Luominen artikkeliarkisto

Keskustelu Albert Mohlerin kanssa haastattelijana Lael Weinberger

Kun R. Albert Mohler jr.:sta tuli Southern Baptist Theological Seminaryn [suom. eteläisen baptistien teologisen seminaarin] [jossa voi suorittaa esim. tohtorin tutkinnon] rehtori vuonna 1993 ollessaan vasta 33-vuotias, laitos oli vetäytynyt alkuperäisestä kannastaan Raamatun arvovallan suhteen. Dr Mohlerin ensimmäinen tehtävä rehtorina oli ohjata tämä laitos takaisin, kohti alkuperäistä sitoutumistaan Raamatun erehtymättömyyteen ja riittävyyteen. Minkä tahansa seminaarin liukumista liberalismiin pidettiin aikaisemmin peruuttamattomana, mutta Dr Mohler vaati luennoitsijoita pitäytymään laitoksen uskon periaatteissa, joista he olivat olleet samaa mieltä ottaessaan työnsä vastaan (muutoinhan he olisivat päässeet sinne ”vääriä tietoja antamalla”).

Nykyään Mohler jatkaa tämän seminaarin johtamista, yhtä Amerikan tärkeimmistä evankelisista korkeakouluopetusta antavista laitoksista, missä hän toimii myös teologian professorina. Mohler on tutkija, mutta hän ei ole kaavamainen tutkijan kammiossa hiljaiseloa viettävä akateemikko. Hän on tullut laajalti tunnetuksi tarkkanäköisenä kulttuurin havainnoijana ja kommentaattorina, sekä yhtenä Amerikan parhaiten itseään ilmaisevana kristittyjen edustajana nykyään. Dr Mohler keskusteli Lael Weinbergerin kanssa Ensimmäisen Mooseksen kirjan merkityksen palauttamisesta seurakuntaan.

Lael Weinberger: Miksi meidän kannattaa kuluttaa aikaa sellaiseen kiistakysymykseen, kuten Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisten lukujen tulkintaan?

Dr Albert Mohler: Seurakunnan keskeinen viesti on Kristuksen risti ja ylösnousemus. Se on sanoma, jota kutsumme evankeliumiksi, pelastuksen hyväksi uutiseksi syntiselle ihmiskunnalle Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Tämä viesti tulee meille kuitenkin keskeltä suurempaa totuutta, jota ilman ei ole asiayhteyttä vahvistaaksemme tai ymmärtääksemme evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Ja se on koko kertomus siitä, miten Jumala toimi ihmiskunnan kanssa, johon kuuluu 1. Mooseksen kirjan kuvaus siitä, miten Jumala loi maailman. Raamattu ei koskaan erota tietoa Jumalasta Vapahtajana ja Jumalasta Luojana; lähes jokainen kristillinen harhaoppi voidaan jossain muodossaan jäljittää yritykseen erottaa Luoja-Jumala Vapahtaja-Jumalasta.¹ Kristinusko on tätä vastaan. Evankeliumissa Jeesuksesta Kristuksesta ei ole mitään järkeä, ellet laita sitä Jumalan luovan ja vapahtavan työn kokonaiskertomuksen asiayhteyteen 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka.

LW: Jos nykyään evankeliset välttelevät Ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja vähättelevät sen arvoa, mitä tämä kertoo heidän kokonaiskuvastaan Raamatusta, Jumalasta ja ihmisestä?

AM: Jeesus Itse sanoo, ettemme voi ymmärtää Häntä erillään Vanhan Testamentin kirjoituksista (Joh. 5:39). Matteuksen evankeliumi näkee suuren vaivan osoittaessaan useaan kertaan näiden asioiden tapahtuneen, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Siinä ei ole mitään järkeä, jos kristitty ehdottaa, että arvovaltaiset kirjoituksemme käsittävät ainoastaan Uuden Testamentin. Tämä on kuolettavaa valheopetusta ja se horjuttaa itse evankeliumia. Raamattu on Jumalan sanaa meille – joka ainoa sana on Jumalan inspiroima.² Ehdotus siitä, että tulemme toimeen ilman jotain Raamatun osaa, ei ole panettelua vain Raamattua kohtaan, vaan myös Itse Jumalaa kohtaan.

LW: Mitä ongelmia on vanhan maan -kannan kanssa?

AM: Ensimmäinen ongelma on eksegeettinen – se tarkoittaa, että se on Raamatun tulkintaan liittyvä. Olen ehdottoman varma, että ongelmaa ei ole, jos pidetään kiinni nuoren maan -kannasta. Mutta jos pidät kiinni vanhan maan -kannasta, sinun täytyy ottaa käyttöön sellaisia tulkitsevia menetelmiä 1. Mooseksen kirjan lukuihin 1-3, jotka suurin osa evankelisista tunnistaisi epäpäteviksi missä tahansa muussa asiayhteydessä.³ Tähän liittyy valtavia eksegeettisiä ongelmia ja ne vaikuttavat voimakkaasti ymmärrykseemme muusta Raamatusta.

Toinen ja vielä vakavampi kysymys on teologinen. Jos ollaan yhtään johdonmukaisia, niin vanhan maan -kannasta kiinni pitäminen tekee hyvin vaikeaksi selittää sen, kuinka historialliset Aadam ja Eeva olisivat koko ihmiskunnan ensimmäiset vanhemmat. ”Vanhaan maahan uskovat” tulkitsevat fossiiliaineiston todisteeksi iästä, mutta kuitenkin tämä tulkinta on ristiriidassa sekä Aadamin ja Eevan historiallisuuden kanssa että heidän asemansa kanssa koko ihmiskunnan isänä ja äitinä. Tästä seuraa tulva muita teologisia ongelmia. Jos ei ole historiallista Aadamia, miten ymmärrämme Paavalin puheen ensimmäisestä Aadamista ja viimeisestä Aadamista?⁴ [1. Kor. 15:21-22,45; Room. 5:12-19] Se on valtava ongelma.

LW: Jos meiltä puuttuu historiallinen Aadam, mitkä ovat seuraamukset opille synnistä ja lunastuksesta?

AM: Syntiinlankeemuksen historiallisuus on vaakalaudalla. Raamattu jäljittää kaiken ihmisen syntisyyden siihen tosiasiaan, että Aadam ja Eeva tekivät syntiä. Koko ihmiskunnan päänä ja isänä Aadam ei ole tärkeä vain hänen oman syntinsä tähden, vaan koska Aadamissa olemme kaikki tehneet syntiä. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus opettaa myös, että Jumalan tuomiolla tätä syntiä kohtaan on koko luomakuntaa koskevia vaikutuksia. ^5,6 Jos pidät kiinni vanhan maan -kannasta, sinun on hyvin vaikea selittää, kuinka syntiinlankeemuksen seuraukset – kuolema, sairaus ja kärsimys – olisivatkin ilmaantuneet jo kauan ennen Aadamia ja Eevaa.

LW: Varustetaanko kristittyjä käsittelemään näitä asioita?

AM: Tähän liittyy sekä joitain hyviä että huonoja uutisia.

Hyvä uutinen on se, että useimmat evankeliset kristityt – totta puhuen suurin osa amerikkalaisista – hylkäävät evoluutioteorian. Evoluutioteoria ei ole vallannut amerikkalaisten kristittyjen valtavirran sydämiä ja mieltä. Tämä on kuitenkin hyvä uutinen vain hetken.

Huono uutinen on se, että evoluutioteorian hylkäävät kristityt eivät usein kykene selittämään miksi, vielä vähemmän he kykenevät tarjoamaan tyydyttävää selitystä Raamatun ilmoituksesta luomisesta ja lunastuksesta. Meillä ei ole ongelmaa pelkästään pisteiden yhdistämisessä; epäonnistumme liian monessa seurakunnassa opettamaan perustotuuksia, jotka tulevat olemaan pisteitä, joita saatamme haluta yhdistää. Raamatullisen julistamisen epäonnistuminen tässä on ollut katastrofaalista, ja kristityt ovat epäonnistuneet Jumalan Sanan tuntemisessa ja tutkimisessa. Opillinen lukutaidottomuus on tartuttanut ison osan evankelisten joukosta, missä kokemus näyttää hallitsevan tiedon sijaan, ja sisäinen näkemys näyttää vallitsevan todellisen älyllisen sitoutumisen sijaan. Tämä huono uutinen pahenee, sillä naturalismi ja evoluutio hyväksytään sukupolvi sukupolvelta helpommin yksinkertaisesti siitä syystä, että nuorempi sukupolvi on niin koulutusprosessin ja maallisen kulttuurin kyllästämä, joissa niitä pidetään itsestään selvinä.

LW: Varustetaanko pastoreita? Valmentavatko evankeliset seminaarit pastoreita tarttumaan näihin asioihin?

AM: Tämä vaihtelee laitoksittain. Koulut, jotka ottavat mielestäni oikean lähestymistavan ovat ne, jotka asettavat kaikki nämä kysymykset Raamatun suureen kertomukseen: luominen, lankeemus, lunastus ja lupauksen täyttyminen. Näin me emme vain ota kysymystä ”A” tai kysymystä ”B”, sen sijaan laitamme kaiken tämän Raamatun antamaan lunastushistorialliseen malliin. Haluan epätoivoisesti opiskelijoideni ymmärtävän, että et voi vain kävellä huoneeseen ja puhua lunastuksesta, ellet tiedä mistä sinut lunastetaan. Et voi selittää syntisyyttä viittaamatta syntiinlankeemukseen. Et voi selittää syntiinlankeemusta viittaamatta koko maailmankaikkeuteen Jumalan kunnian näyttämönä, ja viittaamatta ihmisolentoihin ainoina Jumalan kuviksi luotuina olentoina. Se on laaja kokonaisuus. On monia evankelisia, jotka sanovat kaikki perusvastaukset oikein, jos kysyt heiltä oikeita kysymyksiä. Todellinen mittapuu on kuitenkin se, voiko pastori ottaa kaikki nämä oikeat vastaukset ja laittaa ne kokonaisasiayhteyteen, missä Kristus on Jumalan ilmoitus Itsestään.

LW: Jotkut kristityt haluavat puolustaa ”suunnittelua” luonnossa ja jättää Raamatun väittelyn ulkopuolelle strategisista syistä. Pitääkö tästä huolestua?

AM: Kyllä, tietenkin. Keskittyminen luomiseen miten tahansa ilman evankeliumia lunastuksesta epäonnistuu olemaan kristillinen. Tulee olemaan vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka uskovat Raamatulliseen luomiskäsitykseen ja, jotka ovat menossa kadotukseen, koska he eivät milloinkaan itse asiassa ymmärrä mitään Kristuksen rististä ja ylösnousemuksesta. Luominen on välttämätön, mutta se ei ole riittävä. Evankeliumimme kuljettaa meidät luomisesta lunastukseen. Intelligent Design [suom. Älykäs Suunnittelu] -liike sisältää ytimessään loistavan älyllisen työkalun. Tuo työkalu on kiehtova ja erittäin tehokas keino osoittaa darvinismin virhepäätelmät. Mutta se ei vie sinua lähellekään Kristuksen evankeliumia. ID-liikkeellä on ollut vetovoimaa, koska se näyttää tarjoavan tavan evoluution hylkäämiselle ilman koko luomisskandaalin mukaan tuomista. Jos ID on maailmankatsomus, se on rajoittunut ja hyödytön maailmankatsomus. Emme ole pelastetut, koska Jumala on suunnittelija; olemme lunastetut, koska Jumala on Kristuksessa Luoja ja Vapahtaja. Ainoastaan suunnitteluun keskittyminen on hyvin epätervettä. Samalla tavalla haluan muistuttaa Raamatun erehtymättömyyteen sitoutuneita kristillisiä järjestöjä, että heidän päämääränsä ei ole pelkästään 1. Mooseksen kirjan puolustaminen, vaan 1. Mooseksen kirjan ja Raamatun arvovallan puolustaminen, auttaakseen ihmisiä pääsemään 1. Mooseksen kirjasta evankeliumiin.

LW: Mikä olisi sinun neuvosi pastoreille, jotka yrittävät opettaa tarkasti luomisesta?

AM: Useimmat pastorit aliarvioivat sen, kuinka valtavasti heidän seurakuntansa haluaisivat tätä kysymystä käsiteltävän saarnatuolista. Tämä on se tilanne missä he elävät. Tämä on se tilanne missä heidän lapsensa elävät. He ovat huolissaan siitä, ettei heidän lapsiaan aseisteta ja varusteta sellaista älyllistä taistelua varten, jota nämä tulevat kohtaamaan. Pastoreille sanoisin, että jos ette ole saarnanneet tästä, seurakuntalaisenne janoavat ja kaipaavat, että teette sen. Rohkaisuni olisi se, että muistakaa lunastushistoriallinen viitekehys – Raamatullinen kertomus luomisesta, lankeemuksesta, lunastuksesta, lupauksen täyttymisestä. Apostoli Paavali ei olisi koskaan saarnannut luomisesta niin kuin hän tekee Apostolien tekojen luvussa 17 ilman evankeliumia. Tämä on meille hyvä malli. Meidän täytyy tehdä hyvin selväksi, että jokainen sana Raamatussa suuntaa meitä evankeliumiin Kristuksesta.

LW: Kiitos, Dr Mohler.

Huomautus: Viitteet ovat [suom. toim. huom. Creation-lehden] toimituksen lisäämiä.