Pekka Reinikainen
Vuonna 2006 ennustettiin, että keinotekoista elämää luodaan 10 vuoden kuluttua
Evolutionisti Peter Ward väitti tämän toteutuvan, koska Harvardin yliopisto sijoitti tuolloin elämän synnyn tutkimukseen 100 miljoonaa dollaria. Vuonna 2016 fyysikko Lawrence Krauss ennusti, että ongelman ratkaisu on hyvin lähellä ja kemiallisen evoluution mekanismi saadaan tuota pikaa selville.
Mutta miten kävi?
Nature -tiedelehdessä oli loppuvuonna 2020 artikkeli “The Water Paradox and the Origins of Life” (Järjenvastainen väite vedestä ja elämän alkuperä). Siinä todettiin, että pelkästään elämän alun perusaskeleiden selvittämisessä on yhä jättimäisiä ongelmia. Ei tiedetä, miten biomolekyylejä syntyisi elottomassa maailmassa. Artikkelin johtolause kuuluu: ”Vesi on elämälle välttämätöntä, mutta se purkaa DNA:n ja muut avainmolekyylit. Kuinka ensimmäiset solut tulivat toimeen tämän välttämättömän, mutta samalla hyvin vaarallisen aineen kanssa?” Artikkelissa toistetaan eri kantoja edustavien elämän alkuperän tutkijoiden näkemyksiä. Jotkut arvelevat elämän syntyneen meressä, toiset taas maan pinnalla. Artikkelista käy selvästi ilmi, että edes elämän oletetun synnyn paikasta ei ole pääsy yksimielisyyteen. Tämä johtuu kummankin näkemyksen mittavista ongelmista.
Suosikkiteoria hylätään
Stanley Millerin 1950 luvulla tekemät kokeet, jotka koristavat kaikkia alan oppikirjoja, perustuivat ajatukseen, jonka mukaan elämä olisi syntynyt meressä. Nykyään monet tutkijat hylkäävät ajatuksen, sillä vesi purkaa elämän keskeisimmät molekyylit. Tämä on ylitse pääsemätön ongelma. DNA, RNA ja proteiinit ovat molekyylien muodostamia ketjuja, jotka vesi hajottaa. Kun tutkijat tuottavat näitä molekyyliketjuja laboratorioissaan, vesi on heille vihollinen, jonka hajottava toiminta pitää estää niin huolellisesti, kuin suinkin mahdollista.
Veden järjenvastaisuus elämän molekyyliketjujen rakentajana
Järjenvastaisuus paljastuu, kun ymmärretään, että vaikka elämän rakennuspalikoiksi kelpaavia molekyylejä jollakin tavoin syntyisi ja muodostuisi ”alkuliemi” ja tämä tapahtuisi merenpohjan kuuman lähteen läheisyydessä, molekyylit pitäisi myös pujottaa helminauhoiksi. Se ei kuitenkaan onnistu vedessä, joka estää molekyylien ketjuuntumisen. Kaksi aminohappoa ei liity toisiinsa vedessä, vaan ne eroavat toisistaan ja proteiineja ei synny. Luonnon vahvin laki, lämpöoppi, estää sen kaikissa lämpötiloissa. Naturessa todetaankin: ”Kemistit eivät ole toistaiseksi kyenneet valmistamaan elämän tarvitsemia monia molekyyliketjuja merivettä matkivissa olosuhteissa”. Meri on kuollut, koska tarvittavia molekyylien pitoisuuksia on mahdotonta saavuttaa.
Esiin tuleva todistusaineisto on saanut monet tutkijat hylkäämään ajatuksen elämää tuottavasta merestä. Tutkimus on siirtynyt maalle ja olosuhteiksi on esitetty märän ja kuivan ympäristön vuorottelua…
Kiertotie?
Jotkut tutkijat tuovat esiin kiertotien, jonka mukaan elämä olisi syntynyt vähemmän vetisessä ympäristössä, jossa elämän rakennuspalikoita olisi sakkautunut pieniin lätäköihin, joiden kuivuminen olisi mahdollistanut näiden molekyylien ketjuuntumisen. Naturen artikkelissa kerrotaan toisesta tutkijoiden koulukunnasta, joka esittää, kuinka elämän avainmolekyylit ja ydintapahtumat sattuivat matalissa, jokien ruokkimissa pintavesissä. Meren ja kuumien lähteiden kannattajat eivät kuitenkaan innostu tästä, ja toteavat, että yksimielisyyttä ei ole saavutettu. Maalla syntyneen elämän kannattajat puolestaan katsovat, että heidän teoriansa ratkaisee veden myrkyllisyyden ongelman. Vesi pitää poistaa aina kun elämän helminauhaan halutaan liittää uusi molekyyli, ja tämä onnistuisi, kun lätäkkö välillä kuivuisi. Kuumien lähteiden asemesta he ottavat tarvittavan energian auringon ultraviolettisäteilystä. Liika uv-säteily kuitenkin tuhoaa elämän molekyyliketjut.
Ihanteelliset olosuhteet
Naturen artikkeli tarjoaa ongelman osittaiseksi ratkaisuksi lätäkön ”jaksoittaista kuivumista”, jotta monimutkaisempia molekyyliketjuja syntyisi. Tämä kuulostaa kuitenkin hienosäädetyltä suunnittelulta, jolla tavoitellaan täsmällisiä ihanneolosuhteita, mikä artikkelissa myönnetäänkin. Veden määrän pitää olla tarkoin oikea kullakin hetkellä.
Edelliset olivat vielä vähäisiä ongelmia
RNA ja proteiinit eivät vielä elä. Niiden pitää sisältää täsmällistä informaatiota ja tämän lisäksi elämä tarvitsee aineenvaihdunta- ja jakautumiskoneistot sekä energiatuotannon. Elämän synty on mahdotonta merenpohjassa, mutta myös maanpinnan lätäkössä. Rakennuspalikoina toimivien molekyylien täytyy lisäksi olla tarkoin määrätyn muotoisia ”peilikuvia”. Ne pitää liittää energiaa kuluttavilla nanokoneilla (täsmäentsyymeillä), jotta haittaavia haaroittuneita ketjuja ei muodostu.
Elämän alkuperätutkijat ryhtyvät luoviksi
Kemiallisen evoluution kannattajan täytyy nykyään harrastaa luovaa ajattelua. Se tekee heistä kuitenkin varsin päämäärätietoisia! Eräät tutkijat esittävät, että merenpohjan kuumissa lähteissä olisi ollut ”kuivia alueita”, joista vesi haihtuisi aika ajoin. Tai maahan iskeytynyt onnekas meteori olisi tarjonnut tilapäisesti tarvittavat olosuhteet. Sen synnyttämään kraatteriin olisi virrannut vettä, joka kertyi lammikoksi pohjalle. Mineraalit olisivat jouduttaneet tapahtumia ja aurinko olisi aika ajoin kuivattanut lammikon…
Merkittävä riita
Naturen artikkeli paljastaa joka tapauksessa, että elämän synnyn koulukunnat ovat tukkanuottasilla yhä ratkaisemattomien ongelmiensa kanssa. Missä elämä olisi voinut saada alkunsa? Alan nuoremmat tutkijat myöntävätkin jo, että kysymykseen ei ole vastausta. Lupaukset asian pikaisesta ratkaisusta ovat osoittautuneet ontoiksi, eikä edes tapahtumapaikasta ole yksimielisyyttä vuonna 2021.
Jumalan yksinoikeus
Aineen ja energian tunnetut ominaisuudet vahvistavat, että maailma on suunniteltu elämää varten. Ne kuitenkin kertovat samalla merkittävän tosiseikan. Jumala on varannut itselleen yksinoikeuden luoda elämää. On epätieteellistä väittää, että elämää syntyisi itsestään.
LÄHDE: How the first life on Earth survived its biggest threat — water
TUHANSIA MILJOONIA MAKSANUT MÖNKIJÄ LASKEUTUI MARSIIN
Mönkijä etsii ensinnäkin seutuja, joissa aikoinaan ehkä oli alkeellista elämää. Toiveissa on löytää merkkejä mikrobeista, joko menneistä tai nykyisistä (HS 19.2).
Hintalapulla ei ole väliä, kun "itsestään syntyvää" elämää etsitään epätoivoisesti. Koomisuuden kruunaa oletus "alkeellisesta" elämästä. "Alkeellisuus" on materialistien hellimä myytti vähitellen eloon heräävästä aineesta. Todellisuudessa "alkeellista" elämää ei voi olla olemassa, sillä aineenvaihdunta toimii kaikkialla mykistävän monimutkaisilla nanokoneilla eli entsyymeillä. E.coli bakteerin pangenomissa lienee jopa 45 000 geeniä (Evoluutio ja biologinen informaatio, Datakirjat) ja bakteerien moottoreissa on täsmällisten osien lisäksi navigaatiojärjestelmät. Bacterial Flagellum
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.