Yllättävä tahmeus

Toimittajalta: Tämä on vanha artikkeli Luominen-lehden numerosta 13. Julkaisemme säännöllisesti verkkosivuillamme artikkeleita vanhoista, myynnistä poistuneista Luominen-lehdistä. Vanhat artikkelit eivät ota huomioon uuden tutkimuksen paljastamaa lisätietoa ja uusia näkökulmia. Toisinaan samasta aiheesta on myöhemmin julkaistu uusia artikkeleita.
Etualalla otsikko 'Yllättävä tahmeus', taka-alalla mehiläinen kukan terälehdellä. Kuva ©: creation.com .
Jonathan Sarfati

Kuinka muurahaiset ja mehiläiset voivat kävellä ylösalaisin? Tämä on olennainen taito, kun kuljetaan kasvien päällä. Nopeaan liikkumiseen ei pelkästään riitä se, että niiden jalat kykenevät tarttumaan, vaan niiden on myös irrottava pinnalta oikeaan aikaan.

Eräs Massachusettsin yliopiston [tutkija]ryhmä on osoittanut tämän hämmästyttävän kyvyn kuvaamalla suurinopeuskameralla lasin päällä käveleviä hunajamehiläisiä ja kutojamuurahaisia ja tutkimalla jalan rakennetta mikroskoopilla. Jalassa on kostea pehmuste (arolium), joka voi tarttua pintoihin kuin märkä paperi ikkunaan. Tämä sijaitsee kahden kynnen välissä, jotka ovat muodoltaan kuin härän sarvet.

Jos pinta on karkea, voivat kynnet tarttua pintaan. Tällöin arolium vetäytyy, koska sitä ei tarvita, ja se on täten suojassa vahingoittumiselta. Tasaisilla pinnoilla, joilla kynnet eivät voi tarttua mihinkään, ne vetäytyvät ojentaja-koukistaja-jänteen avulla, mikä aiheuttaa myös sen, että arolium kääntyy ja levittäytyy asentoonsa. Tämä jänne myös yhdistyy lautaseen, joka puristaa ”verilymfavarastoa” (hemolymph), pakottaen nesteen aroliumille paisuttaen sen painumaan pintaa vasten.

Kun jalan täytyy irrottautua, kynnen ojentaja-koukistaja-jänne vapautuu. Arolium ja monet mekaaniset osat ovat niin elastisia, että ne ponnahtavat nopeasti paikoilleen. Sama perusmekanismi soveltuu molemmille, mehiläisille ja muurahaisille, mutta niillä on eri tavalla muotoillut osat erilaisista vaatimuksista johtuen.

Tätä hyvin monimutkaista, mekaanista ja hydraulista mallia (suunniteltua muotoilua) ohjataan yksinkertaisesti, ilman aivojen ohjausta. Tämä mahdollistaa korkean luotettavuuden ja nopeat reaktioajat. Ei ole yllätys, että tämä on innostanut lääketieteellisiä minirobottisuunnittelijoita.

Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun ihmiskunta on kopioinut Jumalan alkuperäisiä nerokkaasti luotuja malleja - yleensä antamatta kunniaa Hänelle. Esimerkiksi Velcro-tarranauhan ”keksijä” sai innoitusta kasvien vastaavasta järjestelmästä. Eläinmaailmassa oli suihkuturbiinin työntövoima paljon ennen kuin ihminen ajatteli sitä, ja hummerin silmät ovat innoittaneet rakentamaan röntgenteleskooppeja – muutaman esimerkin mainitaksemme. Mitä enemmän hienostunut tekniikkamme mahdollistaa meitä saamaan selville luomisesta, sitä enemmän me löydämme loistokkuutta, syvyyttä ja nerokkuutta Jumalan alkuperäisistä, luoduista malleista, joiden jäljentämisessä ihminen ponnistelee.

Lähdeluettelo
  • Schubert, C., Insects deploy sticky feet with precision, Science News, 2. kesäkuuta 2001, p. 341
  • A sticky situation for ants and bees: UMass biologist looks at how these insects adhere to various surfaces, University of Massachusetts at Amherst, www.sciencedaily.com/releases/2001/09/010928071138.htm, 17. joulukuuta 2001.
  • Federle, W. et al, Biomechanics of the movable pretarsal adhesive organ in ants and bees, Proceedings of the National Academy of Sciences USA  98(11):6215–6220, 22. toukokuuta 2001.

JONATHAN SARFATI, Filosofian tohtori
Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Hän työskentelee  Creation Ministries Internationalille (Australiassa vuosina 1996-2010, tämän jälkeen Atlantassa, USA:ssa).

Creation  24(2):37, maaliskuu 2002
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva: creation.com