Luominen

Mark Harwood

Vuonna 1969 tarkkaillessaan Maata Kuusta Apollo-astronautti James Irvin sanoi: ”Kun nojaa taaksepäin ja katsoo ylös, Maa on kuin kaunis, herkästi rikkoutuva joulukuusen koriste roikkumassa mustassa avaruudessa.”¹ Ilmakehän herkkä sininen kuori, meren syvä sini, ruskeat mantereet, napojen valkoiset lakit ja pilvenkiehkurat, kaikki nämä muodostavat vahvan kontrastin ympäröivää, lukemattomien tähtien täplittämää mustaa tyhjyyttä vasten tehden maapallosta maailmankaikkeuden kauneimman paikan.

Planeettamme salattu kauneus tekee ilmeiseksi, että Maa sopii erinomaisen hyvin ihmiskunnan kodiksi – juuri kuten se on suunniteltukin. Tutustutaanpa muutamiin planeettamme ihmeellisiin piirteisiin, jotka tekevät siitä niin hyvin elämälle sopivan.

Maan kiertorata

Maa-planeetta kulkee Auringon ympäri lähes täydellisen ympyrän muotoista rataa asuttavalla, elinkelpoisella alueella. Tällä vyöhykkeellä vesi voi olla nestemäistä², koska vyöhykkeellä ei ole niin kuuma, että vesi haihtuisi pois kiehumalla, eikä niin kylmä, että vesi jäätyisi. Nestemäisen veden olemassaolo planeetalla edellyttää kiinteää pintaa sekä ilmakehää, jonka ilmanpaine on riittävä estääkseen kaikkea vettä haihtumasta. Maapallolla vettä voi olla ja sitä esiintyykin kaikissa sen kolmessa olomuodossa (nestemäisenä, kiinteänä (jää) ja vesihöyrynä) ja se voi muuttua olomuodosta toiseen suhteellisen helposti. Jos Maan kiertorata olisi hyvin soikea, lämpötilojen vaihtelu olisi suuri, eikä planeettamme olisi sopiva elämälle.

Maapallon pyöriminen

Maa pyörähtää akselinsa ympäri kerran aurinkovuorokaudessa, mikä saa aikaan päivän ja yön vaihtelun tarjoten värikkäitä näytöksiä pilvissä auringonnousun ja -laskun aikaan. Maapallon pyöriminen auttaa säätelemään lämpötilojen vaihtelua niin, ettei missään tule liian kuuma tai liian kylmä. Jos toinen puoli Maasta olisi jatkuvasti suuntautunut kohti Aurinkoa, kuten Kuu on lukittunut kohti Maata, siellä olisi sietämättömän kuuma, kun taas vastapuoli olisi ikuisessa jäisessä pimeydessä.

Maan akseli

Maan akseli on noin 23,5 asteen kulmassa suhteessa sen kiertorataan Auringon ympäri, minkä seurauksena meillä on jokavuotinen vuodenaikojen vaihtelu. Pohjoisen pallonpuoliskon kesällä Pohjoisnapa on kääntynyt Aurinkoa kohti, joten Aurinko on taivaalla korkealla ja päivät ovat öitä pidempiä. Samaan aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi. Puolen vuoden päästä tilanne on päinvastainen. Kun Aurinko paistaa päiväntasaajalle, päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Kyseessä on silloin kevätpäiväntasaus (maaliskuun lopussa) tai syyspäiväntasaus (syyskuun lopussa).

Vuodenaikojen vaihtelu on elintärkeää monien lajien menestymiselle. Vuosittainen kylmän ja lämpimän jakson vaihtelu elvyttää sekä kasvit että eläimet, ja säätilan muutokset ympärillämme palvelevat myös ajankulun määrittämistä. Kesän lämpö antaa tietä syksyn loistaville väreille, sitten talven levolle ja sitä seuraavalle uuden elämän runsauden puhkeamiselle keväällä.

Kuumme

Kuu kiertää Maan kerran 29,5 päivässä ja on tärkeässä roolissa vaikuttamassa planeettamme elinkelpoisuuteen. Massaltaan Kuu on noin kahdeksaskymmenesosa Maasta ja on näin ollen huomattavasti suurempi suhteessa emoplaneettaansa kuin yksikään toinen aurinkokunnan 60 kuusta. Eräs selvimmistä Kuun vaikutuksista, öisenä valonlähteenä toimimisen ohella (heijastamalla auringon valoa), on merien vuorovesi-ilmiön aiheuttaminen. Joka päivä merivesi nousee ja laskee kaksi kertaa. Ilmiö toistuu noin 25 tunnin syklissä. Vuorovesi on välttämätön lahtien ja jokisuistojen vesien vaihtumiselle ja hapettumiselle kaikkialla maailmassa, jotta merien ekosysteemit pysyvät toiminnassa ja ravittuina. Jos Kuu olisi paljon pienempi, kuten muut aurinkokunnan kuut, vuorovedet olisivat tehottomia ylläpitämään rannikkojen elämää. Jos Kuu taas olisi merkittävästi suurempi, sen nostattamat vuorovesiaallot saisivat aikaan tuhoa rannikoilla kahdesti päivässä.

Auringonpimennykset

Kenties henkeäsalpaavin luonnonilmiö maapallolla on täydellinen auringonpimennys. Joitakin vuosia sitten pääsin kokemaan sellaisen, ja vaikka Aurinko oli harmittavasti pilven takana, aavemainen pimeys ja välittömästi noussut viileä tuulenhenkäys olivat selkäpiitä hyytäviä. Vaikka Aurinko on 400 kertaa Kuuta suurempi, se on 400 kertaa kauempana Maasta kuin Kuu, joten ne näyttävät lähes samankokoisilta taivaalla. Tämä tarkoittaa, että kun ne silloin tällöin sijaitsevat täysin samassa linjassa, Kuu peittää Auringon huikean kirkkaan fotosfäärin noin kahdeksi minuutiksi. Tämä mahdollistaa sen, että voimme havainnoida Auringon hiuksenhienoa kromosfääriä sekä mahtavaa koronaa valtavine kaasupurkauksineen. Täydellinen pimennys kattaa maan pinnalla kerrallaan vain noin 200 kilometrin läpimittaisen alueen, joka liikkuu lännestä itään.

Tähtitieteilijät ovat oppineet paljon Auringon – ja sitä kautta tähtien – luonteesta juuri täydellisten auringonpimennysten ansiosta. Jos Kuu olisi suurempi, kromosfääri näkyisi vain himmeästi pimennysten alkaessa ja päättyessä. Jos Kuu olisi vähän pienempi, pimennykset eivät voisi olla täydellisiä ja niitä tuskin huomattaisiin. Todennäköisyys tällaiselle sattumalta muodostuneelle hämmästyttävälle kokojen yhteensopivuudelle on häviävän pieni.

Maan ilmakehä

Maan ilmakehä koostuu 78-prosenttisesti typestä ja 21-prosenttisesti hapesta. Painovoiman vaikutuksesta ilmakehä muodostaa ohuen peiton Maan ympärille suojellen ja vaalien planeettamme elämää. Ilmakehä ulottuu noin sadan kilometrin korkeuteen maanpinnasta. Sen paksuus on vain 1,5 % planeettamme säteestä – suhde on suurin piirtein sama kuin omenalla ja sen kuorella.

Happi- ja typpimolekyylit saavat auringonvalon siroamaan, mikä aiheuttaa sinisen taivaankannen. Siksi voimme päivällä nähdä vain Auringon ja Kuun, mutta yöllä ilmakehä muuttuu läpinäkyväksi ja paljastaa planeetat ja tähdet. Happi on välttämätöntä kaikille hengittäville eliöille, mutta liika happi tekisi ilmasta vaarallisen paloherkkää, ja liian vähäinen määrä happea heikentäisi elämän edellytyksiä. Lisäksi ilma sisältää vaihtelevan määrän vesihöyryä, noin prosentin verran merenpinnan tasossa, ja alle 0,04 % hiilidioksidia sekä pieniä määriä muita kaasuja. Hiilidioksidi on välttämätöntä kasveille, jotka muuttavat hiilidioksidia hapeksi hämmästyttävän fotosynteesi-ilmiön³ välityksellä.

Ilmakehä auttaa maapallon lämpötilan säätelyssä ja kuljettaa vesihöyryä helpottaen näin veden haihtumisen ja tiivistymisen (vesisade, lumi, jne.) hydrologista kiertokulkua ja siten jakaa vettä eri puolille maapalloa. Auringon säteilyenergian ja ilmakehän välinen vuorovaikutus vaikuttaa säähän eri puolilla maailmaa, mikä puolestaan vaikuttaa kaikkeen elolliseen.

Vesi

Runsain aine maapallolla on vesi, jonka kemiallinen kaava on H₂O. Vesimolekyylin ainutlaatuinen symmetria antaa vedelle joukon ominaisuuksia, jotka ovat tärkeitä elämän olemassaololle.² Vesi, toisin kuin nesteet yleensä, laajenee jäätyessään, minkä seurauksena jää kelluu vedessä. Tämä estää järviä ja jokia jäätymästä pohjasta käsin mahdollistaen näin monenlaisen vedenalaisen elämän talvella. Energiamäärä, joka tarvitaan jäädyttämään, sulattamaan, kiehuttamaan tai tiivistämään yhden gramman vettä, on suurempi kuin melkeinpä millään muulla aineella, mistä johtuu, että vesi on hyvin tehokas aine maapallon ilmaston tasoittamiseen sekä esimerkiksi suurten eläinten ruumiinlämmön jäähdyttämiseen. Lisäksi veden korkea pintajännitys tekee siitä tehokkaan kapillaariaineen maaperässä, kasveissa ja erilaisissa biologisissa järjestelmissä. Noin 72 % maapallon pinnasta on veden peitossa. Mikäli vuoret painettaisiin alas ja valtamerien syvänteet nostettaisiin ylös niin, että maapallo olisi täysin pyöreä, Maata peittäisi noin kolmen kilometrin syvyinen valtameri.⁴

Eikö olekin ihmeellistä!

Mitä enemmän opimme planeetastamme, sitä enemmän meitä hämmästyttää se, miten epätavallisen hyvin se sopii elämiseen. Todisteet eivät sovi yhteen sen ajatuksen kanssa, että kaikki olisi seurausta sattumalta tapahtuneista luonnollisista prosesseista valtavan pitkien aikojen kuluessa. Ne, jotka uskovat Jumalaan Luojana, kuten kerrottu 1. Mooseksen kirjassa, eivät ole yllättyneitä löytäessään todisteita hämmästyttävän yksityiskohtaisesta suunnittelusta, mikä heijastaa meidät luoneen Jumalan voimaa, viisautta ja huolenpitoa. Kun siis näemme näitä todisteita, ymmärrämme, että on olemassa Suunnittelija, joka teki Maa-planeetan kodiksemme. Jesaja 45:18 sanoo: ”Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti…”

MARK HARWOOD, Filosofian tohtori (insinööritiede)
Dr. Harwood työskenteli avaruusteollisuudessa 30 vuotta ja oli avainroolissa Australian kansallisen satelliittijärjestelmän kehittämisessä. Nykyään hän puhuu säännöllisesti Australian  Creation Ministries Internationalin tilaisuuksissa.