Luominen artikkeliarkisto

Dr Jonathan Sarfati keskustelee ydinfyysikko Dr Jim Masonin kanssa

Dr Jim Masonilla on luonnontieteiden kandidaatin tutkinto teknillisestä fysiikasta Queen’s University:stä [suom. kuningattaren yliopistosta], joka sijaitsee Kingstonissa, Ontarion provinssissa, Kanadassa sekä tohtorin tutkinto kokeellisesta ydinfysiikasta McMaster University:stä [suom. McMaster yliopistosta], joka sijaitsee Hamiltonissa, Ontarion provinssissa, Kanadassa. Hänellä oli 37-vuotinen insinööritiedettä ja johtamistehtäviä sisältänyt ura puolustuselektroniikan ASW-järjestelmien (anti-submarine warfare [suom. sukellusveneiden vastainen sodankäynti]) ja taktisten maa-C4-järjestelmien (tietokoneistetut komento-, hallinta- ja kommunikaatiojärjestelmät) kehittämistehtävissä. Tämä sisälsi varatoimitusjohtajan sekä insinöörin ja johtavan teknologiavirkamiehen tehtävät yhdessä Kanadan johtavista puolustuselektroniikkajärjestelmäintegraatioita tuottavassa yrityksessä. Lisäksi hän oli tuon yrityksen järjestelykomitean jäsen. Dr Masonin harrastuksiin kuuluvat laskettelu ja hiihtäminen, puutarhanhoito/maisemasuunnittelu, kodin kunnostus ja ajanvietto kahden lapsenlapsen kanssa. Hänellä ja vaimollansa Rosemarylla on kolme lasta ja he asuvat Ontarion provinssissa Lakefieldin liepeillä, lähellä kahta lastenlastaan.

”evoluutioon uskovat haluaisivat uskotella meille … että vain lentokoneilla, rakennuksilla ja tietokoneilla täytyi olla suunnittelija.
Mitä pelleilyä tämä oikein on?”

Raamatullinen kristinusko: täydellinen looginen järjestelmä

Vähän aikaa sitten Kanadassa pidetyn puhumiskiertueen aikana, minulla oli ilo matkustaa yhdessä Dr Jim Masonin kanssa, joka on CMI-Kanadan uusin puhuja. Oli mielenkiintoista saada selville, että hän kääntyi kristityksi vasta lähempänä 40 ikävuotta. Miksi siis looginen tiedemies hyväksyisi jotain, jota maailma laajalti pilkkaa?

”Olen lisääntyvissä määrin hämmästynyt siitä, kuinka laajoja ja silti sisäisesti yhtenäisiä Raamattu ja kristinusko ovat. Vietin suurimman osan työurastani järjestelmäinsinöörinä kehittämässä monimutkaisia ja pitkälle kehitettyjä puolustuselektroniikkajärjestelmiä. Joten olen alkanut ajatella Raamattua ja kristinuskoa täydellisenä järjestelmänä.”

Dr Mason vertaa Raamatun mukaista kristinuskoa Apollo-järjestelmään [avaruusohjelmaan], joka lähetti ihmisiä kuuhun ja palautti heidät takaisin turvallisesti: se sisälsi kaiken vaaditun, eikä mitään tarpeetonta, tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Sama pätee Raamatulliseen kristinuskoon. ”Kuitenkin”, Jim sanoo, ”Apollo-järjestelmä ei ollut ihmisen tekemänä täydellinen, kuten Apollo 13 lennon katastrofaalinen läheltä piti -tilanne selvästi osoitti. Vastakohtana tälle Raamattu/kristinusko on Jumalan taitavasti tekemänä täydellinen.”

Kuten Dr Mason myöhemmin tajusi, Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäiset 11 lukua ovat elintärkeä perusta tälle järjestelmälle:

”Jos näitä lukuja ei pidetä historiallisena kertomuksena ja ymmärretä selvästi niin kuin ne on kirjoitettu, loput Raamatusta, erityisesti Uuden Testamentin sanoma pelastuksesta, ei toimi [englanninkielisessä tekstissä kuvataan itse asiassa sitä, että laskutoimitus ei toimi]. Se on kuin Apollojärjestelmän Saturn V -kantoraketti. Ilman sitä tehtävän suorittaminen on mahdotonta. Ymmärsin tällaisen Raamatun tulkinnan olevan tieteellisesti hyvin tuettu, mukaan lukien oma alani ydinfysiikka, osittainen kiitos tästä kuuluu CMI:n kotisivujen erinomaiselle materiaalille.”

Mutta jos 1. Mooseksen kirja on perusta, niin miten evoluutio ja pitkät ajanjaksot voidaan sovittaa yhteen Raamatun kanssa? Jim ymmärsi, että niin ei voi tehdä:

”Se tuhoaa evankeliumin tuhoamalla sen perustan. Aadam ja Eeva katoavat, alkuperäinen synti katoaa, synnin kautta tullut kuolema katoaa, tarve Pelastajalle katoaa ja todellakin, lopulta pelastus ja ikuinen elämä katoavat.”

Lisäksi, ”evoluutio on Raamatun kanssa ristiriidassa kaikilta osin”:

”Big Bangin [alkuräjähdyksen] mukaan ei mitään loi kaiken, kun taas Raamattu opettaa, että kaikki luotiin Jumalan Sanan kautta; big bangin mukaan maa, aurinko, kuu ja tähdet muodostuivat kertymällä asteittain miljardien vuosien aikana, päinvastoin kuin Raamattu opettaa, että ne luotiin muutaman päivän aikana Jumalan Sanan kautta; elämä ilmaantui sattumalta, päinvastoin kuin Raamattu opettaa, että se tapahtui pyhän määräyksen kautta; ihmiset kehittyivät miljoonien vuosien aikana apinan kaltaisesta esi-isästä, päinvastoin kuin Raamattu opettaa, että ihminen olisi luotu Jumalan kuvaksi yhdessä päivässä; kuolema on ollut oleellinen osa maailmaa alusta alkaen, päinvastoin kuin Raamattu opettaa, että se olisi välttämätön seuraus ihmiskunnan alkuperäisestä synnistä, mutta sen ei ollut tarkoitettu olemaan osa maailmaa.”

Todellinen tiede tukee Raamattua

No, mitkä Dr Masonin omista erikoisalueista tukevat Raamatullista luomismallia ja vastustavat maallista evoluutiomallia? Jim viittaa luonnon rakennuspalikoihin ja niiden suunnitteluun, jotka tekivät vaikutuksen huomattavaan luomiseen uskovaan sähkömagnetismin perustajaan James Clerk Maxwelliin (1831-1879), joka kirjoitti:

”Sellaista evoluutioteoriaa ei voida muodostaa, joka selittäisi molekyylien samanlaisuuden, sillä evoluutio edellyttää pakostakin jatkuvaa muutosta... . Jokaisen molekyylin tarkka yhdenmukaisuus muihin samanlaisiin molekyyleihin nähden antaa sille... ’tehdasmaisesti’ valmistetun tuotteen tunnusmerkin ja tekee mahdottomaksi ajatuksen, että se olisi ikuinen ja itsestään olemassaoleva.”¹

Moderni tiede vahvistaa tätä perustelua, kuten Jim selittää:

”Hiukkasfysiikka kertoo meille, että on olemassa vain kolme alkeishiukkasta, joista jokaista on jokunen laji tuottaen kokonaisuudessaan vain 24 alkeishiukkasta. Kaikki koko maailmankaikkeudessa on tehty ja pysyy koossa näillä 24 alkeishiukkasella.”

Silti näiden vain 24 perusrakennuspalikan kautta ”on olemassa 118 alkuainetta, joita yhdistelemällä voidaan luoda melkein lukematon määrä yhdisteitä, kuten rautaoksidia, kalsiumkarbonaattia ja aminohappoja; ja näitä yhdistelemällä voidaan luoda melkein lukematon määrä aineita, kuten purukumia, proteiineja ja betonia; ja näitä yhdistelemällä voidaan luoda jopa suurempia rakenteita, kuten rakennuksia, lentokoneita, tietokoneita ja jopa ihmiskeho. Tämä totisesti näyttää suunnittelulta parhaimmillaan.”

Silti evoluutioon uskovat haluaisivat uskotella meille, että nämä 24 alkeishiukkasta vain ilmestyivät sattumalta ja sitten vain sattuivat yhdistymään hiukkasiksi, jotka sitten vain sattuivat yhdistymään alkuaineiksi, jotka sitten vain sattuivat yhdistymään muutamiksi yhdisteiksi, jotka sitten vain sattuivat yhdistymään soluksi, joka sitten vain sattui kehittymään ihmisiksi, ja että vain lentokoneilla, rakennuksilla ja tietokoneilla täytyi olla suunnittelija. Mitä pelleilyä tämä oikein on?”

Lisäksi Dr Mason selittää, että vain 12 näistä alkeishiukkasista huolehtii kolmesta niistä neljästä voimasta, jotka pitävät kaiken koossa maailmankaikkeudessa. Tämä on ”suunnittelua parhaimmillaan”:

”Nämä ovat vahva vuorovaikutus, joka pitää atomin ytimen kasassa, heikko vuorovaikutus, joka mahdollistaa tietyn tyyppiset radioaktiivisuudet ja sähkömagneettinen vuorovaikutus, joka on vastuussa lähes kaikista päivittäin kokemistamme ilmiöistä. Neljäs ja heikoin voima on painovoima. Nämä voimat kattavat uskomattoman sarjan voimia ja kaikki käyttäytyvät eri tavoin: painovoima vain vetää puoleensa; sähkömagneettinen vuorovaikutus sekä vetää puoleensa että hylkii; molemmat toimivat suunnattoman pitkillä etäisyyksillä, kun taas vahva vuorovaikutus toimii vain atomin ytimen sisällä. Painovoima, vuorovaikutuksista heikoin, vaikuttaa tähtien ja planeettojen liikkeisiin; sähkömagneettinen vuorovaikutus on syy valon matkaamiselle tähdistä maapallolle. Lopuksi vahva vuorovaikutus estää atomien ytimien lentämisen erilleen protonien välillä olevan sähkömagneettisen poistovoiman vaikutuksesta.

Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Näiden voimien välinen suhde on niin hienosäädetty, että vain vähäinen muutos yhdessä näistä suhteista tekisi tuntemastamme maailmankaikkeudesta mahdottoman. Sattumaako? En usko!”

Radiometrinen iänmääritys

Ehkä vahvin ”todiste” evoluution vaatimille pitkille ajanjaksoille on juuri Dr Masonin erikoisalaa: radiometrinen iänmääritys. Hän kuitenkin kertoi, että se ei itse asiassa mittaa lainkaan ikää. Sen sijaan se mittaa radioaktiivisen lähtöaineen suhdetta verrattuna vakaaseen tytäraineeseen, esimerkiksi nykyajan kivinäytteestä. Ikä täytyy päätellä käyttämällä näitä mittauksia laskelmassa, ja tämä on riippuvainen useista oletuksista, joita ei voida näyttää toteen; esimerkiksi:

”että kivessä ei ollut sen muodostuessa tytärainetta – eli näytteessä oleva tytäraine on täysin seurausta lähtöaineen hajoamisesta; ettei lähtö- eikä tytärainetta ole suodattunut sisään tai ulos kivestä sen muodostumisesta saakka; ja että hajoamisnopeus ei ole muuttunut ajan mittaan. Jos yksikin näistä olettamuksista on väärin, se voi muuttaa ikälaskelmaa dramaattisesti. Koska on mahdotonta tietää varmasti, onko mitään näistä muutoksista tapahtunut, ei ole järkevää pitää laskettua ikää tarkkana.”

Dr Mason huomauttaa:
”Tapauksissa joissa kiven todellinen ikä tunnetaan, radiometriset iänmääritystekniikat antavat tyypillisesti valtavan virheellisiä ikiä. Esimerkiksi St Helens-tulivuoren laavavirtauksesta vuonna 1986 muodostuneen kiven iäksi saatiin radiometrisellä iänmäärityksellä 2,6 miljoonaa vuotta! Jos joka kerta lukiessasi lehdestä raportin tapauksesta, josta sinulla olisi ensi käden tietoa, huomaisit lehden raportin olleen täysin väärässä, kuinka monta tällaista sinun pitäisi lukea, ennen kuin alkaisit epäillä kaiken raportoinnin olevan väärää?”

Sen lisäksi hän osoittaa, että pitkiin ajanjaksoihin uskovien suosima iänmääritysmenetelmä, radiohiiliajoitus, tukee paljon nuorempaa ikää. Tämä johtuu siitä, että radioaktiivinen hiili on niin lyhytikäistä, että sitä ei pitäisi esiintyä missään, mikä on yli 100 000 vuotta vanhaa, mutta silti sitä löydetään kivihiilestä ja timanteista, joiden väitetään olevan monien miljoonien vuosien ikäisiä (katso hänen selityksensä yllä olevasta laatikosta).

Lisätodistusaineistoa nuoren iän puolesta ydinfysiikassa, tulee pienissä zirkonikiteissä olevista valtavista helium-määristä. Kiteet on saatu kivistä, joiden iäksi väitetään 1,5 miljardia vuotta. Kiteissä oleva uraanin ja lyijyn määrä osoittaa, että helium oli uraanin radioaktiivisen hajoamisen tulos. Kuitenkin kiven iäksi oletetun 1,5 miljardin vuoden aikana suurin piirtein kaiken tämän hajoamisen tuotteena syntyneen heliumin olisi pitänyt jo diffundoitua [tarkoittaa tässä tapauksessa heliumin siirtymistä pienemmän väkevyyden (eli pitoisuuden) suuntaan eli] pois kiteistä. Käyttämällä kiteissä tosiasiallisesti olevaa heliumin määrää ja heliumin diffundoitumisnopeutta näiden kiteiden läpi, jotka riippumaton laboratorio mittasi, kiteiden ikä ja täten myös kiven, josta kiteet otettiin, oli vain noin 5700±2000 vuotta! Tämä antaa ymmärtää, että hajoamisnopeus oli menneisyydessä paljon suurempi – horjuttaen näin radiometrisen iänmäärityksen pääoletusta.²

Rohkaisu

Sen tulisi olla hyvin rohkaisevaa tieteestä kiinnostuneille kristityissä kodeissa kasvaneille nuorille ihmisille huomata, että todelliset tiedemiehet, kuten Dr Mason voivat ottaa avosylin vastaan Raamatullisen luomisen. Oliko hänellä mitään neuvoja opiskelijoille, jotka harkitsevat aloittavansa opinnot tieteen parissa?

”Anna mennä! Tiede – tarkoitan käytännön tiedettä, kuinka maailma toimii – on kiehtovaa – käytännön tiede on tuottanut kaikki edistysaskeleet teknologiassa ja lääketieteessä, jotka tekevät nykyisestä aikakaudestamme niin suurenmoisen. Älä kuitenkaan sekoita käytännön tieteen tosiasioita alkuperäämme tutkivan tieteen pohdintoihin – eli materialistisiin arvailuihin siitä, kuinka kaikki on syntynyt. Älä pelkää kysyä mistä tahansa: ”Miksi sanot noin?” tai ”Mistä tiedät?”. Totuus kyllä kestää vaikeat kysymykset ja perusteellisen penkomisen!”

Radiohiili-iänmääritys osoittaa nuorta ikää!

Jim Mason

Radioaktiivista ¹⁴C:ta [radiohiili] muodostuu ilmakehässä jatkuvasti ja kaikista hiiliatomeista maapallolla sitä on noin biljoonasosa [1/10¹²]. Koska sitä on biologisesti lähes mahdotonta erottaa ei-radioaktiivisesta hiilestä (¹²C), kasvit imevät sitä itseensä fotosynteesin aikana ja sitten eläimet syövät näitä kasveja ja toiset eläimet syövät kasveja syöviä eläimiä ja tietenkin me ihmiset saamme sitä syödessämme hampurilaisiamme ja parsakaalejamme. Kasvin tai eläimen kuollessa se lopettaa hiilen vastaanottamisen ja ¹⁴C hajoaa korvautumatta, muuttaen siten kuolleessa kasvissa/eläimessä ajan mittaan ¹⁴C eli radiohiilen suhteellista osuutta verrattuna ¹²C:ta. Käyttämällä hyvin herkkiä laitteita voidaan kuolleesta kasvista/eläimestä otetusta näytteestä mitata nykyinen suhde ja käyttää (tunnetun ¹⁴C hajoamisnopeuden ohella ja olettamalla, että ¹⁴C suhteellinen osuus verrattuna ¹²C:ta on pysynyt ilmakehässä aina samana kuin nykyisin) sitä näytteen iän laskemiseen. Kuitenkin noin 90 000 vuoden hajoamisen jälkeen ¹⁴C:tä on niin vähän jäljellä, että edes nykypäivän erittäin herkät laitteet eivät kykene havaitsemaan sitä.

Kivihiili

Useista kivihiilinäytteistä eri kerrostumista eri puolilta Yhdysvaltoja on löydetty merkittäviä määriä ¹⁴C:tä, vaikka kehitysopillisen aikaskaalan mukaan näytteiden väitetään olevan iältään 37 miljoonasta vuodesta 318 miljoonaan vuoteen. Kaiken lisäksi löydetty ¹⁴C määrä on satakertainen laitteiden herkkyyteen verrattuna, niinpä kysymyksessä ei ole pelkkä vähäpätöinen mittauksiin liittyvä asia. Jotkut yrittävät hylätä tämän käsittelyn aikaisena näytteen saastumisena, mutta näitä mittauksia tekevillä laboratorioilla on pitkälle kehitetyt menettelytavat, joilla varmistetaan¹⁴, ettei tällaista tapahdu. On mielenkiintoista että laajasta oletetusta ikähaitarista huolimatta, ¹⁴C mittauksista laskettu ikä on kaikille kivihiilinäytteille hyvin samanlainen – noin 50 000 vuotta. Tämä on silti selvästi suurempi kuin Raamatullinen ikä. On kuitenkin järkevää olettaa ¹⁴C määrän olleen ilmakehässä luomishetkellä nolla, nykyisen määrän sijaan ja, että aikaa kuluisi ennen kuin sen määrä nousi nykypäivän tasolle ja, että myös vedenpaisumuksen aiheuttama häiriö aiheuttaisi muita voimakkaita muutoksia tähän suhteeseen. Huomioimalla laskelmissa nämä tekijät, saadaan arvioitu ikä helposti linjaan Raamatullisen iän kanssa.³

Timantit

Timanteissa oleva hiili-14 on toinen esimerkki nuorta ikää osoittavasta mittauksesta aineissa, joiden ”pitäisi olla” hyvin vanhoja. Timantti on kovinta ainetta maapallolla, koska hiili on erittäin tiukasti pakattu kiderakenteeseen. Siksi se on läpäisemätöntä väitetylle mahdolliselle saastumiselle, jota on käytetty järjettömästi yritettäessä hylätä tulokset kivihiilen osalta. Silti ¹⁴C:tä on löydetty timanteista suurin piirtein samoja määriä, kuin kivihiilinäytteistä, vaikka timanttien väitetään olevan yhdestä kolmeen miljardia vuotta vanhoja.⁴