Luominen artikkeliarkisto

Jerry Bergman

Richard (Rick) Errett Smalley (1943–2005), filosofian tohtori [kemia] (Princetonin yliopisto), oli kemian, fysiikan ja tähtitieteen Hackerman-professori Ricen yliopistossa.¹ Hänelle myönnettiin kemian Nobel-palkinto vuonna 1996 täysin uuden hiilen allotroopin (kemiallisen muodon) löytämisen (ja tutkimisen) ansiosta. Tämä allotrooppi muodostui ainutlaatuisista jalkapallon muotoisista molekyyleistä, jotka hän nimesi buckminsterfullereeneiksi, lempinimeltään buckyballs (ks. tietolaatikko). Vaikka hän kuoli syöpään pian agnostikosta kristityksi kääntymisensä jälkeen, hän jätti meille merkittävän todistuksen uskostaan.

Teknologiapiireissä Rick Smalleyta kutsuttiin ”rocktähdeksi”. Hän teki useita suuria läpimurtoja tutkimusalallaan nanoteknologiassa.² Useat tutkijat jopa ajoittavat nykyaikaisen nanoteknologian synnyn Smalleyn buckyball-löytöön. Professori Smalleyn lukuisat palkinnot – Nobelin ohella – sisältävät kahdeksan luonnontieteiden kunniatohtorin nimitystä, joista yhden on myöntänyt Rensselaer Polytechnic Institute.³

Smalley oppi darvinismista kirjaimellisesti jo äitinsä polvella, naisen, joka ”rakastui tieteeseen” nuorena aikuisena.⁴ Yhdessä he viettivät tunteja lukien ja tehden tieteellisiä tutkimuksia; he esimerkiksi keräsivät lähilammesta yksisoluisia eliöitä ja tarkastelivat niitä mikroskoopilla. Smalley suhtautui uskontoon skeptisesti suurimman osan elämästään ja tuli kristityksi vasta viimeisinä elinvuosinaan, mikä oli osittain seurausta hänen intensiivisestä perehtymisestään älykkääseen suunnitteluun.

Tiedemiehenä professori Smalley etsi vastauksia, jotka olivat tieteellisesti mielekkäitä. Aluksi hän ei voinut hyväksyä ajatusta, että Raamattu oli Jumalan sanaa, ja kamppaili sen kanssa, sopivatko tiede ja kristinusko yhteen.⁵ Tärkeä askel hänen hengellisellä polullaan oli älykkään suunnittelun luento hänen yliopistollaan. Hän ”oli hyvin tarkka tieteellisen uskottavuuden ja rehellisyyden suhteen” ja oli täynnä ”kysymyksiä biologisesta evoluutiosta sekä raamatunkohdista, joiden hän oletti olevan ristiriidassa tieteen kanssa”.⁴ Kun hän viimein suostui tutustumaan evoluutioon tarkemmin, hänen reaktionsa löytämäänsä kohtaan oli suuttumus. Hänen vaimonsa (biologi, jonka täytyi oppia hyväksymään samat asiat) kirjoitti:

”Muistan hänen astelleen vihaisena ympäri makuuhuonetta sanoen evoluution olevan huonoa tiedettä. Rick inhosi huonoa tiedettä enemmän kuin mitään muuta. Hän sanoi, että jos hän tekisi tutkimusta niin kuin he tekivät, häntä ei tultaisi koskaan kunnioittamaan tiedeyhteisössä.” ⁶

Ensiksi Smalley hyväksyi teistisen evoluution, mutta tutkiessaan aihetta tarkemmin hänestä tuli suorapuheinen antidarvinisti. Vuonna 2004 hän piti darvinismin vastaisen puheen Tuskegeen yliopiston 79. vuosittaisessa oppilaiden kokoon kutsumis- / vanhempien tunnustuspalkintojen jakotilaisuudessa, jossa yleisö aplodeerasi hänelle seisten. Puheessaan Smalley sanoi:

”Todistamisvelvollisuus on niillä, jotka eivät usko Ensimmäisen Mooseksen kirjan olleen oikeassa ja luomisen tapahtuneen ja Luojan ottavan edelleen osaa. _ _ [Tosiasia on, että] tämä planeetta rakennettiin erityisesti meitä varten. Tällä planeetalla toimii absoluuttinen moraalilaki. _ _ Mennään siis ja tehdään sitä, mitä meidät laitettiin tänne tekemään.”

Hän myös vakuutti, että darvinistinen evoluutio oli saanut kuoliniskunsa genetiikan ja solubiologian edistymisen myötä. Nyt oli selvää, ettei biologista evoluutiota ollut voinut tapahtua.

Viimeisen elinvuotensa aikana Smalley ”muuttui Jumalaan luojana – tai voimana – uskovasta todella Häneen luottavaksi: hän luotti Kristukseen elämänsä hallitsijana. Samoin ovat tehneet myös C.S. Lewis ja muut älyköt, jotka kulkivat samaa polkua kuin Rick.”⁷ Hänen pastorinsa Ben Young sanoi Smalleyn ”syntyneen uudesti pää edellä” sydämen seuratessa perässä!⁸ Aiheista kuten evoluutio vastaan luomisoppi ja darvinismi vastaan Raamattu Smalley teki sen johtopäätöksen, että ”Ensimmäinen Mooseksen kirja oli oikeassa”.⁹

Kun Smalley huomasi makroevoluution olleen tieteenä tuhoisasti virheellinen, hän aikoi avoimesti haastaa vallitsevan evoluutiojärjestelmän, mutta syöpä vei hänen elämänsä, ennen kuin hän ehti saavuttaa päämääränsä.⁵

Professori Smalley kirjoitti, että hänen viimeinen elinvuotensa tieteen tekijänä oli kaikkein jännittävin. Hän oppi, ettei hänen tarvinnut ”hylätä järkeään lukiessaan Raamattua” vaan että ”Raamattu teki hänestä vielä paremman tieteen tekijän sekä innostavamman tiedekasvattajan”. ^10,11

BUCKYBALLS

Vuonna 1985 Dr Smalley ja hänen kollegansa Dr Kroto tekivät kokeita, joissa he höyrystivät grafiittia lasereilla. Analysoidessaan tuloksiaan he löysivät suuren määrän poikkeuksellisen vakaita hiilimolekyylejä, jotka koostuivat kuudestakymmenestä atomista. Molekyylien muodon selvittämiseksi Smalley rakensi keittiössään malleja paperista. Hän päätteli, että atomit olivat järjestyneet jalkapallon kaltaiseen rakenteeseen, joka muodostui kahdestatoista viisikulmiosta ja kahdestakymmenestä kuusikulmiosta. Rakenne oli pyörein koskaan löydetty molekyyli. Koska muoto muistutti geodeettista kupolia, jonka kuuluisa arkkitehti Buckminster Fuller oli keksinyt, Smalley nimesi molekyylin buckminsterfullereeniksi.

Hiilen uusi muoto järkytti erittäin skeptistä tiedemaailmaa, joka oli siihen mennessä tuntenut vain hiilen grafiitti- ja timanttiallotroopit. Löytö myös käynnisti maailmanlaajuisen kilpailun tämän ainutlaatuisen ja yllättävän molekyylin ominaisuuksien tutkimiseksi. Lopulta sylinterinmuotoiset putket eli hiilinanoputket sekä lukuisat muut variantit lisättiin nykyään fullereeneina tunnettuun molekyyliryhmään.

Rakenteestaan riippuen fullereenit osoittavat tärkeitä sähköisiä, kemiallisia ja lujuuteen liittyviä teknisiä ominaisuuksia. Pyöreät buckyball-molekyylit ovat ihanteellisen muotoisia liukumaan muiden materiaalien ohi, ja tästä syystä niillä oli tärkeä voiteluainekapasiteetti. Toinen tärkeä ja nyt tutkimuksen alla oleva käyttökohde on niiden onttojen sisusten toimiminen molekyylihäkkeinä muiden kemikaalien varastoinnissa ja kuljetuksessa. Lääkkeitä voitaisiin kuljettaa kohteisiinsa molekyyleillä – esimerkiksi jopa yksittäisiä radioaktiivisia molekyylejä voitaisiin kuljettaa buckyballien sisällä hyökkäämään syöpää vastaan.

JERRY BERGMAN, filosofian tohtori
Dr Bergman työstää yhdeksättä akateemista tutkintoaan. Hänen aiempien college-opintojensa pääalueet olivat biologia, kemia, psykologia sekä arviointi ja tutkimus. Dr Bergman on tuottelias kirjoittaja, ja hän opettaa biologiaa, kemiaa ja biokemiaa Northwest State [Community Collegessa, jotka ovat valtion tukemia oppilaitoksia, joissa opiskellaan pääsääntöisesti kaksi vuotta], Ohion Archboldissa.