevista planeetoista pystyisi täyttämään kaikki elämään vaadittavat kriteerit. Jos jollakin planeetalla on juoksevaa vettä, on se vielä täysin riittämätöntä – huolimatta siitä innostuksesta, joka heräsi, kun havaittiin, että vettä voisi mahdollisesti olla Jupiterin kuun, Europan, pinnalla.

(c) Elämä ei missään tapauksessa voi syntyä itsestään.
Elottomista kemikaaleista ei voi muodostua eläviä eliöitä ilman luovaa älykkyyttä.2 Ilman perätöntä kehitysopillista arvailua ufologialla ei olisi nykyisenkaltaista voimakasta otetta ihmisten mielissä.

(d) Valtavan suuret etäisyydet.
Vaikka oletettaisiinkin elämää esiintyvän jossakin muualla maailmankaikkeudessa, näyttää avaruusolentojen vierailu maapallolla – sellaisena kuin uforaporteissa väitetään – käytännön syistä mahdottomalta toteuttaa. Etäisyydet (ja sen vuoksi myös todennäköiset matkustusajat) ovat käsittämättömän suuret.

Photo credit: Skiwalker79 / Foter / CC BY-NC-SA

Maapalloa lähinnä oleva tähti, Proxima Centauri, on jo 40,7 miljoonan miljoonan kilometrin päässä. Apollon lentomatkat kuuhun kestivät kolme päivää. Tällä samalla nopeudella kestäisi 870 000 vuotta, jotta lähin tähti saavutettaisiin. Tietenkin nopeampia (etenkin miehittämättömiä) avaruusluotaimia voitaisiin tehdä. Jopa niinkin uskomattomalla nopeudella kuin kymmenesosa valonnopeudesta, matka kestäisi 43 vuotta. Tällaiseen kiihtyvyyteen tarvittaisiin kuitenkin suunnaton määrä energiaa, joka vastaisi suurin piirtein koko maailman väestön yhden kuukauden sähkönkulutusta.

Lisäksi jokaisessa avaruuden kuutiokilometrissä on arviolta 100 000 silikaatista ja jäästä koostuvaa pölyhiukkasta, jotka painavat vain kymmenesosagramman. Tällaisella nopeudella avaruusalus kuitenkin tuhoutuisi, jos se törmäisi yhteenkään näistä pienistä hiukkasista.3

2. Raamattu

(a) Raamattu ei mainitse ”avaruusolentojen” vierailuja.
Raamattu, joka on ilmoitettua ja kirjoitettua Jumalan Sanaa, opettaa elämän olemassaolon olevan mahdollista vain luomisen kautta. Vaikka muilla galakseilla olisikin olemassa maankaltaisia planeettoja, voisi niillä esiintyä elämää vain, jos Luoja olisi sitä sinne luonut. Jos Jumala olisi tehnyt niin, ja jos nämä olennot olisivat tulossa luoksemme vierailulle jonakin päivänä, Hän ei varmasti olisi jättänyt ilmoittamatta asiasta meille.

Jumala on kertonut meille melko tarkkoja yksityiskohtia tulevaisuudesta – esimerkiksi Jeesuksen takaisintulosta – sekä joitakin yksityiskohtia maailmanlopusta. Jossakin tulevaisuuden vaiheessa maailmankaikkeus kääritään kokoon niin kuin kirjakäärö (Jes. 34:4; Ilm. 6:14). Jos Jumala olisi luonut eläviä olentoja myös muualle, niin tämä tapahtuma luonnollisesti tuhoaisi niidenkin asuinpaikan. Aadamin synti sai aikaan koko luomakunnan kirotuksi tulemisen. Miksi silloin näillä olennoilla, jotka eivät ole Aadamin (syntistä) siementä, olisi osa kirouksen alaisena olevaan luomakuntaan, sekä myös osa Jeesuksen –  viimeisen Aadamin – aikaansaamaan ennallistamiseen? Tämä kaikki vaikuttaisi tavattoman oudolta.4

(b) Tähtien tarkoitus.
Tähtien luomisen syitä on annettu useissa Raamatun kohdissa – ei ainoastaan tunnetussa Psalmissa 19 – vaan erityisesti luomiskertomuksessa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (1:14) lukee näin: ”Ja Jumala sanoi: ’Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, jaolkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia…’”.

Tästä siis huomaamme tähtien olevan maapallolla olevaa ihmiskuntaa varten. Sen lisäksi luomisjärjestyksestä (ensimmäisenä päivänä maa ja vasta neljäntenä päivänä kaikki tähdet) on helppo nähdä Raamatullisen todistuksen pääsisältö – luomisen tarkoituksen keskipisteenä on ainutlaatuisesti tämä maapallo.

3. Entä ufot sitten?

Photo credit: Stéfan / Foter / CC BY-NC-SA

Kuinka sitten tulisi ymmärtää ufoilmiö ja kaikki siihen liittyvät ”mainostemput”? Saksalainen Focuslehti sanoo, että ”90 % uforaporteista paljastuu humpuukiksi, mutta loppua 10 % ei ole helppo sivuuttaa.”5

Artikkeli lainasi sosiologi Gerald Eberleinin sanoja: ”Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset, jotka eivät kuulu mihinkään kirkkoon, mutta jotka väittävät olevansa uskonnollisia, ovat erityisen herkkiä uskomaan mahdolliseen avaruusolentojen olemassaoloon. Heille ufologia on uskonnon korvike.”6

Raamattu menee jonkin verran syvemmälle tässä asiassa tuoden esiin toisenlaisen syyn ja seurauksen: Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä (2:9-11) sanotaan – ”… tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen…”

Raamattu antaa kuvauksen kaikkia eläviä koskevasta todellisuudesta. Elävä Jumala ilmoittaa kolmiyhteisyytensä: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Taivaan enkelitkin palvelevat maan ihmissukua.

On olemassa toinen todellisuus – paholainen ja demonit. Efesolaiskirje (2:2) kertoo ”ilmavallan hallitsijasta”, joka hallitsee maapalloa.

Paholaisella on oma petosvalikoimansa monenlaisten okkulttisten harjoitusten ja uskonnollisten rituaalien muodossa. Voisiko olla niin, että näiden selittämättömien raporttien takana olisikin pahimman pettäjän työ?7 Uforaportit jäävät edelleenkin epämääräisiksi ja todistamattomiksi. Ihmisiä, jotka eivät tunne Kristusta, kiehtovat kaikenlaiset vaikeasti selitettävissä olevat ilmiöt. Jeesus varoittaakin kristittyjä  Matteuksen evankeliumissa (24:4): ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” Mikä sitten on parasta vasta-ainetta petoksille? Paavali kehottaa meitä Toisessa Timoteuskirjeessä (2:15) tutkimaan (Kuningas Jaakon käännöksen mukaan) Raamattua, jotta ”oikein jakelisimme totuuden sanaa”.

 

 

Photo credit: kitseeborg / Foter / CC BY-NC-SA

 

Salaisia tukikohtia…? Peittelyä…?

Monet ufointoilijat levittävät myyttiä Yhdysvaltain salaisista avaruusolentokokeista – ajatus, jota elokuva Independence Day vahvisti. Kuitenkin sellaisten ateistien, kuten edesmenneen Carl Saganin innoittamana Yhdysvallat on käyttänyt miljoonia dollareita ”tuolla jossakin” olevien älykkäiden avaruusolentojen elonmerkkien etsimiseen. Monet muutkin Saganin kaltaiset kehitysoppia kannattavat humanistit uskovat palavasti, että älykästä elämää on kehittynyt maapallon lisäksi ”tuolla jossakin” ja he tarrautuisivat mihin tahansa koviin todisteisiin, jotka tukisivat tätä ajatusta. Kannattaa ottaa huomioon median kiihkeys ”elämää Marsin kivessä”- fiaskossa. Tuntuu epäuskottavalta kuvitella, että sitä paljon jännittävämpi löytö pidettäisiin salattuna vuosikymmenten ajan.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. J. D. Sarfati, ”Life on Mars?”, Creation 19(1):18-20, December 1996-February 1997; ”Life from Mars?”, Journal of Creation 10(3):293-296, 1996; Bob Holmes, ”Death knell for Martian life”, New Scientist 152(2061/2):4, December 1996.
  2. Kreationistien kritiikkiä kehitysopillista elämän alkuperää koskevista teorioista: S.E. Aw, ”The Origin of Life: A Critique of Current Scientific Models”, Journal of Creation 10(3):300-314, 1996; J.D. Sarfati, ”Self-Replicating Enzymes”, Journal of Creation 11(1):4-6, 1997. Aihetta on käsitelty perusteellisesti kirjassa: C.B. Thaxton, W.L. Bradley and R.L. Olsen, The Mystery of Life´s Origin, Philosophical Library Inc., New York, 1984.
  3. Tämä tarkoittaa, että on hyvin pieni mahdollisuus törmätä tällaiseen hiukkaseen jokaista matkustettua kilometriä kohden, mutta näin suurilla etäisyyksillä mahdollisuus muuttuu lähes varmaksi asiaksi.
  4. Lisäksi ei ole mitään järkeä ajatella, että Jeesus olisi kuollut avaruusolentojen puolesta, koska Jeesus tuli ihmiseksi ja pysyy iäti Jumala-ihmisenä ollen Vapahtajamme. Koko luomisen tarkoitus keskittyy ihmiskuntaan, josta jotkut tulevat olemaan Kristuksen morsiamena halki ikuisuuden. Kristuksella ei ole monta morsianta.
  5. Hallo Erdling, ”Ufologie”, Focus 45:254, November 6, 1995.
  6. Viite 5, s. 252.
  7. William Alnor, joka on kulttiasiantuntija ja palkintoja voittanut toimittaja on tutkinut ufoilmiötä monien vuosien ajan. Hänen kirjansa UFOs in the New Age (Baker Book House) dokumentoi hänen tutkimuksiaan, joiden mukaan ufoilmiöllä on okkulttinen alkuperä.

PROFESSORI WERNER GITT
on Saksan liittotasavallan fysiikan instituutin (Physikalisch-Technische Bundesanstalt, Braunschweig) entinen johtaja. Hän on kirjoittanut lukuisia tieteellisiä artikkeleita informaatiotieteiden,matematiikan ja systeemitekniikan aloilta. Hän on myös puhunut laajalti Raamatun ja tieteen aiheista useissa maissa.

Copyright © Creation Ministries International. http://www.Creation.com
Used with permission. Käytetty luvalla.

Katso myös