Luominen artikkeliarkisto

Shaun Doyle

Dinosauruksen verta 65 miljoonaa vuotta vanhasta meripihkassa olleesta hyttysestä käytetty kloonaamaan eläviä dinosauruksia? Kuulostaa enemmänkin vain elokuviin sopivalta mielikuvitukselliselta tieteisfiktiolta, mutta Jurassic Parkin mieleen tuovat väitteet ovat tulleet tutkijoiden parissa yhä yleisemmiksi. Emme käsittele tässä kykyä herättää henkiin dinosauruksia hyttysistä. Mutta on esitetty runsaasti väitteitä, joiden mukaan pehmeät kudokset, DNA ja jopa kokonainen horrostilasta ”henkiin herätetty” bakteeri ovat säilyneet miljoonia vuosia:

• Dinosaurusten luuytimet. Mary Schweitzer on osoittanut, että Tyrannosaurus rexin 68 miljoonaa vuotta vanhoiksi ”ajoitetuissa” luissa on ollut pehmytkudosta mukaan lukien verisoluja, verisuonia ja luukudosta (josta löydetty kollageenia).¹
• Magnolian lehtien DNA. Tätä uutettiin 17-20 miljoonaa vuotta vanhoiksi ilmoitetuista magnolianlehtifossiileista.²
• Jääbakteereja. Etelänapamantereen 8 miljoonaa vuotta vanhoiksi ”ajoitettuja” jäätyneitä bakteereja on herätetty henkiin laboratoriossa.³
• Meripihkan bakteereja. Jotkut ovat väittäneet ”herättäneensä henkiin” oletetusti 120 miljoonaa vuotta vanhoja meripihkassa olleita horrostavia bakteereja.⁴
• Suolaiset mikrobit. Nature-lehden julkaisussa vuodelta 2000 väitettiin herätetyn henkiin 250 miljoonaa vuotta vanhoiksi ”ajoitettuja” bakteereja⁵, jotka löydettiin suolakiteistä Meksikossa sijaitsevasta kaivoksesta 600 metrin syvyydestä.

Esiintulevia ongelmia

Monia näistä tutkimuksista ympäröivät suuret kiistat, ja muut evolutionistit kohdistavat niihin vahvoja epäilyjä. Tämä johtuu siitä, että biologiset molekyylit kuten DNA ja kollageeni ovat hyvin monimutkaisia ja siksi myös helposti hajoavia.³ Ne vaativat jatkuvaa ylläpitoa pysyäkseen koossa. Eliöiden kuollessa ne jäävät kuitenkin ympäristön armoille ja hajoavat normaalisti hyvin nopeasti. Jos molekyylit sattuvat päätymään ympäristöön, jossa ne ovat eristettyinä muista elämän muodoista, vedestä, hapesta ja liiallisesta lämmöstä, ne voivat selvitä pidempään, ehkä jopa tuhansia vuosia. Ne eivät silti kestä ikuisesti, koska ne ovat termodynamiikan toisen pääsäännön alaisia.⁶ Molekyylit hajoavat lopulta varmasti atomien satunnaisen liikkeen ja taustasäteilyn vuoksi. Tuoreimmat arviot antavat 0°C lämpötilassa DNA:n säilymiselle 125 000 vuoden ja kollageenin säilymiselle 2,7 miljoonan vuoden ylärajan.⁷ (Jo 10°C lämpötilassa ylärajat ovat huomattavasti lyhyemmät – 17 500 vuotta DNA:lle ja 180 000 vuotta kollageenille.)

Toimivalle biologiselle koneistolle tämä on vielä ongelmallisempaa kuin eristetyille molekyyleille kuten DNA:lle. Biologisten molekyylien säilyminen miljoonia vuosia on jo sinänsä kaukaa haettua.⁸ Toimivien elinkoneistojen säilyminen sellaisten pitkien aikakausien ajan, kuten henkiin herätettyjen suolaisten mikrobien tapauksessa, on paljon suurempien keskenään yhteyksissä olevien monimutkaisuuksien johdosta äärimmäisen eriskummallista. Kuinka evolutionistit yrittävät päästä yli tästä ongelmasta?

”Todelliset olosuhteet”?

Vastausta etsiessään evolutionistit luonnollisesti ylläpitävät miljoonien vuosien viitekehystä ”perusolettamuksenaan”. Mary Schweitzer havainnollistaa tätä kuvatessaan 68 miljoonaa vuotta vanhoja T. rex-löytöjään:

”Alkuperäisten molekyylikomponettien olemassaoloa yhtä miljoonaa vuotta vanhemmista fossiileista ei ole odotettavissa [viitteet 1-7], ja kollageenilöytö tässä hyvin säilyneessä dinosauruksessa tukee todellisten olosuhteiden käyttöä molekyylien hajoamisnopeuksia ja malleja määriteltäessä, pikemmin kuin että luotettaisiin teoreettisiin tai kokemusperäisiin johtopäätöksiin, jotka perustuvat luonnossa toteutumattomiin olosuhteisiin.”⁹

Tämän meripihkaan hautautuneen fossiilitermiittilajin ruoansulatuselimistöstä (jota väitetty 20 miljoonaa vuotta vanhaksi) on löydetty samantyyppistä bakteerisisältöä, jota esiintyy elävissä termiiteissä nykyään. Julkaistujen väitteiden mukaan tutkijat ovat herättäneet kuusi kertaa vanhempia meripihkassa olleita bakteereja eloon.

Tämä on näitä löytöjä kannattavien evolutionistien yleinen perustelu, joten avataanpa tätä hieman. Ensinnä ota huomioon ennakko-oletus: tieteellisiin teorioihin ja kokeelliseen tietoon perustuen T. rexin luissa muodostuneen alkuperäisen kollageenin ei oleteta säilyvän yli miljoonaa vuotta.

Mutta silti Schweitzer väittää, että tämä olettamus on kyseenalaistettava, koska täsmälleen tätä löydettiin (T. rexin luissa muodostunutta alkuperäistä kollageenia) dinosauruksen luusta. Schweitzer totesi toisaalla ensimmäisistä T. rexin luista löytämistään verisoluista: ”Menin aivan kananlihalle, sillä jokainenhan tietää, etteivät nämä voi säilyä 65 miljoonaa vuotta [korostus lisätty].”¹⁰ Tässä oletetaan, että dinosaurukset ovat ”ilmiselvästi” (evolutionistien mukaan) vähintään 65 miljoonaa vuotta vanhoja, mikä on täsmälleen se, mitä he yrittävät todistaa! Heidän olettamuksensa (että dinosaurukset ovat yli 65 miljonaa vuotta vanhoja) on kuitenkin täysin ristiriidassa kokeellisen aineiston kanssa.

Tämän johdosta Schweitzer sanoo, että meidän on mieluummin luotettava ”todellisiin olosuhteisiin” kuin ”teoreettisiin tai kokeellisiin johtopäätöksiin” kerrottaessa, kuinka kauan kollageeni voi kestää. Meidän on uudistettava koko ajattelumme siitä, kuinka monimutkaiset biomolekyylit hajoavat – miksi? Koska dinosaurukset ovat ”ilmiselvästi” miljoonia vuosia vanhoja. Uskomus ”miljoonista vuosista” vie voiton kokeellisesta tieteestä!

Entä syytös, jonka mukaan kokeelliset ja teoreettiset olettamukset eivät perustu luonnossa vallitseviin olosuhteisiin? Kyseisten laskelmien todellinen ydin on, että ne eivät tarjoa keskimääräistä hajoamisaikaa vaan ylärajan.⁷ Kokeissa ja teoriassa oletetaan näin ollen parhaimmat mahdolliset säilymisolosuhteet. Samalla kun kyseiset olosuhteet vallitsevat äärimmäisen epätodennäköisesti luonnossa, tämä muodostaa esteen Schweitzerin perustelulle, koska laboratorio-olosuhteet on suunniteltu olemaan parempia kuin luonnossa tavallisesti vallitsevat säilymisolosuhteet, ei huonompia. Jotta hänen perustelunsa olisi pätevä, se vaatisi täysin päinvastaisen olevan totta.

Monet evolutionistit käsittävät ongelman. Oman oksan sahaaminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto: he uskovat mieluummin kokeelliseen luonnontieteeseen. Koska he ovat sitoutuneet evoluutioon ja miljooniin vuosiin, on siten tyrmättävä näkemys siitä, että bakteerit, DNA jne. olisivat säilyneet miljoonia vuosia. Siksi näiden löydösten on väitetty olevan nykyajan kudoslähteistä peräisin olevia saastumia.

Olivatko löydöt saastumia?

Väitteet saastumista pettävät kuitenkin yleisesti kunkin väitteen yksityiskohdissa. Mainio esimerkki on 250 miljoonaa vuotta vanhoiksi ”ajoitetuista” suolakiteistä löydetyistä bakteereista. Alkuperäiset tutkijat tarkistivat menetelmänsä kunkin kritiikin perusteella. He muokkasivat niitä kritisoijien ehdotusten mukaisesti saaden silti samat tulokset.¹¹

Toinen esimerkki on Mary Schweitzerin verisuoni-, verisolu- ja luiden kollageenilöydöistä T. rexin luista. Kun ne julkaistiin ensimmäisen kerran, evolutionistit epäilivät tuloksia suuresti.¹² Vuonna 2005 alkuperäisiin löytöihin kohdistuneen vahvan epäilyksen keskellä uudet kuvat osoittivat selvästi, että pehmytkudos oli ”tuoretta” eloperäistä kudosta.¹³ Löydöistä tehtiin myös uusi tarkka tutkimus (jälleen kritiikin keskellä), joka osoitti, että niin ikään monimutkainen biomolekyyli, kollageeni-proteiini, oli myös säilynyt T. rexin luissa.¹⁴

Näytteen saastuminen on teoriassa aina vaihtoehto, mutta kun sitä käytetään vähintään joihinkin todellisiin kyseessä oleviin tapauksiin, se ei kestä tarkastelua. Todellisen todistusaineiston saatavilla olevat ilmiselvät seuraamukset ovat, että nämä löydöt ovat enimmillään vain joitakin tuhansia vuosia vanhoja.

Vastaus on Raamatussa

Raamatun perusteella nämä ”Jurassic Park -fossiilit” ovat huomattavasti järkevämpiä. Eloperäisten kudosten säilyminen jopa tuhansia vuosia vaatisi erityisiä olosuhteita. On yllättävää, että tällaisia jäänteitä löydetään noin 4 500 vuotta hautautumisensa jälkeen (todennäköisimmin vedenpaisumuksen aikana). Mutta tämä on huomattavasti järkevämpää kuin uskoa, että jäänteet ovat miljoonia vuosia vanhoja, mikä sotii reaalimaailman fysiikan ja kemian todistusaineistoa vastaan.

SHAUN DOYLE
suoritti luonnontieteiden kandidaatin (ympäristötiede) tutkinnon kunniamaininnoin sekä graduate diploman [kandidaatin ja maisterin tutkinnon välissä] Queenslandin yliopistossa Brisbanessa, Australiassa. Hän työskentelee täysipäiväisesti  Creation Ministries Internationalille Australiassa.