Print this page
lauantaina, 20. maaliskuuta 2021, klo 12.19

Kuinka rakentaa keho ilman kaavaa?

Pekka Reinikainen

Tieteellinen tosiasia on, että solu ei rakenna itse itseään luonnonlakien avulla. Fysiikan ja kemian ei ole koskaan todettu tuottavan siihen tarvittavaa informaatiota.

Kuinka unelmien alkusolu tuottaisi kehon ilman piirustuksia?

Ilman rakennuspiirustuksia tuloksena olisi suunnaton solumöykky, joka leviäisi pelkäksi pannukakuksi. Evolutionistit puhuvat kehon ”arkkitehtuurista”, mutta kieltävät piirustusten olemassaolon. Miksi ja kuinka yksisoluiset eliöt ”kehittyisivät” monisoluisiksi on yhä täysin hämärän peitossa.

Kehon suunnittelu on aloitettava piirustuslaudan ääressä

Esialkion solupallosta on muotoiltava keho. Solupallosta on suunniteltava simpansseja, silakoita ja ihmisiä, päästä häntään ja vasemmasta puoliskosta oikealle. Miten tämä tarkalleen toteutuu, sitä voidaan vain arvailla. Marine Biological Laboratoryn tutkijat yrittivät selvittää asiaa ja tekivät kaksi havaintoa, joita Diane Kenney kuvaa: ”Solujen ensimmäinen järjestäytyminen alkaa, kun kalsiumionien aalto kulkee munasolun läpi. Tämä järjestää hedelmöittyneen munasolun sisäiset aktiinisäikeet samansuuntaisiksi”.

Hedelmöittymisen tapahduttua, munasolun läpäisseen ionien virran suuntaamat säikeet supistuivat suorassa kulmassa tulevaan selkä-vatsa akseliin nähden ja solulima siirtyy. Tämä kehon kaavan muodostumistapahtuma käynnistyi heti hedelmöittymisen jälkeen.

Toinen merkittävä havainto osoitti sekä siittiöiden että munasolujen ainutlaatuiset tehtävät alkion kasvuakselien määrittämisessä. Tani ja Hirokazu Ishiin tuore artikkeli Molecular Biology of the Cell -lehdessä, vahvistaa tämän. Munasolu määrää tutkitun eläimen selkä-vatsa akselin ja siittiö pää-häntä akselin. Tanin mukaan molempien sukusolujen vaikutusta tarvitaan.

Tilanne muistuttaa rakennuksen peruskiven muurausta. Kun se on tehty, kaikki muu rakentuu sen varaan, määrätyn suunnitelman mukaisesti. Kehon rakentaminen etenee peruuttamattomien päätösten mukaisesti, useisiin suuntiin samanaikaisesti ja tarkasti. Tämä ilmenee kauniisti alkion kehityksen aikana. Tuleeko solumöykystä lopulta simpanssi, silakka vai ihminen, määräytyy joka askeleen aikana. Tämä edellyttää ennakoivaa suunnittelua. Kyseessä on kiistaton näyttö suunnittelun olemassaolosta. Paul Nelson toteaa, että ongelma ei ole rakennustarvikkeiden saatavuus, vaan kokoonpanojärjestys.

Eläimen rakentuminen on ilmeisen päämäärätietoinen tapahtumasarja, joka tähtää tarkasti haluttuun lopputulokseen. Sattuma-valinta -mekanismi sen sijaan on päämäärätön.

Kriisinhallintajärjestelmä perustuu suunnitteluun

Toinen biologinen tapahtuma, joka edellyttää ennalta varautumista, on kriisinhallinta. Aivan kuten edellä kuvattu alkion kehitys, kriisinhallinta vaatii valvontaa. Kalsium-ionien aaltoa ei voi noin vain käynnistää, jotta hedelmöittyneestä munasolusta tulisi vastakuoriutunut kananpoika. Matkan varrella on runsaasti itsenäisiä osakokonaisuuksia, jotka ohjaavat toisiaan monimutkaisten takaisinkytkentäjärjestelmien verkostona ja näin pitävät rakentumisen oikeilla raiteilla.

Myös kriisien hallinta edellyttää sekä ennakointia että valvontaa

Tällaisen järjestelmän täytyy pystyä reagoimaan moniin samanaikaisiin haasteisiin. Kriisi on tunnistettava ja selvitettävä oikea tapa reagoida siihen onnistuneesti. On päätettävä, mitä välineitä siihen tarvitaan ja miten nopeasti on toimittava. Paljonko erilaisia välineitä tarvitaan. Ei voi myöskään käynnistää moottorisahaa, missä ei ole sammutuskytkintä.

Otetaan esimerkiksi elimistön reagointi lämpöhalvaukseen

Solut vastaavat stressiin siirtymällä kriisinaikaiseen toimintamalliin vaurioilta välttyäkseen. Max Planck instituutin tutkijat havaitsivat, kuinka ennakointi toimii tarkoin määrätyin askelein, jossa keskeinen toimija on NELF-prosessi (negative elongation factor, ”negatiivinen venytystekijä”). He havaitsivat, kuinka tarvittavat tekijät paketoitiin ja kuljetettiin paikalle ”pisaroissa” ennen toiminnon käynnistämistä: ”Stressin alkaessa solut siirtyvät nopeasti kriisitoimintamalliin vaurioitumista välttääkseen. Geenien toimintaa hidastetaan välittömästi ja toimintojen painopiste siirtyy uhkien torjuntaan.

Tutkijat selvittivät, kuinka stressin aiheuttama NELF-tekijä säätelee geenien toimintaa pitääkseen solut elossa. Tämän järjestelmän täytyy pystyä tunnistamaan monenlaiset stressit ja toimia nopeasti pysyvien vaurioiden estämiseksi. DNA:n normaali lukeminen ei voi jatkua ja solujen on mentävä ”lukitustilaan” kunnes vaara on ohi.

Monenlaiset stressit, kuten lämpö, myrkyt tai säteily, voivat käynnistää tämän järjestelmän, joka torjuu elimistön vaurioitumista. Vaste muistuttaa koronaviruspandemian aiheuttamaa ”lockdownia”, jossa vain yhteiskunnan välttämättömimmät toiminnot saavat jatkua ja voimavarat suunnataan vahinkojen välttämiseen. NELF-tekijä estää RNA-polymeraasin, entsyymin, joka normaalisti lukee DNA:ta. On perusteltua todeta, kuinka suurta ennakointia lämpöhalvauksen aiheuttamia vahinkoja estävä järjestelmä edellyttää. Sen on valittava käynnissä pidettävät välttämättömät toiminnot ja lukittava ne, joita ei kriisin aikana tarvita.

Sawarkarin laboratorio halusi tutkia, kuinka solu selvittää asian. He totesivat, kuinka stressin aikana NELF:ää väkevöityi sen kuljetuspisaroihin paikoissa, joissa DNA:ta luettiin. Pisaroita on normaalisti tasaisesti kaikkialla tumassa. NELF-partikkeleissa on tässä tilanteessa ”tarttumajalkoja” tätä varten. Tapahtuman tarkempi tekninen kuvaus on oheisessa lähteessä.

Koronaviruspandemiasta on opittu, että liian pitkäksi venynyt lockdown voi saada aikaan huomattavaa vahinkoa. Solun kaksinkertainen turvajärjestelmä kuitenkin hienosäätää vasteen stressiin, estää vaurioita ja pitää samalla työkalupakkia käden ulottuvilla.

Ennakoinnin ja valvonnan suunnitelmallisuus

Ennakointi ja valvonta toimivat myös ilman näkökontrollia. Ne eivät kuitenkaan toimi ilman älyä, joka käsittää kokonaiskuvan, tunnistaa tavoitteen ja toteuttaa tarvittavat toiminnot. Tämän lisäksi järjestelmä tarvitsee asiansa osaavat toimijat, jotka tulevat tapahtumapaikalle ja ratkaisevat ongelman. Marcos Eberlin antaa tästä lukuisia esimerkkejä kirjassaan Foresight: How the Chemistry of Life Reveals Planning and Purpose. Kolme nobelistia suosittelee kirjaa.

Nämä esimerkit, jotka on poimittu tuoreesta tieteellisestä tutkimuksesta, osoittavat kaikkialla elinympäristössämme havaittavan älykkään suunnittelun selitysvoiman. Sattumavetoiset tapahtumasarjat eivät selitä alkion kehitystä tai elimistön kriisinhallintajärjestelmiä muualla kuin evolutionistien mielikuvituksessa. Elävän elämän toiminnot perustuvat aina älyyn ja suunnitteluun, aivan kuten taiteen mestariteokset, sairaaloiden leikkaussalit tai tietoverkot.

Älykkään suunnittelun havaitseminen ei perustu sille, mitä ei tiedetä, vaan sille mitä tiedetään. Toimivat järjestelmät, jotka toimivat tarkoituksenmukaisesti ja päämäärätietoisesti ovat aina älyn avulla rakennettuja. Vaikka emme ole nähneet tietokoneen kokoonpanoa, tiedämme ettei se syntynyt ilman suunnittelua.

LÄHDE: To Build a Body Plan, Start with a Plan

EI LEKALLA VAAN RUUVIMEISSELILLÄ

Virusmuunnokset leviävät nopeasti Euroopassa. Viranomaiset ovat täysin voimattomia. He ovat epäonnistuneet erityisesti Etelä-Afrikan muunnoksen kontrolloimisessa. Ei tiedetä kuinka paljon sitä on missäkin päin ja jäljittäminen on tehotonta. Tätä vauhtia mikään ei estä virusta leviämästä ja muuntumasta vieläkin vaarallisemmaksi. Uusia muunnoksia voi tulla myös Brasiliasta. Se on uhka koko mailmalle. Lähivuosina edessä voi olla aina uusi tautiaalto ja uusi hankalampi virusmuunnos.

Tässä tilanteessa Suomen rajan ylittää, viranomaistemme näennäisistä "toimenpiteistä" huolimatta, joka päivä yli tuhat testaamatonta ihmistä, jotka tuovat mukanaan näitä viruksia, joilla on tehokkaampi tartuntapiikki, ja jotka tarttuvat hanakasti ja pidemmän etäisyyden päästä. 

Mitä pitäisi tehdä?

Yhteiskuntaa ei pidä murskata moukarilla vaan korjata ruuvimeisselillä. Poliitikot ovat mieltyneet rajuihin temppuihin julkisuutta saadakseen - mutta onko niillä tehoa? Tässä vaiheessa pitää keskittää taistelu virusta - ei kansantaloutta - vastaan. Vielä oireettomat tartunnan saaneet levittävät virusmuunnoksia tehokkaasti, koska uusia muunnoksia on hengitysteiden limakalvoilla entisiä enemmän. Karanteeniin ei kuitenkaan kannata komentaa koko kansaa, vaan riittää kun sinne teljetään virukset eli todetut tartunnan levittäjät ja myös valvotaan karanteenia tehokkaasti - sakon uhalla.

Tämä toteutuu testaamalla sekä oireilevaa että myös oireetonta, säännöllisesti toisiinsa törmäilevää väestöä riittävän usein eli 1-2 viikon välein - kaikki testiin, koska tässä tilanteessa jokainen ihminen on mahdollinen tartuttaja, erityisesti oireettomat! Tämä mahdollistaa sen, että yhteiskunnassa liikkuu testattuja, terveitä ihmisiä - ei taudinlevittäjiä. Itse toteutettu näytteen otto on lastenleikkiä, siihen pystyvät koululaisetkin. Näytteen voi ottaa myös kurlaamalla.

Tauti tunnetusti tarttuu tukkoisissa tiloissa, mutta tämä voidaan estää yli 90 -prosenttisesti FFP2 maskipakolla sisätiloissa - sakon uhalla. Myyttiä, jonka mukaan jotkut eivät voi käyttää maskia, ei pitäisi enää levittää - vieläpä viranomaisten toimesta!

Tärkeintä on rajojen sulku ja tehokas jäljittämien

Viruksen maahantuonti pitää torjua tukkimalla rajoilla kaikki viruksenmentävät aukot. Maahan ei saa päästää yhtään virusta, sillä silloin on taas aloitettava lähtöruudusta! Kaikki on jäljitettävä.

Rokotuksiin on varauduttava - mutta ovatko varmuusvarastot kunnossa?

Vai saammeko nähdä uuden "maskifarssin"? Jotta kattava rokottaminen voidaan toteuttaa, sitä varten on varattava riittävä määrä 1 millilitran ruiskuja, koska hanke hidastuu, jos niitä ei ole varmuusvarastoitu vaadittavaa määrää eli yli 10 miljoonaa kappaletta. 2 millilitran ruiskuja käytettäessä yhdestä rokoteampullista menee helposti 1-2 annosta hukkaan.

Nyt tarvitaan asiantuntemusta ja tavoitteena pitää olla taudin 100% tukahduttaminen ja virusten pitäminen maamme rajojen ulkopuolella, koska uudet virukset leviävät maastopalon voimalla helposti aina uudelleen.



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.