Jay Seegert
Jos lähtisit kävelylle köyhään kaupunginosaan ja jakaisit ilmaisia arpalipukkeita tai 100 euron seteleitä, et luultavasti kokisi paikallisten asukkaiden taholta yhtään vastarintaa. Saattaisit myös ajatella, että sinut otettaisiin innoissaan vastaan ”evankeliumia julistavassa” seurakunnassa, jos tarjoaisit heille ilmaista luomisaiheista seminaaria. Aivan liian usein asia ei kuitenkaan ole näin.
Monet sanovat jotain tähän tapaan: ”Miksi sillä oikeastaan on merkitystä, miten ja milloin Jumala kaiken loi, kunhan vain uskomme Hänen olevan ’Luoja’? Keskitytään vain Jeesukseen… Vain sillä on oikeasti merkitystä.” Hiljattain suuren evankelisen kirkon saarnatuolista julistettiin: ”Sillä ei ole merkitystä, oliko yksi päivä tuhat vuotta, tai kuinka pitkä tahansa. Meidän on päästävä siihen, millä on ’todella merkitystä’, evankeliumiin.”
23 palvelustyövuoteni aikana saamani kokemuksen myötä olen huomannut monien seurakuntien kokevan, että jos he asettuvat luomisen kannalle, se näyttää ikään kuin siltä, että heidän seurakuntansa hylkää tieteen, on menettänyt otteensa todellisuudesta ja elää yhä pimeällä keskiajalla. Ben Steinin elokuva Expelled: No Intelligence Allowed [Erotettu: Älyn käyttö kielletty] kuvaa tätä ilmiötä tieteellisen yhteisön sisällä. Ne, jotka uskaltavat vain kyseenalaistaakin evoluution (saati sitten puhua raamatullisesta luomisesta) saavat kokea enimmäkseen ankaraa arvostelua, hyljeksintää ja arvonalennuksen ”rahvaiden” joukkoon. Tämän seurauksena monet tiedemiehet, jotka kyseenalaistavat evoluution kahden kesken, vaikenevat siitä visusti koko ammatillisen uransa ajan. Onneksi jotkut ”ottavat riskin” ja ottavat asiaan avoimesti kantaa kaikesta huolimatta.
Johanneksen evankeliumissa 12:42–43 (korostus lisätty) on mielenkiintoinen kohta: ”Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.” Nämä ”uskovat” huolehtivat liikaa siitä, että saisivat tai säilyttäisivät ympärillään olevien, ja etenkin aikansa akateemisten, hyväksynnän. Kuulostaa aivan liian tutulta.
Seurakuntien johtajat ovat myös tietoisia toisista näkemyksistä (joita kannattaa muutama erittäin arvostettu kristitty), joiden mukaan 1. Mooseksen kirja voidaan tulkinnallisesti sovittaa yhteen modernin astronomian, geologian ja biologian kanssa. Tämä antaa monille luvan lohduttautua sillä, että he ovat ”hyvässä seurassa” opettaessaan jotain näistä näkemyksistä joko suoraan tai epäsuoraan. Tämä myös helpottaa alkuperän sivuuttamista kokonaan, koska valinta kilpailevien näkemysten välillä näyttää olevan henkilökohtainen päätös, joka koskee jotain sellaista, jota ei voida tietää varmasti. Ja koska näitä kilpailevia näkemyksiä on, miksi ottaa riski hajaannuksen aiheuttamisesta jonkin sellaisen asian vuoksi, josta toiset vakuuttavat meille, ettei sen tulisi merkitä niin paljon? Seurakunnan taholta asiaa harvoin kyseenalaistetaan, mikä johtuu mahdollisesti lisääntyvästä raamatunlukutaidottomuudesta, joka sallii tavalliselle sunnuntaiaamukävijälle samantapaisen järkeilyn käyttämisen. Tietysti seurakunnan sisällä on monia ahkeria Raamatun tutkijoita, mutta aivan liian moni kristitty perustaa vakaumuksensa pääasiassa niiden mielipiteiden varaan, joita he kuulevat, lukevat tai näkevät seurakunnan johtajilta ja muilta kristityiltä ”auktoriteeteilta”, sen sijaan että tuntisivat Jumalan Sanaa henkilökohtaisesti.
”... aivan liian moni kristitty perustaa vakaumuksensa pääasiassa niiden mielipiteiden varaan, joita he kuulevat, lukevat tai näkevät seurakunnan johtajilta ja muilta kristityiltä ”auktoriteeteilta”, sen sijaan että tuntisivat Jumalan Sanaa henkilökohtaisesti.”
Kohteliaassa keskustelussa erään pastorin kanssa, joka ei ollut kovin innostunut mahdollisesta yhteenotosta, otin esille sen tosiasian, että tutkimusten mukaan 50–75 % kristityistä opiskelijoista luopuu uskostaan ennen collegesta valmistumistaan. Sanoin, että kun hänen nuorisopalvelutyönsä kohteena olevat oppilaat aloittavat college-opintonsa, he joutuvat siellä hyvin todennäköisesti vastatusten älykkäiden professorien kanssa, jotka sanovat heille, ettei Raamattu varmasti ole Jumalan Sanaa, koska se on ”täynnä virheitä ja ristiriitoja, etenkin myyttisten luomiskuvauksen ja maailmanlaajuisen vedenpaisumustarinan osalta, joista molemmat tiede on osoittanut täysin vääriksi”. Heille tullaan kertomaan myös, että kristinusko on vain yksi monista uskonnoista, jotka ovat kaikki lopulta ihmisistä lähtöisin ja että kristinusko on itse asiassa syypää suurimpaan osaan maailman julmuuksista. Sen jälkeen kysyin häneltä, miten hänen seurakuntansa valmisti heitä kohtaamaan tämäntyyppisiä uskoa horjuttavia yhteenottoja. Hänen vastauksensa… ”Emme mitenkään.” He vain ”kertoivat heille Jeesuksesta”.
Kuulemme usein asioita, jotka kuulostavat pintapuolisesti loistavilta, mutta hieman tarkempi analyysi osoittaa, etteivät ne täytäkään mittoja. Kun sanotaan ”Keskitytään vain Jeesukseen”, se kuulostaa aluksi kiitettävältä. Kenellä järjissään olevalla kristityllä olisi tähän mitään vastaväitettä? Minulla ei ainakaan ole; mutta tässä asiayhteydessä se tarkoittaa usein: ”Älä takerru väittelemään siitä, mitä 1. Mooseksen kirjan kuvaus luomisesta todella tarkoittaa, keskity vain kertomaan toisille Jeesuksesta.”
Kysy ”Kuka Jeesus on?”, ja tavallinen vastaus on ”Hän on Jumalan Poika, maailman Pelastaja”. Totta, mutta jo paljon ennen, kuin Hän oli pelastajamme, Hän oli Luojamme (Joh. 1, Kol. 1, Hepr. 1). Aidosti Jeesukseen keskittymisessä ratkaisevan tärkeää on ymmärtää, kuka Hän on ja mikä on evankeliumin sanoman asiayhteys ja perusta.
Evankeliumin ja luomiskuvauksen läheisestä yhteenkuuluvuudesta on yleinen yksimielisyys, mutta useimmat eivät itse liitä niitä yhteen. Näiden peräkkäisten toisiinsa liittyvien kysymysten ja vastausten miettiminen voi olla hyödyllistä:
”Mikä on evankeliumin sanoma?” Se, että Jeesus kuoli, haudattiin ja nousi kuolleista.
”Mutta miksi Hän kuoli?” Koska me olemme syntisiä.
”Ja mitä synti on?” Tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan.
”Miksi siis teemme syntiä?” Koska Aadam teki syntiä ja se vaikutti meihin kaikkiin.
”Kuka on Aadam?” Hän oli ensimmäinen ihminen, jonka Jumala loi puutarhaan. Kaikki ihmiset ovat hänen jälkeläisiään.
”Okei, me olemme siis syntisiä, mutta miksi Jeesuksen piti kuolla?” Koska Aadamin synti toi kuoleman maailmaan ja kuolema on synnin rangaistus.
”Evankeliumi on siis suoraan yhteydessä kuvaukseen luomisesta?” Kyllä – katso Paavalin 1. kirje korinttilaisille luku 15, missä Jeesusta kutsutaan ”viimeiseksi Aadamiksi”. Kuuliaisena Hän kuolemallaan vuodatti verensä voittaakseen kuoleman ja verenvuodatuksen kirouksen, jonka (ensimmäisen) Aadamin tottelemattomuus toi. Sillä samoin kuin kaikki on alistettu katoavaisuuden alle (Room. 8:20–22) Aadamin kautta, niin kaikki tullaan palauttamaan ennalleen Kristuksen kautta (Apt. 3:21). Tämä edellyttää synnin turmeleman hyväksi luodun maailman, joka tullaan palauttamaan takaisin synnittömään ja kuolemattomaan tilaan (Ilm. 21:4). Itse asiassa kuolemaa kutsutaan ”vihollisista viimeiseksi” 1. Korinttolaiskirjeen luvun 15 jakeessa 26. Se on kutsumaton vieras edeltäneeseen täydellisyyteen, jonka synti turmeli, ei jokin sellainen, jota Pyhä Jumala olisi käyttänyt tai ohjannut miljoonien vuosien ajan, samaan aikaan kun luontokappaleet olisivat kärsineet ja kuolleet aiheettomasti ennen syntiinlankeemusta.1
Eräässä Jeesuksen ja fariseusten kohtaamisessa Jeesus vastasi heidän kysymykseensä avioliitosta ja avioerosta sanoen osaksi: ”Mutta luomakunnan alusta Jumala ’on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.’” (Mark. 10:6, myös Matt. 19:4). Nämä ovat Jeesuksen omia sanoja (joihin meitä kehotetaan keskittymään). Mitä Hän sanoo tässä? Hän sanoo, että Jumala loi Aadamin ja Eevan, todelliset, oikeat ihmiset, ja perustaa opetuksensa avioliitosta tähän historiaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Eikä siinä kaikki, Hän tekee selväksi, että Hän sijoittaa heidät aivan luomakunnan alkuun. Miksi tuo on merkittävää nykyään? Koska se on päinvastainen ”modernin” 1. Mooseksen kirjan käsityksen kanssa, jota moni, ehkä jopa enemmistö, kristityistä kannattaa ja jota opetetaan monista saarnastuoleista halki maan ja kaikkialla maailmassa (kuten myös useimmissa kristillisissä collegeissa ja seminaareissa). Nykyisin näyttää olevan hyvin paljon muodissa se, että Jumala käytti ”alkuräjähdystä” maailmankaikkeuden luomiseen ja että Hän on saattanut jopa käyttää evoluutiota ”luovana prosessinaan”. Toiset – vaikka kyseenalaistavatkin darvinistisen evoluution – hyväksyvät silti ajatuksen miljardeista vuosista ja sanovat, että jokaisen päivän 1. Mooseksen kirjassa [suom. toim. huom. luomiskuvauksessa] on täytynyt olla miljoonia tai miljardeja vuosia pitkiä, jotta voisivat sovittaa ne yhteen tämänhetkisten sekulaarin geologian ja tähtitieteen uskomusten kanssa.
Tämäntyyppisten näkemysten ongelma on se, että niissä kaikissa Aadam ja Eeva ”ilmestyvät paikalle” luomakunnan ”lopulla”, ei sen ”alusta” (vastoin Jeesuksen sanoja). Tämänhetkisessä ajattelussa maailmankaikkeus on noin 15 miljardia vuotta vanha. Nykyihminen ilmaantui paikalle oletetusti vasta noin 100 000 vuotta sitten tai myöhemmin. Jos totta, tämä laittaisi ihmiskunnan aivan tämän loputtoman pitkän ”luomisprosessin” lopulle. Miten voimme väittää keskittyvämme Jeesukseen, jos samaan aikaan pidämme kiinni näkemyksestä, joka on 180 astetta päinvastaiseen suuntaan siitä, mitä Hän opetti? Ottaen huomioon Jeesuksen sanat näissä jakeissa ainoa näkemys, jossa on järkeä, on se, että 1. Mooseksen kirja on selvää historiaa – että Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun päivät ovat normaalin pituisia aurinkovuorokausia ja että Jumala loi kaiken noiden kuuden päivän aikana lähimenneisyydessä, ei miljardeja vuosia sitten. Maailmanluokan yliopistojen heprean kielen professorit myöntävät nimenomaan, että ainoastaan tätä 1. Mooseksen kirjan hepreankielinen teksti on voitu tarkoittaa merkitsemään. Ei niin, että he uskoisivat sen olevan totta – useimmat ovat ei-uskovia, jotka eivät pyri kääntämään uskoaan ”tieteeseen” sopivaksi – vaan ”kertovat asian niin kuin se on” (kts. creation.com/barr).
Jeesus sanoi myös: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa” (Matt. 22:29). Pastoreille on annettu vastuu Jumalan Sanan opettamisesta seurakunnilleen. Rohkaisisin itse kutakin tutkimaan 1. Mooseksen kirjan kuvausta luomisesta ja löytämään Kirjoituksista itselleen henkilökohtaisen, Pyhän Hengen ohjaaman vakaumuksen sen sijaan, että luottaisi sellaisten toisten kristittyjen oletettuun ammattitaitoon, jotka vaativat itselleen auktoriteettia jollakin tieteen osa-alueella ja opettavat Raamatun olevan täysin yhteensopiva tämänhetkisten modernin alkuperätieteen käsitysten kanssa.
Jeesus sanoi myös: ”Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” (Joh. 5:46–47) Mooseksen sanat 1. ja 2. Mooseksen kirjassa eivät ole yhtään sen vähemmän inspiroituja kuin Jeesuksen Uudessa Testamentissa.
Paljon enemmän voitaisiin sanoa (ja on sanottukin) kirjaimellisen kuusipäiväisen luomiskuvauksen puolustukseksi, mutta loppujen lopuksi kyse on valinnasta, jonka jokainen meistä joutuu tekemään. Luotammeko Jumalaan ja Hänen Sanaansa vai annammeko myöten monien nykypäivän tiedemiesten ohimeneville käsityksille, joilla ei ole raamatullista maailmankatsomusta eikä asianmukaista kunnioitusta Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan.
”Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.” (Ps. 118:8) – Jeesuksessa Kristuksessa on piilotettuna ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet” (Kol. 2:2–3).
Totta kai ”keskitytään Jeesukseen”. Koska se, mitä Hän sanoi, on totta.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: midiman / Foter / CC BY
