Pekka Reinikainen
Tekniikan tohtori Jim Mason kertoo, kuinka hän lopulta vakuuttui Raamatussa ilmoitetusta luomistapahtumasta. Hän kertoo lapsena käyneensä kirkossa säännöllisesti ja tutustuneensa kaikkiin ihmeellisiin, Raamatussa ilmoitettuihin historiallisiin tapahtumiin, kuten kuusipäiväiseen luomisviikkoon, Eedenin puutarhaan, Aadamiin ja Eevaan, käärmeeseen, vedenpaisumukseen jne. "En kuitenkaan kuullut evankeliumin ilosanomaa". Kun koulun päättyessä oli tapana liittyä kirkon jäseneksi, tämä perinne vaikutti vain mukaan menemiseltä sosiaaliseen yhteisöön. "En liittynyt, koska olin menossa toisessa kaupungissa sijaitsevaan yliopistoon".
Evoluutioteoria vei ateismiin
Aloitin 17 -vuotiaana insinöörin tutkintoon liittyvät fysiikan opinnot vuonna 1960. Meillä oli heti opintojen alussa geologian kurssi. Minulle opetettiin kiistattomana tosiasiana, että maakerrostumat olivat kertyneet hitaasti satojen vuosimiljoonien kuluessa, samalla nopeudella kuin niitä nykyäänkin kerrostuu. Tämä ei sopinut pyhäkoulussa annettuun tietoon, mutta omaksuin kuitenkin auktoriteettina pidetyn professorin opetuksen sen kummemmin asiaa pohtimatta.
Meillä ei ollut ollenkaan biologian, paleontologian, evoluution tai kosmologian perusopetusta. Minulle tilattiin Scientific American -tiedelehti, jossa oli paljon kyseisiä aihepiirejä käsitteleviä kirjoituksia. Ne olivat lumoavia, mutta täysin ristiriidassa Raamatun kertomusten kanssa. Taas kävi niin, että kirjoittajien oletettu arvovalta sai minut pitämään heidän näkemyksiään oikeina.
Puolen vuoden yliopisto-opiskelun jälkeen päädyin pitämään Raamatun alkulukujen ilmoituksia täysin väärinä, vaikkakin pidin niitä yhä ihmeellisinä. Arvelin, että myös muiden Raamatun tekstien täytyy olla paikkaansa pitämättömiä ja Jumalaa ei ole olemassa. Koska olin täysin varma, että olin oikeassa, en hävennyt julistaa olevani ateisti.
Näin kului toistakymmentä vuotta ja valmistuin insinööriksi ja väittelin kokeellisen ydinfysiikan tekniikan tohtoriksi.
Jeesus: ainutlaatuinen Jumala-ihminen
Erään elämän myrskyn aikana pohdin C.S. Lewisin ongelmaa. Oliko Jeesus mielipuoli, huijari vai Jumala-ihminen? Koska olin tuolloin jo käytännön insinööri, päätin, että todistusaineisto saa ratkaista. Vastoin ennakko-olettamustani, päädyin johtopäätökseen, jonka mukaan murskaava todistusaineisto osoitti Hänet Jumala-ihmiseksi.
Seuraavat kymmenen vuotta kävin kirkossa säännöllisesti, mutta en taaskaan kuullut evankeliumia esitettävän vakuuttavasti. Pohdin sen sijaan saarnojen sisältöä. Ne perustuivat pääosin muihin kirjoihin kuin Raamattuun.
Lopulta suostuin ystävien vierailukutsuun heidän, Raamatun mukaan opettavaan seurakuntaansa, missä sain lopultakin kuulla evankeliumin ilosanoman. Painittuani pari viikkoa Pyhän Hengen kanssa, avasin sydämeni Kristukselle ja uudestisynnyin.
Vasta tuolloin ymmärsin evankeliumin, joka on niin ytimekkäästi ilmoitettu (Room.5:12; Joh.3:16 ja 1.Kor.15:22): ”yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, niin myös kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä.” Mutta, ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” “Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa”.
Vielä tällöin, vaikka olinkin pelastunut, olin ”kahtaalle häilyvä” (Jaak.1:8). Otin vastaan Raamatun kirjoitusten totuuteen perustuvan iankaikkisen elämän lahjan Jumalalta, mutta elin yhä evoluutio- ja alkuräjähdysuskossa, vaikka molemmat ovat täysin Raamatussa selväsanaisesti ilmoitetun historian vastaisia. Erilaisia peitetarinoita on kyhätty kokoon Raamatun ”uudelleentulkitsemiseksi”. Niissä Raamattu valjastetaan kertomaan jotakin täysin muuta, kuin mitä siinä lukee. Näin yritetään ratkaista ”yhteensopimattomuus”. Tätä en tuolloin vielä tajunnut, kun mukauduin kyseisiin kyhäelmiin. Epävarmuus sai minut vaikenemaan uskonratkaisustani, enkä julistanut sitä samalla innolla kuin aikaisempaa ateismiani.
Toinen ”kääntymys”
Kului taas vuosikymmen. Sitten sain päähäni käydä seurakuntani järjestämässä seminaarissa, jossa kaksi ”nuoren maailman” kreationistia, Dr John Morris ja Dr Duane Gish, puhuivat. Se oli minulle kuin ”Damaskoksen tien” tapahtuma Paavalille (Ap.t. 9). Menin sinne kuullakseni, mitä nämä ”ihmiskummajaiset väittävät”. Seminaarin jälkeen asenteeni oli täysin toinen ja huomasin, että he eivät ole ollenkaan outoja, vaan puhuivat järkeviä, ja halusin oppia lisää.
Ja näin tein. Mitä enemmän sain selville, sitä ällistyneempi olin siitä, kuinka johdonmukaisesti Raamatussa ilmoitetut historialliset tapahtumat sopivat kokeellisen tieteen tuloksiin. Vielä tätäkin tärkeämpi asia oli, että opin tieteestä jotakin, mitä ei koulutuksessa oteta esiin, ja jolla on ratkaisevan keskeinen vaikutus tieteellisen tutkimuksen ymmärtämiseen. On väärin väittää, tieteen ja Raamatun kirjaimellisen ilmoituksen olevan yhteensopimattomia.
Tieteen rajat
Tiede ei osoita olettamuksia tai teorioita tosiksi, vaan se pystyy vain osoittamaan ne vääriksi. Parhaimmillaankin se tarjoaa tutkimusaineistoa, joka on teorian kanssa yhdenmukaista, mutta tämä ei vahvista, että teoria on tosi. Sama aineisto voi sopia toiseenkin teoriaan. Aineisto, joka sopii moniin teorioihin ei auta valitsemaan niistä oikeaa. Sen sijaan aineisto, joka ei tue teoriaa, osoittaa sen vääräksi.
Tiede on menetelmä, jonka avulla toistetaan koeasetelmia, eikä kaikkea voida hyväksyä tieteellisesti todistetuksi. Dr James Gunn toteaa Science -tiedelehdessä, ”Kosmologia näyttää tieteeltä, mutta se ei ole sitä … tiede perustuu toistettavien tutkimusten tekoon, niitä ei voi tehdä kosmologiassa.” Samassa artikkelissa teoreettisen kosmologian tohtori Michael Turner toteaa, ”Fysiikan tavoite on maailmankaikkeuden perustapahtumien ymmärtäminen. Kosmologian tavoite on laatia kuvitteellinen kosmoksen syntyhistoria”.
Tutkimusaineisto ei "puhu puolestaan", vaan se on tulkittava ja sovitettava vallitsevaan maailmankäsitykseen eli tutkijayhteisön tutkimustyötä ohjaavaan yleiseen, lausumatta oikeaksi oletettuun viitekehykseen, joka rajaa tieteellisen työn käytäntöä. Tieteenalat ovat enimmäkseen ”hallitsevan” maailmankäsityksen panttivankeja, jolloin kaikki aineisto tulee, mitään kyseenalaistamatta, tulkita sen ehdoilla. Maailmankäsitykseen sopimaton aineisto hylätään järkeilemällä tai sovitetaan tapausta varten käyttöön otetulla ”poikkeamalla”, kuten esimerkiksi episykleillä. Aristoteleen maakeskinen maailmankuva hallitsi kosmologiaa vuosisatoja. Klaudios Ptolemaios kehitti antiikin episykleihin perustuvan planeettojen liikettä kuvaavan mallin huippuunsa kirjassaan Almagest. Episyklit säilyivät käytössä aina Johannes Keplerin uudistuksiin saakka.
Vertaisarviointi voi joskus estää tieteellistä työtä. Kun Dr Mary Schweitzer köysi dinosaurusten luista pehmytkudoksia, eräs vertaisarvioija totesi, että: ”Hän ei piittaa tutkimusaineistosta, koska hän tietää, että löytöni ei ole mahdollinen”. Kysyin häneltä: ” Mikä saisi teidät vakuuttuneeksi? Hän vastasi, ’ei mikään’”.
Totuutta ei ratkaise johonkin näkemykseen uskovien lukumäärä. Sitä eivät ratkaise myöskään poliitikot tai akatemiat, eivätkä mielipidejulkaisuihin sijoitetut miljoonat.
Kosmologia, geologia ja paleontologia yrittävät kaikki kuvailla maailmankaikkeuden, maakerrosten ja elämän mahdollista syntyhistoriaa. Ne ovat kaikki vallitsevan maailmankäsityksen panttivankeja – alkuräjähdys, uniformitarianismi, uusdarvinismi – jota ei voida suoraan tutkia toistettavilla tieteellisillä kokeilla. Ne kaikki perustuvat naturalistiseen filosofiaan, jonka mukaan luonto on kaiken käsittävä eikä sen ulkopuolella ole mitään ja aine ja energia ovat rakentaneet kaiken. Jumala suljetaan jo lähtökohtaisesti pois. Vertaisarviointi karsii pois kaikki viittaukset aineen ulkopuoliseen älyyn.
Evoluution ongelmia
Yllä mainitut opit ovat täynnä niihin sopimatonta tutkimusaineistoa. Genetiikan tutkimus esimerkiksi osoittaa, että mutaatiot eivät rakenna DNA:ta, joka ohjaisi täysin uusia rakenteita ja toimintoja, vaan ne sen sijaan vievät useimmat suvullisesti lisääntyvät eläimet sukupuuttoon viimeistään 100 000 vuodessa. Hiilessä, öljyssä, maakaasussa ja monissa fossiilien pehmytkudoksissa oleva radiohiili C14 osoittaa ne korkeintaan 100 000 vuoden ikäisiksi.
Raamattu ilmoittaa hallitsevasta maailmankäsityksestä poikkeavan näkemyksen kosmoksen, maapallon ja elämän historiasta. Kyseessä on luotettavan Jumalan antama tieto, jonka Mooses merkitsi muistiin samaan tapaan kuin lain taulut. Tämä sopii havaintoihin ja tutkimustuloksiin huomattavasti paremmin kuin jumalaton historian tulkinta.
Kristinusko on älyllisesti palkitsevaa
Raamatussa annettu selväsanainen ilmoitus ei ole ristiriidassa kokeellisen tieteen tulosten kanssa. Raamattu ei haittaa tieteellistä tutkimusta maailmamme toiminnasta. Naturalismi kahlitsee tutkimusta tarpeettomasti, koska se kieltää kaikkialla maailmassa havaittavan suunnittelun.
Näin minusta vihdoin ja viimein tuli Raamatun historiaan, eikä ”luonnonhistoriaan”, uskova kreationisti. En enää ajelehtinut kaikkien opintuulten heiteltävänä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa (Ef.4:14).
LÄHDE: Why I'm finally a young-earth creationist
TRANSFOBIAA?
Translain säätämisyritys voi tulla ajankohtaiseksi lähiaikoina, ja silloin on hyvä muistaa, että "muunsukupuolisuus" on muotivirtaus, jolle ei ole mitään biologista pohjaa. Suomen näkökulmasta ongelmaksi muodostuu lakiehdotuksessa alaikäisille annettava ehdoton päätösvalta "sukupuolestaan". He tekevät ratkaisunsa tunnepohjalta, eikä lääketieteellistä arviota tarvittaisi. Tämä kauhistuttaa useimpia lääkäreitä, jotka joutuvat toteuttamaan teinien ohimeneviä muotivirtauksia, joista seuraa elinaikaisia palautumattomia muutoksia.
On hyvä myös muistaa, että Suomessa syntyvistä lapsista vain 0,2 promillea on tapauksia, joissa syntymähetkellä voi olla vaikea sanoa heti varmuudella sukupuolta. Tätä ei tietenkään voi käyttää perusteluna "sukupuolien jatkumosta".
Mielenkiintoista on myös LGBTQ yhteisön vaikutusvalta. Tässä asiassa poikkiteloin asettuminen herättää yhteisössä niin suuren "metelin", että media ei uskalla useinkaan nostaa "kissaa pöydälle" ammattilehtiä, kuten vaikkapa Lääkärilehteä, lukuun ottamatta.
Tiedetoimittaja Jani Kaaro kysyy Lääkärilehden kolumnissa (5.11.2021): ”Oletteko viime aikoina törmänneet väitteeseen, että sukupuoli ei ole binäärinen, vaan jatkumo? Että ihmiset voivat sijoittua tällä jatkumolla eri kohtiin ja moninaiset lopputulemat ovat mahdollisia – ja joidenkin lopputulema on ’jokin muu sukupuoli’”. Binäärinen tarkoittaa, että vaihtoehtoja on vain kaksi.
Kaaro näkee ongelmaksi sen, että ”ajatus sukupuolen jatkumosta tarjoillaan usein biologisena faktana, mitä se ei ole – nisäkkäillä koiraat tuottavat siittiösoluja ja naaraat munasoluja eikä tästä ole mitään välimuotoja”.
Hän nostaa esiin oleellisen seikan: ”Jos joku haluaa ajatella, että erilaiset sukupuolen kehityshäiriöt ovat omia biologisia sukupuoliaan, näin voi toki omassa mielessään ajatella. Mutta jos sammakko on altistunut hormonihäiritsijöille ja siksi ei ole selvästi koiras tai naaras, en minä sitä vielä biologiseksi sukupuoleksi kutsuisi. Samoin jos jokin harvinainen ihmisyksilö ei sovi siististi miesten tai naisten kategoriaan, se ei saa koiraita tai naaraita biologisina kategorioina katoamaan”.
Tiedetoimittaja Kaaro on hämmästynyt siitä, kuinka helposti väite sukupuolten moninaisuudesta menee läpi monilta akateemisestikin koulutetuilta ihmisiltä. Hän kirjoittaa: ”Eivätkö he tule tarkastaneeksi biologian näkemystä siitä onko väite totta? Eivätkö he vain vaivaudu ajattelemaan asiaa sen syvällisemmin? Ehkä väite vain sopii niin hyvin jonkinlaiseen tasa-arvon ja edistyksen narratiiviin, että he toivovat asian olevan niin?”
Kaaro kertoo esimerkin asiantuntijasta, joka otti kantaa lakiehdotukseen, jonka mukaan ihmiset saisivat itse päättää laillisen sukupuolensa. Asiantuntija totesi, että sukupuolessa on kyse biologiasta eikä identiteetistä. Tästä seurasi potkut, koska työnantaja piti väitettä transfobisena. Asiantuntija kuitenkin katsoi, ettei häntä voida erottaa biologisten tosiasioiden toteamisesta ja vei asian työtuomioistuimeen, jossa vastapuolen asianajaja tiukkasi, mistä hän oli saanut päähänsä niin erikoisen idean, että sukupuolet ovat muuttumattomia? Millä perusteella hän ajatteli, että miehet eivät voi tulla naisiksi?
Jani Kaaron puheenvuoro on tärkeä. Hän toki alleviivaa kolumnissaan, että mies ja nainen ovat tulosta evoluutiosta. Uusdarvinismia kyseenalaistavaa artikkeliahan ei tietenkään julkaistaisi. Mutta onko Kaaro tullut ajatelleeksi, että ei ole olemassa mitään uskottavaa evoluutiopolkua jakautumalla lisääntyneistä esi-isä -soluista ihmisen suvulliseen lisääntymiseen. Se nimittäin edellyttää hyvin monimutkaisella vähennysjakautumisella tuotettavia, huiman erilaisia siittiö- ja munasoluja sekä 9 kuukauden oleskelua kohdussa ”letkuissa teho-osastolla, hengityskoneessa, keinoruokinnassa ja munuaisdialyysissä jne…” Kohdusta on ponnisteltava onnistuneesti muutamassa minuutissa vedenalaisesta elämästä maaelämään happea hengittämään, juomaan ja syömään!
Transongelmaan on olemassa uskottavampi ja biologisiin tosiasioihin sopiva ratkaisu: ”Ettekö ole lukeneet, että luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi’” (Mark.6:20).
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.