Luominen artikkeliarkisto

Antropologi Dr. Neil Huber Carl Wielandin ja Don Battenin haastattelussa

Dr Neil Huber, joka oli vannoutunut evoluutioantropologian opettaja merkittävässä uskontoa tunnustamattomassa Wisconsinin osavaltion yliopistossa vuoteen 1975 asti, on nykyään kokosydäminen kreationisti. Vuoteen 1981 mennessä hänestä tuli vannoutunut kristitty ja vuoteen 1990 mennessä hän hyväksyi luomiskertomuksen kirjaimellisen tulkinnan. ”Kasvoin Raamatusta mitään tietämättä”, hän kertoo. ”Olin kuullut Kristuksesta esimerkiksi koulun näytelmissä ja jouluna, mutta perheeni vastusti jyrkästi kristinuskoa. Isälläni oli tapana sanoa, että olemme tieteellisesti valistuneita ihmisiä, emmekä enää usko tuollaisiin asioihin.”

”Opetin innokkaasti evoluutiota yliopistossa ja tuolloin muutamat opiskelijat haastoivat minua lukemaan Raamattua. Jouduin painimaan Uuden testamentin historiallisen uskottavuuden kanssa. Raamatun tutkimiseni sai minut jossain vaiheessa havahtumaan siihen, että evoluutioteoria on täynnä todellisia, tunnistettuja ongelmia eikä siinä ole mitään hyvää. Se saa aikaan vain kelvottomia tuloksia, eikä sitä voi kokeellisesti arvioida kuten vaikkapa sähköopin teorioita tai virtaavan veden käyttäytymistä.”

Tässä vaiheessa Dr Huber ei suinkaan ollut vielä kreationisti, mutta evoluutioteoria askarrutti häntä ja hän pohti, pitivätkö hänen opettamansa asiat paikkansa. ”Voi sanoa, että minusta tuli jonkin verran ’agnostikko’ evoluution suhteen.”

Dr Huber erosi virastaan yliopistolla ja perusti sittemmin biologina oman yrityksen. Hänen vaimonsa oli tullut uskoon ja sai hänet mukaansa kirkkoon. ”Kääntymiseni ei ollut samanlainen salama kirkkaalta taivaalta kuin Sauluksella Damaskon tiellä. Kamppailin monien ongelmien kanssa.” Suurin niistä koski maapallon ikää.

”Vartuin ilmapiirissä, jossa uskottiin kaiken olevan ikivanhaa: dinosaurusten olevan muinaisia, fossiilien hyvin vanhoja jne. Tätä en oppinut ainoastaan kotona vaan myös koulussa jo paljon ennen yliopistoon menoa.”

”Uskoontuloani seuranneiden kymmenen vuoden aikana ajattelin, että 1. Mooseksen kirjan 11 ensimmäistä lukua olisivat kuvainnollisia. Olin tyytyväinen ajatukseen, että kyseessä oli jonkinlainen vertauskuvallinen kertomus. Kunnes yhtäkkiä tajusin, että oli selvästi epäjohdonmukaista samalla luottaa täysin Uuteen testamenttiin, mikä vaivasi minua suunnattomasti. Evoluutio on ehdottomasti ristiriidassa raamatullisen kokonaiskuvan kanssa Jumalasta.”

Dr Huber ryhtyi tutkimaan Vanhaa testamenttia huolellisesti, erityisesti 1. Mooseksen kirjaa. ”Aloin tarkastella Vanhan testamentin esiin tuomaa todistusaineistoa, joka välittää hyvin johdonmukaisen näkymän Jumalan luotettavuudesta. Huolellinen Mooseksen kirjojen, mm. Genesiksen, tutkiminen oli minulle siunaukseksi. Tulin täysin vakuuttuneeksi perinteisestä, ’fundamentalistisesta’ luomiskertomuksen tulkinnasta, sen selitysvoimasta, uskollisuudesta Raamatulle sekä sen painoarvosta. Koko perusoppien verkosto perustuu sille – luominen, Aadam ja Eeva, syntiinlankeemus, luomakunnan kiroaminen, lupaus Vapahtajasta, vedenpaisumus, avioliitto, perisynti jne. Mutta se ei sovi evoluutioteoriaan eikä näkemykseen pitkistä ajanjaksoista (Room. 5:12). Jos Genesiksen luvut 1-11 ovat pelkkä myytti tai ne eivät ole luotettavaa historiankuvausta, kristinusko olisi puppua, hutera korttitalo (ja siltä Jumala meitä varjelkoon).”

Kävisikö Eeva ensimmäisestä tieteentekijästä?

Ymmärrettyään Genesiksen merkityksen Dr Huber on siitä lähtien opettanut kaiken ikäisille, että Vanha testamentti on johdonmukainen ja luottamuksen arvoinen. Hän kertoo muutaman kiehtovan raamatullisen esimerkin siitä, kuinka Raamatun paljastukset ovat ylivertaisia inhimilliseen tieteeseen nähden:

”Eeva oli ensimmäinen ’tieteilijä’ – tutkihan hän kuuluisaa puuta. Kenties ei modernin kasvitieteilijän tavoin, mutta hän tekee erinäisiä huomioita (1. Moos. 3:6a), joista voi päätellä, että hänen tieteensä on pätevää, koska hänen huomionsa pitävät yhtä Jumalan huomioiden kanssa. Sitten hän kuitenkin erehtyy kiinnittämään huomiota puhuvaan käärmeeseen, joka kylvää epäilyksen hänen mieleensä sanoen tähän tapaan: ’Sanoiko Jumala todella, että ette voisi syödä jokaisesta puusta?’ Eeva vastaa: ’No oikeastaan…’ – ja siinähän se ongelma piileekin: Jumalan sanojen epäileminen.”

”Ja niin hän haki Aadamin (tavallaan hänen ’laboratorioavustajansa’) ja sanoi: ’Hei, syödään tämä. Tehdäänpä pieni koe.’ Niin he tekevät kokeen ja huomaavat, että heidän johtopäätöksensä ovat vääriä heidän tavoitellessaan valtavaa hyötyä. Heidän havaintonsa olivat oikeita, mutta johtopäätökset vääriä.”

”Moorian vuoren tapahtumissa sen sijaan tilanne on päinvastainen (1. Moos. 22). Aabraham ja Iisak tiesivät, mitä tuli oli – sen verran sentään he olivat tietoisia luonnontieteestä. He eivät saattaneet tietää ydinfysiikasta mitään, mutta he tunsivat tulen ja sen vaikutuksen polttouhreihin. Ja kun Jumala sanoi: ’Ota nyt ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, vie hänet osoittamaani paikkaan ja uhraa polttouhriksi’, Aabrahamin on täytynyt tietää, mitä tämä tieteellisessä mielessä merkitsisi. Sitten Iisak ja Aabraham menevät Moorian vuorelle täysin Jumalan lupaukseen luottaen tieteen tuntemuksestaan huolimatta, välittämättä tiedosta, mitä tuli on ja mitä se saa aikaan. Kertomus on syvällinen ja järkyttävä, mutta se viestii, että he luottivat Jumalan lupaukseen tieteellisen tiedon sijasta.”

Huippuluokan yliopiston antropologina Dr Huber on käsitellyt joitakin tieteen huomionarvoisimpia ihmisjäänteitä. Ne eivät ole tehneet häneen suurta vaikutusta.

”Tieteessä on paljon virheellisiä käsityksiä. Olen pitänyt omissa käsissäni joitakin kuuluisimpien fossiilien alkuperäiskappaleita kuten maineikasta Steinheimin kalloa¹ ja muita Moustier-kulttuurin² kivikautisia fossiileja. Monet näistä luista, joita on pidetty hyvin merkittävinä, ovat ikävä kyllä peräisin epäilyttävistä paikoista. Monet ovat varsin vääristyneessä asennossa tai vääntyneessä muodossa. Ne ovat pahasti piloilla ja ne on koottu mielivaltaisesti. Erittäin arvovaltaiset tutkijat ovat tulkinneet monia niistä virheellisesti.”

”Oikeaoppinen naturalisti sanoisi niiden olevan äärettömän vanhoja. Kuitenkin esimerkiksi Steinheimin kallo ei selvästikään edusta tyypillistä nykyihmistä. Mikä se sitten on? En todellakaan tiedä varmasti. Ehkä nykyihmisen lajimuunnelma samaan tapaan kuin nykyiset koirarodut, sellainen ihmistyyppi, joka on jo kuollut sukupuuttoon. Vaikka on paljon asioita, joita en ymmärrä, tulisiko minun silti rakentaa kokonainen filosofia, maailmankatsomus, sellaiselle perustalle, jota en vielä täysin käsitä, kuten tämä Steinheimin kallo?”

”Koko evoluutioteorian rakennelma lepää tiedemiesten eli erehtyväisten ihmisten erilaisten päättelyketjujen varassa. He ovat ehkä ansiokkaasti havainnoineet luonnollisia ilmiöitä, mutta parhaimmillaankin kyseessä ovat vain aihetodisteet ja usein aineistosta virheellisesti johdetut päätelmät.”

Miten Dr Huber neuvoo lähestymään evolutionistia?

”Tieteenfilosofiassa on eräänlainen sääntö, jonka mukaan tiedemiehet puolustavat vallitsevaa paradigmaa, käsitteellistä viitekehystä, kunnes jotain parempaa tulee sen tilalle. Jos joku olisi esittänyt minulle luomista tukevaa biologista todistusaineistoa silloin, kun ammatikseni toimin evoluutiobiologian hyväksi, olisin luultavasti tehnyt kaikkeni vastustaakseni sitä näkemystä.”

”Ratkaisu ei ole siinä, että yritämme ’todistaa Raamatun oikeaksi tieteen keinoin’. Ratkaisu on lähteä liikkeelle Raamatun arvovallasta käsin ja tarkastella kaikkea todistusaineistoa, jota se esittää, jotta siihen voi luottaa. Tämän jälkeen voi rakentaa tiedettä, joka perustuu Raamatun totuudelle. Samalla näytetään, miten valtavan johdonmukaisesti painoarvoltaan suuri todistusaineisto sopii Raamatun selontekoon historiasta. Juuri tätä [järjestösi] aivan ilmeisesti tekeekin, ja tuen vahvasti sen tarjoamaa sysäystä evankelioimiseen.”

Australopithecus robustuksen (SK 23) kallo. Se ei kuulu ihmiselle vaan muulle kädelliselle, joka on löydetty Swartkransista, Etelä-Afrikasta.