Kuinka syntymätön lapsi puolustaa itseään äitiänsä vastaan ja vahvistaa olevansa erillinen ihmisyksilö alusta lähtien.

Alexander Williams

Samaan aikaan kun aborttien kysyntä lisääntyy,¹ lisääntyvät myös tieteelliset todisteet niitä perusteluja vastaan, joita on usein käytetty aborttien puolustamiseen. Viimeaikaiset, vakuuttavat todisteet tulevat immunologiasta.

Puoli vuosisataa sitten, kun ihmisen immuunijärjestelmän hämmästyttävä mekanismi paljastui, Nobelin palkinnon voittanut biologi Sir Peter Medawar teki merkittävän lausunnon. Hän ilmoitti lapsen, joka siis on geneettisesti erilainen kuin äitinsä, hengissä selviytymisen äitinsä kohdussa sotivan niitä immunologian lakeja vastaan, jotka olivat tehneet tyhjäksi heidän kudossiirtoyrityksiään.² Immuunijärjestelmä huomaa tavallisesti minkä tahansa ”vieraan” kudoksen kehossa ja puolustautuu välittömästi sitä vastaan (tätä kutsutaan nykyisin ensisijaisesti ”tappaja-T-solu-mekanismiksi”).

Tämä aiheutti aikaisempien elinsiirtokokeilujen epäonnistumisen – vastaanottajan immuunijärjestelmä hyökkäsi luovuttajan ”vierasta” elinkudosta vastaan ja hylki sitä.³ Joten miksi äidin kohtu ei huomaa kehittyvän alkion ”vieraan” kudoksen läsnäoloa ja yritä hyökätä kudosta vastaan ja hylji sitä?

Nykyään tiedämme, että näin tapahtuukin! Ja tämä on syynä useisiin keskenmenoihin. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kehittyvä lapsi puolustautuu hyvin erityisellä tavalla tappaja-T-solujen hyökkäystä vastaan. Niin kauan kuin puolustusmekanismi toimii asianmukaisesti voi raskaus jatkua loppuun asti. Kuitenkin jos puolustusmekanismi epäonnistuu, seurauksena on keskenmeno.

Augustassa, Yhdysvalloissa, sijaitsevan Georgian lääketieteellisen collegen tutkijat raportoivat vuonna 1998 julkaistussa tutkimuksessaan, että nisäkkäiden alkiot (tutkimus tehtiin hiirillä) tuottavat erityistä entsyymiä, nimeltä indoliamiini 2,3-dioksigenaasi eli ”IDO”, joka heikentää emon T-solureaktiota ja mahdollistaa raskauden jatkumisen.² Jatkotutkimukset ihmisillä paljastivat samanlaisen vaikutuksen ja osoittivat myös istukan alkionpuoleisen osan tuottavan IDO:a, ei äidinpuoleisen osan.⁴ Lisätutkimukset hiirillä osoittivat IDO:n tuotannon nousevan huippuunsa istukan muodostumisen aikana – tämä on kaikkein ratkaisevin aika äidin ja lapsen välisen elintärkeän yhteyden aikaansaamisessa.⁵ Vielä tuoreemmassa, ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa on osoitettu epäilyksettä, että IDO on erityinen mekanismi äidin ja lapsen kudosten kohtaamisessa ja että se estää äidin immuunijärjestelmää hylkimästä lastaan.⁶

Mutta mitä tekemistä tällä on abortin kanssa? Yleinen aborttien puolustamiseksi käytetty perustelu on se, että äidillä on oikeus hallita omaa kehoansa.⁷ Kuitenkin tämä tutkimus osoittaa hyvin selkeästi, että vauva ei ole osa äitinsä kehoa. Vauvalla on ainutlaatuinen geneettinen rakenne – vain puolet vauvan kromosomeista tulee äidiltä, toinen puoli tulee isältä ja jokainen kromosomiyhdistelmä on ainutlaatuinen. Tämä tilanne aiheuttaa sen, että äidin immuunijärjestelmä tunnistaa vauvan ”vieraaksi” ja järjestää hyökkäyksen tappaja-T-solujärjestelmän kautta. Kun IDO:n tuotantoa vähennettiin keinotekoisesti hiirikokeissa, emon kohtu hylki nopeasti alkioita.² Raskaus voi jatkua täysiaikaiseksi asti vain koska vauva tavallisesti on hyvin varustettu elämään kohdussa ja tuottaa IDO:a sekä vähentää äitinsä T-solureaktiota.

Vuonna 2005 Suomessa tehtiin 11 000 aborttia, kun samaan aikaan synnytyksiä oli 57 000 ja syntyneitä lapsia 58 000.¹

1. (https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys),
   alkuperäinen tilasto 18.4.2007, katsottu uudelleen 27.3.2023.

Tämä tutkimus korostaa myös sitä tosiasiaa, että lapsen yksilöllisyys – hänen ainutlaatuinen geneettinen rakenteensa – on olemassa jo hedelmöityksestä lähtien. Hedelmöityksessä uuden ihmisen geneettiset ohjeet yhdistyvät ensimmäistä kertaa – yhdessä ainoassa tsygootiksi kutsutussa solussa. Mutta IDO-tuotanto alkaa vasta kuudentena päivänä.⁶ Miksi kuudentena päivänä? Kuudes päivä on valmistautumispäivä seitsemänteen päivään, jolloin uusi alkio kiinnittyy äitinsä kohtuun, jotta se saisi ravinteita äitinsä verenkierrosta.⁸ Tämä on juuri se aika, jolloin äidin tappaja-T-solut tavallisesti aloittaisivat hyökkäyksen ja hylkimisen – ellei olisi tuota edellisenä päivänä alkanutta hämmästyttävää vauvan IDO-tuotannon tuomaa suojaa.

Psalmissa 139:13 meille kerrotaan Jumalan teoista: ”...sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa” ja Jesajan kirjassa (46:3) Jumala sanoo: ”...te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti...” [engl. käännös (NIV): ”...you whom I have upheld since you were conceived...” = ”te, joita olen ylläpitänyt hedelmöittymisestä lähtien”]. IDO on uskomaton osa Jumalan menetelmää ”ylläpitää” meitä henkilökohtaisesti kohdussa, eikä meidän tulisi rikkoa tätä ylläpitoa vastaan, eikä myöskään käskyä vastaan, jonka mukaan emme saa ottaa viattoman ihmisen henkeä, abortinkaan kautta.

ALEXANDER WILLIAMS, Filosofian maisteri (radioekologia), Australian biologisen instituutin jäsen, teologian lisensiaatti.
Alexander Williams vietti 20 vuotta ympäristötutkimuksessa, sitten seitsemän vuotta lähetystyössä ja nyt hän on kasvitieteilijänä Western Australian Herbariumissa, Perthissä.